70+ (iso)vanhempien tapaaminen
Miten ne perheet, joissa on toteutettu tiukasti sosiaalisten kontaktien välttämistä ja oltu etätöissä ja -koulussa, oletteko tavanneet yli 70-vuotiaita (iso)vanhempia?
Tiedän suositukset, mutta tuntuu ihan kamalalta pitää isovanhempia erossa lapsenlapsistaan, kun meillä yksi aikuinen käy kerran viikossa kaupassa ja mahdollisuudet siihen, että meillä olisi Korona, on kuitenkin aika pieni.
Ja kyllä, mahdollisuus on toki olemassa, mutta toisaalta tämä tuntuu niin hullulta, kun sittenkin kun joskus 70+ karanteeni puretaan, virus tuskin on mihinkään kadonnut ja yhtälailla voi tarttua iäkkäisiin isovanhempiin. Pahimmassa tapauksessa heitä ei enää siinä vaiheessa ole ja viimeinen vuosi on oltu erossa varmuuden varmuuden varmuuden vuoksi.
Saako joku ajatuksesta kiinni? Ollaan otettu eristäytyminen tosi vakavasti ja ehkä juuri siksi tuntuu, että isovanhempien tapaaminen olisi suht turvallista, kun jätettäis se siihen.
Miten muut ovat toimineet tai toimivat?
Kommentit (20)
Olemme tavanneet lyhyitä aikoja etäällä toisistamme ja vain ulkona.
No tietysti riippuu iästä ja kunnosta, mutta eiköhän suurin osa 70-vuotiaista ole elossa parin vuoden päästä. Paljon surullisempi lienee näiden hoivakodissa olevien kohtalo, joita kukaan ei saa tavata ja pian kuolevat muutenkin.
Miksi ette tapaa ulkona etäisyyden pitäen?
Tavataan ja tullaan tapaamaan ulkotiloissa. Käytännössä vanhempien (lasten isovanhempien) omakotitalon pihalla. Pidetään etäisyyttä, ei halailla, mutta muuten kyllä tavataan. Istutaan kevätauringossa ulkona ja vietetään aikaa. Helpompaa tosin meillä kun lapset ovat jo 10v ja 13v niin ymmärtävät missä mennään.
Ollaan tavattu ja tavataan jatkossakin, lapset isovanhemmilla usein hoidossakin. Ollaan kaikki oltu omaehtoisessa karanteenissa jo 2kk. Edes kaupoissa ei käydä, tilaamme ruoat yms. kotiin. Ei siis mitään tartuntavaaraa mistään, toistaiseksi.
Juuri kuulin lapselta että koko suku viettää iltoja ysikymppisen mummon kanssa, vaikka lapsensa työpaikalla ollut tartuntoja.
Itse en tapaisi, en ole tavannut omia lapsianikaan sitten viime syksyn, mutta viestittelen whatsapissa aika paljon, en siis ymmärrä tätä pakkoa tavata livenä.
Yhtä yli 70v sukulaista tapasin tänäänkin, itse olen niin eristyksissä että jos joku tartuttaa niin se on hän minuun.
Ollaan kyllä tavattu pari kertaa pihalla etäisyyksistä huolehtien ja se on toki helpottanut ”tuskaa”. Mietin vain tulevaa kesää ja sitä, voisiko omaa toimintaa vielä tiukentaa vaikka just ruoat tilaamalla jne. niin, että voisi olla yhdessä vielä vapaammin ja sisätiloissa...kyse on lähemmäs 8-kymppisistä, jotka ovat kyllä hyväkuntoisia, mutten usko esim. vaarin enää kovin montaa vuotta elävän...
Ap
Vierailija kirjoitti:
en siis ymmärrä tätä pakkoa tavata livenä.
Ei minunkaan olisi ”pakko” tavata vanhempiani livenä, eikä heilläkään varmaan minua, mutta vanhempieni eristäminen pieniltä lapsiltani tuntuu tosi ikävältä. Tässä menetetään tärkeitä kuukausia.
Ajattelisin että jos kaikki osapuolet on eristyksissä muusta maailmasta niin voisi tavata. Mutta ne vanhukset päättäkööt omasta puolestaan miten toivovat toimittavan. Itse en pakolla ketään suojele jokaei sitä halua.
Kun olin ollut 4 viikkoa eristyksissä eli en ollut käynyt edes kaupassa, menin tapaamaan iäkkäitä vanhempiani. Pyrin käymään ainakin pari kertaa viikossa. Tämä tietysti tarkoittaa, että en todellakaan voi itse mennä käymään edes lääkärissä, koska sitten en voisi taas useampaan viikkoon tavata vanhempiani. Parempi kuitenkin näin kuin että vanhempieni luona ramppaisi kaupoissa, apteekeissa, busseissa ja useiden vanhusten luona käyviä kotihoidon työntekijöitä.
Emme ole tavanneet. Emme ole myöskään tavanneet alle 70-vuotiaita isovanhempia, jotka ovat riskiryhmää.
Mulla ysikymppiset vanhemmat. Eivät kestäisi koronaa. Olen käynyt yksin heillä, kun käyn heillä kaupassa. Itse ollut etätöissä. Pakko ollut käydä siivoamassa. Koulut,kun alkaa en enää mene. Kauppakassin jätän ovelle. Avautuminen tekee just sen, että en uskalla mennä.
Vanhempani kävivät kerran meidän pihalla. Ovat kyllä vielä alle 70. Samoin appivanhemmat kävivät kerran lainaamassa peräkärryä, mutta silloin minä en ollut kotona.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette tapaa ulkona etäisyyden pitäen?
Kaikilla isovanhemmat eivät asu samalla paikkakunnalla. Meinaatko että matkustamme 2x 600km päiväseltään? Etäisyys kaatuisi jo siihen kun heidän pitäisi hakea meidät lentokentältä, sadalle kilometrille ei viitsi ottaa taksia.
Ei tavata. Ei pidetä juuri muutenkaan yhteyttä. Vanhempani eivät edes normaalioloissa soittele minulle ja kysele kuulumisia tai edes tiedä teini-ikäisten lastenlasten puhelinnumeroita. Ei minuakaan enää lähemmäksi kolmen vuosikymmenen eli lapsuudenkotoa pois muuton jälkeen juurikaan kiinnosta heidän kuulumiset tai yksipuolisesti järjestää vierailuja ja kutsua kotiini käymään juhlimaan synttäreitä yms. On oikeastaan helpotus, ettei koronan takia tarvitse edes miettiä seuraavaa tapaamista.
Osaavat tarvittaessa soittaa, jos tarvitsevat apua. Eivät ole soittaneet, käyvät itse kaupassa niin kuin monet muutkin eläkeläiset täällä päin tekevät. Todennäköisemmin he tarttuttaisivat meidät kuin toisten päin ja sitä riskiä en halua ottaa, kun koko perheemme on tehnyt töitä ja kouluhommia kotona ja eristäytynyt ystävistä ja muista sukulaisista huolella kohta kaksi kuukautta.
Pari kertaa vuodessa tavataan, viimeksi jouluna joten ei aiheuta suurta muutosta. Ehkä kesän jälkeen tavataan tai sitten seuraavana jouluna.
Välimatkaa on sen verran, ettei useammin viitsi.
Meillä on lapset olleet ihan normaalisti isovanhemmilla koko tämän korona ajan. Isovanhemmat 70v. Ei käydä missään muualla niin mistä ihmeestä saatais tartunta?
Ollaan käyty mun äitiä tapaamassa ulkona. Hän käy monta kertaa viikossa kaupassa ja apteekissa, niin voi saada koronan sieltäkin. Mun kauppa-apu ei ole kelvannut.
Ollaan tavattu lyhyesti ulkotiloissa.