Kotimaiset poimijat keräävät mansikat tänä vuonna Vantaalla – Viljelijää huolettaa, luovuttaako moni kesken kauden

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki jotka uskoo kenen tahansa suomalaisten jaksavan koko kesän kykkiä mansikkapellolla, miettikääpä rehellisesti, jaksaisitteko itse?

Kertokaapa myös, oletteko itse koskaan tosissanne kokeilleet mansikanpoimintaa?

Marjojen poimimista omaan käyttöön mukavana aurinkoisena kesäpäivänä ei lasketa.

Marjojenpoiminta työnä tarkoittaa sitä, että sinne pellolle mennään jo ennen kukonlaulua, jotta tuoreet marjat saadaan saman päivän aikana toimitettua ruokateollisuuuteen ja muualle myyntiin.

Ei voi myöskään valita, paistaako aurinko miellyttävästi vai porottaako varjotta kirkkaalta taivaalta, vai tuleeko sitä vettä kuin saavista kaataen, marjat on saatava poimittua.

Ei ole myöskään olemassa mitään työtä helpottavia apukeinoja, vaan työ on kyykkimistä tuntitolkulla erittäin epäergonomisessa asennossa. Jokainen voi kokeilla kyykkimistä kotonaankin ja miettiä kauanko siinä asennossa jaksaa olla ja liikkua lykkimällä vähä vähältä satoja metrejä päivässä samalla niitä mansikkakoppia täyttäneelle ja siirrellen.

Aika moni suomalainen on ilmaisten ämpärien perään. Ihan varmasti suomalaiset rynnistäisivät pellolle poimimaan mansikoita, jos sillä saisivat itselle ilmaisen ämpärin mansikkaa. Viljelijän pitäisi panttia vastaan ottaa näitä varauksia, yllä tulisivat varmasti. On kekseliäisyydestä kiinni. 

Vai tulisiko Suomen surkea byrokratia tähänkin esteeksi?

Ämpärillisen tai useammankin voi luvata sellaisille jotka on poimimassa viikon, kaksi, tai pitempään.

Käypäläisten kanssa tämä olisi aivan ylimääräistä touhuilua.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki jotka uskoo kenen tahansa suomalaisten jaksavan koko kesän kykkiä mansikkapellolla, miettikääpä rehellisesti, jaksaisitteko itse?

Kertokaapa myös, oletteko itse koskaan tosissanne kokeilleet mansikanpoimintaa?

Marjojen poimimista omaan käyttöön mukavana aurinkoisena kesäpäivänä ei lasketa.

Marjojenpoiminta työnä tarkoittaa sitä, että sinne pellolle mennään jo ennen kukonlaulua, jotta tuoreet marjat saadaan saman päivän aikana toimitettua ruokateollisuuuteen ja muualle myyntiin.

Ei voi myöskään valita, paistaako aurinko miellyttävästi vai porottaako varjotta kirkkaalta taivaalta, vai tuleeko sitä vettä kuin saavista kaataen, marjat on saatava poimittua.

Ei ole myöskään olemassa mitään työtä helpottavia apukeinoja, vaan työ on kyykkimistä tuntitolkulla erittäin epäergonomisessa asennossa. Jokainen voi kokeilla kyykkimistä kotonaankin ja miettiä kauanko siinä asennossa jaksaa olla ja liikkua lykkimällä vähä vähältä satoja metrejä päivässä samalla niitä mansikkakoppia täyttäneelle ja siirrellen.

Siis ihan oikeasti, tule ulos sieltä kaupunkilaisten kuplasta. Maalla ihmiset osaa ja jaksaa. Nekin, jotka tulee muualta, ehkä kaupungeista mökkeilemään. Käyhän ihmiset salilla ja hoitavat kuntoaan, tekevät fyysistä työtä ym.

Ei tuollaisia hentoja heinänkorsia ole kuin vähemmistössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viljelijä voi ottaa myös työntekijöitä niin, että X määrällä, saa itselleen yhden ilmaisen ämpärin.

Tulee halvaksi.

Ja se poimija lähtisi pois kun ämpärillinen on tienattu?

Tällaisesta ei ole kuin pelkkiä vastuksia.

Se, mitä tapahtuu jonkun mummon puutarhaläntissä ja mitä tapahtuu tiloilla, jotka ammatikseen viljelee mansikkaa, niin ne on kaksi täysin eri asiaa. 

Sen ämpärin on perinteisesti saanut, kun koko työ on tehty.

En tiiä uskallanko ostaa tänä vuonna mansikkaa. Onkohan kukaam istuttanut tänä vuonna Korona lajiketta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudun Sydän kirjoitti:

Näen jo sieluni silmin kuinka tämä suomalainen hyvälle oppinut laiskimuslauma kykkii paikoillaan pellolla naama vitulla ekana aamuna klo 10.00 ämpärit tyhjinä.

Klo 12.30 ei ketään enää näy ja tilan emäntä vikuilee hämmentyneenä soppakattilan kanssa että minne kaikki katosivat?

Miksi pitää aina suhtautua suomalaisiin noin negatiivisesti? Tämä taitaa olla tarttunut jo näihin rekrytoijiinkin, kun koko ajan vaan ajatellaan "ei tuo kuitenkaan mitään tee".

Eiköhän niillä rekrytoijilla ole asiasta riittävästi kokemusta muutenkin.

Nyt testataan, kuin hyvin tämä tsemppaus, luotto ja vakuuttelut suomalaisten jaksamisesta toimii.

Jokainen joka sitä työtä on tosissaan tehnyt tietää, ettei se tule olemaan helppoa vaikka siltä aluksi tuntuisikin.

Eihän suomalainen nyt marjasta eikä sienestä, se on ulkoistettu virolaisille...just.

Vierailija kirjoitti:

Jalkojen päälle ottaa varmasti. Toinen asia on hyvä suojaus auringon paahteelta.

Olen iloinen että Suomesta löytyy urheita ihmisiä poimimaan, kiitos ja kunnia teille jo etukäteen! Jokainen voimiensa mukaan.

Mukava tsemppaus, mutta puuttuisin tuohon loppukaneettiin.

Työ ei voi olla kiinni siitä ajatuksesta, että "tehdään mitä jaksetaan" vaan asenne työhön tulee olla se, että ne marjat saadaan poimittua ja työtä jatketaan vaikka tuntuisi että voimat loppuu, koska siltä siinä hommassa takuuvarmasti monta kertaa tuntuukin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nuo maatalous ja viljelijä hommelit ovat melko rankkoja.

Työntekijällä täytyy olla perus hyvä kunto, suuri motivaatio ja moraali tehdä työnsä hyvin.

Vaikkapa vain mansikkapellolla alussa tietyt lihakset kipeytyy tosi pahasti, kädet ja ranteet väsyy nopeasti, ja jos ei juo vettä tarpeeksi kuumana kesäpäivänä, pää kipeytyy nopeasti ja tulee heikko olo.

Parhaiten noissa maatila hommissa pärjäävät hyväkuntoiset, jotka harrastavat liikuntaa muutenkin, tällöin välttyy voimakkailta lihaskivuilta ja lihaskrampeilta.

Myös kärsivällisyys  ja sinnikyys auttaa paljon.

Ulkomaalaisilla työntekijöillä paras motivoija on palkka, se on heidän oman maansa elintasoon nähden erittäin hyvä. 

Siksi he ovat niin innokkaita tulemaan Suomeen töihin, koska täällä myös kohdellaan vieras työläisiä ihmisinä, ei orjina.  Niinkus monissa muissa maissa.

Terveisin mansikkapelloilla ollut joskus muinoin

Yhtä rankkaa tai rankempaa on vaikka ravintolatyö kesäkuukausina. Tai siivoaminen. Niistäkin töistä on moni työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jalkojen päälle ottaa varmasti. Toinen asia on hyvä suojaus auringon paahteelta.

Olen iloinen että Suomesta löytyy urheita ihmisiä poimimaan, kiitos ja kunnia teille jo etukäteen! Jokainen voimiensa mukaan.

Mukava tsemppaus, mutta puuttuisin tuohon loppukaneettiin.

Työ ei voi olla kiinni siitä ajatuksesta, että "tehdään mitä jaksetaan" vaan asenne työhön tulee olla se, että ne marjat saadaan poimittua ja työtä jatketaan vaikka tuntuisi että voimat loppuu, koska siltä siinä hommassa takuuvarmasti monta kertaa tuntuukin.

Miksi tuntuisi? Ei se mitään juurikkaan harvennusta ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudun Sydän kirjoitti:

Näen jo sieluni silmin kuinka tämä suomalainen hyvälle oppinut laiskimuslauma kykkii paikoillaan pellolla naama vitulla ekana aamuna klo 10.00 ämpärit tyhjinä.

Klo 12.30 ei ketään enää näy ja tilan emäntä vikuilee hämmentyneenä soppakattilan kanssa että minne kaikki katosivat?

Miksi pitää aina suhtautua suomalaisiin noin negatiivisesti? Tämä taitaa olla tarttunut jo näihin rekrytoijiinkin, kun koko ajan vaan ajatellaan "ei tuo kuitenkaan mitään tee".

Eiköhän niillä rekrytoijilla ole asiasta riittävästi kokemusta muutenkin.

Nyt testataan, kuin hyvin tämä tsemppaus, luotto ja vakuuttelut suomalaisten jaksamisesta toimii.

Jokainen joka sitä työtä on tosissaan tehnyt tietää, ettei se tule olemaan helppoa vaikka siltä aluksi tuntuisikin.

Eihän suomalainen nyt marjasta eikä sienestä, se on ulkoistettu virolaisille...just.

Jaksaisitteko marjastaa ja sienestää muuhun kuin omaan käyttöön?

Tavoitteena saada tietty määrä mustikoita, puolukoita tai lakkoja päivässä poimittua ja sama homma päivästä toiseen?

Siihen on syy, miksi metsämarjojen poimijoitakin tulee maahamme muualta, sillä ei löydy riittävää määrää halukkaita suomalaisia siihen hommaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jalkojen päälle ottaa varmasti. Toinen asia on hyvä suojaus auringon paahteelta.

Olen iloinen että Suomesta löytyy urheita ihmisiä poimimaan, kiitos ja kunnia teille jo etukäteen! Jokainen voimiensa mukaan.

Mukava tsemppaus, mutta puuttuisin tuohon loppukaneettiin.

Työ ei voi olla kiinni siitä ajatuksesta, että "tehdään mitä jaksetaan" vaan asenne työhön tulee olla se, että ne marjat saadaan poimittua ja työtä jatketaan vaikka tuntuisi että voimat loppuu, koska siltä siinä hommassa takuuvarmasti monta kertaa tuntuukin.

Miksi tuntuisi? Ei se mitään juurikkaan harvennusta ole.

Joko olet itse ilmoittautunut työhön?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki jotka uskoo kenen tahansa suomalaisten jaksavan koko kesän kykkiä mansikkapellolla, miettikääpä rehellisesti, jaksaisitteko itse?

Kertokaapa myös, oletteko itse koskaan tosissanne kokeilleet mansikanpoimintaa?

Marjojen poimimista omaan käyttöön mukavana aurinkoisena kesäpäivänä ei lasketa.

Marjojenpoiminta työnä tarkoittaa sitä, että sinne pellolle mennään jo ennen kukonlaulua, jotta tuoreet marjat saadaan saman päivän aikana toimitettua ruokateollisuuuteen ja muualle myyntiin.

Ei voi myöskään valita, paistaako aurinko miellyttävästi vai porottaako varjotta kirkkaalta taivaalta, vai tuleeko sitä vettä kuin saavista kaataen, marjat on saatava poimittua.

Ei ole myöskään olemassa mitään työtä helpottavia apukeinoja, vaan työ on kyykkimistä tuntitolkulla erittäin epäergonomisessa asennossa. Jokainen voi kokeilla kyykkimistä kotonaankin ja miettiä kauanko siinä asennossa jaksaa olla ja liikkua lykkimällä vähä vähältä satoja metrejä päivässä samalla niitä mansikkakoppia täyttäneelle ja siirrellen.

En usko kenen tahansa kestävän. Olin neljänä kesänä, parhaillaan kitkemiset mukaan lukien ja kahdessa eri paikassa, kun lajikkeet ja peltojen sijainnin vuoksi kypsyivät eri aikaan, kesäkuun puolivälistä siihen asti kun koulu alkoi elokuussa. Silloin kävi paljon ns. sunnuntaipoimijoita, eli olivat muualla töissä. Erona nykyaikaan oli että myös mansikassa sai sunnuntailta pyhäpäivän palkan, urakkallakin poimiessa. Ostin mansikkarahoilla mm. vaihdepyörän, telkkarin omaan huoneeseen ja harrastusvälineitä sekä merkkivaatteita. Säästöön jäi silti. Tämä 80-luvun alussa.

Kyllä silloinkin kokeilijoita kävi ja osa ei jaksanut, monenikäisiä. Mulla se setelin kuva silmissä auttoi jaksamaan. Mulla on kyllä kestävä selkä, edelleen nykyään lähes täyttä istumatyötä tekevänä selkä kestää hyvin, eikä mulla ole kovin ergonominen työtila.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nuo maatalous ja viljelijä hommelit ovat melko rankkoja.

Työntekijällä täytyy olla perus hyvä kunto, suuri motivaatio ja moraali tehdä työnsä hyvin.

Vaikkapa vain mansikkapellolla alussa tietyt lihakset kipeytyy tosi pahasti, kädet ja ranteet väsyy nopeasti, ja jos ei juo vettä tarpeeksi kuumana kesäpäivänä, pää kipeytyy nopeasti ja tulee heikko olo.

Parhaiten noissa maatila hommissa pärjäävät hyväkuntoiset, jotka harrastavat liikuntaa muutenkin, tällöin välttyy voimakkailta lihaskivuilta ja lihaskrampeilta.

Myös kärsivällisyys  ja sinnikyys auttaa paljon.

Ulkomaalaisilla työntekijöillä paras motivoija on palkka, se on heidän oman maansa elintasoon nähden erittäin hyvä. 

Siksi he ovat niin innokkaita tulemaan Suomeen töihin, koska täällä myös kohdellaan vieras työläisiä ihmisinä, ei orjina.  Niinkus monissa muissa maissa.

Terveisin mansikkapelloilla ollut joskus muinoin

Yhtä rankkaa tai rankempaa on vaikka ravintolatyö kesäkuukausina. Tai siivoaminen. Niistäkin töistä on moni työttömänä.

Niissä ei tarvitse samalla tavoin kykkiä tuntitolkulla päivästä toiseen. Moninkertaisesti kevyempää, helpompaa ja vaihtelevampaa työtä niin ravintolatyö kuin siivouskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudun Sydän kirjoitti:

Näen jo sieluni silmin kuinka tämä suomalainen hyvälle oppinut laiskimuslauma kykkii paikoillaan pellolla naama vitulla ekana aamuna klo 10.00 ämpärit tyhjinä.

Klo 12.30 ei ketään enää näy ja tilan emäntä vikuilee hämmentyneenä soppakattilan kanssa että minne kaikki katosivat?

Miksi pitää aina suhtautua suomalaisiin noin negatiivisesti? Tämä taitaa olla tarttunut jo näihin rekrytoijiinkin, kun koko ajan vaan ajatellaan "ei tuo kuitenkaan mitään tee".

Eiköhän niillä rekrytoijilla ole asiasta riittävästi kokemusta muutenkin.

Nyt testataan, kuin hyvin tämä tsemppaus, luotto ja vakuuttelut suomalaisten jaksamisesta toimii.

Jokainen joka sitä työtä on tosissaan tehnyt tietää, ettei se tule olemaan helppoa vaikka siltä aluksi tuntuisikin.

Eihän suomalainen nyt marjasta eikä sienestä, se on ulkoistettu virolaisille...just.

Jaksaisitteko marjastaa ja sienestää muuhun kuin omaan käyttöön?

Tavoitteena saada tietty määrä mustikoita, puolukoita tai lakkoja päivässä poimittua ja sama homma päivästä toiseen?

Siihen on syy, miksi metsämarjojen poimijoitakin tulee maahamme muualta, sillä ei löydy riittävää määrää halukkaita suomalaisia siihen hommaan.

Ihan hyvin jaksaisin. Miksi en jaksaisi, olen tottunut yhteen sun toiseen työhön ja määrään.

Kunhan saa pari kertaa päivässä syödä jotain ja juoda riittävästi.

Nuo palkalliset metsämarjan poimijat on hyväksikäytettyjä orjia, ei siihen edes haeta suomalaisia.

Olen lapsena ja teininä ollut 8 kesää mansikoita poimimassa. On se työlästä hommaa. Pilvipoutapäivät on parhaita. Ei läkähdy, eikä kastu. Enää en voisi mennä. Saan tosi pahat ihottumat käsiin mansikan lehdistä. Tosin olen jo 48 v ja työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudun Sydän kirjoitti:

Näen jo sieluni silmin kuinka tämä suomalainen hyvälle oppinut laiskimuslauma kykkii paikoillaan pellolla naama vitulla ekana aamuna klo 10.00 ämpärit tyhjinä.

Klo 12.30 ei ketään enää näy ja tilan emäntä vikuilee hämmentyneenä soppakattilan kanssa että minne kaikki katosivat?

Miksi pitää aina suhtautua suomalaisiin noin negatiivisesti? Tämä taitaa olla tarttunut jo näihin rekrytoijiinkin, kun koko ajan vaan ajatellaan "ei tuo kuitenkaan mitään tee".

Eiköhän niillä rekrytoijilla ole asiasta riittävästi kokemusta muutenkin.

Nyt testataan, kuin hyvin tämä tsemppaus, luotto ja vakuuttelut suomalaisten jaksamisesta toimii.

Jokainen joka sitä työtä on tosissaan tehnyt tietää, ettei se tule olemaan helppoa vaikka siltä aluksi tuntuisikin.

Eihän suomalainen nyt marjasta eikä sienestä, se on ulkoistettu virolaisille...just.

Jaksaisitteko marjastaa ja sienestää muuhun kuin omaan käyttöön?

Tavoitteena saada tietty määrä mustikoita, puolukoita tai lakkoja päivässä poimittua ja sama homma päivästä toiseen?

Siihen on syy, miksi metsämarjojen poimijoitakin tulee maahamme muualta, sillä ei löydy riittävää määrää halukkaita suomalaisia siihen hommaan.

Ihan hyvin jaksaisin. Miksi en jaksaisi, olen tottunut yhteen sun toiseen työhön ja määrään.

Kunhan saa pari kertaa päivässä syödä jotain ja juoda riittävästi.

Nuo palkalliset metsämarjan poimijat on hyväksikäytettyjä orjia, ei siihen edes haeta suomalaisia.

Suomalaiset poimii tosi paljon marjoja ihan myyntiin. Mutta eivät myy välittäjille, kun ostajia riittää muutenkin. Ulkomaalaiset tulevat poimimaan välittäjille, vaikka veroton poiminta nimenomaan on sitä, että kukaan ei saa määrätä, että niitä poimitaan vain yhdelle taholle. Olen itse marjassa nähnyt, kuinka ryhmänjohtaja seisoo tien varressa vahtimassa peräkärryn kanssa. Näitä on ollut sekä suomalaisen että thaimaalaisen näköisiä. Sen verran paljon poimin ja paikkoja etsiessä näitä on näkynyt. Itse poimin vain itselle ja lähipiirille, en ota veloitusta keltään. Nämä ulkomaalaiset eivät yleensä lähde tai saa lähteä, en tiedä kummasta on kyse, hankaliin paikkoihin, se on minun onneni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nuo maatalous ja viljelijä hommelit ovat melko rankkoja.

Työntekijällä täytyy olla perus hyvä kunto, suuri motivaatio ja moraali tehdä työnsä hyvin.

Vaikkapa vain mansikkapellolla alussa tietyt lihakset kipeytyy tosi pahasti, kädet ja ranteet väsyy nopeasti, ja jos ei juo vettä tarpeeksi kuumana kesäpäivänä, pää kipeytyy nopeasti ja tulee heikko olo.

Parhaiten noissa maatila hommissa pärjäävät hyväkuntoiset, jotka harrastavat liikuntaa muutenkin, tällöin välttyy voimakkailta lihaskivuilta ja lihaskrampeilta.

Myös kärsivällisyys  ja sinnikyys auttaa paljon.

Ulkomaalaisilla työntekijöillä paras motivoija on palkka, se on heidän oman maansa elintasoon nähden erittäin hyvä. 

Siksi he ovat niin innokkaita tulemaan Suomeen töihin, koska täällä myös kohdellaan vieras työläisiä ihmisinä, ei orjina.  Niinkus monissa muissa maissa.

Terveisin mansikkapelloilla ollut joskus muinoin

Yhtä rankkaa tai rankempaa on vaikka ravintolatyö kesäkuukausina. Tai siivoaminen. Niistäkin töistä on moni työttömänä.

Niissä ei tarvitse samalla tavoin kykkiä tuntitolkulla päivästä toiseen. Moninkertaisesti kevyempää, helpompaa ja vaihtelevampaa työtä niin ravintolatyö kuin siivouskin.

Minä olen tehnyt noita kaikkia. Marjanpoimuu ehdottomasti keveintä, pelkästään vapaan hengitysilman takia. Siitä on kuumassa ja kosteassa ravintolan keittiössä pulaa, tilaa on vähän, astiat raskaita, lämpötila tappava jne.

Siivouksessa samoin kuumuus ja lisänä vielä perussiivousten kemikaalit, tuuletuksen pysäyttäminen kesäksi rakennuksista ja usein samaan aikaan tehtävät remontit.

Älä turhaan kinastele melkein 60-vuotiaan maalla kasvaneen duunarin kanssa.

Mä en taas ymmärrä tätä kitinää että tiloille ei saada työvoimaa. Eikö toi ole just täydellinen työ vaikka jo 15-vuotiaalle? Mä olisin riemusta kiljuen mennyt marjatilalle töihin, vaan koskaan en nähnyt että yksikään marjatila olisi työvoimaa kaivannut. Toki marjatiloja ei täällä vähän pohjoisemmassa niin paljoa ole, mutta jonkin verran kuitenkin.

Ja olen ihan varma että nykyajan teineistäkin löytyy reippaita ja ahkeria nuoria. Se kaikkien kaveri suupaltti ei välttämättä ole se paras työntekijä, vaikka haastattelussa siltä vaikuttaisi.

Vierailija kirjoitti:

[

Siis ihan oikeasti, tule ulos sieltä kaupunkilaisten kuplasta. Maalla ihmiset osaa ja jaksaa. Nekin, jotka tulee muualta, ehkä kaupungeista mökkeilemään. Käyhän ihmiset salilla ja hoitavat kuntoaan, tekevät fyysistä työtä ym.

Ei tuollaisia hentoja heinänkorsia ole kuin vähemmistössä.

Salilla, kunnon hoitelulla ja liikunnalla ei ole suurta merkitystä ergonomia-asiassa. Jos kroppa ei ole tottunut tietynlaisiin asentoihin, niin ongelmia tulee ainakin alkuun väistämättä. Olen tosi kovassa kunnossa ja harrastan kaikenlaisia aktiviteetteja kuntoilusta kamppailuun ja vaellukseen, mutta missään en saa selkääni niin kipeäksi kuin oman kodin siivouksessa. Imurin kanssa kyykistely on se pahin.

150 hehtaaria mansikkaa, saisko linkin tuohon uutiseen, tuntuu nimittäin hiukan suurelta alalta.

Ei millään pahalla, mutta monestakaan mansikkapellolle tulevasta suomalaisesta ei ole tuohon työhön. Ja mistäkö sen tiedän? Vietin itse pari kuukautta kyseisissä hommissa ja se oli todella rankkaa ja yksitoikkoista aikaa. Tein kahdentoista tunnin päivää, tosin ihan omasta halustani. Sen jälkeen olin niin puhki, että menin suoraan päivällisen syötyäni nukkumaan. En jaksanut edes puhelinta näprätä. Pääsin poimijaksi, koska omaan liikunnallisen taustan. Muuten minua tuskin olisi otettu poimijaksi. Nuo pari kuukautta menivät minulta kuin sumussa. Pari muuta suomalaistyttöä lähtivät pois miltei heti.