Onko outoa jos 39-vuotias asuu vielä vanhempiensa luona?

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä tuo kenellekkään muulle kuuluu vaikka asuisi 50v asti kotona.

t. 24v pois muuttanut

Aivan, asia ei kuulu ulkopuolisille. On myös hyvin rajallista ajattelua arvioida tuollainen tapa elää oudoksi. Mielestäni se on rohkeaa, koska Suomessa on vain yksi oikea tapa asua eli mahdollisimman varhain, mielellään alle 18 v. omaan kotiin johonkin pikkuruiseen yksiöön, jotta itsenäistyisi. Itse kyllä muutin kotoa niinkin varhain kuin 20 v., mutta toisaalta olisin voinut muuttaa myöhemminkin, mutta opiskelut toivat tänne pk-seudulle. 

Mutta oikeasti itsenäistymisellä ja asumismuodolla ei ole paljon tekemistä toistensa kanssa. Myös vanhempien kanssa asuva voi olla erittäin itsenäinen. Toivoisi tämän tavan asua yleistyvän myös Suomessa. 

Kun katsoo vain Helsingissä vallisevaa asumisen hinta-tasoa, niin ellei ole opiskelupaikkaa, eikä erityistä koulutusta (on esimerkiksi ylioppilas, joka on käyny lukion neljässä vuodessa ja sen jälk. mahd armeijan/ sivarin) eikä omaa myöskään kovin kummoisa työpaikkaa, niin kyllä minusta moni sellainen nuori joka saa ja voi jatkaa "hetken" asumistaan vanhempiensa kanssa saman katon alla 21 vuotiaana toimii näin luultavasti ihan fiksusti, kunhan hänellä vain on samalla suunta kohti tulevaa ja halu mennä itse eteenpäin tavalla tai toisella; eli yleisemmin saada itselleen se mieluisa opiskelupaikka tai työpaikka.  

Monessa maassa ja kulttuurissa asutaan vanhempien luona, jos ei ole parisuhteessa tai naimisissa. En näe mitään ongelmaa, jos on läheiset välit vanhempien kanssa ja tulee hyvin toimeen. Yksin eläminen saattaa olla monelle myös liian yksinäistä. Jos käy normaalisti töissä ja asuu vanhempien kanssa, niin voi säästää nopeasti käsirahan myös omaan kotiin.

On.

Aattelin muuttaa takaisin äidin luo, ja ottais vielä miehenkin mukaan. Vai mitenkäs päin se menikään.

T. 40 v.

Minä olin 19v kun sain pakit tällaiselta 39 vuotiaalta kotonaan asuvalta historian opiskelijalta. Äiti ei olisi kuulemma hyväksynyt. Oli todella kiva ja kiltti mies. Meillä oli mukavia keskusteluja ja ihastuin häneen vaikka olikin lyhyehkö eikä mitenkään komea. Hänelle nyt sitten vain ei kelvannut kaunis, hoikka 19 kesäinen( minulla oli silloin aivan killerbody) vaaleat pitkät taipuisat lanteille ulottuvat hiukset, semmoset kämmeneen mahtuvat pysty tisut... Niin kiltit miehet. Miettikää. Kun teille ei kelpaa mikään. Ansaitsette homehtua peräkammareihinne.

Tuttu mies asui 40-v asti kotonaan, syynä oli lähinnä hallitseva isänsä, ei olisi päästänyt pois. Oli ihan töissä käyvä, heti armeijasta päästyään ollut töissä. 40-vuotiaana osti sitten rivitalonpätkän (tästä aikaa nyt yhdeksän vuotta) ja ihan velaton on. Hyvähän siinä oli 20 vuotta kerätä rahaa, auttoi toki kotona kotihommissa, mutta kyllä siinä aika ison palkastaan sai pistää sivuun.. aina uusi auto alla jne. Mutta varmaankin niin vanhempiinsa päin kallellaan, että asuu n. 500 m päässä lapsuuden kodistaan ja käy siellä noin joka toinen päivä. Naisystäväkin löytyy, mutta jostain syystä ne ovat olleet sellaisia kokeiluja, ei mitään pitkäaikaisia.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai vain äitisi joudu vielä tekemään ruuan ja siivoamaan ja pesemään pyykit puolestasi? Tuollaisista asioista on pakko oppia huolehtimaan parikymppisenä, kun asuu omassa kämpässä. Jos niitä ei osaa tehdä itse, ei ole kelvollinen myöskään parisuhteeseen, sillä siitä tulisi kuin lapsen ja vanhemman suhde. Riidoille ja katkeruudelle ei loppua näy.

Kyllä äitit änkeää pyytämättä siivoamaan ja pyykkäämään vaikka asuisikin yksin.

Outoutta ei kannata miettiä. Emme tiedä onko asiassa jotain muutakin taustalla henkilön tai hänen vanhempien osalta. Tilastollisesti ajatellen lienee hyivn harvinaista tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa harvinaisa mutta maailmalla esimerkiksi italiassa paljon yleisempää.. 

Italiassa perhekeskeinen, vanhemmistaan välittävä kunnon mies, koska se on maassa tapana.. Suomesssa luuseri peräkamaripoika, joka kuppaa mummon eläkkeet ja kärsii päihde- ja mielenterveysongelmista. Molemmat luonnehdinnat luettu suomalaisesta lehdestä, ei ehkä ihan noilla sanoilla.

Ei ole mitään outoa. Lakatkaa kyttäämästä muita ja arvostelemasta toisten valintoja!

Onhan se auttamatta outoa.

Ihmetyttää aina näissä tapauksissa se, kun ihmiset kommentoivat että hyvä vaan kun rahaa säästyy. Mun mielestä on hirveän surullista, jos elämän päätarkoitus on säästää rahaa hinnalla millä hyvänsä, toisten kustannuksella. Itselleni raha on elämisen väline, jolla maksan asumisen, ruoat ja muut kulut. Tarkoitus ei ole hännystellä muiden nurkissa vain säästämisen ilosta.

Hauskasti osui juuri nyt silmiin Iltalehden artikkeli, jossa on haastateltu lastenpsykiatri Jari Sinkkosta.

"Lapsen ja vanhemman välinen suhde on ainoa rakkaussuhde, jonka tavoitteena on ero. Se ei koskaan lopu eikä katkea, mutta sen tavoitteena on se, että kersa jonain päivänä räpyttelee pesän reunalla siipiänsä ja häipyy jonnekin. Emme me halua, että lapsi on nelikymppisenä siinä pyörimässä jaloissa."

/33

Minusta tämä ketju kertoo, että meillä ihmisillä on vahva sosiaalisten normien kaipuu.

Emme tiedä syytä, miksi asumisjärjestely on tuollainen. Entä jos aikuinen lapsi, ei kaipaa puolisoa, mutta nauttii silti seurasta. 

Ennen vanhaan sukonto märitti kuka saa asua kenen kanssa ja miten. Väärin asuvista sitten kuiskuteltiin.

Tänään säännöt tulevat jostain muualta. Ja näillä säännöillä on outoja sivuseurauksia. Suomessa veronmaksajat maksavat opikelijoille yksiöitä asumiseen (HOAS:n yksiöstä maksetaan 80% muiden toimesta).  Mutta rahaa sitten riitä yliopiston rahoittamiseen. Monessa muussa maassa asumiseen ei saa samnalaisia tukia, joten opsikelijat asuu asuntoloissa mahdollsimman halvalla ja rahat käytetään sen yliopiston pyörittämiseen.