Lue keskustelun säännöt.
Eronneet: oletteko ottaneet eron jälkeen tyttönimenne takaisin?
28.04.2020 |
Ja kaksiosaista sukunimeä käyttäneet: oletteko pudottaneet ex-miehen nimen pois nimestänne?
Kommentit (22)
En, lapsillani on sama sukunimi ja onko sen väliä onko Virtanen vai Korhonen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin äitini tyttönimen.
En missään nimessä olisi halunnut jäädä eksän nimelle, vaikka olin naimisissa 20 vuotta.
Onneksi en alun perinkään ottanut miehen nimeä vaikka onkin todella kaunis sukunimi. Ei vaan tuntunut oikealta ottaa sitä.
Kun avioero astuu voimaan, niin aion ottaa äitini tyttönimen käyttöön. En ole koskaan pitänyt tyttönimestäni.
Kyllä olen. Nykyjärjellä en olisi miehen nimeä koskaan edes ottanut, mutta 80-luvulla kun itsekin oli vielä ihan pentu niin sitä ei osannut edes kyseenalaistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmas avioliitto ja vieläkään en ole ottanut miehen sukunimeä.
Kyllä jätin, inhosin tyttönimeäni koko nuoruuteni, kun menin naimisiin sain kauniin sukunimen, tämän pidän loppuelämäni. Moni on kehunut nimeäni, pidän siitä kovasti itsekin. En tajua noita suvusta katseltuja nimiä, minusta se on teennäistä. Tyttäreni piti oman nimensä, juurikin kun se on niin kaunis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kolmas avioliitto ja vieläkään en ole ottanut miehen sukunimeä.
Mitä jörkeä on mennä kolme kertaa naimisiin. Typerää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmas avioliitto ja vieläkään en ole ottanut miehen sukunimeä.
Mitä jörkeä on mennä kolme kertaa naimisiin. Typerää.
Olen eri, mutta ihan järkevää mennä vaikka taloudellisen turvan takia. Jos kuolla kupsahdan, niin puolisoni saa hyvät rahat eikä ole huolta huomisesta. Minulle on ainakin tärkeää, että puolisoni elämä on turvattu kuolemani jälkeen.
Siinä vaiheessa, kun ex meni uudestaan naimisiin :) Mitään suuria intohimoja nimiasia ei koskaan minussa herättänyt, mutta siinä kohtaa se tuntui luontevimmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on exän sukunimi. Lapsilla on sama nimi. Haluaisin kuitenkin rakkaani kanssa naimisiin ja hänen nimensä.
Otin omani takaisin, omani paljon kauniimpi, enkä muutenkaan halua muistoja siitä karmeudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exän Von der Tsingelstedt on hienompi kuin oma Möttönen.
En. Koska ei ole mitään antipatioita exää tai sukuaan kohtaan, niin en ole jaksanut vain nähdä vaivaa.
Otin sukunimen koska ex-mies painosti ottamaan sen. Nyt ex-mies painostaa vaihtamaan sen koska uudesta tulisi nimikaima. En vaihda edes rahasta. Olen tehnyt koko työurani nimelläni.
Olin eksän kanssa naimisissa kaksikymppiset 43- vuotiaaksi. Niinpä olin myös tehnyt opintoni, urani ja siihenastiset tieteelliset julkaisuni avionimelläni, joka nimi oli myös kahden erotessa vielä alaikäisen lapseni sukunimi. En lähtenyt nimenmuutoksen vaivaan ennen kuin vasta 56-vuotiaana, kun vaihdoin ammattia, avioiduin uudestaan - ja tietysti lapsetkin olivat jo aikuisia. Otin silloin tyttönimeni sukunimeksi sekä lempinimeni viralliseksi etunimeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmas avioliitto ja vieläkään en ole ottanut miehen sukunimeä.
Mitä jörkeä on mennä kolme kertaa naimisiin. Typerää.
Olen eri, mutta ihan järkevää mennä vaikka taloudellisen turvan takia. Jos kuolla kupsahdan, niin puolisoni saa hyvät rahat eikä ole huolta huomisesta. Minulle on ainakin tärkeää, että puolisoni elämä on turvattu kuolemani jälkeen.
Eli raha edellä liitosta toiseen. Ihmekös niitä eroja on rutkasti takana ja edessä...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen. Nykyjärjellä en olisi miehen nimeä koskaan edes ottanut, mutta 80-luvulla kun itsekin oli vielä ihan pentu niin sitä ei osannut edes kyseenalaistaa.
Se on jännä miten nuo asiat koetaan, itse tiesin jo lapsena, etten ikinä luovu omasta nimestäni.
En. Minut painostettiin ottamaan miehen "hieno" sukunimi, että koko perheellä olisi sitten sama. Toista kertaa en enää vaihda, olkoon tämä nykyinen hautaan asti. Varsinkin kun tiedän, kuinka paljon se ex-appivanhempia raivostuttaa :D