Miksi muusikoiden korvissa on napit??

Vierailija kirjoitti:

uniiiiiiikki kirjoitti:

Mut eikös se akustuminen soittaminen just perustu siihen hienouteen, että tehdään kaikki niin paljaasti ja akustisesti. Miten kitaraa soittaessa ei muka kuule itseään? Miten porukka on voinut iät ja ajat soitella nuotiolla kitaraa ilman näitä nappeja.. Jotain typerää tossa nappi touhussa on. 

Kokeile mennä jonkun ison konserttisalin lavalle (tai ei edes tarvitse olla iso sali) lauleskelemaan, kun tupa on täynnä ja muut soittajat soittavat omiaan. Saatat yllättyä miten heikosti siellä voi oman äänensä kuulla. 

Luitko aloituksen? Jos soitat omassa ns kotistudiossa, niin kuinka paljon siellä voi olla taustamelua jos on vaan mies ja kitara?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne napit ovat nimeltään korvamonitorit.

Korvamonitori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paljon esiintyvät muusikot käyttävät usein korvamonitoreja. Korvaan laitetaan yleensä korvatulppa (esimerkiksi korvan mukaan muotoiltu), johon on liitetty piikkimäinen kuuloke. Usein korvamonitorit ovat langattomia, jolloin kuulokejohto kytketään vyötäröllä, taskussa tms. pidettävään vastaanottimeen. Rumpalit ja muut paikallaan pysyvät muusikot käyttävät toisinaan myös langallisisa korvamonitoreja tai tavallisia kuulokkeitakin.

Korvamonitorien suurimpia etuja on lavan äänenpaineen laskeminen. Tämä helpottaa salimiksauksen tekemistä (myös matalampi äänenpaine salissa on mahdollinen) ja ennen kaikkea suojaa esiintyjien sekä yleisön kuuloa. Toinen suuri etu on kuuluvuuden paraneminen, sillä halutut äänet kuuluvat paremmin, kun ne tulevat suoraan korvaan yleiseen meluun sotkeutumisen sijaan.

Korvamonitorointi poistaa käytännössä kierto-ongelmat kokonaan.

Mihinkäs Mustajärvi ja Dickinson laittavat jalkansa, jos ei ole lavamonitoreja?

Missä sanottiin, että korvamonitori korvaa lavamonitorin?

No jos korvamonitori poistaa kierto-ongelmat käytännössä kokonaan, eikö se tarkoita, ettei lavamonitoreista kuulu paljon mitään, eikä sitä soittaja kuulisi kuitenkaan, kun on korvatulpat.

Ei tarkoita. Kierto tarkoittaa tuossa yhteydessä äänten sekoittumista toisiinsa, ei äänen siirtymistä muihin laitteisiin. Kun kiero-ongelma poistuu, muusikko kuulee paremmin halutun äänen (esim. oma laulunsa). Korvamonitori ei vaikuta lavamonitorin toimintaan mitenkään. Ihan samalla tavalla ääni kulkeutuu äänentoistolaitteista lavamonitoreihin kuin ilman korvamonitorejakin. Korvamonitori on vain yksi lisä äänentoistolaitteistoon. Se on ikään kuin muusikon henkilökohtainen kaiutin, johon tuotetaan vain hänelle tarpeellinen ääni ja suodatetaan muu pois. 

Onko jotain tyypillisiä ääniä, mitä eri instrumenttien soittajat ja laulajat haluavat napeistansa kuulla vai onko siihen yhtä monta tapaa kuin on artisteja?

Jokainen haluaa kuulla oman äänensä/oman soittimensa äänen, koska se on ainut, johon itse voi vaikuttaa. Laulaja voi muuttaa laulutapaansa, mutta ei kitaristin tapaa soittaa. Noin esimerkiksi. Lisäksi, jos kyseessä on niin sanottu perusbändi eli linjaa kitara-basso-koskettimet-rummut-laulaja tms. komppiosasto eli rummut ja basso halutaan kuulla, jotta kaikki pysyvät samassa rytmissä. Isoissa orkestereissa, kuten sinfoniaorkesteri, ei käytetä korvamonitoreja, vaan soittoa ohjaa kapellimestari. Oman soiton kuulee tai melkein enemmän tuntee, koska ei käytetä niin vahvaa äänentoistoa kuin yksittäisten soittajien kohdalla ja ollaan lähekkäin. 

uniiiiiiikki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

uniiiiiiikki kirjoitti:

Mut eikös se akustuminen soittaminen just perustu siihen hienouteen, että tehdään kaikki niin paljaasti ja akustisesti. Miten kitaraa soittaessa ei muka kuule itseään? Miten porukka on voinut iät ja ajat soitella nuotiolla kitaraa ilman näitä nappeja.. Jotain typerää tossa nappi touhussa on. 

Kokeile mennä jonkun ison konserttisalin lavalle (tai ei edes tarvitse olla iso sali) lauleskelemaan, kun tupa on täynnä ja muut soittajat soittavat omiaan. Saatat yllättyä miten heikosti siellä voi oman äänensä kuulla. 

Luitko aloituksen? Jos soitat omassa ns kotistudiossa, niin kuinka paljon siellä voi olla taustamelua jos on vaan mies ja kitara?

Sinä et näköjään lukenut. Nimittäin aloituksessa puhutaan livelähetyksistä ja tv-lähetyksistä. Ei kotistudioista. Vai meinaatko, että esim. Vain elämää on kuvattu vaikkapa Elastisen kotistudiolla? Tai Juha Tapion tv-taltioitu konsertti äänitetty hänen kotistudiossaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne napit ovat nimeltään korvamonitorit.

Korvamonitori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paljon esiintyvät muusikot käyttävät usein korvamonitoreja. Korvaan laitetaan yleensä korvatulppa (esimerkiksi korvan mukaan muotoiltu), johon on liitetty piikkimäinen kuuloke. Usein korvamonitorit ovat langattomia, jolloin kuulokejohto kytketään vyötäröllä, taskussa tms. pidettävään vastaanottimeen. Rumpalit ja muut paikallaan pysyvät muusikot käyttävät toisinaan myös langallisisa korvamonitoreja tai tavallisia kuulokkeitakin.

Korvamonitorien suurimpia etuja on lavan äänenpaineen laskeminen. Tämä helpottaa salimiksauksen tekemistä (myös matalampi äänenpaine salissa on mahdollinen) ja ennen kaikkea suojaa esiintyjien sekä yleisön kuuloa. Toinen suuri etu on kuuluvuuden paraneminen, sillä halutut äänet kuuluvat paremmin, kun ne tulevat suoraan korvaan yleiseen meluun sotkeutumisen sijaan.

Korvamonitorointi poistaa käytännössä kierto-ongelmat kokonaan.

Mihinkäs Mustajärvi ja Dickinson laittavat jalkansa, jos ei ole lavamonitoreja?

Missä sanottiin, että korvamonitori korvaa lavamonitorin?

No jos korvamonitori poistaa kierto-ongelmat käytännössä kokonaan, eikö se tarkoita, ettei lavamonitoreista kuulu paljon mitään, eikä sitä soittaja kuulisi kuitenkaan, kun on korvatulpat.

Ei tarkoita. Kierto tarkoittaa tuossa yhteydessä äänten sekoittumista toisiinsa, ei äänen siirtymistä muihin laitteisiin. Kun kiero-ongelma poistuu, muusikko kuulee paremmin halutun äänen (esim. oma laulunsa). Korvamonitori ei vaikuta lavamonitorin toimintaan mitenkään. Ihan samalla tavalla ääni kulkeutuu äänentoistolaitteista lavamonitoreihin kuin ilman korvamonitorejakin. Korvamonitori on vain yksi lisä äänentoistolaitteistoon. Se on ikään kuin muusikon henkilökohtainen kaiutin, johon tuotetaan vain hänelle tarpeellinen ääni ja suodatetaan muu pois. 

Onko jotain tyypillisiä ääniä, mitä eri instrumenttien soittajat ja laulajat haluavat napeistansa kuulla vai onko siihen yhtä monta tapaa kuin on artisteja?

Jokainen haluaa kuulla oman äänensä/oman soittimensa äänen, koska se on ainut, johon itse voi vaikuttaa. Laulaja voi muuttaa laulutapaansa, mutta ei kitaristin tapaa soittaa. Noin esimerkiksi. Lisäksi, jos kyseessä on niin sanottu perusbändi eli linjaa kitara-basso-koskettimet-rummut-laulaja tms. komppiosasto eli rummut ja basso halutaan kuulla, jotta kaikki pysyvät samassa rytmissä. Isoissa orkestereissa, kuten sinfoniaorkesteri, ei käytetä korvamonitoreja, vaan soittoa ohjaa kapellimestari. Oman soiton kuulee tai melkein enemmän tuntee, koska ei käytetä niin vahvaa äänentoistoa kuin yksittäisten soittajien kohdalla ja ollaan lähekkäin. 

Kuunteleeko rumpali metronomia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne napit ovat nimeltään korvamonitorit.

Korvamonitori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paljon esiintyvät muusikot käyttävät usein korvamonitoreja. Korvaan laitetaan yleensä korvatulppa (esimerkiksi korvan mukaan muotoiltu), johon on liitetty piikkimäinen kuuloke. Usein korvamonitorit ovat langattomia, jolloin kuulokejohto kytketään vyötäröllä, taskussa tms. pidettävään vastaanottimeen. Rumpalit ja muut paikallaan pysyvät muusikot käyttävät toisinaan myös langallisisa korvamonitoreja tai tavallisia kuulokkeitakin.

Korvamonitorien suurimpia etuja on lavan äänenpaineen laskeminen. Tämä helpottaa salimiksauksen tekemistä (myös matalampi äänenpaine salissa on mahdollinen) ja ennen kaikkea suojaa esiintyjien sekä yleisön kuuloa. Toinen suuri etu on kuuluvuuden paraneminen, sillä halutut äänet kuuluvat paremmin, kun ne tulevat suoraan korvaan yleiseen meluun sotkeutumisen sijaan.

Korvamonitorointi poistaa käytännössä kierto-ongelmat kokonaan.

Mihinkäs Mustajärvi ja Dickinson laittavat jalkansa, jos ei ole lavamonitoreja?

Missä sanottiin, että korvamonitori korvaa lavamonitorin?

No jos korvamonitori poistaa kierto-ongelmat käytännössä kokonaan, eikö se tarkoita, ettei lavamonitoreista kuulu paljon mitään, eikä sitä soittaja kuulisi kuitenkaan, kun on korvatulpat.

Ei tarkoita. Kierto tarkoittaa tuossa yhteydessä äänten sekoittumista toisiinsa, ei äänen siirtymistä muihin laitteisiin. Kun kiero-ongelma poistuu, muusikko kuulee paremmin halutun äänen (esim. oma laulunsa). Korvamonitori ei vaikuta lavamonitorin toimintaan mitenkään. Ihan samalla tavalla ääni kulkeutuu äänentoistolaitteista lavamonitoreihin kuin ilman korvamonitorejakin. Korvamonitori on vain yksi lisä äänentoistolaitteistoon. Se on ikään kuin muusikon henkilökohtainen kaiutin, johon tuotetaan vain hänelle tarpeellinen ääni ja suodatetaan muu pois. 

Onko jotain tyypillisiä ääniä, mitä eri instrumenttien soittajat ja laulajat haluavat napeistansa kuulla vai onko siihen yhtä monta tapaa kuin on artisteja?

Oma soitin ja jos laulaa niin myös se oma laulumikrofoni. Yleensä rumpalin ja basson kuulee muutenkin mutta ei tuohon mitään varsinaista sääntöä ole. Jotkut tykkää että koko miksi tulee ja toiset ei halua kuin sen oman luutun ja jotkut taas jotain muuta siltä välilät.

uniiiiiiikki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

uniiiiiiikki kirjoitti:

Mut eikös se akustuminen soittaminen just perustu siihen hienouteen, että tehdään kaikki niin paljaasti ja akustisesti. Miten kitaraa soittaessa ei muka kuule itseään? Miten porukka on voinut iät ja ajat soitella nuotiolla kitaraa ilman näitä nappeja.. Jotain typerää tossa nappi touhussa on. 

Kokeile mennä jonkun ison konserttisalin lavalle (tai ei edes tarvitse olla iso sali) lauleskelemaan, kun tupa on täynnä ja muut soittajat soittavat omiaan. Saatat yllättyä miten heikosti siellä voi oman äänensä kuulla. 

Luitko aloituksen? Jos soitat omassa ns kotistudiossa, niin kuinka paljon siellä voi olla taustamelua jos on vaan mies ja kitara?

Ei sillä ole mitään merkitystä, vaan sillä että et kuule itseäsi oikein koska laulu tulee pään sisältä ja soitin pääosin heijasteena koska kaikukopan reikä on soittajan korvista poispäin. Vain korvamonitorilla tai luureilla voit oikeasti kuulla miltä kuulostat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne napit ovat nimeltään korvamonitorit.

Korvamonitori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paljon esiintyvät muusikot käyttävät usein korvamonitoreja. Korvaan laitetaan yleensä korvatulppa (esimerkiksi korvan mukaan muotoiltu), johon on liitetty piikkimäinen kuuloke. Usein korvamonitorit ovat langattomia, jolloin kuulokejohto kytketään vyötäröllä, taskussa tms. pidettävään vastaanottimeen. Rumpalit ja muut paikallaan pysyvät muusikot käyttävät toisinaan myös langallisisa korvamonitoreja tai tavallisia kuulokkeitakin.

Korvamonitorien suurimpia etuja on lavan äänenpaineen laskeminen. Tämä helpottaa salimiksauksen tekemistä (myös matalampi äänenpaine salissa on mahdollinen) ja ennen kaikkea suojaa esiintyjien sekä yleisön kuuloa. Toinen suuri etu on kuuluvuuden paraneminen, sillä halutut äänet kuuluvat paremmin, kun ne tulevat suoraan korvaan yleiseen meluun sotkeutumisen sijaan.

Korvamonitorointi poistaa käytännössä kierto-ongelmat kokonaan.

Mihinkäs Mustajärvi ja Dickinson laittavat jalkansa, jos ei ole lavamonitoreja?

Missä sanottiin, että korvamonitori korvaa lavamonitorin?

No jos korvamonitori poistaa kierto-ongelmat käytännössä kokonaan, eikö se tarkoita, ettei lavamonitoreista kuulu paljon mitään, eikä sitä soittaja kuulisi kuitenkaan, kun on korvatulpat.

Ei tarkoita. Kierto tarkoittaa tuossa yhteydessä äänten sekoittumista toisiinsa, ei äänen siirtymistä muihin laitteisiin. Kun kiero-ongelma poistuu, muusikko kuulee paremmin halutun äänen (esim. oma laulunsa). Korvamonitori ei vaikuta lavamonitorin toimintaan mitenkään. Ihan samalla tavalla ääni kulkeutuu äänentoistolaitteista lavamonitoreihin kuin ilman korvamonitorejakin. Korvamonitori on vain yksi lisä äänentoistolaitteistoon. Se on ikään kuin muusikon henkilökohtainen kaiutin, johon tuotetaan vain hänelle tarpeellinen ääni ja suodatetaan muu pois. 

Onko jotain tyypillisiä ääniä, mitä eri instrumenttien soittajat ja laulajat haluavat napeistansa kuulla vai onko siihen yhtä monta tapaa kuin on artisteja?

Jokainen haluaa kuulla oman äänensä/oman soittimensa äänen, koska se on ainut, johon itse voi vaikuttaa. Laulaja voi muuttaa laulutapaansa, mutta ei kitaristin tapaa soittaa. Noin esimerkiksi. Lisäksi, jos kyseessä on niin sanottu perusbändi eli linjaa kitara-basso-koskettimet-rummut-laulaja tms. komppiosasto eli rummut ja basso halutaan kuulla, jotta kaikki pysyvät samassa rytmissä. Isoissa orkestereissa, kuten sinfoniaorkesteri, ei käytetä korvamonitoreja, vaan soittoa ohjaa kapellimestari. Oman soiton kuulee tai melkein enemmän tuntee, koska ei käytetä niin vahvaa äänentoistoa kuin yksittäisten soittajien kohdalla ja ollaan lähekkäin. 

Kuunteleeko rumpali metronomia?

Ei. Musiikki olisi todella tönkköä, jos se soitettaisiin konemaisesti tikittävän metronomin tahtiin. Näin toimitaan vain klassisen musiikin soittotunneilla, jos sielläkään. Taitavilla rumpaleilla, jollaisia useimmat ammattirumpalit ovat, on opittu tai luontainen rytmitaju, jonka avulla he pitävät kompin sopivassa tahdissa. Pidempään yhdessä soittanut bändi myös osaa ikään kuin synkronoitua (=mennä samaan rytmiin) toistensa kanssa luonnostaa. Sitä varten ne treenaavat, että pakka pysyy kasassa esiintyessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne napit ovat nimeltään korvamonitorit.

Korvamonitori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paljon esiintyvät muusikot käyttävät usein korvamonitoreja. Korvaan laitetaan yleensä korvatulppa (esimerkiksi korvan mukaan muotoiltu), johon on liitetty piikkimäinen kuuloke. Usein korvamonitorit ovat langattomia, jolloin kuulokejohto kytketään vyötäröllä, taskussa tms. pidettävään vastaanottimeen. Rumpalit ja muut paikallaan pysyvät muusikot käyttävät toisinaan myös langallisisa korvamonitoreja tai tavallisia kuulokkeitakin.

Korvamonitorien suurimpia etuja on lavan äänenpaineen laskeminen. Tämä helpottaa salimiksauksen tekemistä (myös matalampi äänenpaine salissa on mahdollinen) ja ennen kaikkea suojaa esiintyjien sekä yleisön kuuloa. Toinen suuri etu on kuuluvuuden paraneminen, sillä halutut äänet kuuluvat paremmin, kun ne tulevat suoraan korvaan yleiseen meluun sotkeutumisen sijaan.

Korvamonitorointi poistaa käytännössä kierto-ongelmat kokonaan.

Mihinkäs Mustajärvi ja Dickinson laittavat jalkansa, jos ei ole lavamonitoreja?

Käyttävät ns. dummy boxeja eli tyhjiä monitori koteloita, esim. kitaravahvistimien kaiutin kaapit on ollut sellaisia kymmenet vuodet. Jo muinaisella 80-luvulla kun bändin hyvyys mitattiin tukan määrän ja Marshall wall:in koon mukaan oli yleistä kantaa lavalle tyhjiä kaiutin boxeja.

Vierailija kirjoitti:

Kuunteleeko rumpali metronomia?

Vierailija kirjoitti:

Ei. Musiikki olisi todella tönkköä, jos se soitettaisiin konemaisesti tikittävän metronomin tahtiin. Näin toimitaan vain klassisen musiikin soittotunneilla, jos sielläkään. Taitavilla rumpaleilla, jollaisia useimmat ammattirumpalit ovat, on opittu tai luontainen rytmitaju, jonka avulla he pitävät kompin sopivassa tahdissa. Pidempään yhdessä soittanut bändi myös osaa ikään kuin synkronoitua (=mennä samaan rytmiin) toistensa kanssa luonnostaa. Sitä varten ne treenaavat, että pakka pysyy kasassa esiintyessä.

Vaan mitä? Omaa soittoaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne napit ovat nimeltään korvamonitorit.

Korvamonitori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paljon esiintyvät muusikot käyttävät usein korvamonitoreja. Korvaan laitetaan yleensä korvatulppa (esimerkiksi korvan mukaan muotoiltu), johon on liitetty piikkimäinen kuuloke. Usein korvamonitorit ovat langattomia, jolloin kuulokejohto kytketään vyötäröllä, taskussa tms. pidettävään vastaanottimeen. Rumpalit ja muut paikallaan pysyvät muusikot käyttävät toisinaan myös langallisisa korvamonitoreja tai tavallisia kuulokkeitakin.

Korvamonitorien suurimpia etuja on lavan äänenpaineen laskeminen. Tämä helpottaa salimiksauksen tekemistä (myös matalampi äänenpaine salissa on mahdollinen) ja ennen kaikkea suojaa esiintyjien sekä yleisön kuuloa. Toinen suuri etu on kuuluvuuden paraneminen, sillä halutut äänet kuuluvat paremmin, kun ne tulevat suoraan korvaan yleiseen meluun sotkeutumisen sijaan.

Korvamonitorointi poistaa käytännössä kierto-ongelmat kokonaan.

Mihinkäs Mustajärvi ja Dickinson laittavat jalkansa, jos ei ole lavamonitoreja?

Missä sanottiin, että korvamonitori korvaa lavamonitorin?

No jos korvamonitori poistaa kierto-ongelmat käytännössä kokonaan, eikö se tarkoita, ettei lavamonitoreista kuulu paljon mitään, eikä sitä soittaja kuulisi kuitenkaan, kun on korvatulpat.

Ei tarkoita. Kierto tarkoittaa tuossa yhteydessä äänten sekoittumista toisiinsa, ei äänen siirtymistä muihin laitteisiin. Kun kiero-ongelma poistuu, muusikko kuulee paremmin halutun äänen (esim. oma laulunsa). Korvamonitori ei vaikuta lavamonitorin toimintaan mitenkään. Ihan samalla tavalla ääni kulkeutuu äänentoistolaitteista lavamonitoreihin kuin ilman korvamonitorejakin. Korvamonitori on vain yksi lisä äänentoistolaitteistoon. Se on ikään kuin muusikon henkilökohtainen kaiutin, johon tuotetaan vain hänelle tarpeellinen ääni ja suodatetaan muu pois. 

Onko jotain tyypillisiä ääniä, mitä eri instrumenttien soittajat ja laulajat haluavat napeistansa kuulla vai onko siihen yhtä monta tapaa kuin on artisteja?

Jokainen haluaa kuulla oman äänensä/oman soittimensa äänen, koska se on ainut, johon itse voi vaikuttaa. Laulaja voi muuttaa laulutapaansa, mutta ei kitaristin tapaa soittaa. Noin esimerkiksi. Lisäksi, jos kyseessä on niin sanottu perusbändi eli linjaa kitara-basso-koskettimet-rummut-laulaja tms. komppiosasto eli rummut ja basso halutaan kuulla, jotta kaikki pysyvät samassa rytmissä. Isoissa orkestereissa, kuten sinfoniaorkesteri, ei käytetä korvamonitoreja, vaan soittoa ohjaa kapellimestari. Oman soiton kuulee tai melkein enemmän tuntee, koska ei käytetä niin vahvaa äänentoistoa kuin yksittäisten soittajien kohdalla ja ollaan lähekkäin. 

Iso sinfoniaorkesteri vaatii kapellimestarin jo siksikin, että äänen hitaudesta johtuen voi lavan toisesta päästä toiseen päähän tulla jo yli 0,1 sekunnin viive joka kuulostaa jo todella häiritsevältä. Korvakuulolta soittaessa orkesteri ei siis olisi keskenään tahdissa.

Samasta syystä isojen ulkoilmakonserttien osalta joudutaan kenttä-äänentoistoon laittamaan 0,1 sek viivettä jokaista 30 metriä kohden lavasta. Jos meillä on vaikka kaiutintorni 60 metriä lavasta niin sinne tulevaa ääntä pitää viivyttää 0,2 sekuntia, muuten se kuuluu eri aikaan kuin lavalta kantautuva ääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuunteleeko rumpali metronomia?

Vierailija kirjoitti:

Ei. Musiikki olisi todella tönkköä, jos se soitettaisiin konemaisesti tikittävän metronomin tahtiin. Näin toimitaan vain klassisen musiikin soittotunneilla, jos sielläkään. Taitavilla rumpaleilla, jollaisia useimmat ammattirumpalit ovat, on opittu tai luontainen rytmitaju, jonka avulla he pitävät kompin sopivassa tahdissa. Pidempään yhdessä soittanut bändi myös osaa ikään kuin synkronoitua (=mennä samaan rytmiin) toistensa kanssa luonnostaa. Sitä varten ne treenaavat, että pakka pysyy kasassa esiintyessä.

Vaan mitä? Omaa soittoaan?

Kyllä. Omaa soittoaan. On mahdotonta tietää, soittaako oikein ja oikeassa rytmissä, jos ei kuule, mitä soittaa. Lisänä rumpali voi kuunnella muitakin soittajia/laulajaa. Se on tapauskohtaista, mitä muuta haluaa kuulla kuin oman soittonsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne napit ovat nimeltään korvamonitorit.

Korvamonitori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paljon esiintyvät muusikot käyttävät usein korvamonitoreja. Korvaan laitetaan yleensä korvatulppa (esimerkiksi korvan mukaan muotoiltu), johon on liitetty piikkimäinen kuuloke. Usein korvamonitorit ovat langattomia, jolloin kuulokejohto kytketään vyötäröllä, taskussa tms. pidettävään vastaanottimeen. Rumpalit ja muut paikallaan pysyvät muusikot käyttävät toisinaan myös langallisisa korvamonitoreja tai tavallisia kuulokkeitakin.

Korvamonitorien suurimpia etuja on lavan äänenpaineen laskeminen. Tämä helpottaa salimiksauksen tekemistä (myös matalampi äänenpaine salissa on mahdollinen) ja ennen kaikkea suojaa esiintyjien sekä yleisön kuuloa. Toinen suuri etu on kuuluvuuden paraneminen, sillä halutut äänet kuuluvat paremmin, kun ne tulevat suoraan korvaan yleiseen meluun sotkeutumisen sijaan.

Korvamonitorointi poistaa käytännössä kierto-ongelmat kokonaan.

Mihinkäs Mustajärvi ja Dickinson laittavat jalkansa, jos ei ole lavamonitoreja?

Missä sanottiin, että korvamonitori korvaa lavamonitorin?

No jos korvamonitori poistaa kierto-ongelmat käytännössä kokonaan, eikö se tarkoita, ettei lavamonitoreista kuulu paljon mitään, eikä sitä soittaja kuulisi kuitenkaan, kun on korvatulpat.

Ei tarkoita. Kierto tarkoittaa tuossa yhteydessä äänten sekoittumista toisiinsa, ei äänen siirtymistä muihin laitteisiin. Kun kiero-ongelma poistuu, muusikko kuulee paremmin halutun äänen (esim. oma laulunsa). Korvamonitori ei vaikuta lavamonitorin toimintaan mitenkään. Ihan samalla tavalla ääni kulkeutuu äänentoistolaitteista lavamonitoreihin kuin ilman korvamonitorejakin. Korvamonitori on vain yksi lisä äänentoistolaitteistoon. Se on ikään kuin muusikon henkilökohtainen kaiutin, johon tuotetaan vain hänelle tarpeellinen ääni ja suodatetaan muu pois. 

Onko jotain tyypillisiä ääniä, mitä eri instrumenttien soittajat ja laulajat haluavat napeistansa kuulla vai onko siihen yhtä monta tapaa kuin on artisteja?

Jokainen haluaa kuulla oman äänensä/oman soittimensa äänen, koska se on ainut, johon itse voi vaikuttaa. Laulaja voi muuttaa laulutapaansa, mutta ei kitaristin tapaa soittaa. Noin esimerkiksi. Lisäksi, jos kyseessä on niin sanottu perusbändi eli linjaa kitara-basso-koskettimet-rummut-laulaja tms. komppiosasto eli rummut ja basso halutaan kuulla, jotta kaikki pysyvät samassa rytmissä. Isoissa orkestereissa, kuten sinfoniaorkesteri, ei käytetä korvamonitoreja, vaan soittoa ohjaa kapellimestari. Oman soiton kuulee tai melkein enemmän tuntee, koska ei käytetä niin vahvaa äänentoistoa kuin yksittäisten soittajien kohdalla ja ollaan lähekkäin. 

Kuunteleeko rumpali metronomia?

Ei. Musiikki olisi todella tönkköä, jos se soitettaisiin konemaisesti tikittävän metronomin tahtiin. Näin toimitaan vain klassisen musiikin soittotunneilla, jos sielläkään. Taitavilla rumpaleilla, jollaisia useimmat ammattirumpalit ovat, on opittu tai luontainen rytmitaju, jonka avulla he pitävät kompin sopivassa tahdissa. Pidempään yhdessä soittanut bändi myös osaa ikään kuin synkronoitua (=mennä samaan rytmiin) toistensa kanssa luonnostaa. Sitä varten ne treenaavat, että pakka pysyy kasassa esiintyessä. 

Kyllä moni rumpali soittaa klikkiraidalla livenäkin, ja studiossa aina ja kaikki. Jotain kolmen soinnun ränttätänttäbluesia voi livenä vetää ihan hyvin pelkällä tatsilla, mutta levyllä laahaaminen tai kiilaaminen antaa lähinnä amatöörimäisen vaikutelman, eikä mitään "orgaanista henkeä".

Ja täsmennetään siis että livenä kyllä enemmistö varmaan soittaa ilman klikkiraitaa, mutta kun mennään jonnekin progehenkiseen metalliin tai vastaavaan kikkailumusiikkiin missä vedetään ensin vuorotahdein 7/4 ja 11/8 @ 140 bpm ja sitten ennen kertsiä kolme tahtia 5/4 5/4 4/4 @ 115 bpm ja kertsiin rallatetaan 9/8 @ 170 bpm niin se klikki on ihan kiva olla korvissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne napit ovat nimeltään korvamonitorit.

Korvamonitori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paljon esiintyvät muusikot käyttävät usein korvamonitoreja. Korvaan laitetaan yleensä korvatulppa (esimerkiksi korvan mukaan muotoiltu), johon on liitetty piikkimäinen kuuloke. Usein korvamonitorit ovat langattomia, jolloin kuulokejohto kytketään vyötäröllä, taskussa tms. pidettävään vastaanottimeen. Rumpalit ja muut paikallaan pysyvät muusikot käyttävät toisinaan myös langallisisa korvamonitoreja tai tavallisia kuulokkeitakin.

Korvamonitorien suurimpia etuja on lavan äänenpaineen laskeminen. Tämä helpottaa salimiksauksen tekemistä (myös matalampi äänenpaine salissa on mahdollinen) ja ennen kaikkea suojaa esiintyjien sekä yleisön kuuloa. Toinen suuri etu on kuuluvuuden paraneminen, sillä halutut äänet kuuluvat paremmin, kun ne tulevat suoraan korvaan yleiseen meluun sotkeutumisen sijaan.

Korvamonitorointi poistaa käytännössä kierto-ongelmat kokonaan.

Mihinkäs Mustajärvi ja Dickinson laittavat jalkansa, jos ei ole lavamonitoreja?

Missä sanottiin, että korvamonitori korvaa lavamonitorin?

No jos korvamonitori poistaa kierto-ongelmat käytännössä kokonaan, eikö se tarkoita, ettei lavamonitoreista kuulu paljon mitään, eikä sitä soittaja kuulisi kuitenkaan, kun on korvatulpat.

Ei tarkoita. Kierto tarkoittaa tuossa yhteydessä äänten sekoittumista toisiinsa, ei äänen siirtymistä muihin laitteisiin. Kun kiero-ongelma poistuu, muusikko kuulee paremmin halutun äänen (esim. oma laulunsa). Korvamonitori ei vaikuta lavamonitorin toimintaan mitenkään. Ihan samalla tavalla ääni kulkeutuu äänentoistolaitteista lavamonitoreihin kuin ilman korvamonitorejakin. Korvamonitori on vain yksi lisä äänentoistolaitteistoon. Se on ikään kuin muusikon henkilökohtainen kaiutin, johon tuotetaan vain hänelle tarpeellinen ääni ja suodatetaan muu pois. 

Onko jotain tyypillisiä ääniä, mitä eri instrumenttien soittajat ja laulajat haluavat napeistansa kuulla vai onko siihen yhtä monta tapaa kuin on artisteja?

Jokainen haluaa kuulla oman äänensä/oman soittimensa äänen, koska se on ainut, johon itse voi vaikuttaa. Laulaja voi muuttaa laulutapaansa, mutta ei kitaristin tapaa soittaa. Noin esimerkiksi. Lisäksi, jos kyseessä on niin sanottu perusbändi eli linjaa kitara-basso-koskettimet-rummut-laulaja tms. komppiosasto eli rummut ja basso halutaan kuulla, jotta kaikki pysyvät samassa rytmissä. Isoissa orkestereissa, kuten sinfoniaorkesteri, ei käytetä korvamonitoreja, vaan soittoa ohjaa kapellimestari. Oman soiton kuulee tai melkein enemmän tuntee, koska ei käytetä niin vahvaa äänentoistoa kuin yksittäisten soittajien kohdalla ja ollaan lähekkäin. 

Iso sinfoniaorkesteri vaatii kapellimestarin jo siksikin, että äänen hitaudesta johtuen voi lavan toisesta päästä toiseen päähän tulla jo yli 0,1 sekunnin viive joka kuulostaa jo todella häiritsevältä. Korvakuulolta soittaessa orkesteri ei siis olisi keskenään tahdissa.

Samasta syystä isojen ulkoilmakonserttien osalta joudutaan kenttä-äänentoistoon laittamaan 0,1 sek viivettä jokaista 30 metriä kohden lavasta. Jos meillä on vaikka kaiutintorni 60 metriä lavasta niin sinne tulevaa ääntä pitää viivyttää 0,2 sekuntia, muuten se kuuluu eri aikaan kuin lavalta kantautuva ääni.

Mielenkiintoista. Tuollaista ei tule ajatelleeksi, kun ei ole perehtynyt äänentoistoon ja vain kuuntelee konsertteja. Kiitos kun jaoit tämän tiedon. 

Vetää niin paljon nappeja että tulee korvista ulos...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne napit ovat nimeltään korvamonitorit.

Korvamonitori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paljon esiintyvät muusikot käyttävät usein korvamonitoreja. Korvaan laitetaan yleensä korvatulppa (esimerkiksi korvan mukaan muotoiltu), johon on liitetty piikkimäinen kuuloke. Usein korvamonitorit ovat langattomia, jolloin kuulokejohto kytketään vyötäröllä, taskussa tms. pidettävään vastaanottimeen. Rumpalit ja muut paikallaan pysyvät muusikot käyttävät toisinaan myös langallisisa korvamonitoreja tai tavallisia kuulokkeitakin.

Korvamonitorien suurimpia etuja on lavan äänenpaineen laskeminen. Tämä helpottaa salimiksauksen tekemistä (myös matalampi äänenpaine salissa on mahdollinen) ja ennen kaikkea suojaa esiintyjien sekä yleisön kuuloa. Toinen suuri etu on kuuluvuuden paraneminen, sillä halutut äänet kuuluvat paremmin, kun ne tulevat suoraan korvaan yleiseen meluun sotkeutumisen sijaan.

Korvamonitorointi poistaa käytännössä kierto-ongelmat kokonaan.

Mihinkäs Mustajärvi ja Dickinson laittavat jalkansa, jos ei ole lavamonitoreja?

Missä sanottiin, että korvamonitori korvaa lavamonitorin?

No jos korvamonitori poistaa kierto-ongelmat käytännössä kokonaan, eikö se tarkoita, ettei lavamonitoreista kuulu paljon mitään, eikä sitä soittaja kuulisi kuitenkaan, kun on korvatulpat.

Ei tarkoita. Kierto tarkoittaa tuossa yhteydessä äänten sekoittumista toisiinsa, ei äänen siirtymistä muihin laitteisiin. Kun kiero-ongelma poistuu, muusikko kuulee paremmin halutun äänen (esim. oma laulunsa). Korvamonitori ei vaikuta lavamonitorin toimintaan mitenkään. Ihan samalla tavalla ääni kulkeutuu äänentoistolaitteista lavamonitoreihin kuin ilman korvamonitorejakin. Korvamonitori on vain yksi lisä äänentoistolaitteistoon. Se on ikään kuin muusikon henkilökohtainen kaiutin, johon tuotetaan vain hänelle tarpeellinen ääni ja suodatetaan muu pois. 

Onko jotain tyypillisiä ääniä, mitä eri instrumenttien soittajat ja laulajat haluavat napeistansa kuulla vai onko siihen yhtä monta tapaa kuin on artisteja?

Jokainen haluaa kuulla oman äänensä/oman soittimensa äänen, koska se on ainut, johon itse voi vaikuttaa. Laulaja voi muuttaa laulutapaansa, mutta ei kitaristin tapaa soittaa. Noin esimerkiksi. Lisäksi, jos kyseessä on niin sanottu perusbändi eli linjaa kitara-basso-koskettimet-rummut-laulaja tms. komppiosasto eli rummut ja basso halutaan kuulla, jotta kaikki pysyvät samassa rytmissä. Isoissa orkestereissa, kuten sinfoniaorkesteri, ei käytetä korvamonitoreja, vaan soittoa ohjaa kapellimestari. Oman soiton kuulee tai melkein enemmän tuntee, koska ei käytetä niin vahvaa äänentoistoa kuin yksittäisten soittajien kohdalla ja ollaan lähekkäin. 

Kuunteleeko rumpali metronomia?

Ei. Musiikki olisi todella tönkköä, jos se soitettaisiin konemaisesti tikittävän metronomin tahtiin. Näin toimitaan vain klassisen musiikin soittotunneilla, jos sielläkään. Taitavilla rumpaleilla, jollaisia useimmat ammattirumpalit ovat, on opittu tai luontainen rytmitaju, jonka avulla he pitävät kompin sopivassa tahdissa. Pidempään yhdessä soittanut bändi myös osaa ikään kuin synkronoitua (=mennä samaan rytmiin) toistensa kanssa luonnostaa. Sitä varten ne treenaavat, että pakka pysyy kasassa esiintyessä. 

Kyllä moni rumpali soittaa klikkiraidalla livenäkin, ja studiossa aina ja kaikki. Jotain kolmen soinnun ränttätänttäbluesia voi livenä vetää ihan hyvin pelkällä tatsilla, mutta levyllä laahaaminen tai kiilaaminen antaa lähinnä amatöörimäisen vaikutelman, eikä mitään "orgaanista henkeä".

Ja täsmennetään siis että livenä kyllä enemmistö varmaan soittaa ilman klikkiraitaa, mutta kun mennään jonnekin progehenkiseen metalliin tai vastaavaan kikkailumusiikkiin missä vedetään ensin vuorotahdein 7/4 ja 11/8 @ 140 bpm ja sitten ennen kertsiä kolme tahtia 5/4 5/4 4/4 @ 115 bpm ja kertsiin rallatetaan 9/8 @ 170 bpm niin se klikki on ihan kiva olla korvissa.

Milloin tuollainen klikkiraita on otettu käyttöön? Tuostako johtuu se kummallinen asia, että minun 60-luvulla syntyneeseen korvaani nykysoittajat ovat todella taitavia ja soittavat hienosti yhteen, mutta minun mielestäni jotenkin liiankin hienosti? Tulee tunne, että tuossa ollaan esittämässä hyvin soittamista, eikä soittamassa ihmisille. Tulee muovinen vaikutelma ja epämukava olo.

En tiedä olisiko tilanne toinen jos istuisi yleisössä, mutta telkkarissa en musiikkiohjelmia tuosta syystä halua seurata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne napit ovat nimeltään korvamonitorit.

Korvamonitori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paljon esiintyvät muusikot käyttävät usein korvamonitoreja. Korvaan laitetaan yleensä korvatulppa (esimerkiksi korvan mukaan muotoiltu), johon on liitetty piikkimäinen kuuloke. Usein korvamonitorit ovat langattomia, jolloin kuulokejohto kytketään vyötäröllä, taskussa tms. pidettävään vastaanottimeen. Rumpalit ja muut paikallaan pysyvät muusikot käyttävät toisinaan myös langallisisa korvamonitoreja tai tavallisia kuulokkeitakin.

Korvamonitorien suurimpia etuja on lavan äänenpaineen laskeminen. Tämä helpottaa salimiksauksen tekemistä (myös matalampi äänenpaine salissa on mahdollinen) ja ennen kaikkea suojaa esiintyjien sekä yleisön kuuloa. Toinen suuri etu on kuuluvuuden paraneminen, sillä halutut äänet kuuluvat paremmin, kun ne tulevat suoraan korvaan yleiseen meluun sotkeutumisen sijaan.

Korvamonitorointi poistaa käytännössä kierto-ongelmat kokonaan.

Mihinkäs Mustajärvi ja Dickinson laittavat jalkansa, jos ei ole lavamonitoreja?

Missä sanottiin, että korvamonitori korvaa lavamonitorin?

No jos korvamonitori poistaa kierto-ongelmat käytännössä kokonaan, eikö se tarkoita, ettei lavamonitoreista kuulu paljon mitään, eikä sitä soittaja kuulisi kuitenkaan, kun on korvatulpat.

Ei tarkoita. Kierto tarkoittaa tuossa yhteydessä äänten sekoittumista toisiinsa, ei äänen siirtymistä muihin laitteisiin. Kun kiero-ongelma poistuu, muusikko kuulee paremmin halutun äänen (esim. oma laulunsa). Korvamonitori ei vaikuta lavamonitorin toimintaan mitenkään. Ihan samalla tavalla ääni kulkeutuu äänentoistolaitteista lavamonitoreihin kuin ilman korvamonitorejakin. Korvamonitori on vain yksi lisä äänentoistolaitteistoon. Se on ikään kuin muusikon henkilökohtainen kaiutin, johon tuotetaan vain hänelle tarpeellinen ääni ja suodatetaan muu pois. 

Onko jotain tyypillisiä ääniä, mitä eri instrumenttien soittajat ja laulajat haluavat napeistansa kuulla vai onko siihen yhtä monta tapaa kuin on artisteja?

Jokainen haluaa kuulla oman äänensä/oman soittimensa äänen, koska se on ainut, johon itse voi vaikuttaa. Laulaja voi muuttaa laulutapaansa, mutta ei kitaristin tapaa soittaa. Noin esimerkiksi. Lisäksi, jos kyseessä on niin sanottu perusbändi eli linjaa kitara-basso-koskettimet-rummut-laulaja tms. komppiosasto eli rummut ja basso halutaan kuulla, jotta kaikki pysyvät samassa rytmissä. Isoissa orkestereissa, kuten sinfoniaorkesteri, ei käytetä korvamonitoreja, vaan soittoa ohjaa kapellimestari. Oman soiton kuulee tai melkein enemmän tuntee, koska ei käytetä niin vahvaa äänentoistoa kuin yksittäisten soittajien kohdalla ja ollaan lähekkäin. 

Kuunteleeko rumpali metronomia?

Ei. Musiikki olisi todella tönkköä, jos se soitettaisiin konemaisesti tikittävän metronomin tahtiin. Näin toimitaan vain klassisen musiikin soittotunneilla, jos sielläkään. Taitavilla rumpaleilla, jollaisia useimmat ammattirumpalit ovat, on opittu tai luontainen rytmitaju, jonka avulla he pitävät kompin sopivassa tahdissa. Pidempään yhdessä soittanut bändi myös osaa ikään kuin synkronoitua (=mennä samaan rytmiin) toistensa kanssa luonnostaa. Sitä varten ne treenaavat, että pakka pysyy kasassa esiintyessä. 

Kyllä moni rumpali soittaa klikkiraidalla livenäkin, ja studiossa aina ja kaikki. Jotain kolmen soinnun ränttätänttäbluesia voi livenä vetää ihan hyvin pelkällä tatsilla, mutta levyllä laahaaminen tai kiilaaminen antaa lähinnä amatöörimäisen vaikutelman, eikä mitään "orgaanista henkeä".

Ja täsmennetään siis että livenä kyllä enemmistö varmaan soittaa ilman klikkiraitaa, mutta kun mennään jonnekin progehenkiseen metalliin tai vastaavaan kikkailumusiikkiin missä vedetään ensin vuorotahdein 7/4 ja 11/8 @ 140 bpm ja sitten ennen kertsiä kolme tahtia 5/4 5/4 4/4 @ 115 bpm ja kertsiin rallatetaan 9/8 @ 170 bpm niin se klikki on ihan kiva olla korvissa.

Milloin tuollainen klikkiraita on otettu käyttöön? Tuostako johtuu se kummallinen asia, että minun 60-luvulla syntyneeseen korvaani nykysoittajat ovat todella taitavia ja soittavat hienosti yhteen, mutta minun mielestäni jotenkin liiankin hienosti? Tulee tunne, että tuossa ollaan esittämässä hyvin soittamista, eikä soittamassa ihmisille. Tulee muovinen vaikutelma ja epämukava olo.

En tiedä olisiko tilanne toinen jos istuisi yleisössä, mutta telkkarissa en musiikkiohjelmia tuosta syystä halua seurata.

No metronomeja on käytetty Beethovenin ajoilta asti. Tahdissa soittaminen ei kyllä tuo mitään "muovista tai epämukavaa" vaikutelmaa, eli veikkaan kyseessä olevan ennemminkin ihan vaan tyylillinen yhteensopimattomuus. Mutta vaikeaa tuolla on lähteä spekuloimaan, se mikä yhdelle on muovista ja kliinistä on toiselle silkkaa timanttia.

Jos taas puhut levytetystä musiikista niin siinä tapauksessa toki nykyään tehdään niin paljon temppuja studiossa että homma menee täysin epäaidon puolelle jo. Esim. rummut saattaa tulla kokonaan koneesta, tai sitten ne nauhoitetaan ns. triggereillä mitkä eivät tallenna sitä rummun ääntä vaan pelkän iskun ajan ja voiman, ja se taas syötetään tietokoneeseen joka luo sen pohjalta rumpuraidan. Lisäksi iskut yleensä synkataan tahdistoon niin että kaikki iskut tulevat millisekunnilleen oikeaan kohtaan.

Samaa voidaan tehdä myös muiden soittimien osalta, ja kun pahimmillaan laulu tulee vielä autotunen tai muun vireenkorjauksen kautta, niin silloin lopputulema kieltämättä on äkkiä hyvinkin "muovinen" tai "teollinen" eikä lainkaan luonnollisen kuuloinen.

Vierailija kirjoitti:

uniiiiiiikki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

uniiiiiiikki kirjoitti:

Mut eikös se akustuminen soittaminen just perustu siihen hienouteen, että tehdään kaikki niin paljaasti ja akustisesti. Miten kitaraa soittaessa ei muka kuule itseään? Miten porukka on voinut iät ja ajat soitella nuotiolla kitaraa ilman näitä nappeja.. Jotain typerää tossa nappi touhussa on. 

Kokeile mennä jonkun ison konserttisalin lavalle (tai ei edes tarvitse olla iso sali) lauleskelemaan, kun tupa on täynnä ja muut soittajat soittavat omiaan. Saatat yllättyä miten heikosti siellä voi oman äänensä kuulla. 

Luitko aloituksen? Jos soitat omassa ns kotistudiossa, niin kuinka paljon siellä voi olla taustamelua jos on vaan mies ja kitara?

Ei sillä ole mitään merkitystä, vaan sillä että et kuule itseäsi oikein koska laulu tulee pään sisältä ja soitin pääosin heijasteena koska kaikukopan reikä on soittajan korvista poispäin. Vain korvamonitorilla tai luureilla voit oikeasti kuulla miltä kuulostat.

Huomaako kuulija tuosta eron? Jos hifistelee ihan loppuun noin kuten sanoit, niin kuinka moni normaali musiikkia ensiksi levyltä/netistä kuunnelleena yhden tai kahden kaljan jälkeen osaa miettiä noin pitkälle jalostettuja asioita? 

uniiiiiiikki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

uniiiiiiikki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

uniiiiiiikki kirjoitti:

Mut eikös se akustuminen soittaminen just perustu siihen hienouteen, että tehdään kaikki niin paljaasti ja akustisesti. Miten kitaraa soittaessa ei muka kuule itseään? Miten porukka on voinut iät ja ajat soitella nuotiolla kitaraa ilman näitä nappeja.. Jotain typerää tossa nappi touhussa on. 

Kokeile mennä jonkun ison konserttisalin lavalle (tai ei edes tarvitse olla iso sali) lauleskelemaan, kun tupa on täynnä ja muut soittajat soittavat omiaan. Saatat yllättyä miten heikosti siellä voi oman äänensä kuulla. 

Luitko aloituksen? Jos soitat omassa ns kotistudiossa, niin kuinka paljon siellä voi olla taustamelua jos on vaan mies ja kitara?

Ei sillä ole mitään merkitystä, vaan sillä että et kuule itseäsi oikein koska laulu tulee pään sisältä ja soitin pääosin heijasteena koska kaikukopan reikä on soittajan korvista poispäin. Vain korvamonitorilla tai luureilla voit oikeasti kuulla miltä kuulostat.

Huomaako kuulija tuosta eron? Jos hifistelee ihan loppuun noin kuten sanoit, niin kuinka moni normaali musiikkia ensiksi levyltä/netistä kuunnelleena yhden tai kahden kaljan jälkeen osaa miettiä noin pitkälle jalostettuja asioita? 

No jos ei laulaja osu nuottiin tai soittaa huonosti koska ei kuule oikein niin välittyyhän se kuulijallekin.

Tuo on nyt vähän kuin kysyisit että onko sillä asukkaalle merkitystä rakensiko timpuri talon koko työkalupakkiaan käyttäen vai päällään seisoen pelkällä pokasahalla ja vasaralla. No ei varmaan ole asukkaalle eroa jos vaan kumpaakin kautta päästiin tarpeeksi hyvään lopputulokseen, mutta se tekeminen on aivan taatusti vähemmän tuskallista ja laatu keskimäärin paljon parempaa jos asiat tehdään kunnolla ja oikein.

Laulaako muka joku muusikko vieläki oikeesti ilman playbäkkiä?

kuka?

Vierailija kirjoitti:

uniiiiiiikki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

uniiiiiiikki kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

uniiiiiiikki kirjoitti:

Mut eikös se akustuminen soittaminen just perustu siihen hienouteen, että tehdään kaikki niin paljaasti ja akustisesti. Miten kitaraa soittaessa ei muka kuule itseään? Miten porukka on voinut iät ja ajat soitella nuotiolla kitaraa ilman näitä nappeja.. Jotain typerää tossa nappi touhussa on. 

Kokeile mennä jonkun ison konserttisalin lavalle (tai ei edes tarvitse olla iso sali) lauleskelemaan, kun tupa on täynnä ja muut soittajat soittavat omiaan. Saatat yllättyä miten heikosti siellä voi oman äänensä kuulla. 

Luitko aloituksen? Jos soitat omassa ns kotistudiossa, niin kuinka paljon siellä voi olla taustamelua jos on vaan mies ja kitara?

Ei sillä ole mitään merkitystä, vaan sillä että et kuule itseäsi oikein koska laulu tulee pään sisältä ja soitin pääosin heijasteena koska kaikukopan reikä on soittajan korvista poispäin. Vain korvamonitorilla tai luureilla voit oikeasti kuulla miltä kuulostat.

Huomaako kuulija tuosta eron? Jos hifistelee ihan loppuun noin kuten sanoit, niin kuinka moni normaali musiikkia ensiksi levyltä/netistä kuunnelleena yhden tai kahden kaljan jälkeen osaa miettiä noin pitkälle jalostettuja asioita? 

No jos ei laulaja osu nuottiin tai soittaa huonosti koska ei kuule oikein niin välittyyhän se kuulijallekin.

Tuo on nyt vähän kuin kysyisit että onko sillä asukkaalle merkitystä rakensiko timpuri talon koko työkalupakkiaan käyttäen vai päällään seisoen pelkällä pokasahalla ja vasaralla. No ei varmaan ole asukkaalle eroa jos vaan kumpaakin kautta päästiin tarpeeksi hyvään lopputulokseen, mutta se tekeminen on aivan taatusti vähemmän tuskallista ja laatu keskimäärin paljon parempaa jos asiat tehdään kunnolla ja oikein.

Tuntuu vain, että enemmän tossa mies ja kitara osuudessa kärsii enemmän se vivahde siihen akustiikkaan ja ainutlaatuisuuteen, kun katsoja näkee molemmissa korvissa napin johon vielä menee johto. Tulee kieltämättä olo, että miksi