Jos ei heti ihastu toisen ulkonäköön, tuleeko se myöhemmin jos on tullakseen?
Olen siis ollut kaveriasteella yhden miehen kanssa josta en oikein ulkonäöllisesti ole välittänyt mutta henkiseltä puolelta kyllä 100 %. Juttu ei ole kuitenkaan lähtenyt etenemään vielä minnekään vaikka ollaan tunnettu jo suht pitkäänkin. Nyt yhtäkkiä jotenkin näin hänet täysin uusin silmin ja ihastuin ihan täysillä siihen ulkonäköönkin. Vau! Mitäs nyt sitten pitäisi tehdä?
Kommentit (21)
Mitenkäs se nyt noin yhtäkkiä, löitkö pääsi tai jotain? Söit myrkkyruokaa?
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs se nyt noin yhtäkkiä, löitkö pääsi tai jotain? Söit myrkkyruokaa?
Ihmettelen itsekin mitä tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti voi tulla myöhemmin, kerta sinulle on niin käynyt. Kuitenkin taitaa aika paljon riippua ihmisestä. Esim. minä en voisi kuvitellakaan ihastuvani henkilöön, jonka ulkonäöstä en olisi alun alkaenkin pitänyt ja joka ei vastaa mieltymyksiäni.
Pitäisitkö sellaista henkilöä kaverina kuitenkin jos luonteenpiirteenne natsaavat hyvin? Vai onko se kaikki tai ei mitään?
Ei ole koskaan tapahtunut, Olen yrittänyt eli alkanut olla ihmisen kanssa, joka oli mukava ja "sopiva" ja kaikkea, mutta en vaan koskaan alkanut haluta häntä.
Minulle ainakin käy juuri noin. Ihastun persoonaan ja siinä vaiheessa alan pitää miehen ulkonäöstäkin, vaikka aikaisemmin en olisi pitänyt.
Eikö nykyään koulussa opeteta pilkun paikkoja?
Se on ihan normaali juttu, että alkaa nähdä kauniimpana ihmisen, josta tykkää henkisesti. Toimii toisinpäinkin, eli jos alkaa inhota jotakuta tai tunteet muuten viilenevät, niin tyyppi ei enää näytäkään ihanalta.
On tapahtunut muutaman kerran, että olen ihastunut tyyppiin, jonka kanssa oli kaveri. Natsasi niin hyvin. Sitten kun ihastuin tyyppiin, aloit tykätä ulkonäössäkin. Ns. Sammakko muuttui prinssiksi.
On käynyt myös niin, että prinssi on muuttunut sammakoksi, eli se luonne on oikeasti tärkein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti voi tulla myöhemmin, kerta sinulle on niin käynyt. Kuitenkin taitaa aika paljon riippua ihmisestä. Esim. minä en voisi kuvitellakaan ihastuvani henkilöön, jonka ulkonäöstä en olisi alun alkaenkin pitänyt ja joka ei vastaa mieltymyksiäni.
Pitäisitkö sellaista henkilöä kaverina kuitenkin jos luonteenpiirteenne natsaavat hyvin? Vai onko se kaikki tai ei mitään?
En pitäisi, sillä en juurikaan koe tarvitsevani kavereita.
Elokuvissa tai tv-sarjoissakin niin käy, miksei sitten tosielämässä? Muistan, kun olin ihan kakara ja telkkarista tuli Angelika-sarja, jossa oli ruma arpinen äijä pääosassa. Loppupuolella sarjaa se olikin sitten aivan ihana!
Kaikkeen se silmä tottuu ja alkaa ehkä erottaa nyansseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti voi tulla myöhemmin, kerta sinulle on niin käynyt. Kuitenkin taitaa aika paljon riippua ihmisestä. Esim. minä en voisi kuvitellakaan ihastuvani henkilöön, jonka ulkonäöstä en olisi alun alkaenkin pitänyt ja joka ei vastaa mieltymyksiäni.
Pitäisitkö sellaista henkilöä kaverina kuitenkin jos luonteenpiirteenne natsaavat hyvin? Vai onko se kaikki tai ei mitään?
En pitäisi, sillä en juurikaan koe tarvitsevani kavereita.
En itsekään ennen ajatellut tarvitsevani kavereita mutta hän oli niin mukava persoona ja kiinnostuksenkohteet samat kuin itselläni yms että ajattelin että olkoot siinä sitten, katsotaan ihan tuttavapohjalta nämä kortit loppuun mitä tapahtuu. Mutta olen vähän miettinyt enkö itse kelpaa hänelle muutoin kuin kaveriksi kun ei ole yrittänyt mitään mooveja tms.
Minä olin niin miehen lumoissa, etten välittänyt ulkonäöstä. Olisin varmaan antanut johdatella miten vain. Kaikkea subkulttuurijuttuja kokeiltiinkin. Hän oli älykkyydeltään nero, ja ääni oli ihana. Kädet isot ja sormet pitkät. Itse olin silloin mallimittainen ja nuori. Hän kolmikymppinen lihava ja lyhyehkö. Ikävöin häntä vieläkin. Joskus kun katson lapsiani, niin mietin minkä näköisiä he olisivat, jos olisin saanut heidät hänen kanssaan.
En oikeastaan juurikaan noteeraa miesten ulkonäköä. Aviopuolisokaan ei näyttänyt mitenkään kummoiselta alunperin, mutta kemiat natsasi ja siinä rakastuessa mieskin muuttui päivä päivältä komeammaksi.
On tullut. Sitä kutsutaan rakkaudeksi.
Mulle on käynyt kerran niin, että olen tutustunut tavallisen (/hieman tylsän) näköiseen jamppaan. Luonne ihan 10+, ja jossain vaiheessa siinä tutustuessa ihastuin myös siihen ulkonäköön ja koko pakettiin, ja yhtäkkiä ne ruskeat silmät ja kihara tukka, hölmö hymy ja iso nenä olivatkin ihaninta maailmassa.
Minä taas en ymmärrä millään tavalla ihmistä joka ensinäkemältä arvioi potentiaalisen kumppanin hyväksi/huonoksi. Minulle on itsestään selvää että persoona ratkaisee ja sen myötä tulee myös ihastus/ haluaako toista vai ei. Mielestäni todella pinnallista ja säälittävää jos ihastus perustuu ulkonäköön ja luulee sen olevan jotain rakkautta.
Ja rakastuminen on paljon voimakkaampaa silloin kun se perustuu esim. yhteiseen huumorintajuun/persoonaan. Kummankinlaisen ihastumisen kokeneena voin kertoa tämän teille, ulkonäköön ihastujat.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en ymmärrä millään tavalla ihmistä joka ensinäkemältä arvioi potentiaalisen kumppanin hyväksi/huonoksi. Minulle on itsestään selvää että persoona ratkaisee ja sen myötä tulee myös ihastus/ haluaako toista vai ei. Mielestäni todella pinnallista ja säälittävää jos ihastus perustuu ulkonäköön ja luulee sen olevan jotain rakkautta.
Ja rakastuminen on paljon voimakkaampaa silloin kun se perustuu esim. yhteiseen huumorintajuun/persoonaan. Kummankinlaisen ihastumisen kokeneena voin kertoa tämän teille, ulkonäköön ihastujat.
Sinulla ei siis ole mitään mieltymyksiä ulkonäön suhteen eikä mikään asia ulkonäössä estäisi sinua kiinnostumasta? Voisit siis lähteä treffeille tutustumaan käytännössä ihan minkä tahansa näköiseen ihmiseen, eikä ulkonäkö millään lailla vaikuta valintaasi - voihan kiinnostus herätä keneen tahansa? Onnittelen jos sinulla näin todellakin on.
Voin ihan rehellisesti myöntää, että itse koen tietyt asiat ulkonäössä täysin ylitsepääsemättömiksi. En sano että tällaisia piirteitä omaava ihminen olisi huonompi kuin joku toinen muttei minulle potentiaalinen kumppani. En voi mieltymyksilleni itse mitään, mutta ehkä sitten olen pinnallinen. Kuitenkaan en ihastu kaikkiin, jotka vastaavat mieltymyksiäni ja joita pidän hyvännäköisinä - en todellakaan. Ihastumisen syttymiseen sekä ulkonäön että persoonan tulee kolahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en ymmärrä millään tavalla ihmistä joka ensinäkemältä arvioi potentiaalisen kumppanin hyväksi/huonoksi. Minulle on itsestään selvää että persoona ratkaisee ja sen myötä tulee myös ihastus/ haluaako toista vai ei. Mielestäni todella pinnallista ja säälittävää jos ihastus perustuu ulkonäköön ja luulee sen olevan jotain rakkautta.
Ja rakastuminen on paljon voimakkaampaa silloin kun se perustuu esim. yhteiseen huumorintajuun/persoonaan. Kummankinlaisen ihastumisen kokeneena voin kertoa tämän teille, ulkonäköön ihastujat.
Sinulla ei siis ole mitään mieltymyksiä ulkonäön suhteen eikä mikään asia ulkonäössä estäisi sinua kiinnostumasta? Voisit siis lähteä treffeille tutustumaan käytännössä ihan minkä tahansa näköiseen ihmiseen, eikä ulkonäkö millään lailla vaikuta valintaasi - voihan kiinnostus herätä keneen tahansa? Onnittelen jos sinulla näin todellakin on.
Voin ihan rehellisesti myöntää, että itse koen tietyt asiat ulkonäössä täysin ylitsepääsemättömiksi. En sano että tällaisia piirteitä omaava ihminen olisi huonompi kuin joku toinen muttei minulle potentiaalinen kumppani. En voi mieltymyksilleni itse mitään, mutta ehkä sitten olen pinnallinen. Kuitenkaan en ihastu kaikkiin, jotka vastaavat mieltymyksiäni ja joita pidän hyvännäköisinä - en todellakaan. Ihastumisen syttymiseen sekä ulkonäön että persoonan tulee kolahtaa.
En ole lainaamasi, mutta täällä ilmottautuu yksi jolle ei vielä ole tullut vastaan ominaisuutta joka olisi ulkonäössä turn off. Mulla on mieltymyksiä ulkonäön suhteen, mutta niillä ei ole ikinä ollut kummempaa merkitystä. Mä oon myös tuntenut vetoa siinä "body bizarre"-sarjassa oleviin miehiin, joilla vääntynyt selkäranka ja halvaantuneet kädet, ammottava aukko naamassa kun nenä puuttuu, siiheen "puumieheen" jne koska haastatteluissa vaikuttivat luonteensa perusteella "sopivilta". Eli ihan pienistä ulkonäöllisistä vioista en hätkähdä :D Mulle se seksuaalinenkin vetovoima tulee sen luonteen perusteella, ulkonäöllä ei siinäkään asiassa ole väliä. Varmaan turha sanoa etten ole ikinä käyttänyt tinderiä enkä harrastanut yhden yön juttuja. Myös suhteen löytyminen on ollut helpompaa kuin ystävilläni, joten koen olevani onnekas.
Ja se, että jokin asia on ulkonäössä turn off ei tee kestään omissa silmissäni pinnallista. Asia erikseen, jos lista näistä turn offeista on oikeasti todella pitkä eikä mistään pysty joustamaan vaikka mies muuten olisi täydellinen kaikin tavoin.
Ilmeisesti voi tulla myöhemmin, kerta sinulle on niin käynyt. Kuitenkin taitaa aika paljon riippua ihmisestä. Esim. minä en voisi kuvitellakaan ihastuvani henkilöön, jonka ulkonäöstä en olisi alun alkaenkin pitänyt ja joka ei vastaa mieltymyksiäni.