Vanhus saa epileptisiä kohtauksia jatkuvasti
Ikää 83v ja hänen vaimo samaa ikäluokkaa. Hänen vaimo joutunut soittamaan joka kuukausi ambulanssin hakemaan miehen sairaalaan näiden kohtausten takia. Olisin itse sitä mieltä että olisi kaikille parempi kun hänet saisi johonkin palvelutaloon
Muutama vuosi sitten oli kasvain leikkaus päässä ja ei ole toipunut siitä. Muisti mm. Mennyt sekä tasapaino. Olisin itse hakenut valvottua hoitopaikkaa sillä on mielestäni vaarallista olla väsyneen yhtä vanhan puolison kanssa kotona, joka kerran söi vanhentuneita lääkkeitä. Muut eivät suostu ehdotukseen ja saan siitä suorastaan vihat mutta hirvittää tuo touhu.
Kommentit (15)
Juuri nyt palvelutalot on kuolemaksi
Kuinka usein kohtauksia siis tulee? Onko ambulanssi aiheellinen, vai soittaako puoliso ambulanssin aina kohtauksen tultua, vaikka omenisi ohi itsestään?
Onko lääkitys kohdallaan?
Vanhuksella ei enää ole vuosia niin paljon jäljellä, joten 1 kohtaus/kk kai voidaan pitää hyväksyttävänä, jos eivät ole pitkittyviä?
Älä kauhistele, vaan auta. Kotiapua lisää tarvittaessa, voivat jakaa lääkkeet esim. Epileptikot saavat kohtauksia, sille ei aina voi mitään. Useimmat kuitenkin haluavat asua kotonaan, mikä on täysin ymmärrettävää.
Kuulemma ei ole lääkkeillä hallittavissa. Eli puoliso ei ole osannut antaa oikeaa määrää lääkettä koska kaverini epilepsia saatiin kuriin oikeilla annoksilla asiaan kuuluvalla lääkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulemma ei ole lääkkeillä hallittavissa. Eli puoliso ei ole osannut antaa oikeaa määrää lääkettä koska kaverini epilepsia saatiin kuriin oikeilla annoksilla asiaan kuuluvalla lääkkeellä.
Käykö mitään kotiapua, esim kotisairaanhoito jakamassa lääkkeet dosettiin?
Eivät ne kohtaukset siellä palvelutalossa lopu. Eikö ihmisellä tuossa iässä ole oikeus päättää kuoleeko kotiinsa, vai johonkin vanhusten säilöntäpaikkaan?
Millainen se lyhyen loppuelämän laatu olisi palvelutalossa?
Vierailija kirjoitti:
Kuulemma ei ole lääkkeillä hallittavissa. Eli puoliso ei ole osannut antaa oikeaa määrää lääkettä koska kaverini epilepsia saatiin kuriin oikeilla annoksilla asiaan kuuluvalla lääkkeellä.
Aina ei saada lääkitykselläkään epilepsiaa kuriin.
Usein vaaditaan lääkityksen säätämistä myös.
Pitkittyvissä kohtauksissa annetaan bentsodiatsepiinivalmistetta peräruiskeena tai suun limakalvolle.
Tämä voi kuolaavan js kouristelevan potilaan kanssa olla vaikeaa.
Tätä viimeksimainittuako tarkoitit?
Ulosantisi ei ole oikein selkeää, ap?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein kohtauksia siis tulee? Onko ambulanssi aiheellinen, vai soittaako puoliso ambulanssin aina kohtauksen tultua, vaikka omenisi ohi itsestään?
Onko lääkitys kohdallaan?
Vanhuksella ei enää ole vuosia niin paljon jäljellä, joten 1 kohtaus/kk kai voidaan pitää hyväksyttävänä, jos eivät ole pitkittyviä?
Tässä voisi kyllä käyttää järkeä. Epileptinen kohtaus vanhuksella, kun paikalla on vain toinen vanhus, jolla ei välttämättä muisti ja motoriset kyvyt ole ihan kunnossa, on ihan eri tilanne kuin vaikka muuten terveen nuoren saama kohtaus kun vanhemmat ovat paikalla. Eiköhän ambulanssi ole vanhusten tapauksessa aina oikea vaihtoehto, ei voi olettaa että jo heikommassa kunnossa oleva ihminen pystyisi itsenäisesti arvioimaan tilanteen ja tekemään oikeat toimenpiteet.
Ymmärsinkö oikein, AP, koska kaverisi epilepsia saatiin kuriin lääkkeellä, oletat, että kaikkien epilepsia saadaan kuriin lääkkeellä?
Kovin yksioikoinen järjenjuoksu sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein kohtauksia siis tulee? Onko ambulanssi aiheellinen, vai soittaako puoliso ambulanssin aina kohtauksen tultua, vaikka omenisi ohi itsestään?
Onko lääkitys kohdallaan?
Vanhuksella ei enää ole vuosia niin paljon jäljellä, joten 1 kohtaus/kk kai voidaan pitää hyväksyttävänä, jos eivät ole pitkittyviä?
Tässä voisi kyllä käyttää järkeä. Epileptinen kohtaus vanhuksella, kun paikalla on vain toinen vanhus, jolla ei välttämättä muisti ja motoriset kyvyt ole ihan kunnossa, on ihan eri tilanne kuin vaikka muuten terveen nuoren saama kohtaus kun vanhemmat ovat paikalla. Eiköhän ambulanssi ole vanhusten tapauksessa aina oikea vaihtoehto, ei voi olettaa että jo heikommassa kunnossa oleva ihminen pystyisi itsenäisesti arvioimaan tilanteen ja tekemään oikeat toimenpiteet.
Riippuu kohtausten laadusta.
Tyypillinen grand mal- kohtaus on ohi ennen kuin ambulanssi ehtii paikalle.
Toki arvaamatta kaatava kohtaustyyppi on vanhukselle vaarallisempinkuin nuorelle.
Onko epilepsiaan lääkitys ja sen annostelu kohdillaan? Lääkärin olisi hyvä lisäksi tarkistaa ettei mikään muu käytössä oleva lääkitys mahdollisesti altista epilepsiakohtauksille ja etsiä sille tarvittaessa korvaava vaihtoehto. Aina ei toki kohtauksia voi estääkään ja omaisellasi tuo kasvainleikkauksen jälkeinen tilannekin varmasti vaikuttaa.
Ikääntynyt tuttavani sai epilepsialääkkeistä sen verran pahoja sivuvaikutuksia, ettei ole niitä pystynyt käyttämään. Ainakin toistaiseksi hän on pysynyt kohtauksettomana käyttämällä muutoin normaalin ruokavalion lisänä päivän eri aterioiden yhteydessä 1-2 tl MCT-öljyä, josta aivot saavat glukoosin vaihtoehtoiseksi energianlähteeksi ketoaineita.
Luultavasti puolisolle on annettu ohjeeksi soittaa aina ambulanssi koska ambulanssihan ei siis tule automaattisesti. Ensin 112 henkilö kysyy tausta tietoja ja jos hän niin päättää, lähetetään ambulanssi.
Appiukolla on ollut yksi paha aivoinfarkti. Sitä varten on käsketty soittaa aina ambulanssi jos on jotain akuutteja muistikatkoksia vaikka ne ovat aina olleetkin väliaikaisista ongelmista johtuvia. Varman päälle otetaan.
Ja mitä tulee tuohon kohtausten yleisyyteen niin monilla kehitysvammaisilla on noita kohtauksia useita viikossa vaikka asuvatkin hoitokodeissa.
Ketkä muut? Mitä pariskunta itse on mieltä? Pitkät jonot hoitopaikkoihin, ei ne yleensä kädenkäänteessä löydy.