Lue keskustelun säännöt.
Toinen lapsi lahjamunasolulla
30.04.2020 |
Olemme yhden lapsen perhe ja toisen lapsen kaipuu on suuri. Saimme rakkaan esikoisemme lapsettomuushoidoilla, mutta nyt näyttää siltä etteivät hoidot enää toimi toisen lapsen yrityksen kanssa. Syy on minussa (naisessa).
Koska toisen lapsen kaipuu on suuri, olemme vakavasti alkaneet harkita lapsen yrittämistä lahjoitetuilla munasolulla. Minulle se, että saan kantaa ja synnyttää lapsen on paljon tärkeämpää kuin genetiikka. Olen varma, että kokisin olevani lapsen äiti aivan samalla tavalla kuin esikoiselleni.
Toivoisin kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta joko itsellä tai lähipiirissä. Miten sukulaiset/läheiset suhtautuivat? Millaisia tunteita heräsi raskausaikana ja lapsen synnyttyä? Eniten itseäni mietityttää ja huolestuttaa se, kokisiko lapsi olevansa jollakin tavalla eriarvoisessa asemassa perheessä, kun hänellä olisi biologisesti eri äiti kuin sisaruksellaan?
Toivon asiallisia kommentteja erittäin suureen ja arkaan aiheeseen. Ja koska tämä kommentti heitetään kuitenkin ilmoille niin kyllä, voisimme adoptoida, mikäli prosessi ei olisi niin äärimmäisen vaikea, raskas, epävarma ja vuosikausia vievä.
Kommentit (6)
Ohis, mutta kaverini luovutti parikymppisenä omia munasolujaan. Mielestäni yksi kauneimmista tavoista auttaa muita ihmisiä! Todellakin elämän kokoinen lahja! Tekisin saman, jos minulla ei olisi yhtä lahjoittamisen estävää perussairautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tunnen yhden perheen, jossa tosin "vain" yksi lapsi saatu näin. Nykyään en itse enää koskaan ajattele lapsen biologista alkuperää vaan mielestäni hän on ihan täysin äitinsä tyttö. :) Hauskaa on se, että lapsi oikeasti myös näyttää yllättävän paljon äidiltään. Tämä perhe on tehnyt sen ratkaisun etteivät he ole kertoneet asiasta kaikille, mutta tulevat kyllä kertomaan lapselle mahdollisimman varhain.
Munasolun alkuperästä ei tarvitse kertoa edes lapselle. Riittää että vanhemmat tietävät siitä.
Meillä on yksi luonnollisesti alkunsa saanut lapsi ja toinen icsi-alkuinen omilla sukusoluillamme. Kaipuu toiseen oli valtava, joten ymmärrän hyvin. Todennäköisesti jos tuo viimeisin kerta ei meillä olisi onnistunut, olisimme jättäneet hoidot ja olleet onnellisia yhdestä lapsestamme (oli fyysisesti ja henkisesti minulle niin rankkaa, että kaikki kärsi siitä), mutta meille kävi onnellisesti. Omalla kohdallani siis ei olisi kokeiltu tuota vaihtoehtoa, mutta mikäli koet, että se teille toimisi, ehdottomasti kannattaa.
Elämä on lyhyt, siitä vaan yrittämään, jos todella paljon haluatte toisen lapsen! Varmasti lähipiiriinne mahtuu ihmisiä, jotka eivät hyväksy tällaisia lapsen saamisen tapoja, tai ainakin ovat aluksi ennakkoluuloisia, mutta it's your life!