Miniä suuttui minuun, kun kysyin onnettomuuden jälkeen, miten auton kävi!

Onneksi et ole minun anoppi. Voi luoja! Sinäkö sen auton korjauksen maksat?

Ei sitä puhelimesta kuule, jos on vaikka jalka poikki. Mutta kunhan on elossa, niin kaikki hyvin?

3,5/5

Taattua "miniä vastaan anoppi" tavaraa.

Fiksu sanoo näissä tilanteissa, että pääasia on, että sinulle ei käynyt mitään. Vaikka en autosta tiedä, niin sen ei ole väliä, kunhan sinulle ei vaan ole käynyt pahasti. Sitten kun kuulee mitä autolle on käynyt, niin pidättää raivonsa, ja sanoo vaan lisää, että autolla nyt ei ole väliä, kuhan vaan sinä olet kunnossa tai paranet pian.

Näin saa pisteitä miniältä ja omalta pojalta vuosiksi eteenpäin. Heti tietenkin puhelun loputtua anoppi soittaa omalle ystävälleen, ja haukkuu miniän pataluhaksi, idiootiksi kuskiksi ja kiittämättömäksi kakaksi, joka ei huolehdi edes siitä, että lahja-auto pysyisi kasassa. Ystävä kuuntelee, ja kehuu, että hyvin on taas toimittu, kun ei miniää haukkunut, vaan soitti ja tuuletti tunteitaan hänelle. Sitten ystävä kertoo, mitä idioottimaista on hänen miniänsä tehnyt, ja anoppi puolestaan kehuu ystäväänsä, kuinka hienosti ystävä on ollut hiljaa oman miniänsä kanssa.

Näin on tarvittavat henkilöt saaneet empatiaa, anopit ovat saaneet pisteitä, ja jokainen on päässyt jakamaan niitä tunteitaan. ja ne pojat ovat niin ylpeitä omista äideistään, kun nuo äidit osaavat olla niin rakastavaisia myös sitä idioottimaista autokuskiakin kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Fiksu sanoo näissä tilanteissa, että pääasia on, että sinulle ei käynyt mitään. Vaikka en autosta tiedä, niin sen ei ole väliä, kunhan sinulle ei vaan ole käynyt pahasti. Sitten kun kuulee mitä autolle on käynyt, niin pidättää raivonsa, ja sanoo vaan lisää, että autolla nyt ei ole väliä, kuhan vaan sinä olet kunnossa tai paranet pian.

Näin saa pisteitä miniältä ja omalta pojalta vuosiksi eteenpäin. Heti tietenkin puhelun loputtua anoppi soittaa omalle ystävälleen, ja haukkuu miniän pataluhaksi, idiootiksi kuskiksi ja kiittämättömäksi kakaksi, joka ei huolehdi edes siitä, että lahja-auto pysyisi kasassa. Ystävä kuuntelee, ja kehuu, että hyvin on taas toimittu, kun ei miniää haukkunut, vaan soitti ja tuuletti tunteitaan hänelle. Sitten ystävä kertoo, mitä idioottimaista on hänen miniänsä tehnyt, ja anoppi puolestaan kehuu ystäväänsä, kuinka hienosti ystävä on ollut hiljaa oman miniänsä kanssa.

Näin on tarvittavat henkilöt saaneet empatiaa, anopit ovat saaneet pisteitä, ja jokainen on päässyt jakamaan niitä tunteitaan. ja ne pojat ovat niin ylpeitä omista äideistään, kun nuo äidit osaavat olla niin rakastavaisia myös sitä idioottimaista autokuskiakin kohtaan.

:DD Hauska!

Pitää vaan varoa, ettei joskus jää kiinni siitä, mitä selän takana puhuu.

Entäs ne muut kolarin osapuolet, jotka ehkä kuoli?

Vierailija kirjoitti:

Entäs ne muut kolarin osapuolet, jotka ehkä kuoli?

Kaikki kuolee aikanaan!!!

AP

Itse ajoin hirvikolarin, ja kun pääsin nilkuttamaan kotiin (auto kulki vielä) niin rakas mieheni ryntäsi ohitseni katsomaan auton vaurioita. Rakas, ihana tyttäreni tuli ja antoi lämpimän halauksen järkyttyneelle ja itkuiselle äidilleen ♥

Miksi annoit autosi miniän käyttöön? Jos auto oli lahja miniälle tai pojallesi, ei se enää sinun omaisuutta ole.

Vierailija kirjoitti:

Entäs ne muut kolarin osapuolet, jotka ehkä kuoli?

Ei kai ap niiden autoja maksanut?

Mitä merkitystä sillä on, että kenen rahoilla se on ostettu? Sinä et kuitenkaan kyseisen auton omistaja taida olla?

Vierailija kirjoitti:

Itse ajoin hirvikolarin, ja kun pääsin nilkuttamaan kotiin (auto kulki vielä) niin rakas mieheni ryntäsi ohitseni katsomaan auton vaurioita. Rakas, ihana tyttäreni tuli ja antoi lämpimän halauksen järkyttyneelle ja itkuiselle äidilleen ♥

Noh hän teki TILANNEARVION: tuolta hän tulee terveenä, juoksenpa katsomaan auton vointia. Ei draamaa.

AP

Tuttava oli viime vuonna kolarissa, jonka aiheutti irti päässyt koira, en nyt muista tarkemmin kuka oli syyllinen, taisi olla vähän molemmat osapuolet, toinen teki äkkijarrutuksen ja toinen ajoi liian lähellä. Mutta koiran omistajaa oli kiinnostanut vain, etteihän koiralle käynyt mitään. Toisessa autossa oli pieniä lapsiakin. Että onhan näitä oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Tuttava oli viime vuonna kolarissa, jonka aiheutti irti päässyt koira, en nyt muista tarkemmin kuka oli syyllinen, taisi olla vähän molemmat osapuolet, toinen teki äkkijarrutuksen ja toinen ajoi liian lähellä. Mutta koiran omistajaa oli kiinnostanut vain, etteihän koiralle käynyt mitään. Toisessa autossa oli pieniä lapsiakin. Että onhan näitä oikeasti.

Kyllä se on minun koirani ennen sinun kakaroitasi. Jokainen huolehtii omistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajoin hirvikolarin, ja kun pääsin nilkuttamaan kotiin (auto kulki vielä) niin rakas mieheni ryntäsi ohitseni katsomaan auton vaurioita. Rakas, ihana tyttäreni tuli ja antoi lämpimän halauksen järkyttyneelle ja itkuiselle äidilleen ♥

Noh hän teki TILANNEARVION: tuolta hän tulee terveenä, juoksenpa katsomaan auton vointia. Ei draamaa.

AP

Niin, ei se juuri mun henkisestä hyvinvoinnista olekaan koskaan välittänyt. 

Tuota... jos joku kertoo minulle olleensa auto-onnettomuudessa, oletan hänen ihan oma-aloitteisestikin kyllä kertovan saman tien, mikäli joku on sairaalassa, saati kuollut. Toki jos hän VAIN kertoo, että olin muuten just tunti sitten autokolarissa, niin ekana toki kysyisin, mitä tapahtui, onko joku loukkaantunut pahasti.

Mutta kun se on selvitetty, seuraavat loogiset jatkokysymykset - täysin riippumatta auton maksuista tai omistuksesta - ovat, miten auton kävi ja sovittiinko asia, kenen syyksi katsottiin.

Eikä tuo siis ole sen kummempaa syyllistämistä, vaan kokonaiskuvan hahmottamista. Jos jonkun auto on pahasti haitarilla, siitä on hänelle monenlaista riesaa. Pitää hommata sijaisauto remontin ajaksi, menee vakuutuksen omavastuu jne.

Mutta joo, ap nyt lienee jatkokommenteistaankin päätellen surkea provo, mutta noin niinkuin itse asiasta ei minusta kenenkään tarvitsisi hermotua, jos se elossa ja loukkaantumatta selviäminen on jo tullut ilmi.

Olen itse ajanut kaksi kolaria, ja kyllä minultakin kysyttiin tuota auton vahinko-asiaa, ei ihan ekana tokikaan, mutta silti. Ei olisi tullut mieleenkään loukkaantua asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajoin hirvikolarin, ja kun pääsin nilkuttamaan kotiin (auto kulki vielä) niin rakas mieheni ryntäsi ohitseni katsomaan auton vaurioita. Rakas, ihana tyttäreni tuli ja antoi lämpimän halauksen järkyttyneelle ja itkuiselle äidilleen ♥

Noh hän teki TILANNEARVION: tuolta hän tulee terveenä, juoksenpa katsomaan auton vointia. Ei draamaa.

AP

Niin, ei se juuri mun henkisestä hyvinvoinnista olekaan koskaan välittänyt. 

No eiköhän sen selvittämiseen ollut päivässä aikaa, mutta jos oli ulkosalla sun tullessasi, niin olisin kyllä itsekin ekana vilkaissut, mitkä vahingot autossa on, sitten ehtii mennä sisään juttelemaan vaimon/miehen/lapsen henkisestä olosta.

JOS miehesi ei niistä kysynyt lainkaan, niin se on toki vakavampi juttu.

16

Vierailija kirjoitti:

Taattua "miniä vastaan anoppi" tavaraa.

Pelkkä provo. Aiemmin tänään oli toinen identtinen aloitus, missä kirjoittaja itse muka kysyi mieheltään täsmälleen samaa ja tarkalleen sama liirumlaarum, mitä tuossakin aloituksessa on. 0/5.

Miun miniällä on puhelin aina kiinni, joten keskustelu on hankalaa, jopa mahdotonta.

Kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan ;(

Vierailija kirjoitti:

Tuttava oli viime vuonna kolarissa, jonka aiheutti irti päässyt koira, en nyt muista tarkemmin kuka oli syyllinen, taisi olla vähän molemmat osapuolet, toinen teki äkkijarrutuksen ja toinen ajoi liian lähellä. Mutta koiran omistajaa oli kiinnostanut vain, etteihän koiralle käynyt mitään. Toisessa autossa oli pieniä lapsiakin. Että onhan näitä oikeasti.

Lapsilla EuroNcap-testattu peltikuori ympärillä, turvavyöt ja muut. Koiralla vain oma turkki ja kova pää jonka vuoksi se säntäsi siitä.