Masennuksesta kysyisin
Masennus on sairaus mitä emme voi toisesta ihmisestä ulospäin nähdä. Joskus tämä tuntuu näin terveestä ihmisestä tosi oudolta. Masentunut ihminen kertoo hymyssä suin tai ainakin ihan normaalin oloisena kahvittelun merkeissä/lasten harrastustoiminnassa olevansa masennuksen vuoksi sairaslomalla.
Lähipiirissäni on kolme masentunutta.
Yksi on nuori ihminen joka on jäänyt opiskeluista sairaslomalle. Hän valvoo yöt eikä jaksa hoitaa itseään saati käydä koulussa tai ruokakaupassa. Viiltelee ja näyttää todella siltä että hän on masentunut.
Toinen on naapurimme tai oikeastaan tämän perheen vanhemmat ovat vuorotellen töistä pois masennuksen vuoksi. Kummastakaan ei millään tapaa masennusta uskoisi. Tällä hetkellä masentunut etsii uusia hommia eikä halua palata vanhaan työhönsä. Ollut vuoden nyt masentunut.
Kolmas tuttuni on työkaverini. Kärsi unettomuudesta ja työterveyslääkäri diagnosoi masennukseksi. Työkaveri hämmästeli ettei olisi koskaan uskonut olevansa masentunut ja on ihan yllättynyt. Nyt puoli vuotta sairaslomaa takana.
Tosi hassua siis kuinka erilainen masennus voi olla. Itsekin kärsin unettomuudesta ja viikossa valvon 1-2 yötä. Eihän sitä tiedä vaikka olisi masentunut?!?
Millaisia havaintoja sinulla on masennuksesta?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa nyt ne lääkkeet!
Lääkkeet ovat lottoamista, jossa kaikki eivät voita. Osalla tunteet leikkautuvat niin, ettei ongelmiaan kykene selvittämään. Tunteita tarvitaan kaikkeen ja täysi tunteettomuus on este normaalille toiminnalle. Lisäksi lääkkeet voivat estää muitakin kognitiivisia toimintoja, mm. tehdä päätöksenteosta ylitsepääsemättömän vaikeaa.
Toisilla taas lääke voi auttaa juuri siten kuten pitääkin.
Lääkäri tai potilas ei kumpikaan tiedä, miten potilas reagoi lääkkeisiin.
Edelleen on olemassa myös stigma, että jos lääke ei toimi kuten lääkevalmistaja on olettanut, vika on potilaan toiminnassa. Hän ei joko syö lääkkeitään oikein (lääkäri heilauttaa "vain neljännes syö lääkkeensä ohjeiden mukaan" -veistään), käyttää tahallaan alkoholia tai muuten vain sabotoi omaa toipumistaan. Sekin on oma lottovoittonsa, jos kohdalle osuu lääkäri, joka uskoo potilaan sanoja.
Minulla menneisyyden masennus-diagnoosi ei ole vaikuttanut opiskelupaikan saamiseen. Minulla oli opiskelualalle psykologiset testit, ja kerroin masennustaustastani. Sain opiskelupaikan. Työpaikkojakin olen saanut siitä huolimatta, että joskus sairastin masennuksen ja olen työterveyslääkärissä joskus käynyt psykologilla, jos olen huomannut, että nyt on taas masennuksen merkkejä ilmassa.