Elättekö sellaista elämää kuin haluatte?

Aika vaikeaa elää sellaista elämää kun haluaisi kun toiset tekee siitä todella vaikeaa ja myös elämisestä

Minäkin tein 20 vuotta asiakaspalvelua puhelimitse korkeakoulutettuna. Sitten opiskelin toisen akateemisen tutkinnon ja olen nyt koulutustani vastaavissa töissä, joissa viihdyn mainiosti. Asun kerrostalossa, jossa viihdyn. Asuntoni on iso ja mukava, uimahalli on vieressä, jos haluan uimaan. Minulla on mies ja lapsi, jotka rakastavat minua ja joiden kanssa viihdyn. Taloudellisia huolia ei ole. Elämäni on ihan jees.

Up

En pysty elämään kuten haluaisin koska kannabis on laitonta. Se on kuin kiellettäisi olemasta iloinen.

Vierailija kirjoitti:

Aika vaikeaa elää sellaista elämää kun haluaisi kun toiset tekee siitä todella vaikeaa ja myös elämisestä

Samoissa vesissä uidaan 🙁

Olen varmaan onnekas, koska olen nyt siinä tilanteessa, mihin olen aina pyrkinytkin. Olen koulutustani ja kiinnostustani vastaavassa työssä, missä on kaiken lisäksi hyvä palkka. Asunto on mieleinen, vaimon kanssa menee hyvin, on terveyttä, ystäviä, kivoja harrastuksia ja taloudellinen tilanne on hyvä.

Edelleen on paljon unelmia, joita toteutan pikku hiljaa. 

Hannu Hanhi kirjoitti:

Olen varmaan onnekas, koska olen nyt siinä tilanteessa, mihin olen aina pyrkinytkin. Olen koulutustani ja kiinnostustani vastaavassa työssä, missä on kaiken lisäksi hyvä palkka. Asunto on mieleinen, vaimon kanssa menee hyvin, on terveyttä, ystäviä, kivoja harrastuksia ja taloudellinen tilanne on hyvä.

Edelleen on paljon unelmia, joita toteutan pikku hiljaa. 

Saako kysyä minkä ikäinen olet? Ja vaatiko unelmien saavuttaminen millaisia ponnisteluja vai oletko ns. syntynyt kultalusikka suussa? Ap

Elämä on aina ollut sellaista kuin olen toivonut. Nyt on parhaimmillaan, sillä olen parisuhteessa ihanan miehen kanssa ja meillä on omistusasunto omalla pihalla. Ollaan puhuttu että yritetään saada lapsia parin vuoden sisällä. Tuntuu että kaikki palaset on kohdallaan.

Vierailija kirjoitti:

Hannu Hanhi kirjoitti:

Olen varmaan onnekas, koska olen nyt siinä tilanteessa, mihin olen aina pyrkinytkin. Olen koulutustani ja kiinnostustani vastaavassa työssä, missä on kaiken lisäksi hyvä palkka. Asunto on mieleinen, vaimon kanssa menee hyvin, on terveyttä, ystäviä, kivoja harrastuksia ja taloudellinen tilanne on hyvä.

Edelleen on paljon unelmia, joita toteutan pikku hiljaa. 

Saako kysyä minkä ikäinen olet? Ja vaatiko unelmien saavuttaminen millaisia ponnisteluja vai oletko ns. syntynyt kultalusikka suussa? Ap

Täytän ensi vuonna 50. Olen aina ollut kova poika suunnittelemaan tulevaisuutta ja ponnistelemaan haaveitani kohti. Olisin halunnut olla puuseppä kuten ukkini, mutta tiedostin jo nuorena, etten puusepän palkalla voi toteuttaa muita haaveitani. Niinpä opiskelin insinööriksi.

Olen neljännesvuosisadan ollut nuuka, säästänut ja sijoittanut, että saisin taloudellista turvaa ja sitä kautta mielenrauhaa. Kavereita se on vuosien saatossa huvittanut, mutta harva enää naureskelee. Parisuhdeasioissa on pitänyt olla aloitteellinen ja sietää paljon epäonnistumisia, että on lopulta löytänyt vastakappaleensa.

Nyt haaveissa on matkustella ja nähdä maailmaa ja onneksi siihen on ollut ja on jatkossakin mahdollisuus.

Hmm.

viimeiset 10 vuotta olen elänyt elämääni aika pitkälle toisten mukaan. Olen kyllä yrittänyt elää omaa elämää mutta se on ollut hankalaa, nyt olen alkanut elämään omaa elämää. Oli tosi vaikea päästä asioista irti ja uskoa että en ole itsekäs jos elän omaa elämääni.

Hannu Hanhi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hannu Hanhi kirjoitti:

Olen varmaan onnekas, koska olen nyt siinä tilanteessa, mihin olen aina pyrkinytkin. Olen koulutustani ja kiinnostustani vastaavassa työssä, missä on kaiken lisäksi hyvä palkka. Asunto on mieleinen, vaimon kanssa menee hyvin, on terveyttä, ystäviä, kivoja harrastuksia ja taloudellinen tilanne on hyvä.

Edelleen on paljon unelmia, joita toteutan pikku hiljaa. 

Saako kysyä minkä ikäinen olet? Ja vaatiko unelmien saavuttaminen millaisia ponnisteluja vai oletko ns. syntynyt kultalusikka suussa? Ap

Täytän ensi vuonna 50. Olen aina ollut kova poika suunnittelemaan tulevaisuutta ja ponnistelemaan haaveitani kohti. Olisin halunnut olla puuseppä kuten ukkini, mutta tiedostin jo nuorena, etten puusepän palkalla voi toteuttaa muita haaveitani. Niinpä opiskelin insinööriksi.

Olen neljännesvuosisadan ollut nuuka, säästänut ja sijoittanut, että saisin taloudellista turvaa ja sitä kautta mielenrauhaa. Kavereita se on vuosien saatossa huvittanut, mutta harva enää naureskelee. Parisuhdeasioissa on pitänyt olla aloitteellinen ja sietää paljon epäonnistumisia, että on lopulta löytänyt vastakappaleensa.

Nyt haaveissa on matkustella ja nähdä maailmaa ja onneksi siihen on ollut ja on jatkossakin mahdollisuus.

Kiitos vastauksesta! Mielenkiintoista kuulla miten ihmiset ovat toteuttaneet haaveitaan ja onnistuneet siinä. Toivon onnea tulevien haaveidesi toteuttamiseen myös! Ap

Olen elänyt kompromissielämää aika kauan, en puolison vuoksi, vaan muiden ihmisten mielipideiden j ajatusten vuoksi, kun aloin katkaisemaan välejä/ottamaan etäisyyttä niihin ihmisiin jotka pyrkivät sanelemaan mun elämää, niin hengittäminen on ollut helpompaa ja elämänvalintojen tekeminen myös. Pikkuhiljaa elän enemmän ja enemmän elämää omien arvojen ja tavoitteiden mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Hmm.

viimeiset 10 vuotta olen elänyt elämääni aika pitkälle toisten mukaan. Olen kyllä yrittänyt elää omaa elämää mutta se on ollut hankalaa, nyt olen alkanut elämään omaa elämää. Oli tosi vaikea päästä asioista irti ja uskoa että en ole itsekäs jos elän omaa elämääni.

Mitkä ovat sitten olleet nämä haaveesi, jotka ovat jääneet muiden takia toteuttamatta? Ap

Asuminen ei ole sitä mitä toivoisin, eikä terveys. Perhe on, ja töissä ei tarvitse käydä ja raha-asiat aika lailla kunnossa, että niiltä osin olen tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Hannu Hanhi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hannu Hanhi kirjoitti:

Olen varmaan onnekas, koska olen nyt siinä tilanteessa, mihin olen aina pyrkinytkin. Olen koulutustani ja kiinnostustani vastaavassa työssä, missä on kaiken lisäksi hyvä palkka. Asunto on mieleinen, vaimon kanssa menee hyvin, on terveyttä, ystäviä, kivoja harrastuksia ja taloudellinen tilanne on hyvä.

Edelleen on paljon unelmia, joita toteutan pikku hiljaa. 

Saako kysyä minkä ikäinen olet? Ja vaatiko unelmien saavuttaminen millaisia ponnisteluja vai oletko ns. syntynyt kultalusikka suussa? Ap

Täytän ensi vuonna 50. Olen aina ollut kova poika suunnittelemaan tulevaisuutta ja ponnistelemaan haaveitani kohti. Olisin halunnut olla puuseppä kuten ukkini, mutta tiedostin jo nuorena, etten puusepän palkalla voi toteuttaa muita haaveitani. Niinpä opiskelin insinööriksi.

Olen neljännesvuosisadan ollut nuuka, säästänut ja sijoittanut, että saisin taloudellista turvaa ja sitä kautta mielenrauhaa. Kavereita se on vuosien saatossa huvittanut, mutta harva enää naureskelee. Parisuhdeasioissa on pitänyt olla aloitteellinen ja sietää paljon epäonnistumisia, että on lopulta löytänyt vastakappaleensa.

Nyt haaveissa on matkustella ja nähdä maailmaa ja onneksi siihen on ollut ja on jatkossakin mahdollisuus.

Kiitos vastauksesta! Mielenkiintoista kuulla miten ihmiset ovat toteuttaneet haaveitaan ja onnistuneet siinä. Toivon onnea tulevien haaveidesi toteuttamiseen myös! Ap

Kiitos. Tuli vielä mieleen noista muista vastauksista, että moni ilmeisesti elää elämäänsä muiden toiveiden mukaan. Ehkä tämä oman onnen tavoittelu vaatii jonkinlaista itsekkyyttä. Pitää olla itsevarma, että valittu tie on oikea.

Minunkin äitini on aina yrittänyt neuvoa minua omista lähtökohdistaan. Sanoinkin sille joskus, että uskooko se minun tulevan onnelliseksi, jos eläisin elämääni kuin sukupolvea vanhempi nainen? Olisitpa nähnyt ilmeen. 

Kyllä minä elän sellaista elämää kuin haluankin. Voisin olla vähän terveempi ja minulla voisi olla hieman enemmän omaisuutta, jos olisin elänyt terveellisemmin ja säästäväisemmin (tai opetellut sijoittamaan), mutta näinkin on hyvä. Työelämä on lopuillaan. 

Pääsääntöisesti elän. On mukava työ ja hyvä palkka. On oma koti, jossa viihdyn erinomaisesti. Ei siis siltä osin haittaa edes nämä koronarajoitukset. Lapset ovat aikuisia ja omillaan. Heitä toki ikävä, mutta pidetään yhteyttä lähes päivittäin. Terveyskin on nyt parempi kuin vielä vuosi sitten. Rakastan elämää ja tulen iloiseksi pienistä arkisista asioista. 

En. Suurin unelmani jo pitkään on ollut parisuhde ja myöhemmin oma perhe, mutta olen ikisinkku ja saan vain pakkeja naisilta joista voisin kiinnostua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm.

viimeiset 10 vuotta olen elänyt elämääni aika pitkälle toisten mukaan. Olen kyllä yrittänyt elää omaa elämää mutta se on ollut hankalaa, nyt olen alkanut elämään omaa elämää. Oli tosi vaikea päästä asioista irti ja uskoa että en ole itsekäs jos elän omaa elämääni.

Mitkä ovat sitten olleet nämä haaveesi, jotka ovat jääneet muiden takia toteuttamatta? Ap

Olisin halunnut elää erään minulle tärkeän ihmisen kanssa, nyt se on myöhäistä kun hän on poismennyt.

Olisin halunnut yhtenä kesänä ottaa vapaata ja lähteä kiertämään maalaistaloja talkoohengessä.

Olisin halunnut olla vapaa ja olla kokematta syyllisyyttä valinnoista mitä tein jotka koskivat vain ja ainoastaan minua. Tyyliin otanko kämpän jonka vuokra on 100€ vai 1000€ ja siis itse maksan omalla työllä vuokrani.

En olisi halunnut opiskella yhtä alaa, mutta opiskelin ja valmistuin. Olisin halunnut oppia muita asioita työn kautta.

Hannu Hanhi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hannu Hanhi kirjoitti:

Olen varmaan onnekas, koska olen nyt siinä tilanteessa, mihin olen aina pyrkinytkin. Olen koulutustani ja kiinnostustani vastaavassa työssä, missä on kaiken lisäksi hyvä palkka. Asunto on mieleinen, vaimon kanssa menee hyvin, on terveyttä, ystäviä, kivoja harrastuksia ja taloudellinen tilanne on hyvä.

Edelleen on paljon unelmia, joita toteutan pikku hiljaa. 

Saako kysyä minkä ikäinen olet? Ja vaatiko unelmien saavuttaminen millaisia ponnisteluja vai oletko ns. syntynyt kultalusikka suussa? Ap

Täytän ensi vuonna 50. Olen aina ollut kova poika suunnittelemaan tulevaisuutta ja ponnistelemaan haaveitani kohti. Olisin halunnut olla puuseppä kuten ukkini, mutta tiedostin jo nuorena, etten puusepän palkalla voi toteuttaa muita haaveitani. Niinpä opiskelin insinööriksi.

Olen neljännesvuosisadan ollut nuuka, säästänut ja sijoittanut, että saisin taloudellista turvaa ja sitä kautta mielenrauhaa. Kavereita se on vuosien saatossa huvittanut, mutta harva enää naureskelee. Parisuhdeasioissa on pitänyt olla aloitteellinen ja sietää paljon epäonnistumisia, että on lopulta löytänyt vastakappaleensa.

Nyt haaveissa on matkustella ja nähdä maailmaa ja onneksi siihen on ollut ja on jatkossakin mahdollisuus.

Eli et tykännyt puuseppäilystä, koska jos et nyt ole puuseppä niin et olisi saavuttanut sitä mitä haluat. Et vissiin edes harrasta puuseppäilyä joten mitä suotta haluta olla sitä mitä ei haluaisi tehdä kuitenkaan.

-eri