Jos etätyö onnistuu täydellisesti kotoa, millainen työnantaja kehottaa toimistolle?

Kotona ei työnantaja pysty käyttämään työntekoa.

Jos työntekijä ei ole luotettava niin työnantaja patistaa toimistolle että tekee varmemmin töitä. 

Vanhanaikainen, kontrollifriikki, joustamaton työnantaja, joka ei luota alaisiinsa.

Vitün urpo.

Vanhanaikainen, joka ei luota.

Jos joku ei tee, niin silloin pitäisi laittaa vain tämä yksittäinen henkilö.

Minusta kauheaa kun ei osaa luottaa kehenkään.

Usein sellainen, joka ottaa huomioon useamman kuin yhden työntekijän näkökulman ja pitkäntähtäimen näkökulman.

Kenellä se sujuu täydellisesti? Jos sulla sujuu niin onko siellä kuitenkin joitain, joilla ei suju ja jotka kaipaisivat toimistoelämän rakennetta, välineitä ja yhteisöä tuekseen? Ja kuinka täydellisesti se sujuu? Saat tehdyksi kaikki sinulle annetut hommat, mutta vaatiiko niiden deelegoiminen sinulle joltakulta kauheasti lisätyötä kun et ole toimistossa, jossa voi vaan pysähtyä sun pöydän ääreen ja sanoa asiasta - pitää erikseen säätää palaveria tai kirjoittaa ohjeistusta sähköpostiin. Ja paljonkohan töitä jää antamatta sinulle ja siksi myös odottamaan hoitumistaan ihan vaan siksi että kommunikaatio on hankalaa? Sinä et ehkä edes tiedä sitä. Minkäänlainen kehittäminen on vaikeaa kun ei saa väkeä keskustelemaan.

Pitkällä tähtäimellä tämmöinen latistaa kehitystä ja uusiutumista, tuottaa backlogia ja -JOS se kuitenkin onnistuu kohtuudella - tekee teidän töistä toisitaan erillisiä ja sellaisina helposti ulkoistettavia. Sitäkö tietä sinä haluat kulkea?

tyhmä

Yhdessä suunnitteleminen ja ideoiminen on kyllä vaikeampaa etänä. Tieto ei kulje yhtä hyvin kuin konttorilla kahvikupin ääressä, kopin ohi kävellessä tmv.

Sellainen pomo, joka ei ole lähtenyt laumalampaaksi tähän koronaöyhötykseen?

Vielä siis järjissään..

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä suunnitteleminen ja ideoiminen on kyllä vaikeampaa etänä. Tieto ei kulje yhtä hyvin kuin konttorilla kahvikupin ääressä, kopin ohi kävellessä tmv.

Näin. Olen ollut etänä nyt 7 viikkoa ja olen palaamassa töihin, koska asiat ei vaan enää suju tarpeeksi hyvin. Ei mahda mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kotona ei työnantaja pysty käyttämään työntekoa.

Kyllähän se ta huomaa, jos hommat hidastelee tai ei tule valmista. Ihan sama missä niitä töitä tekee, mutta kyllä sen lusmuilun huomaa siitä, ettei työt edisty...

(Piilo)fasistinen.

Mutta meillä sujuu. Kaikki laskutus on helppo hoitaa kotoa, ja yhteydet puhelimella ja sähköpostilla.

Avokonttorissa on muutama koko ajan uliseva työkaveri, milloin kotona on raskasta, milloin työt on vaikeita. On vaikea jaksaa sitä päivästä toiseen, ja hidastaa työtä hirveästi.

Kuvittelin että turhat toimistot on laitettu kiinni ja työt hoidetaan etänä lopullisesti.

Miksi siis homeisiin toimistokoppeihin?

Vierailija kirjoitti:

Vanhanaikainen, kontrollifriikki, joustamaton työnantaja, joka ei luota alaisiinsa.

Todennäköisesti huijaripaskiainen, joka itse tekee koko ajan jotain vilunkia ja olettaa että kaikki muut toimii samoin.

Työpaikat, työt, työyhteisöt ja työntekijät ovat erilaisia. Meillä on tehty etätöitä jo vuosia, mutta on saanut menä toimistollekin, jos on halunnut. Osa porukasta tykkää käydä päivittäin toimistolla, osa tekee kokonaan etänä. Tämä mahdollistaa sen, että työntekijöitä rekrytoitaessa työntekijän asuinpaikalla ei ole merkitystä, jos hän on valmis työskentelemään etänä. Työ on hyvin itsenäistä ja jos et hoida omia hommiasi, ei niitä hoida kukaan muukaan.

Vierailija kirjoitti:

Mutta meillä sujuu. Kaikki laskutus on helppo hoitaa kotoa, ja yhteydet puhelimella ja sähköpostilla.

Avokonttorissa on muutama koko ajan uliseva työkaveri, milloin kotona on raskasta, milloin työt on vaikeita. On vaikea jaksaa sitä päivästä toiseen, ja hidastaa työtä hirveästi.

Suota jää nyt huomaamatta, että todennäköisesti ne ”ulisijat” tosiaan kaipaavat työpaikkaa nytkin, jos kotona tosiaan vaikka on vaikeaa. Yleensä vaikeissa kotioloissa etätyökin on tavallista hankalampaa.

Tämä on se syy, miksi sinä en ole esimies: et osaa nähdä kokonaisuutta, vain oman kulmasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta meillä sujuu. Kaikki laskutus on helppo hoitaa kotoa, ja yhteydet puhelimella ja sähköpostilla.

Avokonttorissa on muutama koko ajan uliseva työkaveri, milloin kotona on raskasta, milloin työt on vaikeita. On vaikea jaksaa sitä päivästä toiseen, ja hidastaa työtä hirveästi.

Suota jää nyt huomaamatta, että todennäköisesti ne ”ulisijat” tosiaan kaipaavat työpaikkaa nytkin, jos kotona tosiaan vaikka on vaikeaa. Yleensä vaikeissa kotioloissa etätyökin on tavallista hankalampaa.

Tämä on se syy, miksi sinä en ole esimies: et osaa nähdä kokonaisuutta, vain oman kulmasi.

Miksi työpaikkaa kaipaavat ulisijat eivät mene töihin ja ne ketkä haluavat suojata terveyttään ja homma sujuu, saisivat tehdä etänä?

Vierailija kirjoitti:

Usein sellainen, joka ottaa huomioon useamman kuin yhden työntekijän näkökulman ja pitkäntähtäimen näkökulman.

Kenellä se sujuu täydellisesti? Jos sulla sujuu niin onko siellä kuitenkin joitain, joilla ei suju ja jotka kaipaisivat toimistoelämän rakennetta, välineitä ja yhteisöä tuekseen? Ja kuinka täydellisesti se sujuu? Saat tehdyksi kaikki sinulle annetut hommat, mutta vaatiiko niiden deelegoiminen sinulle joltakulta kauheasti lisätyötä kun et ole toimistossa, jossa voi vaan pysähtyä sun pöydän ääreen ja sanoa asiasta - pitää erikseen säätää palaveria tai kirjoittaa ohjeistusta sähköpostiin. Ja paljonkohan töitä jää antamatta sinulle ja siksi myös odottamaan hoitumistaan ihan vaan siksi että kommunikaatio on hankalaa? Sinä et ehkä edes tiedä sitä. Minkäänlainen kehittäminen on vaikeaa kun ei saa väkeä keskustelemaan.

Pitkällä tähtäimellä tämmöinen latistaa kehitystä ja uusiutumista, tuottaa backlogia ja -JOS se kuitenkin onnistuu kohtuudella - tekee teidän töistä toisitaan erillisiä ja sellaisina helposti ulkoistettavia. Sitäkö tietä sinä haluat kulkea?

Eiköhän melko iso osa etätöitä tekeviä ole ns. asiantuntijaduuneja, joissa jokaisella on omat, itsenäiset työtehtävät, eikä todellakaan odotella mitään erillisiä ohjeistuksia sähköpostilla tai muuten. Skypet ja muut virtuaalipalaverit on nykyaikaa, helppoja järjestää ja helppo osallistua, keskustelua kyllä saadaan aikaiseksi, jos halutaan.

Onneksi omassa organisaatiossani ymmärretään, että fyysinen läsnäolo toimistolla on käytännössä tarpeen enää sosiaalisten suhteiden ylläpidon takia. Kaikki työt kyllä hoituu etänäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein sellainen, joka ottaa huomioon useamman kuin yhden työntekijän näkökulman ja pitkäntähtäimen näkökulman.

Kenellä se sujuu täydellisesti? Jos sulla sujuu niin onko siellä kuitenkin joitain, joilla ei suju ja jotka kaipaisivat toimistoelämän rakennetta, välineitä ja yhteisöä tuekseen? Ja kuinka täydellisesti se sujuu? Saat tehdyksi kaikki sinulle annetut hommat, mutta vaatiiko niiden deelegoiminen sinulle joltakulta kauheasti lisätyötä kun et ole toimistossa, jossa voi vaan pysähtyä sun pöydän ääreen ja sanoa asiasta - pitää erikseen säätää palaveria tai kirjoittaa ohjeistusta sähköpostiin. Ja paljonkohan töitä jää antamatta sinulle ja siksi myös odottamaan hoitumistaan ihan vaan siksi että kommunikaatio on hankalaa? Sinä et ehkä edes tiedä sitä. Minkäänlainen kehittäminen on vaikeaa kun ei saa väkeä keskustelemaan.

Pitkällä tähtäimellä tämmöinen latistaa kehitystä ja uusiutumista, tuottaa backlogia ja -JOS se kuitenkin onnistuu kohtuudella - tekee teidän töistä toisitaan erillisiä ja sellaisina helposti ulkoistettavia. Sitäkö tietä sinä haluat kulkea?

Eiköhän melko iso osa etätöitä tekeviä ole ns. asiantuntijaduuneja, joissa jokaisella on omat, itsenäiset työtehtävät, eikä todellakaan odotella mitään erillisiä ohjeistuksia sähköpostilla tai muuten. Skypet ja muut virtuaalipalaverit on nykyaikaa, helppoja järjestää ja helppo osallistua, keskustelua kyllä saadaan aikaiseksi, jos halutaan.

Onneksi omassa organisaatiossani ymmärretään, että fyysinen läsnäolo toimistolla on käytännössä tarpeen enää sosiaalisten suhteiden ylläpidon takia. Kaikki työt kyllä hoituu etänäkin.

No jaa. Meidän erittäin asiantuntijaorganisaatiossa on jo joku aika sitten siirrytty ”itsenäisten” työtehtävien ajattelusta siihen ymmärrykseen, että niitäkin tehdään paremmilla tuloksilla tiimeinä ja jopa luovassa tieteellisessä työssä ideoiden jakaminen yhteisöissä on välttämätöntä. Eikä se valitettavasti käy pelkästään videopalavereissä.