Lue keskustelun säännöt.
Miksi minä olen olemassa?
luuseri
25.04.2020 |
Mitä minä täällä teen? Minulla ei ole menneisyyttä, nykyisyyttä tai tulevaisuutta on vain tyhjää. Ei ole elämää koska minä tunne sitä koska sitä ei ole olemassa, tämä mitä elän on jotain outoa tyhjyyttä. Välillä tulee sekunnin ajaksi joku outo olo menneisyydestä joka tuntuu elämältä mutta se ei kestä kuin sekunnin ja se on poissa, yleensä sen jälkeen saan ahdistuskohtauksen.
Mitä tämä on? Luultavasti olen jo niin sekaisin ja ahdistunut että elämä on enää pelkkää kidutusta ja ainut keino saada se loppumaan on poistua näyttämöltä lopullisesti.
Pitäisi kai mennä nukkumaan, ahdistuneena tottakai ja aamulla herätä kun selkää, niskaa ja päätä särkee, onpa ihana elämä.
Joopa joo, miksi edes mennä nukkumaan...
Kommentit (8)
Dissosiatiivisuus, masentuneisuus, posttraumaattinen persoonallisuushäiriö... Googlettele, etsi vertaistukea ja ammattiapua. Eiköhän se siitä lopulta. T: samoissa vesissä oleva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
elämäsi tarkoitus voi olla vielä edessäpäin.
Enpä usko kun on jo 34v ja tässä tilassa niin mikä se tarkoitus sitten voi muka olla? Aivot ovat ihan tuusan nuuskana että esim. opiskelu tai vaativa työ ei onnistuisi enää ollenkaan, varsinkin kun ennusteet on että yksinkertaisemmat työtehtävät tulevat tulevaisuudessa loppumaan tai vähenemään rajusti jolloin päinvastoin tarvittaisiin älykkäitä ja nopeasti uutta oppivia työntekijöitä, minä en ole kumpaakaan vielä kun kuntokin on päin per settä jolloin fyysinenkin työnteko on kyseenalaista. Kunnon kohotuksesta tahdo taas tulla mitään kun pää on rikki niin ei ole motivaatiokaan pahemmin alkaa kuntoilemaan. Sauvakävelyä olen tehnyt päivittäin mutta sekin on taas tauolla kun polvi kipeä kystan takia niin sekin vielä.
Vierailija kirjoitti:
Dissosiatiivisuus, masentuneisuus, posttraumaattinen persoonallisuushäiriö... Googlettele, etsi vertaistukea ja ammattiapua. Eiköhän se siitä lopulta. T: samoissa vesissä oleva.
Ammattiapu ei paljoa auttaisi koska tarvitsisin sitä luultavasti vuosia ja minulta loppuisi rahat kuukauden jälkeen joten se siitä ellei kela korvaisi niitä kokonaan. Ja olen katsonut onko tässä lähellä ketään esim. psykoterapeuttia, no ilmeisesti on mutta ei sellaisia jotka olisi kelakorvauksen piirisissä jos ymmärsin oikein eli pitäisi matkustaa jonnekin yli 100km päähän jossa ehkä olisi jotain mutta ei ole autoa ja busseja ei täällä kehäkolmosen ulkopuolella liiku juuri ollenkaan enää ja sekin maksaisi joten se siitä. Ja jos joku kysyy miksi asua niin syrjässä no ainut asia mikä vielä pitää pienellä otteella hengissä on se että näkee ikkunasta peltoja ja metsää, jos pitäisi ikkunan avatessa katsella jotain betoni he ettiä niin menisin katolle ja loput arvaatte.
luuseri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
elämäsi tarkoitus voi olla vielä edessäpäin.
Enpä usko kun on jo 34v ja tässä tilassa niin mikä se tarkoitus sitten voi muka olla? Aivot ovat ihan tuusan nuuskana että esim. opiskelu tai vaativa työ ei onnistuisi enää ollenkaan, varsinkin kun ennusteet on että yksinkertaisemmat työtehtävät tulevat tulevaisuudessa loppumaan tai vähenemään rajusti jolloin päinvastoin tarvittaisiin älykkäitä ja nopeasti uutta oppivia työntekijöitä, minä en ole kumpaakaan vielä kun kuntokin on päin per settä jolloin fyysinenkin työnteko on kyseenalaista. Kunnon kohotuksesta tahdo taas tulla mitään kun pää on rikki niin ei ole motivaatiokaan pahemmin alkaa kuntoilemaan. Sauvakävelyä olen tehnyt päivittäin mutta sekin on taas tauolla kun polvi kipeä kystan takia niin sekin vielä.
nuorihan sinä vielä olet . emme tiedä elämämme tarkoitusta, kaikki sitä ihmettelee. jollain lailla tarpeellisia kumminkin, ei ne välttämättä liity työhön tai kuntoiluun. kyllä Luoja meidät korjaa kun se aika tulee, siihen asti eläkäämme päivämme niin hyvin kun voimme.
Sanot: "Minulla ei ole menneisyyttä, nykyisyyttä tai tulevaisuutta on vain tyhjää"
Voiko paremmin kuvata masennusllääkkeillä tai neurolepteillä aiheutettua peruuttamatonta aivovauriota silloin kun se alkaa tuntua, yleensä kolmen viikon käytön jälkeen.
Seuraavat vaiheet ovat käyttäjälle helpompia kun jäljellä ovat vain lähinnä
opitut toiminnot, kävely, syöminen jne. tunteita ja tunne-elämää ei enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun pääni on rikki, lopullisesti. En minä jaksa.
älä luovuta. Sinulla on toivoa ja elämälläsi on merkitys vaikka et sitä nyt näe. Me emme synny tänne sattumalta vailla päämäärää. Jumala on Luojasi ja Hän on halunnut sinun syntyvän. Omien ja muiden syntisyyden tähden maailmassa on paljon pahaa. Jumala ei pakota ketään toimimaan, Hän on antanut meille vapaan tahdon. Koska olemme olemassa ikuisuuden emmekä vain tämän lyhyen maanpäällisen elämämme ajan, on tärkeää olla valmis ikuisuuteen. Se on elämämme tarkoitus, saada Jeesus Vapahtajaksemme ja Herraksemme ja kertoa ilosanomaa muillekin siitä miten voimme pelastua Jumalan tulevalta vihalta ja iankaikkiselta rangaistukselta. Emme omien hyvien töidemme avulla, ne eivät kestä Jumalan edessä eivätkä riitä. Vaan tekemällä parannuksen ja uskomalla Jeesukseen, että Hän on kärsinyt ristillä syntieni rangaistuksen ja nousi kuolleista kolmantena päivänä. Kun käsität syntisyytesi ja ettet voi itse itseäsi pelastaa, vaan tarvitset Vapahtajaa, anna elämäsi Hänelle. Hän voi antaa sinulle rauhan myrskyn keskellä. Elä Hänelle ja elämäsi on täyttä, vaikka maailman silmissä se voi olla tyhjää ja merkityksetöntä. Emme synny tänne tehdäksemme isoa tiliä tai menestyäksemme. Ikuinen elämä on meillä jokaisella. Joko tuskassa erossa Jumalasta tai ilossa ja onnessa Hänen kanssaan. Jeesus on tie, totuus ja elämä, eikä kukaan tule Isän luokse muuta kuin Hänen kauttaan.
elämäsi tarkoitus voi olla vielä edessäpäin.