Lue keskustelun säännöt.
Riitely juhlapäivinä
01.05.2020 |
Vappu, ja taas riidellään. Minä tykkäisin juhlia vappua koristein, pynttäytymällä parhaisiin (tai edes johonkin muuhun kun pieruverkkareihin), suunnittelemalla ruoat etukäteen jne, jotta juhlapäivään saisi juhlan tuntua. Reilusti etukäteen näistä puhunut miehelle ennen vappua.
Mieheni ei laita tikkua ristiin minkään eteen, ei itsensä mikä on ihan ok, muttei myöskään yhteisten asioiden, eikä edes lasten vuoksi tee mitään kun "ei tajunnut". Vappupäivänä ihmetellään että mitäs tehtäis ja minne mentäis.
Olen niin väsynyt kantamaan vastuun jokaisesta juhlapäivästä. Sanomattakin selvää että olen kireällä päällä, saadaan kunnon riita päälle ja juhlapäivä on pilalla. Tämä toistuu joka v*tun joulu vappu juhannus, ja lista jatkuu.. Itse teen sen minkä pystyn. Olen koristellut kodin lasten kanssa, sanonut mennään piknikille jne. Mutta mun pitäisi kaikki hoitaa ja muistuttaa että miehen saa tekemään jotain. Mun pitäisi suunnitella ja patistaa, enkä jaksa.
Miten hitossa näistä juhlapäivistä selviää ilman riitaa ja pettymyksiä, onnistuu juhlan tekemisessä jakaa ja suunnittelee hommat järkevästi??
Kommentit (23)
Anna miehen vaan olla rauhassa. Ei sen tarvitse osallistua teidän juttuihin jos ei halua. Jos miehesi ei tykkää juhlapyhistä niin etsi ihmisiä jotka tykkää ja juhli niiden kanssa, älä ole ankea ja patista muita tekemään niinkuin sinä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä laitan kyllä kaiken ihan itse ja mielellään. Eikö se laita, joka kaipaa? Laittaa sen verran vähän, ettei tule stressiä.
Miehesi ei ole vappuvertti toisin kuin sinä
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ei ole vappuvertti toisin kuin sinä
Totta, eikä ole kiinnostunut muistakaan juhlista tippaakaan, paitsi jos joku muu ne laittaa. - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä laitan kyllä kaiken ihan itse ja mielellään. Eikö se laita, joka kaipaa? Laittaa sen verran vähän, ettei tule stressiä.
Niin se kai on. Itsellä into hiipuu kun huomaa ettei toinen tee mitään eikä innostu mistään mitä ehdottaa. Oma syy,en vaan jaksa olla tirehtöörinä. Tai alkuun jaksaa ehdotella jne, mutta kun kaikesta pitäisi sanoa ja kädestä viedä tekemään niin itselläkin siinä innostus loppuu. En ole luonnostaan sellanen huseeraaja-emäntä joka hoitaa kaiken vaan haluaisin yhdessä tehdä tän tyyliset asiat. Ehkä olen sellanen juhlamarttyyri... - ap
Riitely juhlapäivinä on naisten perinne. Onneksi olen nyt sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riitely juhlapäivinä on naisten perinne. Onneksi olen nyt sinkku.
Jep jep
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä laitan kyllä kaiken ihan itse ja mielellään. Eikö se laita, joka kaipaa? Laittaa sen verran vähän, ettei tule stressiä.
Niin se kai on. Itsellä into hiipuu kun huomaa ettei toinen tee mitään eikä innostu mistään mitä ehdottaa. Oma syy,en vaan jaksa olla tirehtöörinä. Tai alkuun jaksaa ehdotella jne, mutta kun kaikesta pitäisi sanoa ja kädestä viedä tekemään niin itselläkin siinä innostus loppuu. En ole luonnostaan sellanen huseeraaja-emäntä joka hoitaa kaiken vaan haluaisin yhdessä tehdä tän tyyliset asiat. Ehkä olen sellanen juhlamarttyyri... - ap
Täällä toinen juhlamarttyyri.
Me harvoin riitelemme, mutta ärsyynnyn usein juhlapäivinä, kun mies ei voi yhtään osallistua. Eilinenkin meni päin per*että. Oli puhuttu jo päiviä aiemmin, mitä ruokaa tehdään ja miten syödään. Olin ostanut vappuherkkuja, koristeet oli etsitty ja hassut hatut laitettu päähän. Tuttavaperheen kanssa sovittu "etävappujuhlat".
Odotettiin "juhlien" alkamista, eli milloin mies lopettaa työt (kotitoimistolla). Syöminen venyy ja venyy. Pienin ei jaksa odottaa, vaan syö ruokansa yksin. Minä ja esikoinen syödään päivällinen lopulta telkan edessä JVG:n keikkaa katsellen. Kaveriperhe lähtee saunaan. Mies syö ruokansa yksin. Jee, hienoa.
Tänään uusi yritys. Grillattavat valmisteltu lasten kanssa. Herätän miehen klo 12.30, että täällä alkaa olla (konkreettiseti ) kiljuva nälkä välipalan syömisestä huolimatta. Voisiko mies herätä ja grillata. Mies heräilee, syö aamupalaa. Esikoinen grillaa ruoat ja minä katan pöydän kuopuksen kanssa. Otetaan kuvia sukulaisille vappulounaasta. Mies katsoo telkkaria. Ei ole nälkä, kun vasta söi aamupalaa.
Ensi viikolla voi odotella äitienpäivää. Hienoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole koskaan nähnyt miestä, joka ottaisi ohjat käsiin juhlapäivien valmisteluissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä laitan kyllä kaiken ihan itse ja mielellään. Eikö se laita, joka kaipaa? Laittaa sen verran vähän, ettei tule stressiä.
Niin se kai on. Itsellä into hiipuu kun huomaa ettei toinen tee mitään eikä innostu mistään mitä ehdottaa. Oma syy,en vaan jaksa olla tirehtöörinä. Tai alkuun jaksaa ehdotella jne, mutta kun kaikesta pitäisi sanoa ja kädestä viedä tekemään niin itselläkin siinä innostus loppuu. En ole luonnostaan sellanen huseeraaja-emäntä joka hoitaa kaiken vaan haluaisin yhdessä tehdä tän tyyliset asiat. Ehkä olen sellanen juhlamarttyyri... - ap
Täällä toinen juhlamarttyyri.
Me harvoin riitelemme, mutta ärsyynnyn usein juhlapäivinä, kun mies ei voi yhtään osallistua. Eilinenkin meni päin per*että. Oli puhuttu jo päiviä aiemmin, mitä ruokaa tehdään ja miten syödään. Olin ostanut vappuherkkuja, koristeet oli etsitty ja hassut hatut laitettu päähän. Tuttavaperheen kanssa sovittu "etävappujuhlat".Odotettiin "juhlien" alkamista, eli milloin mies lopettaa työt (kotitoimistolla). Syöminen venyy ja venyy. Pienin ei jaksa odottaa, vaan syö ruokansa yksin. Minä ja esikoinen syödään päivällinen lopulta telkan edessä JVG:n keikkaa katsellen. Kaveriperhe lähtee saunaan. Mies syö ruokansa yksin. Jee, hienoa.
Tänään uusi yritys. Grillattavat valmisteltu lasten kanssa. Herätän miehen klo 12.30, että täällä alkaa olla (konkreettiseti ) kiljuva nälkä välipalan syömisestä huolimatta. Voisiko mies herätä ja grillata. Mies heräilee, syö aamupalaa. Esikoinen grillaa ruoat ja minä katan pöydän kuopuksen kanssa. Otetaan kuvia sukulaisille vappulounaasta. Mies katsoo telkkaria. Ei ole nälkä, kun vasta söi aamupalaa.
Ensi viikolla voi odotella äitienpäivää. Hienoa.
Hyi hitto mitä ”perhe-elämää”, en katselisi hetkeäkään tuollaista ilonpilaajaa ja vapaamatkustajaa. Miksi suostut tuollaiseen?
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole koskaan nähnyt miestä, joka ottaisi ohjat käsiin juhlapäivien valmisteluissa.
Minä olen nähnyt, viimeksi tänään. Äitienpäivänä en milloinkaan halua ravintolaan syömään, koska kotona saan parempaa. Miehelle on tärkeää tehdä lasten kanssa yhdessä kaikkea, erityisesti muistaa äitiä, mutta luoda myös muita juhlapäiväperinteitä kuten vappua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on onneksi kaksi kotia vaikka ollaan seurusteltu jo pitkään. Mutta oli tarkoitus olla miehen luona nyt tämä Vappu mutten saatana jaksanut.
Ruoat oli kyllä hyviä, ja kivaa oli eilinen.
Sit tänään pitäis vaan olla jossain himassa ja ihmetellä. Mä tykkään tehdä asioita, vaikkei sen tarvitse mitään ihmeellistä olla. Esim syödä lounas pihalla tai tehdä pihahommia. Hän sit kävi yksin kävelyllä ja mulle riitti. Sanoin että lähden tästä himaan ja nähdään huomenna.
Tulin kotiin ja avasin just siiderin ja alan soitella kavereiden kanssa.
Ihan niinku meillä, oisin voinu kirjottaa alkuperäisen tekstin!! 😒 Yleensä mies on aloittanut jonkin riidan jo pari viikkoa ennen juhlapäivää ja siten jo valmiiksi tunnelma alamaissa. Viime jouluna sitten päätin, etten tee mitään joulun eteen, kun ei miestä kiinnostanut jutella edes syömisistä jne etukäteen sillon ku mulla oli lomaa, että olisin voinut valmistella jo jotain.. N viikko ennen joulua mies sitten kysyi hämmentyneenä että eikö meillä oo mitään joulukoristeita..? 🙄
Oon järjestelemässä eroa, en toki pelkästään tämän takia, mutta kieltämättä tämä on 1 syistä. Vuoden takaiset pyöreät synttärini hän pilasi myös riitaantumalla minun lapsuudenperheeni kanssa 😢.
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen juhlamarttyyri.
Me harvoin riitelemme, mutta ärsyynnyn usein juhlapäivinä, kun mies ei voi yhtään osallistua. Eilinenkin meni päin per*että. Oli puhuttu jo päiviä aiemmin, mitä ruokaa tehdään ja miten syödään. Olin ostanut vappuherkkuja, koristeet oli etsitty ja hassut hatut laitettu päähän. Tuttavaperheen kanssa sovittu "etävappujuhlat".Odotettiin "juhlien" alkamista, eli milloin mies lopettaa työt (kotitoimistolla). Syöminen venyy ja venyy. Pienin ei jaksa odottaa, vaan syö ruokansa yksin. Minä ja esikoinen syödään päivällinen lopulta telkan edessä JVG:n keikkaa katsellen. Kaveriperhe lähtee saunaan. Mies syö ruokansa yksin. Jee, hienoa.
Tänään uusi yritys. Grillattavat valmisteltu lasten kanssa. Herätän miehen klo 12.30, että täällä alkaa olla (konkreettiseti ) kiljuva nälkä välipalan syömisestä huolimatta. Voisiko mies herätä ja grillata. Mies heräilee, syö aamupalaa. Esikoinen grillaa ruoat ja minä katan pöydän kuopuksen kanssa. Otetaan kuvia sukulaisille vappulounaasta. Mies katsoo telkkaria. Ei ole nälkä, kun vasta söi aamupalaa.
Ensi viikolla voi odotella äitienpäivää. Hienoa.
No voi hitto, olipa sullakin p*rseestä oleva vappu. Otan osaa!! Itsekin jännityksellä odotan Äitienpäivää! - ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä laitan kyllä kaiken ihan itse ja mielellään. Eikö se laita, joka kaipaa? Laittaa sen verran vähän, ettei tule stressiä.
Niin se kai on. Itsellä into hiipuu kun huomaa ettei toinen tee mitään eikä innostu mistään mitä ehdottaa. Oma syy,en vaan jaksa olla tirehtöörinä. Tai alkuun jaksaa ehdotella jne, mutta kun kaikesta pitäisi sanoa ja kädestä viedä tekemään niin itselläkin siinä innostus loppuu. En ole luonnostaan sellanen huseeraaja-emäntä joka hoitaa kaiken vaan haluaisin yhdessä tehdä tän tyyliset asiat. Ehkä olen sellanen juhlamarttyyri... - ap
Täällä toinen juhlamarttyyri.
Me harvoin riitelemme, mutta ärsyynnyn usein juhlapäivinä, kun mies ei voi yhtään osallistua. Eilinenkin meni päin per*että. Oli puhuttu jo päiviä aiemmin, mitä ruokaa tehdään ja miten syödään. Olin ostanut vappuherkkuja, koristeet oli etsitty ja hassut hatut laitettu päähän. Tuttavaperheen kanssa sovittu "etävappujuhlat".Odotettiin "juhlien" alkamista, eli milloin mies lopettaa työt (kotitoimistolla). Syöminen venyy ja venyy. Pienin ei jaksa odottaa, vaan syö ruokansa yksin. Minä ja esikoinen syödään päivällinen lopulta telkan edessä JVG:n keikkaa katsellen. Kaveriperhe lähtee saunaan. Mies syö ruokansa yksin. Jee, hienoa.
Tänään uusi yritys. Grillattavat valmisteltu lasten kanssa. Herätän miehen klo 12.30, että täällä alkaa olla (konkreettiseti ) kiljuva nälkä välipalan syömisestä huolimatta. Voisiko mies herätä ja grillata. Mies heräilee, syö aamupalaa. Esikoinen grillaa ruoat ja minä katan pöydän kuopuksen kanssa. Otetaan kuvia sukulaisille vappulounaasta. Mies katsoo telkkaria. Ei ole nälkä, kun vasta söi aamupalaa.
Ensi viikolla voi odotella äitienpäivää. Hienoa.
Etkö osaa itse grillata? Miehen pitää tehdä töitä, että perhe voi juhlia hatuissaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan niinku meillä, oisin voinu kirjottaa alkuperäisen tekstin!! 😒 Yleensä mies on aloittanut jonkin riidan jo pari viikkoa ennen juhlapäivää ja siten jo valmiiksi tunnelma alamaissa. Viime jouluna sitten päätin, etten tee mitään joulun eteen, kun ei miestä kiinnostanut jutella edes syömisistä jne etukäteen sillon ku mulla oli lomaa, että olisin voinut valmistella jo jotain.. N viikko ennen joulua mies sitten kysyi hämmentyneenä että eikö meillä oo mitään joulukoristeita..? 🙄
Oon järjestelemässä eroa, en toki pelkästään tämän takia, mutta kieltämättä tämä on 1 syistä. Vuoden takaiset pyöreät synttärini hän pilasi myös riitaantumalla minun lapsuudenperheeni kanssa 😢.
Mä oon suunnitellut että teen ens jouluna noin, eli en tee yhtään mitään. Olipas ikävä juttu tuo synttäreiden pilaaminen, sellasen muistaa kyllä pitkään ;(
Minusta tuntuu että meillä on yhteiset juhlapäivät ollut useammin sellaiset että ollaan riidelty kuin ettei oltaisi riidelty. Harmillista kun on niin paljon huonoja muistoja. Muuten menee kyllä arjessa hyvin, mutta nämä juhlapäivät itse varsinkin oon erittäin stressaantunut, juurikin miehen asenteen vuoksi, tai siis kun "hän ei tajunnut" "ei tullut mieleen" jne... Aina sama toistuu.
Asiaa ei myöskään auta, että mies on pitkävihainen riidoissa eli hän saattaa mököttää loppupäivän jos aamusta on jotain kinaa tai tiuskaisen hänelle. Itse toki voisin tsempata tässä, että sanoisi asiat rakentavasti.. Mutta niitä rakentavia keskusteluja on monia käyty, ei vaan tunnu menevän jakeluun.
Vaihda parempaan.