Lue keskustelun säännöt.
Mikä olisi järkevä toinen opetettava aine opettajalle?
24.04.2020 |
Valmistuin juuri äikän opettajaksi. Mikä siis voisi olla äikän opelle hyvä toinen opetettava aine? Draama/ilmaisutaito ei ole minun juttuni. Haluaisin tällä toisella aineella siis lähinnä parantaa työllistymismahdollisuuksiani. Ehdotuksia tai näkemyksiä?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Äikässä on paljon tunteja ja opetusvelvollisuus on pieni, joten tarvitsetko toista ainetta?Onko aine muuten suomenkieli ja kirjallisuus?
Oppiaine on äidinkieli ja kirjallisuus, ja siinä on muistaakseni 11 eri oppimäärää. Näitä ovat esimerkiksi suomi toisena kielenä, ruotsin kieli ja kirjallisuus, viittomakieli ja kirjallisuus jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä tämän aineen nimi on nykyään mutta sellainen missä opetetaan elämänhallintaa. Talouden suunnittelua, kotitaloutta, huolellisuutta, tavoitteiden asettamista, optimismia ja vielä lisää talouden suunnittelua.
Vuokraan asuntoja ja olen tullut siihen tulokseen että paras oppi mitä koulusta voi saada liittyy juuri elämän hallintaan. Se toisi varmasti lisää onnellisuutta useiden elämään.
Mikä tuon aineen nimi oli ennen?
Open työn 3 parasta asiaa: kesä-, heinä- ja elokuu.
Vierailija kirjoitti:
Open työn 3 parasta asiaa: kesä-, heinä- ja elokuu.
Elokuu? Eikö se oo just perseestä mennä takaisin töihin, kun muut vasta aloittelee lomiaan ja kelitkin on parhaimmillaan :D Näin ainakin kouluikäisten lasten vanhempana miettii, meillä koulut alkaneet monena vuonna ensimmäisellä elokuun kokonaisella viikolla. Itse haluaisin olla elokuun lomilla ja nauttia säistä, mutta pakko pitää lomat samaan aikaan kuin lasten typerät lomat...
Vierailija kirjoitti:
Elämänkatsomustieto on sellainen heittopussiaine, joka monissa kouluissa heitetään sille, jolla ei tunteja ole tarpeeksi tai joka sen suostuu ottamaan. On sääli, että ET:n oppilaat eivät saa pätevältä opettajalta opetusta. Tunteja harvoissa kouluissa riittää tarpeeksi opettajalle, joka opettaisi pelkkää elämänkatsomustietoa, ja uskonnon opelle taas lukujärjestyssyistä on vaikea antaa kaikkia koulun uskonnon ja et:n ryhmiä.
Eli vastaukseni on: opiskele itsesi elämänkatsomustiedon opeksi! Monet aiheet ovat hedelmällisiä myös äikän kannalta (esim. eettiset pohdinnat).
Tavallaan totta tuo, mutta ei ole yksilön näkökulmasta mitään järkeä opiskella vuotta sen takia, että voi sitten ehkä pätevänä opettaa yhden vuosiviikkotunnin vuodessa elämänkatsomustietoa. Vain suurimmissa kouluissa voi olla kolme tuntia.
Olen itse äikänope, joka opettaa elämänkatsomustietoa. Olen siihen epäpätevä mutta saan siitä joka tapauksessa pätevän palkan, joten mitään mieltä ei ole kuluttaa aikaa ja rahaa opintoihin, vaikka aihe kiinnostaakin.
En usko, että rehtorit hirveästi arvostavat elämänkatsomustiedon opettajan muodollista pätevyyttä. Lisäksi useissa kouluissa uskonnon opettaja tarvitsee sen et-tunnin, että saa opetusvelvollisuuden täyteen.
Juu, heittopussiaine on kyseessä, mutta sille ei oikein nyt mitään voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äikässä on paljon tunteja ja opetusvelvollisuus on pieni, joten tarvitsetko toista ainetta?Onko aine muuten suomenkieli ja kirjallisuus?
Oppiaine on äidinkieli ja kirjallisuus, ja siinä on muistaakseni 11 eri oppimäärää. Näitä ovat esimerkiksi suomi toisena kielenä, ruotsin kieli ja kirjallisuus, viittomakieli ja kirjallisuus jne.
Oppiaine on jo vuosia ollut virallisesti suomen kieli ja kirjallisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, kyllä meillä ainakin opetettiin sarjakuvien ja elokuvien tekoa ihan kuviksen JA äikän tunneilla. Kuvis vaan luonnollisesti keskittyi visuaalisen puoleen, äikkä oli enemmän sisällön tutkimista yms. Ja toki molemmat aineet sisältää paljon muutakin kuin vaan sarjakuvien ja elokuvien tekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä tämän aineen nimi on nykyään mutta sellainen missä opetetaan elämänhallintaa. Talouden suunnittelua, kotitaloutta, huolellisuutta, tavoitteiden asettamista, optimismia ja vielä lisää talouden suunnittelua.
Vuokraan asuntoja ja olen tullut siihen tulokseen että paras oppi mitä koulusta voi saada liittyy juuri elämän hallintaan. Se toisi varmasti lisää onnellisuutta useiden elämään.
Mikä tuon aineen nimi oli ennen?
Kansalaistaito?
Vierailija kirjoitti:
Jep, kyllä meillä ainakin opetettiin sarjakuvien ja elokuvien tekoa ihan kuviksen JA äikän tunneilla. Kuvis vaan luonnollisesti keskittyi visuaalisen puoleen, äikkä oli enemmän sisällön tutkimista yms. Ja toki molemmat aineet sisältää paljon muutakin kuin vaan sarjakuvien ja elokuvien tekoa.
Elokuvan analyysin ja siihen liittyvät käsitteet ymmärrän, mutta että elokuvan teko? Missä koulussa äikäntunnilla on aikaa tehdä elokuvia? Sehän vaatii synopsikset, käsikirjoitukset sun muut, useita ottoja per kohtaus ja editoinnissakin vierähtää useampi tunti vaikka olisi muutaman minuutin lyhytelokuva. Siinä väistämättä jätetään jokin muu pakollinen sisältö kylmästi pois, jos elokuvaa aletaan tekemään.
Valinnaiskurssilla ymmärrän, että voidaan tehdä, mutta peruskoulun tai lukion normaalissa suomen kielen ja kirjallisuuden oppimäärässä ei mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämänkatsomustieto on sellainen heittopussiaine, joka monissa kouluissa heitetään sille, jolla ei tunteja ole tarpeeksi tai joka sen suostuu ottamaan. On sääli, että ET:n oppilaat eivät saa pätevältä opettajalta opetusta. Tunteja harvoissa kouluissa riittää tarpeeksi opettajalle, joka opettaisi pelkkää elämänkatsomustietoa, ja uskonnon opelle taas lukujärjestyssyistä on vaikea antaa kaikkia koulun uskonnon ja et:n ryhmiä.
Eli vastaukseni on: opiskele itsesi elämänkatsomustiedon opeksi! Monet aiheet ovat hedelmällisiä myös äikän kannalta (esim. eettiset pohdinnat).
Tavallaan totta tuo, mutta ei ole yksilön näkökulmasta mitään järkeä opiskella vuotta sen takia, että voi sitten ehkä pätevänä opettaa yhden vuosiviikkotunnin vuodessa elämänkatsomustietoa. Vain suurimmissa kouluissa voi olla kolme tuntia.
Olen itse äikänope, joka opettaa elämänkatsomustietoa. Olen siihen epäpätevä mutta saan siitä joka tapauksessa pätevän palkan, joten mitään mieltä ei ole kuluttaa aikaa ja rahaa opintoihin, vaikka aihe kiinnostaakin.
En usko, että rehtorit hirveästi arvostavat elämänkatsomustiedon opettajan muodollista pätevyyttä. Lisäksi useissa kouluissa uskonnon opettaja tarvitsee sen et-tunnin, että saa opetusvelvollisuuden täyteen.
Juu, heittopussiaine on kyseessä, mutta sille ei oikein nyt mitään voi.
En ole tuo, joka elämänkatsomustietoa ehdotti, mutta täytyy kommentoida tuohon opiskeluun: opiskelin itse toimistotyön (arkisin klo 8-16) ohessa ilmaisena täydennyskoulutuksena tutkintooni elämänkatsomustiedon opettajan pätevyyden alle vuodessa. Onnistui ainakin silloin entisessä yliopistossani esseillä ja kirjatenteillä ilman läsnäolopakkoa. En kokenut mitenkään isoksi ponnistukseksi lueskella iltaisin ja vkloppuisin tenttikirjoja kiinnostavasta aiheesta. Tietenkin minulla oli vanhastaan pedagogiset yms. käytynä eli vain tuon kyseisen aineen opinnot tein enää lisänä.
Eli siis ei mielestäni kovin iso vaiva, eikä ainakaan minulla maksanut mitään. Toki käytänteet ovat voineet jo muuttua ja riippuvat varmaan yliopistostakin. Minun aineyhdistelmässäni ET oli järkevä ja olenkin sitä myöhemmin opettanut paljon. Pidän tärkeänä aineena ja tärkeänä tasa-arvon kannalta, että sitäkin opettaa aiheeseen kunnolla perehtynyt ihminen siinä missä muitakin aineita.
Oppiaine on tosiaan äidinkieli ja kirjallisuus, ja itsestäni olisi aika erikoista ajatella, että suomi toisena kielenä olisi saman aineen oppimäärä, kun aine nimenomaan on jokin kieli äidinkielenä. No, tämä on hiustenhalkomista toki.
Sitten varsinaiseen asiaan. Sen verran täsmennystä, että kun joku sanoi, että ap:llä on jo ilmaisutaidon pätevyys, niin sitä ei äikänopeksi valmistuneella ole. Sen saa tietääkseni, kun on muuten pätevä opettaja ja on opiskellut aineopinnot draamakasvatuksesta.
Sen verran paljon noita äikänopen paikkoja hakeneena sanoisin, että kaikkinensa kilpailu on kovaa eli omassa aineessa olisi hyvä olla jotain lisäosaamista suomen kielen, kirjallisuuden ja puheviestinnän lisäksi. Mitä milloinkin halutaan, on aina vähän herran haltuun. Ilmaisutaito ei siinä mielessä välttämättä auttaisikaan, että valinnaisia on kuitenkin usein äikässä vähän tai ei ollenkaan nykyään. Itsellä on kyllä draamakasvatuksen opintoja ja mediakasvatuksen sen lisäksi. Ja siis kyllähän siitä ilmaisutaidosta on apua ihan perustunneillakin, mutta ei siihen kannata aikaansa käyttää, jos se ei tunnu omalta jutulta.
Työpaikan saannin voi ratkaista aika moni seikka - sen kun tietäisi, mikä se milloinkin on. Elokuvantekotaito ei ole ollenkaan haitaksi äikänopelle, joskus se voi olla se, mikä ratkaisee, joskus ihan mikä tahansa muu. Itseluottamus kaikkinensa tekee hyvää, samoin innostuneisuus ja oppilaslähtöisyys, kun työnhausta puhutaan.
Jos oikeasti haluaa toisen aineenkin pätevyyden, katsoisin kylmästi, minkä aineen opettajista on pulaa. En tiedä, onko sellaista ainetta oikeasti olemassakaan. Tietysti tämä on kaikkinensa aika typerä neuvo, koska pitää miettiä myös sitä, mitä oikeasti haluaa tehdä. Jos matematiikka ei nappaa, on turha hankkia pätevyyttä siihen, että voi pyöritellä numeroita teinien kanssa.
Jos oikeasti tunnet syvää paloa tähän äikän opettamiseen, minun neuvoni olisi, että vahvista sitä. Olet pätevä opettamaan suomea toisena kielenä, mutta hanki siitä koulutusta, sillä se on kuitenkin etu verrattuna niihin, joilla sitä ei ole. Suomi toisena kielenä -oppilaita on omissa ryhmissään ja äikän ryhmissä mukana tekemässä omaa oppimääräänsä. Itse tykkäsin noista mediakasvatuksen opinnoista, mutta en osaa sanoa, paljonko se on painanut työnhaussa. Vakinaisen työn sain viimein oman arvioni mukaan siinä vaiheessa, kun opin myymään itseni työnantajalle.
Yläkoulun äikänope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä tämän aineen nimi on nykyään mutta sellainen missä opetetaan elämänhallintaa. Talouden suunnittelua, kotitaloutta, huolellisuutta, tavoitteiden asettamista, optimismia ja vielä lisää talouden suunnittelua.
Vuokraan asuntoja ja olen tullut siihen tulokseen että paras oppi mitä koulusta voi saada liittyy juuri elämän hallintaan. Se toisi varmasti lisää onnellisuutta useiden elämään.
Ei vastaa AP:n kysymykseen, mutta ennen tosiaan oli kansalaistaitoa ja kotitaloutta. Ne jotka ei jatkaneet lukioon meni kauppaopistoon ja siellä opetetaan mm. kirjanpitoa. Oli vielä erillinen Talouskoulu, jossa puolessa vuodessa syvennettiin käytännön taitoja ja siitä sai lisäpisteitä jatkoon.
Tietysti maailma muuttuu, nykyään tarvitaan digiosaamista, vaikka ohjevideon tekemiseen. Muutoksista huolimatta noita taloustaitoja tarvittaisiin, ne ei koskaan vanhene. Tulevienkin sukupolvien pitäisi osata laittaa ruokaa, siivota edes vähän ja saada rahat riittämään. Eihän käytännön asioiden hallinta poista sitä että voi lukea jotain lisäksi, jos kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämänkatsomustieto on sellainen heittopussiaine, joka monissa kouluissa heitetään sille, jolla ei tunteja ole tarpeeksi tai joka sen suostuu ottamaan. On sääli, että ET:n oppilaat eivät saa pätevältä opettajalta opetusta. Tunteja harvoissa kouluissa riittää tarpeeksi opettajalle, joka opettaisi pelkkää elämänkatsomustietoa, ja uskonnon opelle taas lukujärjestyssyistä on vaikea antaa kaikkia koulun uskonnon ja et:n ryhmiä.
Eli vastaukseni on: opiskele itsesi elämänkatsomustiedon opeksi! Monet aiheet ovat hedelmällisiä myös äikän kannalta (esim. eettiset pohdinnat).
Tavallaan totta tuo, mutta ei ole yksilön näkökulmasta mitään järkeä opiskella vuotta sen takia, että voi sitten ehkä pätevänä opettaa yhden vuosiviikkotunnin vuodessa elämänkatsomustietoa. Vain suurimmissa kouluissa voi olla kolme tuntia.
Olen itse äikänope, joka opettaa elämänkatsomustietoa. Olen siihen epäpätevä mutta saan siitä joka tapauksessa pätevän palkan, joten mitään mieltä ei ole kuluttaa aikaa ja rahaa opintoihin, vaikka aihe kiinnostaakin.
En usko, että rehtorit hirveästi arvostavat elämänkatsomustiedon opettajan muodollista pätevyyttä. Lisäksi useissa kouluissa uskonnon opettaja tarvitsee sen et-tunnin, että saa opetusvelvollisuuden täyteen.
Juu, heittopussiaine on kyseessä, mutta sille ei oikein nyt mitään voi.
En ole tuo, joka elämänkatsomustietoa ehdotti, mutta täytyy kommentoida tuohon opiskeluun: opiskelin itse toimistotyön (arkisin klo 8-16) ohessa ilmaisena täydennyskoulutuksena tutkintooni elämänkatsomustiedon opettajan pätevyyden alle vuodessa. Onnistui ainakin silloin entisessä yliopistossani esseillä ja kirjatenteillä ilman läsnäolopakkoa. En kokenut mitenkään isoksi ponnistukseksi lueskella iltaisin ja vkloppuisin tenttikirjoja kiinnostavasta aiheesta. Tietenkin minulla oli vanhastaan pedagogiset yms. käytynä eli vain tuon kyseisen aineen opinnot tein enää lisänä.
Eli siis ei mielestäni kovin iso vaiva, eikä ainakaan minulla maksanut mitään. Toki käytänteet ovat voineet jo muuttua ja riippuvat varmaan yliopistostakin. Minun aineyhdistelmässäni ET oli järkevä ja olenkin sitä myöhemmin opettanut paljon. Pidän tärkeänä aineena ja tärkeänä tasa-arvon kannalta, että sitäkin opettaa aiheeseen kunnolla perehtynyt ihminen siinä missä muitakin aineita.
No töissä käyvä äikänope lueskelee iltaisin ja viikonloppuisin aineita. Monilla on perhettä ja muutakin tekemistä iltaisin. Ja se, että palkka nousee nolla euroa pätevyyden myötä, ei lisää motivaatiota.
Varma työ on, jos teet erityispedat.
Yksi tuttuni oli lukenut saksaa ja ruotsia, ja sanoi sen olleen virhe. Olisi pitänyt ottaa englanti.
Eikä todellakaan historiaa.
Kiitos kaikille neuvoista, kokemuksista ja ajatuksista!
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, kyllä meillä ainakin opetettiin sarjakuvien ja elokuvien tekoa ihan kuviksen JA äikän tunneilla. Kuvis vaan luonnollisesti keskittyi visuaalisen puoleen, äikkä oli enemmän sisällön tutkimista yms. Ja toki molemmat aineet sisältää paljon muutakin kuin vaan sarjakuvien ja elokuvien tekoa.
Elokuvan analyysin ja siihen liittyvät käsitteet ymmärrän, mutta että elokuvan teko? Missä koulussa äikäntunnilla on aikaa tehdä elokuvia? Sehän vaatii synopsikset, käsikirjoitukset sun muut, useita ottoja per kohtaus ja editoinnissakin vierähtää useampi tunti vaikka olisi muutaman minuutin lyhytelokuva. Siinä väistämättä jätetään jokin muu pakollinen sisältö kylmästi pois, jos elokuvaa aletaan tekemään.
Valinnaiskurssilla ymmärrän, että voidaan tehdä, mutta peruskoulun tai lukion normaalissa suomen kielen ja kirjallisuuden oppimäärässä ei mitenkään.
No nimenomaan valinnaisia tarkoitin.
Kaikki äikänopet osaavat veivata sen perusjutun eli äikän tunnit. Ap kysyi, miten hän erottuu työnhakijana kaikista muista. No esimerkiksi siten, että voi lupautua vetämään valinnaisia draamasta, leffasta jne.
Älä ota mitään toista ainetta, johon sinulla ei oikeasti ole paloa. Ei sellaista työtä ole kiva tehdä. Äikänopella riittää kyllä työsarkaa.
En tiedä mikä tämän aineen nimi on nykyään mutta sellainen missä opetetaan elämänhallintaa. Talouden suunnittelua, kotitaloutta, huolellisuutta, tavoitteiden asettamista, optimismia ja vielä lisää talouden suunnittelua.
Vuokraan asuntoja ja olen tullut siihen tulokseen että paras oppi mitä koulusta voi saada liittyy juuri elämän hallintaan. Se toisi varmasti lisää onnellisuutta useiden elämään.