Elättekö sellaista elämää kuin haluatte?

Ainiin olen myös matkustellut aika paljon. Lapsuuden perheessäni ja nyt aikuisena. Se on myös ollut asia, jossa olen saanut toteuttaa haaveitani. Haaveilen toki yhä reissaamisesta ja vaelluksesta ulkomailla pidemmäksi aikaa.

Olen myös miettinyt, että tuo kirjoittamisen haaveeni olisi ihan mahdollinen vaikken työssäni pääse kirjoittamaan. Mikä minua estää nyt kirjoittamasta enemmän? Nyt jo kirjoitan runoja, mutta miksi en aloittaisi sitä kirjaa jo nyt? Ap

Moni asia on hyvin: on lapsi, perhe ja ystävät, hyvä työ josta tienaa niin paljon että jää säästöön, terveyttä ja aineellista hyvää. Olen saanut monta unelmaa toteutettua. Elän sellaista elämää kuin haluan. Minulla ei ole tosin parisuhdetta, edellinen päättyi jokin aika sitten. En ole varma haluanko miesystävää pitkään aikaan. Onnellisuuteni ei ole siitä kiinni mutta joskus tunnen painetta kun ihmiset saattavat sanoa "kyllä sinäkin nyt tarvitset puolison, vielä ehdit löytää puolison" jne. En jaksaisi aina selittää että minulla on hyvä näinkin ja on ihanaa kun saan elää omannäköistä elämää. N43

En elä. Haluaisin sen verran enemmän rahaa, ettei tarvitsisi käydä töissä ollenkaan. Pienehkö summa riittäisi, eli tonni kuussa. Siihen olisin tyytyväinen. 

Parisuhde puuttuu, muuten ois ihan hyvin asiat. En kyllä usko, että löytyy kovin helposti.

M37

Ainut asia mikä minulta puuttuu, on koulutus siihen ammattiin josta olen aina haaveillut. Luen juuri pääsykokeisiin ja aion kouluun vielä päästä. Muuten minulla on kaikki mitä halusin, mies, iso omakotitalo, 2 lasta sitä sukupuolta mistä haaveilin :D ylimääräistä rahaa matkustella ja tarjota lapsille hyvä elämä, itseni olen myös saanut kuntoon raskauksien jälkeen ja olen tyytyväinen kun katson peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Hannu Hanhi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hannu Hanhi kirjoitti:

Olen varmaan onnekas, koska olen nyt siinä tilanteessa, mihin olen aina pyrkinytkin. Olen koulutustani ja kiinnostustani vastaavassa työssä, missä on kaiken lisäksi hyvä palkka. Asunto on mieleinen, vaimon kanssa menee hyvin, on terveyttä, ystäviä, kivoja harrastuksia ja taloudellinen tilanne on hyvä.

Edelleen on paljon unelmia, joita toteutan pikku hiljaa. 

Saako kysyä minkä ikäinen olet? Ja vaatiko unelmien saavuttaminen millaisia ponnisteluja vai oletko ns. syntynyt kultalusikka suussa? Ap

Täytän ensi vuonna 50. Olen aina ollut kova poika suunnittelemaan tulevaisuutta ja ponnistelemaan haaveitani kohti. Olisin halunnut olla puuseppä kuten ukkini, mutta tiedostin jo nuorena, etten puusepän palkalla voi toteuttaa muita haaveitani. Niinpä opiskelin insinööriksi.

Olen neljännesvuosisadan ollut nuuka, säästänut ja sijoittanut, että saisin taloudellista turvaa ja sitä kautta mielenrauhaa. Kavereita se on vuosien saatossa huvittanut, mutta harva enää naureskelee. Parisuhdeasioissa on pitänyt olla aloitteellinen ja sietää paljon epäonnistumisia, että on lopulta löytänyt vastakappaleensa.

Nyt haaveissa on matkustella ja nähdä maailmaa ja onneksi siihen on ollut ja on jatkossakin mahdollisuus.

Eli et tykännyt puuseppäilystä, koska jos et nyt ole puuseppä niin et olisi saavuttanut sitä mitä haluat. Et vissiin edes harrasta puuseppäilyä joten mitä suotta haluta olla sitä mitä ei haluaisi tehdä kuitenkaan.

-eri

Ehkä se mahdollisuuksien puutteessa on vuosien saatossa unohtunut. Tosin ainahan sitä voisi mennä vaikka työväenopiston puutyöpiiriin.

Ihan jees. Työelämässä parin mutkan kautta päädyin hommaan joka sopii mulle hyvin ja josta maksetaan riittävästi.

Vapaa-ajan harrastukset nyt vähän odottelee, että lapsi kasvaa eikä vaadi 24/7 huomiota. Mutta aikansa kutakin.

Puolisoa "etsin" pitkään, mutta löysin loistoyksilön.

Vanhemmat kuolleet, suku kaukana, joten siitäkään suunnasta ei tule vaatimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Ainut asia mikä minulta puuttuu, on koulutus siihen ammattiin josta olen aina haaveillut. Luen juuri pääsykokeisiin ja aion kouluun vielä päästä. Muuten minulla on kaikki mitä halusin, mies, iso omakotitalo, 2 lasta sitä sukupuolta mistä haaveilin :D ylimääräistä rahaa matkustella ja tarjota lapsille hyvä elämä, itseni olen myös saanut kuntoon raskauksien jälkeen ja olen tyytyväinen kun katson peiliin.

Lapsellista toivoa jotain sukupuolta kun kaikki eivät voi saada ollenkaan lapsia!! Häpeä!!

Vierailija kirjoitti:

Aika vaikeaa elää sellaista elämää kun haluaisi kun toiset tekee siitä todella vaikeaa ja myös elämisestä

Kuulostaa ikävältä. Miten olet joutunut toisten armoille?

Hannu Hanhi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hannu Hanhi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hannu Hanhi kirjoitti:

Olen varmaan onnekas, koska olen nyt siinä tilanteessa, mihin olen aina pyrkinytkin. Olen koulutustani ja kiinnostustani vastaavassa työssä, missä on kaiken lisäksi hyvä palkka. Asunto on mieleinen, vaimon kanssa menee hyvin, on terveyttä, ystäviä, kivoja harrastuksia ja taloudellinen tilanne on hyvä.

Edelleen on paljon unelmia, joita toteutan pikku hiljaa. 

Saako kysyä minkä ikäinen olet? Ja vaatiko unelmien saavuttaminen millaisia ponnisteluja vai oletko ns. syntynyt kultalusikka suussa? Ap

Täytän ensi vuonna 50. Olen aina ollut kova poika suunnittelemaan tulevaisuutta ja ponnistelemaan haaveitani kohti. Olisin halunnut olla puuseppä kuten ukkini, mutta tiedostin jo nuorena, etten puusepän palkalla voi toteuttaa muita haaveitani. Niinpä opiskelin insinööriksi.

Olen neljännesvuosisadan ollut nuuka, säästänut ja sijoittanut, että saisin taloudellista turvaa ja sitä kautta mielenrauhaa. Kavereita se on vuosien saatossa huvittanut, mutta harva enää naureskelee. Parisuhdeasioissa on pitänyt olla aloitteellinen ja sietää paljon epäonnistumisia, että on lopulta löytänyt vastakappaleensa.

Nyt haaveissa on matkustella ja nähdä maailmaa ja onneksi siihen on ollut ja on jatkossakin mahdollisuus.

Eli et tykännyt puuseppäilystä, koska jos et nyt ole puuseppä niin et olisi saavuttanut sitä mitä haluat. Et vissiin edes harrasta puuseppäilyä joten mitä suotta haluta olla sitä mitä ei haluaisi tehdä kuitenkaan.

-eri

Ehkä se mahdollisuuksien puutteessa on vuosien saatossa unohtunut. Tosin ainahan sitä voisi mennä vaikka työväenopiston puutyöpiiriin.

Tai hommata kotiin oma pieni verstas.

Vierailija kirjoitti:

Ainiin olen myös matkustellut aika paljon. Lapsuuden perheessäni ja nyt aikuisena. Se on myös ollut asia, jossa olen saanut toteuttaa haaveitani. Haaveilen toki yhä reissaamisesta ja vaelluksesta ulkomailla pidemmäksi aikaa.

Olen myös miettinyt, että tuo kirjoittamisen haaveeni olisi ihan mahdollinen vaikken työssäni pääse kirjoittamaan. Mikä minua estää nyt kirjoittamasta enemmän? Nyt jo kirjoitan runoja, mutta miksi en aloittaisi sitä kirjaa jo nyt? Ap

Mä aloitin, ajattelin että en voi lykätä sitä haavetta loputtomiin. Se on samalla kertaa ihanaa ja vaikeaa. Se tuo elämään paljon. Mä toivoisin myös että vähempi työnteko riittäisi niin voisi kirjoittaa ja jäisi aikaa muuhunkin...toisaalta olen suht tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Hannu Hanhi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hannu Hanhi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hannu Hanhi kirjoitti:

Olen varmaan onnekas, koska olen nyt siinä tilanteessa, mihin olen aina pyrkinytkin. Olen koulutustani ja kiinnostustani vastaavassa työssä, missä on kaiken lisäksi hyvä palkka. Asunto on mieleinen, vaimon kanssa menee hyvin, on terveyttä, ystäviä, kivoja harrastuksia ja taloudellinen tilanne on hyvä.

Edelleen on paljon unelmia, joita toteutan pikku hiljaa. 

Saako kysyä minkä ikäinen olet? Ja vaatiko unelmien saavuttaminen millaisia ponnisteluja vai oletko ns. syntynyt kultalusikka suussa? Ap

Täytän ensi vuonna 50. Olen aina ollut kova poika suunnittelemaan tulevaisuutta ja ponnistelemaan haaveitani kohti. Olisin halunnut olla puuseppä kuten ukkini, mutta tiedostin jo nuorena, etten puusepän palkalla voi toteuttaa muita haaveitani. Niinpä opiskelin insinööriksi.

Olen neljännesvuosisadan ollut nuuka, säästänut ja sijoittanut, että saisin taloudellista turvaa ja sitä kautta mielenrauhaa. Kavereita se on vuosien saatossa huvittanut, mutta harva enää naureskelee. Parisuhdeasioissa on pitänyt olla aloitteellinen ja sietää paljon epäonnistumisia, että on lopulta löytänyt vastakappaleensa.

Nyt haaveissa on matkustella ja nähdä maailmaa ja onneksi siihen on ollut ja on jatkossakin mahdollisuus.

Eli et tykännyt puuseppäilystä, koska jos et nyt ole puuseppä niin et olisi saavuttanut sitä mitä haluat. Et vissiin edes harrasta puuseppäilyä joten mitä suotta haluta olla sitä mitä ei haluaisi tehdä kuitenkaan.

-eri

Ehkä se mahdollisuuksien puutteessa on vuosien saatossa unohtunut. Tosin ainahan sitä voisi mennä vaikka työväenopiston puutyöpiiriin.

Tai hommata kotiin oma pieni verstas.

Vaimo on jo ominut työhuoneen, enkä muutenkaan viitsisi kerrostaloon verstasta perustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainiin olen myös matkustellut aika paljon. Lapsuuden perheessäni ja nyt aikuisena. Se on myös ollut asia, jossa olen saanut toteuttaa haaveitani. Haaveilen toki yhä reissaamisesta ja vaelluksesta ulkomailla pidemmäksi aikaa.

Olen myös miettinyt, että tuo kirjoittamisen haaveeni olisi ihan mahdollinen vaikken työssäni pääse kirjoittamaan. Mikä minua estää nyt kirjoittamasta enemmän? Nyt jo kirjoitan runoja, mutta miksi en aloittaisi sitä kirjaa jo nyt? Ap

Mä aloitin, ajattelin että en voi lykätä sitä haavetta loputtomiin. Se on samalla kertaa ihanaa ja vaikeaa. Se tuo elämään paljon. Mä toivoisin myös että vähempi työnteko riittäisi niin voisi kirjoittaa ja jäisi aikaa muuhunkin...toisaalta olen suht tyytyväinen.

Siis suurin "este" itselle onkin ollut tuo ajan ja jaksamisen puute. Koska olen introvertti niin kuormitun helposti sosiaalisesta työstä mitä teen puhelimessa ja koneella eli työpäivän jälkeen olen niin puhki, että en vain jaksa enää istua koneella kirjoittamassa. Nyt korona-aikana jaksaminen toki ollut parempaa, kun ei tarvitse toimistollakaan olla väsyttämässa itseään. Nyt olisi hyvä sauma aloittaa se kirja! Ap

Työ on oikeastaan ainoa asia, johon en elämässäni ole tyytyväinen. Teen huonosti arvostettua ja pienipalkkaista työtä, vaikka olen kouluttautunut. Alaani vastaavaa, pysyvää työtä en koskaan löytänyt. Yritän kuitenkin pysyä positiivisena ja muistaa ne hyvät asiat. Minulla kuitenkin on töitä ja rahaa elättää itseni ja perheeni. Voin ostaa esimerkiksi sellaista ruokaa kuin haluan ja yllättäviinkin hankintoihin on kuitenkin puskuria. Minulla on mies, lapsi, mukava koti, ystäviä ja hyvä terveys. Ihmiset on nykyään kovin vaativia itseään kohtaan. Jos jokin osa-alue elämässä mättää, koetaan, että koko elämässä on epäonnistuttu.

Suurin piirtein. Odotan tällä hetkellä, että saisin selvyyden opiskeluihin, koska ja miten.

Alan myös olla kypsä perhe-elämään ihan luonnostaan. Nuorempi lapsi on pian 19 ja valmistuu ammattiin. Haluan jo 30 vuoden jälkeen oman elämän itselle ja miehen kanssa.

Omakotitalo on, ja se on sitä mitä halusinkin, tosin ei ole ollut varaa tehdä pintaremonttia jolla saisi talon näyttämään kivalta.

Työpaikka on aina ollut se isoin ongelma, useampikin ammatti on, mutta koskaan ei ole ollut vakituista työpaikkaa, eikä hyvää palkkaa.

Oikeastaan kaikki on kiinni rahasta, on hyvä mies, ihanat lapset, talo, lemmikit... mutta kaikesta ei pysty nauttia niin paljon koska rahattomuus rajoittaa ja tuo jatkuvan stressin ja siten sekä oma että miehen terveys reistailee enemmän kuin pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalo on, ja se on sitä mitä halusinkin, tosin ei ole ollut varaa tehdä pintaremonttia jolla saisi talon näyttämään kivalta.

Työpaikka on aina ollut se isoin ongelma, useampikin ammatti on, mutta koskaan ei ole ollut vakituista työpaikkaa, eikä hyvää palkkaa.

Oikeastaan kaikki on kiinni rahasta, on hyvä mies, ihanat lapset, talo, lemmikit... mutta kaikesta ei pysty nauttia niin paljon koska rahattomuus rajoittaa ja tuo jatkuvan stressin ja siten sekä oma että miehen terveys reistailee enemmän kuin pitäisi.

Hmm. Hieman ristiriitaista, että puhut rahattomuudesta, mutta sinulla on kuitenkin ollut varaa omakotitaloon, lemmikkiin ja lasten ylkapitoon.. Oletteko veloissa ja elätte yli varojen vai miten sanot, että rahattomuus vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalo on, ja se on sitä mitä halusinkin, tosin ei ole ollut varaa tehdä pintaremonttia jolla saisi talon näyttämään kivalta.

Työpaikka on aina ollut se isoin ongelma, useampikin ammatti on, mutta koskaan ei ole ollut vakituista työpaikkaa, eikä hyvää palkkaa.

Oikeastaan kaikki on kiinni rahasta, on hyvä mies, ihanat lapset, talo, lemmikit... mutta kaikesta ei pysty nauttia niin paljon koska rahattomuus rajoittaa ja tuo jatkuvan stressin ja siten sekä oma että miehen terveys reistailee enemmän kuin pitäisi.

Hmm. Hieman ristiriitaista, että puhut rahattomuudesta, mutta sinulla on kuitenkin ollut varaa omakotitaloon, lemmikkiin ja lasten ylkapitoon.. Oletteko veloissa ja elätte yli varojen vai miten sanot, että rahattomuus vaivaa?

Taloon voi olla varaa, mutta siihen se jää. Monissa omakotitaloissa on järjettömästi korjausvelkaa.

Teetkö tai aiotko tehdä jotain noiden haaveiden eteen, omakotitalo, kirjoitusala, lemmikit?

Joo ja en.

On ihana talo ja piha, aikuiset lapset ja suloisimmat lapsenlapset. Rakas mies.

Olin haaveillut että viimeistään näillämain meillä olisi talo Italiassa, pieni viinitarha ja b&b.

Ei ole ja tuskin tuleekaan. Sairastuin ja jouduin 1/2 eläkkeelle. Ihan paskin juttu - sillä ei elä mutta muutakaan ei saa toiselle puolelle. Meillä ei jää mitään säästöön tällä hetkellä. Pitäisi myydä kaikki täältä jotta haave onnistuisi, tällä hetkellä mahdotonta