Voiko masennuksesta oikeasti parantua ja tulla jälleen energiseksi?

Koska masennus on yleensä laiskojen ja asenneongelmaisten vaiva, niin aika epätodennäköistä. Vaatisi sen, että otat itseäsi niskasta, muutat asennettasi vähemmän itsekeskeiseksi, ja jätät päihteet. Ei onnistu useimmilta.

17 vastaa: Terapiassa pelottaa vanhojen traumojen repiminen auki. Haluaisin varmaan ratkaisukeskeistä terapiaa, joka keskittyisi positiiviseen ajatteluun ja tulevaisuuteen. En haluaisi millään velloa menneisyyden haamuissa, joiden kanssa tunnun nyt selviävän aika hyvin, vaikka välillä tosiaankin masennus tuttuine oireineen meinaa iskeäkin (epätoivo, itsesyytökset, huono itsetunto, aloitekyvyttömyys, saamattomuus jne.)

Voi! Älkää menettäkö toivoa. Minä olin masentunut noin viisivuotiaasta 23-vuotiaaksi. Kyynisyys, näköalattomuus, toivottomuus, masennus tuntui siltä oikealta todellisuudelta ja paremmat päivät huijaukselta ja niiden jälkeen oli entistä masentuneempi olo. Diagnoosin sain 18-vuotiaana.

Apu löytyi kun löysin ihmisen, joka ymmärsi minun tapaani olla kadottanut yhteyden tunteisiini ja normalisoi niiden ilmaisua ja näyttämistä. Taide, kulttuuri, vähäinenkin liikunta, ulkoilu ja rentouttavien asioiden löytäminen ovat tukeneet hyvinvointiani. Nykyään masennus on lähinnä tunne muiden joukossa ja harvinainen vieras, vaikkakin intensiivinen saapuessaan.

Minulla on ollut ja on edelleen myös muita mielenterveyden oireita. Masennus on mielestäni vaikein kokemistani oireista, koska eläminen on oikeastaan mahdotonta kun jatkuvasti punnitsee, kannattaako edes elää.

Älkää menettäkö toivoa! Pitkäaikainen toipuminen masennuksesta on mahdollista. Olen nykyään päälle kolmekymppinen ja vaikka on muita oireita, olen ehkä 90% ajasta täysin tyytyväinen elämään ja toiveikas tulevaisuuden suhteen. Tunnen voivani vaikuttaa elämäni kulkuun ja minulla on hyviä ihmissuhteita jotka vain paranevat mitä avoimempi pystyn olemaan.

Yksi tärkeä oivallus masentuneen ajattelun kolkutellessa oli kyseenalaistaa ne ajatukset, jotka eivät ole puolellani ja kysyä onko väite totta ja voinko olla varma, että se on totta. Kuka olisin ilman sitä ajatusta?

Stressaavissa elämäntilanteissa olen tuntenut masennuksen läheisyyden, mutta se ei ole onneksi ainakaan vielä uusinut.

Oman kokemukseni mukaan ei voi parantua. Itse olen ollut jo 14 vuotta masentunut. Luulin jo usemman vuoden olleeni parantunut, mutta kun tuli mun mielestä fyysistä vaivaa ja menin lääkäriin, niin masentuneeksihan se tuomitsi minut taas. Alunperinkin diagnoosi tuli sillä että menin valittamaan minun mielestä fyysisiä vaivoja ja se diagnosoitiin masennukseksi. Yhteen vaivaan tosin löytyi myöhemmin fyysisen sairauden diagnoosi ja lääkitys ja siitä seurasi muutamassa kuukaudessa useamman vuoden kestänyt pirteä olo. Nyt on kuitenkin tullut uudenlaista vaivaa. Ei tästä varmaan koskaan sitten parane. Tosin itsellä ei ole koskaan ollut itsetuhoisia ajatuksia, mutta eri tavoin sairas olo kyllä. Ei tästä ilmeisesti ikinä terveeksi muutu, labra-arvoihinkin jo vaikuttaa negatiivisesti.

Kyllä selvisin, mutta kävin yksityisklinikalla hoidossa enkä jäänyt kotiin makamaan. Joskus se raha tuo myös terveyttä. 

Vierailija kirjoitti:

On mahdollista, mutta se on vaikeaa. Siihen tarvitsee paljon jatkuvaa tukea ja mielellään vahvan parisuhteen. Energia päivään tulee jatkuvasta liikunnasta, oikeanlaisesta ruuasta ja keskusteluista. Stressittömästä ja huolettomasta ympäristöstä. Noita olosuhteita masentunut ei yksin pysty luomaan, tai ainakaan helposti. Pienikin kävely, jota pidentää joka päivä on hyvä alku. Sekä terveellisen ruokailun aloittaminen. Masentuneelle henkilölle pitää tehdä hyvä olo päivittäin. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähtee paranemaan.

"Masentuneelle henkilölle pitää tehdä hyvä olo päivittäin."

Tosi hyvin sanottu!

No ehkä ajan kanssa. Ehkä se masennus on kuin läheisen kuolema joka ajan kanssa helpottuu, mutta on aina taustalla mielessä.

Lenzetto, Voxra, terapia ja päivittäinen urheilu niin, että hikoilee ja hengästyy. Minimi 30 min päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Lenzetto, Voxra, terapia ja päivittäinen urheilu niin, että hikoilee ja hengästyy. Minimi 30 min päivässä.

Kepittääkö vielä kun vedät tota voxraa? Jos olet mieshenkilö.

Uteliaana seuraan tuleeko vielä vastauksia. Itse ollut pari kk työuupumuksen takia sairauslomalla ja kyllä tässä masennus on selkeästi päällä. Lääkitystä en ole vielä ottanut, saan kotona päivittäiset hommat tehtyä ja lenkilläkin käyn. Terapiassa käynyt jonkun vajaa 10 kertaa ja jatkuu. Mieli tekisi vetäytyä sängyn pohjalle ja nukkua, nukkua, nukkua vain. Pakko kuitenkin pitää perheestä huolta. Välillä todella ahdistavia päiviä jolloin vain ärhentelen perheelle ja mietin että heillekin olisi parasta jos vain kuolisin pois. Työn osalta olisi terapeutinkin mielestä parasta jos löytäisin uuden paikan, toimintatavat firmassa etenkin esimiehen taholta on niin epäpätevät. Mutta ei tämmöinen yli 50v saa mitään töitä mistään enää, hakenut olen mutta en pääse edes haastatteluihin. Ja mietin toivunko koskaan.