Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää korona-rajoituksia!
Millontääloppuuuuuuuuuu
04.05.2020 |
En halua olla kaikkia päiviä etätöissä kotona kun olen kohta jo 2 kuukautta ollut, nähdä vain lenkillä ystäviä, olla näkemättä sukulaisia, ei voi mennä kahvilaan ei leffaan ei kirjastoon ei sitä ei tätä! Koko perhe könytään kotona, etätöissä ja etäkoulussa. Kaikki lapsen harrastukset peruttu. Lomareissu peruttu. Eikö muita ota päähän?????
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen väsynyt. Erosin juuri väkivaltaisesta suhteesta (henkistä väkivaltaa) ennen rajoituksia ja mitä olen olotilaani tutkiskellut ja lueskellut aiheesta, niin muut ihmiset ja sosiaaliset kontaktit olisi todella tärkeitä toipumisen kannalta. Sekä normaali elämä, sellaisten asioiden tekeminen, joista nauttii. Kadotin itseni tuossa suhteessa ihan täysin ja menetin turvallisuuden tunteeni, luottamuksen itseeni, luottamuksen muihin, elämään.
Henkinen vointini on alkanut pikkuhiljaa romahtaa, vaikka alkuun pärjäsin ihmeellisen hyvin. En vain jaksaisi enää pinnistellä, olla eristyksissä, olla tekemättä kaikkia niitä asioita, joita oikeasti haluaisin ja joista nauttisin.
Ja kyllä, minulla on ollut myös niitä ”oikeita” ongelmia, olen aikoinaan ollut lastensuojeluasiakas. Ymmärrän ja symppaan kaikkia, joille tämä pysähtynyt ja eristäytynyt elämä tekee tiukkaa. Tämä aktivoi monilla vanhoja traumoja ja eristäytyminen voi pahentaa ahdistuneisuutta ja dissosiaatio-oireilua. Olen yrittänyt harhauttaa itseäni tekemällä kaikkea muuta, mutta kaikki alkaa vain romahtamaan. Olen alkanut juomaan enemmän, syömään liikaa herkkuja, nukkunut liian vähän ja liian myöhään, en saa arkisia asioita enää tehtyä. Olen jumiutunut. En saa itseäni aktiiviseksi. Tämä vain pahenee mitä pidempään tilanne kestää.