Kotimaiset poimijat keräävät mansikat tänä vuonna Vantaalla – Viljelijää huolettaa, luovuttaako moni kesken kauden

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jalkojen päälle ottaa varmasti. Toinen asia on hyvä suojaus auringon paahteelta.

Olen iloinen että Suomesta löytyy urheita ihmisiä poimimaan, kiitos ja kunnia teille jo etukäteen! Jokainen voimiensa mukaan.

Mukava tsemppaus, mutta puuttuisin tuohon loppukaneettiin.

Työ ei voi olla kiinni siitä ajatuksesta, että "tehdään mitä jaksetaan" vaan asenne työhön tulee olla se, että ne marjat saadaan poimittua ja työtä jatketaan vaikka tuntuisi että voimat loppuu, koska siltä siinä hommassa takuuvarmasti monta kertaa tuntuukin.

Miksi tuntuisi? Ei se mitään juurikkaan harvennusta ole.

Joko olet itse ilmoittautunut työhön?

Harkitsin sitä, vuokrafirmakin kyseli, mutta minua on revitty kolmeen eri siivouskohteeseen. Jos joissain on erikseen tarve iltapoimijalle, niin miksikäs ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jalkojen päälle ottaa varmasti. Toinen asia on hyvä suojaus auringon paahteelta.

Olen iloinen että Suomesta löytyy urheita ihmisiä poimimaan, kiitos ja kunnia teille jo etukäteen! Jokainen voimiensa mukaan.

Mukava tsemppaus, mutta puuttuisin tuohon loppukaneettiin.

Työ ei voi olla kiinni siitä ajatuksesta, että "tehdään mitä jaksetaan" vaan asenne työhön tulee olla se, että ne marjat saadaan poimittua ja työtä jatketaan vaikka tuntuisi että voimat loppuu, koska siltä siinä hommassa takuuvarmasti monta kertaa tuntuukin.

Miksi tuntuisi? Ei se mitään juurikkaan harvennusta ole.

Tätä kokeilin ensimmäisenä kesätyönä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nuo maatalous ja viljelijä hommelit ovat melko rankkoja.

Työntekijällä täytyy olla perus hyvä kunto, suuri motivaatio ja moraali tehdä työnsä hyvin.

Vaikkapa vain mansikkapellolla alussa tietyt lihakset kipeytyy tosi pahasti, kädet ja ranteet väsyy nopeasti, ja jos ei juo vettä tarpeeksi kuumana kesäpäivänä, pää kipeytyy nopeasti ja tulee heikko olo.

Parhaiten noissa maatila hommissa pärjäävät hyväkuntoiset, jotka harrastavat liikuntaa muutenkin, tällöin välttyy voimakkailta lihaskivuilta ja lihaskrampeilta.

Myös kärsivällisyys  ja sinnikyys auttaa paljon.

Ulkomaalaisilla työntekijöillä paras motivoija on palkka, se on heidän oman maansa elintasoon nähden erittäin hyvä. 

Siksi he ovat niin innokkaita tulemaan Suomeen töihin, koska täällä myös kohdellaan vieras työläisiä ihmisinä, ei orjina.  Niinkus monissa muissa maissa.

Terveisin mansikkapelloilla ollut joskus muinoin

Yhtä rankkaa tai rankempaa on vaikka ravintolatyö kesäkuukausina. Tai siivoaminen. Niistäkin töistä on moni työttömänä.

Se, että vertaatte mansikanpoimintaa siivoamiseen tai ravintolatyöhön tarkoittaa, ettei teillä ole pienintäkään aavistusta työn todellisesta rankkuudesta.

Mikäli pidätte jo siivoamista rankkana, niin turha kuvitella että jaksaisitte poimia mansikoita koko kesän työksenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nuo maatalous ja viljelijä hommelit ovat melko rankkoja.

Työntekijällä täytyy olla perus hyvä kunto, suuri motivaatio ja moraali tehdä työnsä hyvin.

Vaikkapa vain mansikkapellolla alussa tietyt lihakset kipeytyy tosi pahasti, kädet ja ranteet väsyy nopeasti, ja jos ei juo vettä tarpeeksi kuumana kesäpäivänä, pää kipeytyy nopeasti ja tulee heikko olo.

Parhaiten noissa maatila hommissa pärjäävät hyväkuntoiset, jotka harrastavat liikuntaa muutenkin, tällöin välttyy voimakkailta lihaskivuilta ja lihaskrampeilta.

Myös kärsivällisyys  ja sinnikyys auttaa paljon.

Ulkomaalaisilla työntekijöillä paras motivoija on palkka, se on heidän oman maansa elintasoon nähden erittäin hyvä. 

Siksi he ovat niin innokkaita tulemaan Suomeen töihin, koska täällä myös kohdellaan vieras työläisiä ihmisinä, ei orjina.  Niinkus monissa muissa maissa.

Terveisin mansikkapelloilla ollut joskus muinoin

Yhtä rankkaa tai rankempaa on vaikka ravintolatyö kesäkuukausina. Tai siivoaminen. Niistäkin töistä on moni työttömänä.

Niissä ei tarvitse samalla tavoin kykkiä tuntitolkulla päivästä toiseen. Moninkertaisesti kevyempää, helpompaa ja vaihtelevampaa työtä niin ravintolatyö kuin siivouskin.

Minä olen tehnyt noita kaikkia. Marjanpoimuu ehdottomasti keveintä, pelkästään vapaan hengitysilman takia. Siitä on kuumassa ja kosteassa ravintolan keittiössä pulaa, tilaa on vähän, astiat raskaita, lämpötila tappava jne.

Siivouksessa samoin kuumuus ja lisänä vielä perussiivousten kemikaalit, tuuletuksen pysäyttäminen kesäksi rakennuksista ja usein samaan aikaan tehtävät remontit.

Älä turhaan kinastele melkein 60-vuotiaan maalla kasvaneen duunarin kanssa.

Siis 50.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nuo maatalous ja viljelijä hommelit ovat melko rankkoja.

Työntekijällä täytyy olla perus hyvä kunto, suuri motivaatio ja moraali tehdä työnsä hyvin.

Vaikkapa vain mansikkapellolla alussa tietyt lihakset kipeytyy tosi pahasti, kädet ja ranteet väsyy nopeasti, ja jos ei juo vettä tarpeeksi kuumana kesäpäivänä, pää kipeytyy nopeasti ja tulee heikko olo.

Parhaiten noissa maatila hommissa pärjäävät hyväkuntoiset, jotka harrastavat liikuntaa muutenkin, tällöin välttyy voimakkailta lihaskivuilta ja lihaskrampeilta.

Myös kärsivällisyys  ja sinnikyys auttaa paljon.

Ulkomaalaisilla työntekijöillä paras motivoija on palkka, se on heidän oman maansa elintasoon nähden erittäin hyvä. 

Siksi he ovat niin innokkaita tulemaan Suomeen töihin, koska täällä myös kohdellaan vieras työläisiä ihmisinä, ei orjina.  Niinkus monissa muissa maissa.

Terveisin mansikkapelloilla ollut joskus muinoin

Yhtä rankkaa tai rankempaa on vaikka ravintolatyö kesäkuukausina. Tai siivoaminen. Niistäkin töistä on moni työttömänä.

Se, että vertaatte mansikanpoimintaa siivoamiseen tai ravintolatyöhön tarkoittaa, ettei teillä ole pienintäkään aavistusta työn todellisesta rankkuudesta.

Mikäli pidätte jo siivoamista rankkana, niin turha kuvitella että jaksaisitte poimia mansikoita koko kesän työksenne.

Olen ammattisiivooja ja entinen ravintola-alan/suurtalouksien työntekijä, ja tiedän tasan mitä se on.

Etenkin kun tuuletus on kesäksi pysäytetty, rakennusta ei voi jäähdyttää ja se on homeessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jalkojen päälle ottaa varmasti. Toinen asia on hyvä suojaus auringon paahteelta.

Olen iloinen että Suomesta löytyy urheita ihmisiä poimimaan, kiitos ja kunnia teille jo etukäteen! Jokainen voimiensa mukaan.

Mukava tsemppaus, mutta puuttuisin tuohon loppukaneettiin.

Työ ei voi olla kiinni siitä ajatuksesta, että "tehdään mitä jaksetaan" vaan asenne työhön tulee olla se, että ne marjat saadaan poimittua ja työtä jatketaan vaikka tuntuisi että voimat loppuu, koska siltä siinä hommassa takuuvarmasti monta kertaa tuntuukin.

Miksi tuntuisi? Ei se mitään juurikkaan harvennusta ole.

Joko olet itse ilmoittautunut työhön?

Harkitsin sitä, vuokrafirmakin kyseli, mutta minua on revitty kolmeen eri siivouskohteeseen. Jos joissain on erikseen tarve iltapoimijalle, niin miksikäs ei.

Tässä tilanteessa kannatan että lähdet sinne mansikkapellolle kun tarvetta kaltaisillesi työn helpoksi kokeville ja sitkeille työntekijöille on.

Edellytyksenä tietenkin se, että sitoudut työhön koko kaudeksi, etkä käy vain kokeilemassa, mitä viljelijät muidenkin työstä innostuneiden suomalaisten kohdalla nyt pelkäävät.

Vierailija kirjoitti:

Mä en taas ymmärrä tätä kitinää että tiloille ei saada työvoimaa. Eikö toi ole just täydellinen työ vaikka jo 15-vuotiaalle? Mä olisin riemusta kiljuen mennyt marjatilalle töihin, vaan koskaan en nähnyt että yksikään marjatila olisi työvoimaa kaivannut. Toki marjatiloja ei täällä vähän pohjoisemmassa niin paljoa ole, mutta jonkin verran kuitenkin.

Ja olen ihan varma että nykyajan teineistäkin löytyy reippaita ja ahkeria nuoria. Se kaikkien kaveri suupaltti ei välttämättä ole se paras työntekijä, vaikka haastattelussa siltä vaikuttaisi.

Järjestin poikani tuossa iässä naapurikylään perunamaalle. Hän kyllä marmatti vastaan, mutta oli lopulta tyytyväinen. Siitä sai myös lisäpisteitä opiskeluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jalkojen päälle ottaa varmasti. Toinen asia on hyvä suojaus auringon paahteelta.

Olen iloinen että Suomesta löytyy urheita ihmisiä poimimaan, kiitos ja kunnia teille jo etukäteen! Jokainen voimiensa mukaan.

Mukava tsemppaus, mutta puuttuisin tuohon loppukaneettiin.

Työ ei voi olla kiinni siitä ajatuksesta, että "tehdään mitä jaksetaan" vaan asenne työhön tulee olla se, että ne marjat saadaan poimittua ja työtä jatketaan vaikka tuntuisi että voimat loppuu, koska siltä siinä hommassa takuuvarmasti monta kertaa tuntuukin.

Miksi tuntuisi? Ei se mitään juurikkaan harvennusta ole.

Joko olet itse ilmoittautunut työhön?

Harkitsin sitä, vuokrafirmakin kyseli, mutta minua on revitty kolmeen eri siivouskohteeseen. Jos joissain on erikseen tarve iltapoimijalle, niin miksikäs ei.

Tässä tilanteessa kannatan että lähdet sinne mansikkapellolle kun tarvetta kaltaisillesi työn helpoksi kokeville ja sitkeille työntekijöille on.

Edellytyksenä tietenkin se, että sitoudut työhön koko kaudeksi, etkä käy vain kokeilemassa, mitä viljelijät muidenkin työstä innostuneiden suomalaisten kohdalla nyt pelkäävät.

Tietysti sitoutuisin, jos minulla ei olisi muuta työtä. Kävi nyt vain niin, että tein sopimuksen ihan toiselle työnantajalle syyskuuhun asti.

Eli minulla on päivätyö, mutta koska heitän usein extrakeikkaa, voisin tehdä töitä pelloilla iltaisin.

Lopeta sinä se jankutus ja hae itse työtä. Olet selvästi sen tarpeessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

Siis ihan oikeasti, tule ulos sieltä kaupunkilaisten kuplasta. Maalla ihmiset osaa ja jaksaa. Nekin, jotka tulee muualta, ehkä kaupungeista mökkeilemään. Käyhän ihmiset salilla ja hoitavat kuntoaan, tekevät fyysistä työtä ym.

Ei tuollaisia hentoja heinänkorsia ole kuin vähemmistössä.

Salilla, kunnon hoitelulla ja liikunnalla ei ole suurta merkitystä ergonomia-asiassa. Jos kroppa ei ole tottunut tietynlaisiin asentoihin, niin ongelmia tulee ainakin alkuun väistämättä. Olen tosi kovassa kunnossa ja harrastan kaikenlaisia aktiviteetteja kuntoilusta kamppailuun ja vaellukseen, mutta missään en saa selkääni niin kipeäksi kuin oman kodin siivouksessa. Imurin kanssa kyykistely on se pahin.

Kyllä kroppa tottuu, täytyy huoltaa sitä oikein. Ainahan aluksi paikat kipeytyy.

Vierailija kirjoitti:

Ei millään pahalla, mutta monestakaan mansikkapellolle tulevasta suomalaisesta ei ole tuohon työhön. Ja mistäkö sen tiedän? Vietin itse pari kuukautta kyseisissä hommissa ja se oli todella rankkaa ja yksitoikkoista aikaa. Tein kahdentoista tunnin päivää, tosin ihan omasta halustani. Sen jälkeen olin niin puhki, että menin suoraan päivällisen syötyäni nukkumaan. En jaksanut edes puhelinta näprätä. Pääsin poimijaksi, koska omaan liikunnallisen taustan. Muuten minua tuskin olisi otettu poimijaksi. Nuo pari kuukautta menivät minulta kuin sumussa. Pari muuta suomalaistyttöä lähtivät pois miltei heti.

Kumma että suomalaiset heikkeni heti, kun EU tuli ja itäblokki murtui.

Oliskohan propagandalla osuutta asiaan, kun minä muistan vaikka kuinka monta jaksavaa kotimaista poimijaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei millään pahalla, mutta monestakaan mansikkapellolle tulevasta suomalaisesta ei ole tuohon työhön. Ja mistäkö sen tiedän? Vietin itse pari kuukautta kyseisissä hommissa ja se oli todella rankkaa ja yksitoikkoista aikaa. Tein kahdentoista tunnin päivää, tosin ihan omasta halustani. Sen jälkeen olin niin puhki, että menin suoraan päivällisen syötyäni nukkumaan. En jaksanut edes puhelinta näprätä. Pääsin poimijaksi, koska omaan liikunnallisen taustan. Muuten minua tuskin olisi otettu poimijaksi. Nuo pari kuukautta menivät minulta kuin sumussa. Pari muuta suomalaistyttöä lähtivät pois miltei heti.

Kumma että suomalaiset heikkeni heti, kun EU tuli ja itäblokki murtui.

Oliskohan propagandalla osuutta asiaan, kun minä muistan vaikka kuinka monta jaksavaa kotimaista poimijaa?

Nyt on vieläpä aikuisia työttömiä runsain mitoin. Yli 25 v ihminen osaa ja jaksaa kyllä ja monet nuoretkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jalkojen päälle ottaa varmasti. Toinen asia on hyvä suojaus auringon paahteelta.

Olen iloinen että Suomesta löytyy urheita ihmisiä poimimaan, kiitos ja kunnia teille jo etukäteen! Jokainen voimiensa mukaan.

Mukava tsemppaus, mutta puuttuisin tuohon loppukaneettiin.

Työ ei voi olla kiinni siitä ajatuksesta, että "tehdään mitä jaksetaan" vaan asenne työhön tulee olla se, että ne marjat saadaan poimittua ja työtä jatketaan vaikka tuntuisi että voimat loppuu, koska siltä siinä hommassa takuuvarmasti monta kertaa tuntuukin.

Juuri tämä. Siellä marjatilallakin on tietty tavoite ja jos tavoitteesta jäädään jälkeen, koska ei jakseta, niin mistä se palkka silloin pitäisi maksaa. Läsnäolosta? Vai pitäisikö ajatella niin, että myös palkka on voimien mukaan eli kun puhti on poissa, kilahtaa tilille nolla euroa.

Viime vuonna ei ollut vielä sitä ongelmaa, että suomalaiset eivät jaksaisi, vaan huudettiin suureen ääneen, ettei työt suomalaisille kelpaa. Nyt kun on selvinnyt, että hakijoita on runsain joukoin pitää keksiä selityksiä. Naurettavinta, kokemukseen perustuen, on tuo, että opastaminen vie aikaa. Ehkä 80-luvun alussa isännätkin itse olivat osaavampia, kun osasivat teinitytöille neuvoa miten mansikka poimitaan?

Jonkun pitäisi julkaista lista missä on suomalaisia marjanpoimijoita, niin voitaisiin ostaa sen tilan marjoja ja oikeasti suosia kotimaista työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

Siis ihan oikeasti, tule ulos sieltä kaupunkilaisten kuplasta. Maalla ihmiset osaa ja jaksaa. Nekin, jotka tulee muualta, ehkä kaupungeista mökkeilemään. Käyhän ihmiset salilla ja hoitavat kuntoaan, tekevät fyysistä työtä ym.

Ei tuollaisia hentoja heinänkorsia ole kuin vähemmistössä.

Salilla, kunnon hoitelulla ja liikunnalla ei ole suurta merkitystä ergonomia-asiassa. Jos kroppa ei ole tottunut tietynlaisiin asentoihin, niin ongelmia tulee ainakin alkuun väistämättä. Olen tosi kovassa kunnossa ja harrastan kaikenlaisia aktiviteetteja kuntoilusta kamppailuun ja vaellukseen, mutta missään en saa selkääni niin kipeäksi kuin oman kodin siivouksessa. Imurin kanssa kyykistely on se pahin.

Säädä se imuri oikean mittaiseksi ja vaihda pölyä keräävään moppiin, jos mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei millään pahalla, mutta monestakaan mansikkapellolle tulevasta suomalaisesta ei ole tuohon työhön. Ja mistäkö sen tiedän? Vietin itse pari kuukautta kyseisissä hommissa ja se oli todella rankkaa ja yksitoikkoista aikaa. Tein kahdentoista tunnin päivää, tosin ihan omasta halustani. Sen jälkeen olin niin puhki, että menin suoraan päivällisen syötyäni nukkumaan. En jaksanut edes puhelinta näprätä. Pääsin poimijaksi, koska omaan liikunnallisen taustan. Muuten minua tuskin olisi otettu poimijaksi. Nuo pari kuukautta menivät minulta kuin sumussa. Pari muuta suomalaistyttöä lähtivät pois miltei heti.

Kumma että suomalaiset heikkeni heti, kun EU tuli ja itäblokki murtui.

Oliskohan propagandalla osuutta asiaan, kun minä muistan vaikka kuinka monta jaksavaa kotimaista poimijaa?

Aika kultaa muistot?

Itse olen myös teininä mansikkapellolla ollut ja sanon suoraan, etten arvannut puoleksikaan miten raskasta se työ on enkä usko, että ainakaan koko kesää toiste jaksaisin.

Monet todella lopettivat homman kesken ja vielä useammat pitivät työstä "omaa lomaa" eli kävivät vain silloin kun heitä huvitti vaikka tarve poimijoista oli kaikille päiville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jalkojen päälle ottaa varmasti. Toinen asia on hyvä suojaus auringon paahteelta.

Olen iloinen että Suomesta löytyy urheita ihmisiä poimimaan, kiitos ja kunnia teille jo etukäteen! Jokainen voimiensa mukaan.

Mukava tsemppaus, mutta puuttuisin tuohon loppukaneettiin.

Työ ei voi olla kiinni siitä ajatuksesta, että "tehdään mitä jaksetaan" vaan asenne työhön tulee olla se, että ne marjat saadaan poimittua ja työtä jatketaan vaikka tuntuisi että voimat loppuu, koska siltä siinä hommassa takuuvarmasti monta kertaa tuntuukin.

Juuri tämä. Siellä marjatilallakin on tietty tavoite ja jos tavoitteesta jäädään jälkeen, koska ei jakseta, niin mistä se palkka silloin pitäisi maksaa. Läsnäolosta? Vai pitäisikö ajatella niin, että myös palkka on voimien mukaan eli kun puhti on poissa, kilahtaa tilille nolla euroa.

Sellaista se työ yleensä onkin, että jos ei niitä marjoja jaksa poimia, ei tule palkkaakaan. Siinä työssä palkkansa eteen pitää tosissaan tehdä töitä eikä vain olla tekevinään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei millään pahalla, mutta monestakaan mansikkapellolle tulevasta suomalaisesta ei ole tuohon työhön. Ja mistäkö sen tiedän? Vietin itse pari kuukautta kyseisissä hommissa ja se oli todella rankkaa ja yksitoikkoista aikaa. Tein kahdentoista tunnin päivää, tosin ihan omasta halustani. Sen jälkeen olin niin puhki, että menin suoraan päivällisen syötyäni nukkumaan. En jaksanut edes puhelinta näprätä. Pääsin poimijaksi, koska omaan liikunnallisen taustan. Muuten minua tuskin olisi otettu poimijaksi. Nuo pari kuukautta menivät minulta kuin sumussa. Pari muuta suomalaistyttöä lähtivät pois miltei heti.

Kumma että suomalaiset heikkeni heti, kun EU tuli ja itäblokki murtui.

Oliskohan propagandalla osuutta asiaan, kun minä muistan vaikka kuinka monta jaksavaa kotimaista poimijaa?

Aika kultaa muistot?

Itse olen myös teininä mansikkapellolla ollut ja sanon suoraan, etten arvannut puoleksikaan miten raskasta se työ on enkä usko, että ainakaan koko kesää toiste jaksaisin.

Monet todella lopettivat homman kesken ja vielä useammat pitivät työstä "omaa lomaa" eli kävivät vain silloin kun heitä huvitti vaikka tarve poimijoista oli kaikille päiville.

Minä olen kotoisin ~10 km säteellä niistä tiloista, joilla työskentelin. Niin oli muutkin. Siellä kävi myös aikuisia kesälomillaan.

Oli myös kaupunkilaisia nuoria joinakin kesinä, jotka asuivat tiloilla.

Poimin joskus myös herneitä.

Siis onko mansikan poiminta jotenkin erityisesti raskaampaa kuin mustikan ja puolukan?

En ole koskaan poiminut mansikoita, muita viimeksimainittuja kyllä. Minulla on vieläpä kehno selkä ja polvi, mutta silti metsämarjojen poimiminen sujuu. Voin vain kuvitella, kuinka paljon tehokkaammin vielä sujuisi sellaiselta, jolla on terve selkä. Mikä niistä mansikoista siis tekee erityisen vaikeita?