Lue keskustelun säännöt.
Minkä niminen olisit halunnut olla pienenä?
24.04.2020 |
Varsinkin monilla tytöillä oli pienenä jokin lempinimi joilla halusivat tulla kutsutuiksi.
Tuli mieleen kun järjestelimme äidin kanssa vanhoja kuvia. Minä en muista tätä itse, mutta 5-vuotiaana olin vakaasti päättänyt, että haluan olla Rusetti-Ursula :D Äiti oli sanonut, että jospa vielä muutaman vuoden miettisit. Nyt kolmekymppisenä olen jostain syystä ihan tyytyväinen siihen että olen Anna.
Kommentit (92)
Jessica. :D oli mielestäni kauniin ja coolin tytön nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyrstötähti, kiitos muumien. Nykyään olen nainen varustettuna melko isolla takamuksella ja kieltämättä tuo nimi jäisi ihmisten mieleen :D
😂
Vierailija kirjoitti:
Pyrstötähti, kiitos muumien. Nykyään olen nainen varustettuna melko isolla takamuksella ja kieltämättä tuo nimi jäisi ihmisten mieleen :D
Apua. 🤣 ja olisit tietty tatuoinnut pakaraan pienen tähden.
Oi, lapsena Katariina oli niin ylväs ja kuninkaallinen nimi, että olisin halunnut sen nimen. Sitten teininä Marika oli hieno, koska Neumannilla oli sen niminen tyttöystävä. Aaapua... Oma nimi paras nimi.
Natalia. Ja ai katkeruutta, kun lukemaan opittuani tavailin vauvakirjasta, että se olisi ollut isäni nimiehdotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä pyytänyt, että mua kutsuttaisiin muulla nimellä, mutta mielessäni mietin tosi usein että olispa mun nimi joku muu, nämä nimet vaihteli tosi usein. Muistan ainakin Noora, Pinja, Riikka, Venla, Elina. Mulla on itsellä Suomessa harvinainen, ulkomaalainen nimi ja nuo ihailemani oli aina tuollaisia tosi yleisiä suomalaisia :D
Kaverini oli Olivia ja ihailin häntä. Ajattelin etten voisi samaa nimeä ottaa, mutta jos voisin olla Oliivi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luna ja Lana olivat mun suosikkinimiä lapsena. En tiedä miksi. Leikeissänikin nuo nimet esiintyivät jatkuvasti.
Olisin halunnut olla Jenni tai Jonna. Myös Kristiina oli yksi suosikki, vaikka olin pahasti ärrävikainen vielä 12-vuotiaanakin. Enkä kyllä nykyisin tykkää Kristiinan uskonnollisesta merkityksestä...myös toinen nimeni Katariina olisi kelvannut käyttöön, muta en ole koskaan jaksanut vaihtaa tai alkaa opettamaan ihmisiä siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tätä koskaan ääneen tunnustunut, mutta toivoin olevani Lilli. Vanhemmiten olen ollut oikein tyytyväinen, ettei tämä toive toteutunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon syntynyt ysärin lopulla, joten olin aika pieni kun katselin vanhoja Salkkareita. Fanitin Oonaa kovasti ja se oli mielestäni ihana nimi. Myös Ronjan muistan olleen kova juttu, tykkäsin katsoa Ronja ryövärintytärtä ja siitä tämä.
Lapsena halusin olla Meri, koska tykkäsin merestä ja sinisestä väristä. Teininä halusin olla Eveliina, jotta mua kutsuttais Eveksi. Lol
Lapsena Espanjan-matkalla ihastuin niihin flamenco-nukkeihin, joita joka matkamuistomyymälässä on. Joku sanoi mulle, että ne on kauniita senjoriittoja, josta tulin siihen tulokseen, että Riitta on maailman kaunein nimi. Jep. Nyt olen iloinen, että en ole Riitta.
Olen aina tykännyt nimestäni. Se on aikakauteni nimi, ei kuitenkaan liian yleinen, muttei liian harvinainenkaan. Ihan tavallinen etunimi + tavallinen sukunimi -yhdistelmä näyttää siltä, että koko Suomesta löytyy vain yksi kokonimikaima. En muista, että olisin halunnut olla mikään muu. Mulla oli mielikuvituskaveri, jonka nimi oli Arja, mutta en todellakaan halunnut olla Arja, en nimennyt yhtään nukkea Arjaks. En tiedä, mistä tuon lähinnä 50- ja 60-luvun nimen keksin.
Mä olisin halunnut olla Jonna tai Jenni. Joskus -80-luvulla. Oma nimeni on Helena ja se oli silloin mielestäni vain tätien nimi, enkä tykännyt siitä.
Linda.
Muistatteko kuinka ärsytti, kun yritti painottaa vanhemmille että kutsukaa mua nyt sillä uudella nimellä, ja ne eivät koskaan muistaneet? :D
Halusin olla nimeltäni Hermanni. Tämä on outoa koska olin tyttö. Ja ei en ole trans.