Siis miten appivanhemmat voi suuttua tällaisesta?

Vierailija kirjoitti:

Minä suuttuisin siitä, että olen takaamassa poikani lainan (tosin ei ostanut taloa meiltä) ja on sovittu, että kun lainasta on maksettu 50%, niin takausvastuuni päättyy. Pankilta tulisi tuolloin asiasta virallinen ilmoitus. Nyt olisin tilanteessa, jossa kaiken järjen mukaan laina on kuitattu lähes kokonaan ja silti takausvastuuni olisi edellen voimassa.

Sinä olet taannut poikasi lainan, ja jos hän myy puolet talosta, hänen oma laina pienenee ja jos pienenee tarpeeksi niin silloin sun takausvastuu päättyy. Vai meinasitko hyvää hyvyyttäsi taata myös poikasi avovaimon lainan mikäli hän takaajaa tarvitsee?

Talot kuluu ja vanhenee, appivanhemmatkin ikääntyvät.

On ihan sama kuka talossa lopulta asuu.

Ja jos kumppani tekee testamentin, jossa määrää osan talosta jollekin muulle, ei se ap sitä peri.

Testamentilla voi antaa myös pelkän hallintaoikeuden, mutta ei omistusoikeutta.  Ap saa talosta vaan maksamansa osuuden.  Mutta provovahan tämä, näkee heti aloituksen tekstistä. Täyttä huu haata.

Tuo on ihan fiksua ostaa puolet siitä talosta. Jos on lainaa ja sille kaksi maksajaa, niin nopeamminhan se on maksettu pois kuin yhden ihmisen tuloilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä lapsia?

Jos ei ole niin ymmärrän appivanhempia. Heidän mokahan se on mutta ottaisi päähän tyhmä poika joka möi sulle.

Niiden olisi kannattanut laittaa tarkemmat myyntiehdot yms.

Ei ole lapsia. Millä lailla poika on tyhmä jos myy osan puolisolleen?

En tunne käytäntöjä tarkemmin, mutta ei kai entinen omistaja voi määritellä, mitä uusi omistaja tekee omaisuudelleen? Nyt on kyse ihan tavallisesta omakotitalosta, ei maatilasta tai perintökartanosta tmv. minkä pitäisi pysyä suvussa.

ap

Talo ei pysy suvussa. Sillä voi olla paljonkin tunnearvoa vaikkei mikään kartano olekaan. Myyjä voi myyntiehtoihin vaikka laittaa että jos ostaja haluaa luopua talosta, myyjä ostaa sen takaisin tms.

Eli sillä lailla poika saatoi menetellä tyhmästi vanhempiensa mielestä.

Niin siis mies omistaa edelleen puolet talosta, minä hänen puolisonaan toisen puolikkaan. Ja jos joskus erotaan, minä olen se joka tästä lähtee, ellei sitten lähdetä molemmat. Tietysti on mahdollista että mies kuolee ja talo jää minulle, mutta en halua ajatella sitä yhtään sen enempää kuin mahdollista eroamistakaan.

ap

No joko alat ymmärtämään miksi ne saattoi suuttua? Jos teille ei tule lapsia ja miehes kuolee ennen sua, niin ne menetti talon sulle vastoin tahtoaan.

Jos mies kuolisi lapsettomana, ap perisi talon vaikkei omistaisi siitä edes kynnysmaton puolikasta.

Avopuoliso ei ole perillinen.

Ihmeen paljon kyllä ihmiset spekuloi erolla ja perinnöllä yms. Rahaa, rahaa, perintöä, omaisuutta! Vähän on kyllä asioiden tärkeysjärjestys hukassa. Tuleehan se ero sitten, kun ihmiset vääntävät niin innokkaasti jo ennakkoon raha-asioista mahdollisen eron varalta!