Lue keskustelun säännöt.
Tykkäsitkö lapsena halata isovanhempia?
04.05.2020 |
Kun olin lapsi, vanhat ihmiset haisi pahalta. En todellakaan halannut tai ollut sylissä.
Kommentit (39)
Mua ei halattu lapsena, niin hankala sanoa. Kyllähän vanhat ihmiset usein haisee, mutta se on vaan semmonen juttu jolle ei mahda mitään. Samoin kosteassa säilytetyt vaatteet haisee tai omakotitalon kellari haisee.
Äitini halasi mua ensimmäisen kerran, kun olin 18. Jossain siinä vaiheilla myös isovanhemmat alkoivat halata. Lukioiässä opin halaamaan kavereita. Kyllä se oudolta ja vähän kiusalliselta vieläkin tuntuu, mutta tarvitsen sitä. Kosketus tekee oikeasti tosi hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli tapana halata tavatessa.
Toisen mummuni halaamista aina kammoksuin. Hän otti aina napakan otteen vyötäröltäni ja puristi ilmat pihalle.
Hänestä se oli kai hauskaa mutta minuun se sattui enkä yhtään tykännyt siitä.
Isovanhemmista ainoa jonka muistan oli äidinäiti, ja häntä piti teititellä ja pysyä pois hänen jaloistaan. Ei siinä paljoa halailtu.
Onpas täällä paljon etäisiä ihmisiä. Toki ei Suomessa yllätä. Oma sukuni on Karjalasta ja meillä on aina halailtu kaikki mahdolliset sukulaiset läpi kun on tavattu. Hämäläiselle aviomiehelleni oli pienoinen järkytys kun ensi kertaa tuli sukujuhliin kanssani ja kaikki halasivat ja kalkattivat suuna päänä :D Nyt lienee jo tottunut. Ei ainakaan näytä järkytystään enää.
Kukaan sukulaiseni ei ole halannut mua ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkäsin halailla ja äidin vanhempien kanssa halaaminen oli ihan normaalia. Isän vanhemmat eivät olleet halailutyyppejä. Joskus vähän isompana saatoin kevyesti halata heitäkin, jolloin he menivät kipsiin ja taputtivat ehkä selkään. En sano sitä mitenkään pahalla, he olivat molemmat kasvaneet äidittä ja elämä oli ollut aika ankaraa.
Läheisiä oltiin kyllä isovanhempien kanssa, mutta ei ikinä halailtu.
Vanhan ihmisen hajun tunnista silti 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä paljon etäisiä ihmisiä. Toki ei Suomessa yllätä. Oma sukuni on Karjalasta ja meillä on aina halailtu kaikki mahdolliset sukulaiset läpi kun on tavattu. Hämäläiselle aviomiehelleni oli pienoinen järkytys kun ensi kertaa tuli sukujuhliin kanssani ja kaikki halasivat ja kalkattivat suuna päänä :D Nyt lienee jo tottunut. Ei ainakaan näytä järkytystään enää.
En minä ole etäinen, mutta perheeni on. En saanut normaalia lapsuutta. Olen opetellut näyttämään tunteeni nyt aikuisena. Mielestäni en ole etäinen, vaikka en osaakaan vielä halata luontevasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat jäi aika etäisiksi, mistään halailusta ei edes puhetta. Oma äitikin halasi ensimmäisen kerran kun pääsin ripille, erittäin vaivaannuttava tapaus ja on jäänyt mieleen. Toinen halaus tuli lakkiaisissa ja kolmas kun menin naimisiin.
Tämän olisin voinut itse kirjoittaa! Itsellä tuosta kolmannesta kerrasta on nyt 19 vuotta aikaa eikä neljättä ole ollut. Valitettavasti omiakin lapsia tulee hakattua liian vähän, lähinnä juhlapäivinä.
Tämän olisin voinut itse kirjoittaa! Itsellä tuosta kolmannesta kerrasta on nyt 19 vuotta aikaa eikä neljättä ole ollut. Valitettavasti omiakin lapsia tulee hakattua liian vähän, lähinnä juhlapäivinä.[/quote]
Siis halattua! Voihan automaattikorjaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut halailu tapana 70-80- luvun Pohjois-Pohjanmaalla.
Kerran kummitäti kysyi, saako halata ja hämmentyneenä annoin luvan, en tiennyt mitä se sana tarkoittaa.
Olin kai 11.
Istuimme kyllä lapsena paljon isän sylissä, joten ei nyt varsinaisesti tunnekylmä koti ollut.
Mulla ei ole koskaan ollut isovanhempia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei halattu. Vanhempani eivät ole halanneet minua koskaan eivätkä he halaa edes keskenään. Meillä ei halattu isovanhempiakaan, vaikka oli läheiset välit muuten.
Nyt aikuisena tykkään halailla. Edelleenkään en osaa halata vanhempiani. Se tuntuu jäykältä ja luonnottomalta ja jotenkin väkinäiseltä. Halailemme joskus töissä työkavereiden kanssa ja se tuntuu paremmalta ja aidolta.
Halaan harvoin, koska olen sinkku ja yksinäinen. En ole halaamisen arvoinen. Olen kai jotenkin ällöttävä ja ei-halattava ihminen.
Ja, mitähän mahtoi tuo aloittaja raasu hakea tällä? Vanhukset haisee ja ovat inhoittavia? Kirjottakaa sille nyt lisää sellaista, mistä se tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat jäi aika etäisiksi, mistään halailusta ei edes puhetta. Oma äitikin halasi ensimmäisen kerran kun pääsin ripille, erittäin vaivaannuttava tapaus ja on jäänyt mieleen. Toinen halaus tuli lakkiaisissa ja kolmas kun menin naimisiin.
Tämän olisin voinut itse kirjoittaa! Itsellä tuosta kolmannesta kerrasta on nyt 19 vuotta aikaa eikä neljättä ole ollut. Valitettavasti omiakin lapsia tulee hakattua liian vähän, lähinnä juhlapäivinä.
Sori, mutta repesin tälle täysin 😂
En ole ikinä pitänyt halailusta, vaikka se onkin aina ollut perheessä tapana. Olen siis tottunut siihen, mutta ei se anna minulle mitään, ihan riittäisi moikkaamiset metrin päästä. Miesystävät ovat olleet ainoita, joiden halaamisesta pidän, muiden lähellä on kiusallista olla. Ja juu, olen introvertti, voi olla että silläkin on jotain tekemistä asian kanssa, suhteen pitää olla riittävän intiimi, että kehollinen kosketus tuntuu hyvältä.
En. Mutta en kyllä tykännyt yleisesti halailusta.
Halailin ja halailen edelleen äidinäitiäni, jonka kanssa minulla on läheiset välit ollut aina. Muut isovanhemmat olivat etäisempiä, heitä en halaillut.