Kertokaa, miksi joku menee terapiaan puhumaan ventovieraalle ja vielä maksaa siitä?

Vierailija kirjoitti:

Julkisella se on ilmaista :D

Ja Ap, koska mä voin ja haluan, (en käy julkisella haluan ne käynnit säästää oikeesti apuu tarvitseville köyhille.)

Kunhan löytää hyvän, hänen kanssa jutellessa löytää oivalluksia elämään.

Maksuton ja ilmainen ovat kaksi eri asiaa.

Koska nyt on muotia olla hullu, masentunut ja traumatisoitunut.

Sitten kerätä toisilta idiooteilta pisteitä kun on huono terapia tai veronmaksajien rahoja ei laiteta minuun tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Julkisella se on ilmaista :D

Ja Ap, koska mä voin ja haluan, (en käy julkisella haluan ne käynnit säästää oikeesti apuu tarvitseville köyhille.)

Kunhan löytää hyvän, hänen kanssa jutellessa löytää oivalluksia elämään.

Julkisen terpaia ei ole terpiaa, eikä siitä saisi kenellekään sellaisena puhua. On köyhien kusettamista, että heidän keskustelutiokioitaan sairaanhoitajalla - jolla ei ole paykoterapeuttikoulutusta - kerran kahdessa viikossa/kuukaudessa kutsutaan terapiaksi. Se ei ole sitä millään mittapuulla; ei intensiteetiltään, eikä teholtaan. Se on rääpimistä, jos sitäkään. Kusetusta.

Ettekö käsitä, että minulta pakkoverotetaan teidän terapiapelleily.

Mitä jos me tulimme väkisin ottamaan sinulta rahasi ja omaisuutesi.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö käsitä, että minulta pakkoverotetaan teidän terapiapelleily.

Mitä jos me tulimme väkisin ottamaan sinulta rahasi ja omaisuutesi.

Oletko pyrkyri? Tuet kyllä kelpaa? Ja huomaa: mekin olemme maksaneet sinun koulutuksesti ja terveysenhoitosi, maksamme yhä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että jenkkileffoissa kaikki käyvät terapiassa. Käyvätkö ihmiset Suomessakin terapiassa, vaikka ei olisi mitään kauheita lapsuudenkokemuksia? Ja mistä ihmeestä he silloin siellä terapiassa puhuvat?

Valittavat kuinka äiti oli ilkeä ja luokan kauniit tytöt kiusasi tai ylenkatsoi.

Sitten terapeutti sanoo että voi voi, kyllä sinulla silti on ihmisarvo. Mitä hyötyä tuosta on?

Jos vakuutut siitä, että olet arvokas ja oikeutettu hyvään elämään, elämästä on helpompaa tehdä mielekästä. Alat kohdella itseäsi hyvin, karttaa vahingollisia ihmisiä, uskoa siihen, että asioita voi muuttaa tai että itse pystyt muuttumaan parempaan suuntaan. Ainakin itse hyödyin terapiastani noin. Ihan hetkessä mielen sisällöt ei kyllä muutu. Puhutaan vuosista. Itsetuntemuksen lisäämisestähän terapiassa on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Koska nyt on muotia olla hullu, masentunut ja traumatisoitunut.

Sitten kerätä toisilta idiooteilta pisteitä kun on huono terapia tai veronmaksajien rahoja ei laiteta minuun tarpeeksi.

Vai oikein muotia.... Talvi- ja jatkosotien jälkeen maassamme oli satojatuhansia traumatisoituneita ihmisiä. Traumoja käsiteltiin väkivallalla ja päihteillä, koska puhuahan ei voinut. Sitä puhumattomuuden taakkaa on kannettu useassa jälkipolvessa. Suomessa tehdään itsemurhia viidenneksi eniten Euroopassa. 

Ole onnellinen, että sinä et ole kokenut elämässäsi mitään sellaista, joka olisi voinut aiheuttaa sinulle trauman. Moni muu ei ole niin onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö käsitä, että minulta pakkoverotetaan teidän terapiapelleily.

Mitä jos me tulimme väkisin ottamaan sinulta rahasi ja omaisuutesi.

Oletko pyrkyri? Tuet kyllä kelpaa? Ja huomaa: mekin olemme maksaneet sinun koulutuksesti ja terveysenhoitosi, maksamme yhä.

En ole käyttänyt suomalaisia terveydenhuoltopalveluita 18 vuoteen 19 vuotta sitten kävin jonottamassa lonkka leikkaukseen, sekin tehtiin vakuutussairaalassa. Jos tulee covid-19 ja tarvitsen tehohoitoa yksityisiä sairaaloita löytyy 8 kilometrin säteellä 11.

Suomalaisen peruskoulun läpäisee niin, että ei sieltä päästyään pärjää edes englannin kielellä.

Sellaisen koulutuksen arvo on 0!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkisella se on ilmaista :D

Ja Ap, koska mä voin ja haluan, (en käy julkisella haluan ne käynnit säästää oikeesti apuu tarvitseville köyhille.)

Kunhan löytää hyvän, hänen kanssa jutellessa löytää oivalluksia elämään.

Julkisen terpaia ei ole terpiaa, eikä siitä saisi kenellekään sellaisena puhua. On köyhien kusettamista, että heidän keskustelutiokioitaan sairaanhoitajalla - jolla ei ole paykoterapeuttikoulutusta - kerran kahdessa viikossa/kuukaudessa kutsutaan terapiaksi. Se ei ole sitä millään mittapuulla; ei intensiteetiltään, eikä teholtaan. Se on rääpimistä, jos sitäkään. Kusetusta.

Tuotahan sanotaan hoitokontaktiksi. Ei kai kukaan sitä varsinaisena psykoterapiana pidä, joka on päämäärätietoisempaa ja strukturoidumpaa (tai sen pitäisi olla, on lepsuja psykoterapeuttejakin). Sitten on myös iso ryhmä niitä, joiden kriisi on akuutti, eikä siihen edes suositella p.terapiaa, jossa elämänvaiheen tulisi olla tasaisehko. Hoitokontakti liittyy julkisen avohoitosysteemiin, jossa koetetaan tukea ahdinkoisia jaksamaan elämäänsä. Joillekin sekin on hyvin tärkeää jaksamiselle, tuo turvaa ja jatkuvuutta. Psykoterapia sopii niille, joilla on enemmän työkalu, itseymmärrystä, ylipäänsä halua selvitellä elämäänsä. Kaikillahan tuota halua ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että jenkkileffoissa kaikki käyvät terapiassa. Käyvätkö ihmiset Suomessakin terapiassa, vaikka ei olisi mitään kauheita lapsuudenkokemuksia? Ja mistä ihmeestä he silloin siellä terapiassa puhuvat?

Valittavat kuinka äiti oli ilkeä ja luokan kauniit tytöt kiusasi tai ylenkatsoi.

Sitten terapeutti sanoo että voi voi, kyllä sinulla silti on ihmisarvo. Mitä hyötyä tuosta on?

Jos vakuutut siitä, että olet arvokas ja oikeutettu hyvään elämään, elämästä on helpompaa tehdä mielekästä. Alat kohdella itseäsi hyvin, karttaa vahingollisia ihmisiä, uskoa siihen, että asioita voi muuttaa tai että itse pystyt muuttumaan parempaan suuntaan. Ainakin itse hyödyin terapiastani noin. Ihan hetkessä mielen sisällöt ei kyllä muutu. Puhutaan vuosista. Itsetuntemuksen lisäämisestähän terapiassa on kyse.

Muut tekevät itsetutkiskelua päivittäin, ilman, että siihen pakkoveroilla otetaan rahat muilta.

Vierailija kirjoitti:

Kaverit ja suku ei osaa neuvoa oikein, mitä pitäisi tehdä monien lapsuudenaikaisten r*iskausten jälkeen. Osaisitko sinä? En usko.

Jos teko on vanhentunut niin asialle ei voi tehdä mitään oikeussaleissa.

Pitää vaan päästä asian yli. Tekijälle voi myös puhua tai olla puhumatta. Voi myös kirjoittaa tapahtumat ja tunteensa paperille , tai olla kirjoittamatta.

Tämän parempaa neuvoa ei terapeuttikaan voi antaa.

Vierailija kirjoitti:

psykologilla käydessä saat puhua itsestäsi, joten siinä syy miksi siellä käydään. Tunnin viikossa olet maailman napa!

Täytyy olla joku vakavempi häiröi jos on pakko saada käyttäytyä narsistisesti kerta viikossa, ja ruokkia omaa egoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

psykologilla käydessä saat puhua itsestäsi, joten siinä syy miksi siellä käydään. Tunnin viikossa olet maailman napa!

Millainen ihminen puhuu tunnin itsestään, tai edes kymmentä minuuttia?

Saat kuule puhua mistä tahansa haluat taivaan ja maan väliltä. Ainakin aikasi. Jos terapia ei tunnu etenevän mihinkään ja kaikki pyrkimyksesi on vain mitätöidä terapeutin ammatillisuus, hän voi myös sanoa irti terapiasuhteen. Tietyt raamit siis on. Yleensä ne, jotka hakeutuvat keskusteluterapiaan ovat hyvin tuskastuneita elämäänsä, sen umpisolmuihin ja toistamispakkoihin. Hyvin usein lähipiirin ihmiset ja esim työkuviot liittyvät pahoinvointiin. Sitten voidaan mennä sinne lapsuuteenkin, jos terapiasuuntaus on psykodynaamisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että jenkkileffoissa kaikki käyvät terapiassa. Käyvätkö ihmiset Suomessakin terapiassa, vaikka ei olisi mitään kauheita lapsuudenkokemuksia? Ja mistä ihmeestä he silloin siellä terapiassa puhuvat?

Valittavat kuinka äiti oli ilkeä ja luokan kauniit tytöt kiusasi tai ylenkatsoi.

Sitten terapeutti sanoo että voi voi, kyllä sinulla silti on ihmisarvo. Mitä hyötyä tuosta on?

Jos vakuutut siitä, että olet arvokas ja oikeutettu hyvään elämään, elämästä on helpompaa tehdä mielekästä. Alat kohdella itseäsi hyvin, karttaa vahingollisia ihmisiä, uskoa siihen, että asioita voi muuttaa tai että itse pystyt muuttumaan parempaan suuntaan. Ainakin itse hyödyin terapiastani noin. Ihan hetkessä mielen sisällöt ei kyllä muutu. Puhutaan vuosista. Itsetuntemuksen lisäämisestähän terapiassa on kyse.

Jos et itse tiedä arvoasi johan on ihme.

Meille veronmaksajille aiheutetun taloudellisen vahingon arvo on negatiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

psykologilla käydessä saat puhua itsestäsi, joten siinä syy miksi siellä käydään. Tunnin viikossa olet maailman napa!

Millainen ihminen puhuu tunnin itsestään, tai edes kymmentä minuuttia?

Saat kuule puhua mistä tahansa haluat taivaan ja maan väliltä. Ainakin aikasi. Jos terapia ei tunnu etenevän mihinkään ja kaikki pyrkimyksesi on vain mitätöidä terapeutin ammatillisuus, hän voi myös sanoa irti terapiasuhteen. Tietyt raamit siis on. Yleensä ne, jotka hakeutuvat keskusteluterapiaan ovat hyvin tuskastuneita elämäänsä, sen umpisolmuihin ja toistamispakkoihin. Hyvin usein lähipiirin ihmiset ja esim työkuviot liittyvät pahoinvointiin. Sitten voidaan mennä sinne lapsuuteenkin, jos terapiasuuntaus on psykodynaamisempi.

Hienoja asioita jos niitä ei tehdä varastetulla rahalla.

Pakkoveroilla otettu raha on sijoitettu suomen kehittämiseen, paljonko tuotat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

psykologilla käydessä saat puhua itsestäsi, joten siinä syy miksi siellä käydään. Tunnin viikossa olet maailman napa!

Täytyy olla joku vakavempi häiröi jos on pakko saada käyttäytyä narsistisesti kerta viikossa, ja ruokkia omaa egoaan.

Se on juuri epänarsistista, että nöyrtyy ongelmiensa edessä (saati tunnustaa ne) ja on aidosti halukas kehittymään ihmisenä, vaikka se voi olla myös epämukavaa. Narsistit kieltävät kaikki ongelmat (itsessään) ja syyttävät ympäristöään/läheisiä kaikesta mahdollisesta. Eihän sellainen mielestään mitään terapiaa tarvitse!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

psykologilla käydessä saat puhua itsestäsi, joten siinä syy miksi siellä käydään. Tunnin viikossa olet maailman napa!

Millainen ihminen puhuu tunnin itsestään, tai edes kymmentä minuuttia?

Saat kuule puhua mistä tahansa haluat taivaan ja maan väliltä. Ainakin aikasi. Jos terapia ei tunnu etenevän mihinkään ja kaikki pyrkimyksesi on vain mitätöidä terapeutin ammatillisuus, hän voi myös sanoa irti terapiasuhteen. Tietyt raamit siis on. Yleensä ne, jotka hakeutuvat keskusteluterapiaan ovat hyvin tuskastuneita elämäänsä, sen umpisolmuihin ja toistamispakkoihin. Hyvin usein lähipiirin ihmiset ja esim työkuviot liittyvät pahoinvointiin. Sitten voidaan mennä sinne lapsuuteenkin, jos terapiasuuntaus on psykodynaamisempi.

Hienoja asioita jos niitä ei tehdä varastetulla rahalla.

Pakkoveroilla otettu raha on sijoitettu suomen kehittämiseen, paljonko tuotat?

Tuet kuitenkin pyrkyrinä sinulle kelpaa, hyväksikäyttäjä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että jenkkileffoissa kaikki käyvät terapiassa. Käyvätkö ihmiset Suomessakin terapiassa, vaikka ei olisi mitään kauheita lapsuudenkokemuksia? Ja mistä ihmeestä he silloin siellä terapiassa puhuvat?

Valittavat kuinka äiti oli ilkeä ja luokan kauniit tytöt kiusasi tai ylenkatsoi.

Sitten terapeutti sanoo että voi voi, kyllä sinulla silti on ihmisarvo. Mitä hyötyä tuosta on?

Jos vakuutut siitä, että olet arvokas ja oikeutettu hyvään elämään, elämästä on helpompaa tehdä mielekästä. Alat kohdella itseäsi hyvin, karttaa vahingollisia ihmisiä, uskoa siihen, että asioita voi muuttaa tai että itse pystyt muuttumaan parempaan suuntaan. Ainakin itse hyödyin terapiastani noin. Ihan hetkessä mielen sisällöt ei kyllä muutu. Puhutaan vuosista. Itsetuntemuksen lisäämisestähän terapiassa on kyse.

Jos et itse tiedä arvoasi johan on ihme.

Meille veronmaksajille aiheutetun taloudellisen vahingon arvo on negatiivinen.

Kelan tuki rahallisesti on pikkuraha verrattuna pysyvästi työelämästä syrjäytyneisiin mt vammaisiin. Työkykyähän psykoterapia pyrkii juuri ylläpitämään ja lisäämään, ja siten se on hyvinkin kustannustehokasta. Toki toiset hyötyvät terapiasta enemmän, toiset vähemmän. Itse näen Kela-tuen hyvin tärkeänä ihmisten työelämässä jaksamisen näkökulmasta. Toki ne jotka Kela tuettuun terapiaan pääsevät, ovat  jo valmiiksi paremmassa kunnossa psyykkisesti kuin ne, joilla on ns rankenpia, invalidisoivempia diagnooseja, kuten psykoosisairaudet. Heillä on siis hyvä ennuste saada elämänsä (ja mielensä) paremmin haltuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

psykologilla käydessä saat puhua itsestäsi, joten siinä syy miksi siellä käydään. Tunnin viikossa olet maailman napa!

Millainen ihminen puhuu tunnin itsestään, tai edes kymmentä minuuttia?

jotkut tekee sitä ihan huomaamattaan, ihmissuhteissakin.

ei edes kysytä toisen kuulumisia, jaaritellaan itsestään loputtomiin, kaikki ihmissuhteet, vaateostokset, huh huh vaan.

Jotkuthan kaikissa ihmissuhteissaan vain kuuntelevat, koska ympäröivät ihmiset puhuvat paljon itsestään. Miten sellainen osaisi yhtäkkiä puhua tunnin itsestään!