Lue keskustelun säännöt.
Siis miten appivanhemmat voi suuttua tällaisesta?
26.04.2020 |
Eli asutaan mieheni lapsuudenkodissa. Mies osti sen vanhemmiltaan silloin kun oltiin seurusteltu vähän aikaa. Muutin miehen luokse aika pian ja nyt parin vuoden jälkeen ostin mieheltä puolet talosta. Mies mainitsi tästä vanhemmilleen ja nyt varsinkin appi on suuttunut, anoppi taitaa enemmän peesata miestään. Talo on appivanhempien itse rakentama, mutta hehän ovat myyneet sen, niin ei pitäisi olla mitään syytä enää suuttua siitä että omistajana on joku muukin kuin heidän poikansa?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatkohan myyneet pojalleen tavallista halvemmalla, koska ajattelivat auttaa poikaansa?
Aika paljon halvemmalla myivät, mutta ei sillä nyt enää pitäisi olla väliä, vaikka poikansa myisi talon kokonaan vieraalle.
ap
Tuntevat olonsa petetyksi, koska eivät ikinä olisi myyneet sinulle niin edullisesti. Niitä nyt vaan harmittaa, että liian halvalla meni vieraalle lopulta.
Vieraalle??? Olen heidän poikansa avovaimo, tuleva vaimo. Ei kai heillä oikeasti voinut olla kuvitelmaa, ettei poika ikinä muuta yhteen kenenkään kanssa tai perusta perhettä?
ap
Jos teille tulee ero, niin myytkö puolikkaasi miehelle takaisin samalla hintaa jonka hän sinulta pyysi vai vaaditko markkinahinnan?
Miksi pitäisi myydä samalla hinnalla takaisin?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenlaista sakkia...minun appivanhempani lahjoittivat minulle puoli taloa tontteineen ja toisen puolen pojalleen. Outoa että joku valittaa puolikkaan ostamisesta.
Minä suuttuisin siitä, että olen takaamassa poikani lainan (tosin ei ostanut taloa meiltä) ja on sovittu, että kun lainasta on maksettu 50%, niin takausvastuuni päättyy. Pankilta tulisi tuolloin asiasta virallinen ilmoitus. Nyt olisin tilanteessa, jossa kaiken järjen mukaan laina on kuitattu lähes kokonaan ja silti takausvastuuni olisi edellen voimassa.
Vierailija kirjoitti:
Miten ovat ilmaisseet, että ovat suuttuneet?
Ihminenhän voi suuttua ihan mistä vain. yleensä suututaan sellaisista asioista, jotka ovat itselle syystä tai toisesta merkityksellisiä ja tärkeitä, mutta kokee, että toinen ei kunnioita tätä merkitystä. Tätä voi laajentaa niin parisuhteessa pettämiseen ( uskollisuus tärkeää) kuin vaikka pahoinpitelyihinkin ( koskemattomuus ja turvallisuus tärkeää.)
Appi oli sanonut puhelimessa, että on järjetöntä tehdä tällaista heidän selkänsä takana yms. Anoppi taas oli sanonut miehelleni, että on pettynyt siihen mitä mies meni tekemään ja että se loukkaa isää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatkohan myyneet pojalleen tavallista halvemmalla, koska ajattelivat auttaa poikaansa?
Aika paljon halvemmalla myivät, mutta ei sillä nyt enää pitäisi olla väliä, vaikka poikansa myisi talon kokonaan vieraalle.
ap
Tuntevat olonsa petetyksi, koska eivät ikinä olisi myyneet sinulle niin edullisesti. Niitä nyt vaan harmittaa, että liian halvalla meni vieraalle lopulta.
Eihän ap nyt hyvänen aika ole vieras, vaan suvun uusi jäsen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehenä en kyllä olisi myynyt puolikasta talosta.
Miksi et?
Minä en ainakaan maksaisi suuria talon ylläpitokustannuksia veroineen, remontteja, pihankunnostusta ja muuta ellen olisi myös omistaja, silloinhan menettäisin tilaisuuden lisätä omaa omaisuuttani, koska rahani menisivät toisen omaisuuden ylläpitämiseen. Turha sanoa, että pitäähän asumisestaan maksaa: tottakai pitää, mutta ei niin, että käytännössä tilanne olisi samanlainen kuin asuisi todella kalliisti vuokralla. Jotkut valitettavasti joutuvat tuohon jamaan eli puoliso kasvattaa omaisuuttaan (avio- tai lahjaehdon turvin) kun itse pysyy varattomana liian korkeiden asumiskustannusten takia.
Rakastuneenakin pitää säilyttää järki päässä, eikä vain ajautua hankalaan tilanteeseen. Toisaalta jos puoliso ei halua myydä osaa asuntoaan/taloaan, laittakoon hän sen vaikka vuokralle tai myyntiin, jotta voidaan ostaa yhteinen, vaikka sitten ensin vuokralla. Ei pidä rakkauden nvarjolla suostua taloudelliseen hyväksikäyttöön, kumpikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lapsia?
Jos ei ole niin ymmärrän appivanhempia. Heidän mokahan se on mutta ottaisi päähän tyhmä poika joka möi sulle.
Niiden olisi kannattanut laittaa tarkemmat myyntiehdot yms.Ei ole lapsia. Millä lailla poika on tyhmä jos myy osan puolisolleen?
En tunne käytäntöjä tarkemmin, mutta ei kai entinen omistaja voi määritellä, mitä uusi omistaja tekee omaisuudelleen? Nyt on kyse ihan tavallisesta omakotitalosta, ei maatilasta tai perintökartanosta tmv. minkä pitäisi pysyä suvussa.
ap
Talo ei pysy suvussa. Sillä voi olla paljonkin tunnearvoa vaikkei mikään kartano olekaan. Myyjä voi myyntiehtoihin vaikka laittaa että jos ostaja haluaa luopua talosta, myyjä ostaa sen takaisin tms.
Eli sillä lailla poika saatoi menetellä tyhmästi vanhempiensa mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lapsia?
Jos ei ole niin ymmärrän appivanhempia. Heidän mokahan se on mutta ottaisi päähän tyhmä poika joka möi sulle.
Niiden olisi kannattanut laittaa tarkemmat myyntiehdot yms.Ei ole lapsia. Millä lailla poika on tyhmä jos myy osan puolisolleen?
En tunne käytäntöjä tarkemmin, mutta ei kai entinen omistaja voi määritellä, mitä uusi omistaja tekee omaisuudelleen? Nyt on kyse ihan tavallisesta omakotitalosta, ei maatilasta tai perintökartanosta tmv. minkä pitäisi pysyä suvussa.
ap
Talo ei pysy suvussa. Sillä voi olla paljonkin tunnearvoa vaikkei mikään kartano olekaan. Myyjä voi myyntiehtoihin vaikka laittaa että jos ostaja haluaa luopua talosta, myyjä ostaa sen takaisin tms.
Eli sillä lailla poika saatoi menetellä tyhmästi vanhempiensa mielestä.
Niin siis mies omistaa edelleen puolet talosta, minä hänen puolisonaan toisen puolikkaan. Ja jos joskus erotaan, minä olen se joka tästä lähtee, ellei sitten lähdetä molemmat. Tietysti on mahdollista että mies kuolee ja talo jää minulle, mutta en halua ajatella sitä yhtään sen enempää kuin mahdollista eroamistakaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Talo ei pysy suvussa. Sillä voi olla paljonkin tunnearvoa vaikkei mikään kartano olekaan. Myyjä voi myyntiehtoihin vaikka laittaa että jos ostaja haluaa luopua talosta, myyjä ostaa sen takaisin tms.
Eli sillä lailla poika saatoi menetellä tyhmästi vanhempiensa mielestä.Ensinnäkin, mitä tarkoittaa "suvussa pysyminen"? Eikö pojan puoliso ja lapset olekaan enää sukua?!
Toisekseen, sellainen ehto, että myytyä pitää tarjota uudelleen myynnissä ensin edelliselle omistajalle, on pätemätön, siihen ei siis voi laillisesti vedota. Toki toiveen saa esittää, mutta uusi omistaja päättää kenelle myy (tai vaikka lahjoittaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lapsia?
Jos ei ole niin ymmärrän appivanhempia. Heidän mokahan se on mutta ottaisi päähän tyhmä poika joka möi sulle.
Niiden olisi kannattanut laittaa tarkemmat myyntiehdot yms.Ei ole lapsia. Millä lailla poika on tyhmä jos myy osan puolisolleen?
En tunne käytäntöjä tarkemmin, mutta ei kai entinen omistaja voi määritellä, mitä uusi omistaja tekee omaisuudelleen? Nyt on kyse ihan tavallisesta omakotitalosta, ei maatilasta tai perintökartanosta tmv. minkä pitäisi pysyä suvussa.
ap
Talo ei pysy suvussa. Sillä voi olla paljonkin tunnearvoa vaikkei mikään kartano olekaan. Myyjä voi myyntiehtoihin vaikka laittaa että jos ostaja haluaa luopua talosta, myyjä ostaa sen takaisin tms.
Eli sillä lailla poika saatoi menetellä tyhmästi vanhempiensa mielestä.Niin siis mies omistaa edelleen puolet talosta, minä hänen puolisonaan toisen puolikkaan. Ja jos joskus erotaan, minä olen se joka tästä lähtee, ellei sitten lähdetä molemmat. Tietysti on mahdollista että mies kuolee ja talo jää minulle, mutta en halua ajatella sitä yhtään sen enempää kuin mahdollista eroamistakaan.
ap
No joko alat ymmärtämään miksi ne saattoi suuttua? Jos teille ei tule lapsia ja miehes kuolee ennen sua, niin ne menetti talon sulle vastoin tahtoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lapsia?
Jos ei ole niin ymmärrän appivanhempia. Heidän mokahan se on mutta ottaisi päähän tyhmä poika joka möi sulle.
Niiden olisi kannattanut laittaa tarkemmat myyntiehdot yms.Ei ole lapsia. Millä lailla poika on tyhmä jos myy osan puolisolleen?
En tunne käytäntöjä tarkemmin, mutta ei kai entinen omistaja voi määritellä, mitä uusi omistaja tekee omaisuudelleen? Nyt on kyse ihan tavallisesta omakotitalosta, ei maatilasta tai perintökartanosta tmv. minkä pitäisi pysyä suvussa.
ap
Talo ei pysy suvussa. Sillä voi olla paljonkin tunnearvoa vaikkei mikään kartano olekaan. Myyjä voi myyntiehtoihin vaikka laittaa että jos ostaja haluaa luopua talosta, myyjä ostaa sen takaisin tms.
Eli sillä lailla poika saatoi menetellä tyhmästi vanhempiensa mielestä.Niin siis mies omistaa edelleen puolet talosta, minä hänen puolisonaan toisen puolikkaan. Ja jos joskus erotaan, minä olen se joka tästä lähtee, ellei sitten lähdetä molemmat. Tietysti on mahdollista että mies kuolee ja talo jää minulle, mutta en halua ajatella sitä yhtään sen enempää kuin mahdollista eroamistakaan.
ap
No joko alat ymmärtämään miksi ne saattoi suuttua? Jos teille ei tule lapsia ja miehes kuolee ennen sua, niin ne menetti talon sulle vastoin tahtoaan.
Jos mies kuolisi lapsettomana, ap perisi talon vaikkei omistaisi siitä edes kynnysmaton puolikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Talo ei pysy suvussa. Sillä voi olla paljonkin tunnearvoa vaikkei mikään kartano olekaan. Myyjä voi myyntiehtoihin vaikka laittaa että jos ostaja haluaa luopua talosta, myyjä ostaa sen takaisin tms.
Eli sillä lailla poika saatoi menetellä tyhmästi vanhempiensa mielestä.Ensinnäkin, mitä tarkoittaa "suvussa pysyminen"? Eikö pojan puoliso ja lapset olekaan enää sukua?!
Toisekseen, sellainen ehto, että myytyä pitää tarjota uudelleen myynnissä ensin edelliselle omistajalle, on pätemätön, siihen ei siis voi laillisesti vedota. Toki toiveen saa esittää, mutta uusi omistaja päättää kenelle myy (tai vaikka lahjoittaa).
Ei niillä ole vielä yhteisiä lapsia, jotka ilman muuta perisivät sitten talon.
Kauppakirjaan voi kirjoittaa monenlaisia ehtoja, jotka on ihan juridisesti päteviä jos ostaja ne hyväksyy.
Esim. Koiriakin myydään usein sillä ehdolla, että jos uusi omistaja haluaa luopua koirasta, niin kasvattaja ottaa takaisin.
Kuka tyhmä myy puolikkaan talosta, jos on ollut varaa ostaa yksin se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka tyhmä myy puolikkaan talosta, jos on ollut varaa ostaa yksin se.
Vaikka sellainen, joka haluaa asua juuri kyseisessä talossa perheensä kanssa.
Mistä sitä talon puolikkaan tulevaisuuden markkinahintaa kukaan tietää?
Ap on pelkkä provoilija. Ei ole syytä ottaa kantaa tuollaiseen.
Ei ap peri taloa, jos puoliso tekee testamentin, jossa puoliso ei ole perijänä.
Onpa ikävää. Tietenkin appivanhempien tunteet ovat sallittuja, mutta harmi, kun päättävät tuoda niitä noin suuttumuksella ilmi. Tässä ei ole ketään syyllistä, sinä ja puolisosi tietenkin vähiten. Appivanhemmat ovat vain unohtaneet tehdä henkisen luopumisen talosta, kun myivät sen pojalleen.
Miten ovat ilmaisseet, että ovat suuttuneet?
Ihminenhän voi suuttua ihan mistä vain. yleensä suututaan sellaisista asioista, jotka ovat itselle syystä tai toisesta merkityksellisiä ja tärkeitä, mutta kokee, että toinen ei kunnioita tätä merkitystä. Tätä voi laajentaa niin parisuhteessa pettämiseen ( uskollisuus tärkeää) kuin vaikka pahoinpitelyihinkin ( koskemattomuus ja turvallisuus tärkeää.)