Lue keskustelun säännöt.
Ruotsissa pelätään skandaalia lasten transhoidoista
23.04.2020 |
A report from Sweden’s Board of Health and Welfare confirmed a 1,500% rise between 2008 and 2018 in gender dysphoria diagnoses among 13- to 17-year-olds born as girls.
(There's been) a rapid change in public opinion. Just a year ago, there seemed few official obstacles left in the way of young people who wanted gender reassignment treatment. -- (Now) the backlash has started.
The Swedish Agency for Health Technology Assessment, which the government had asked to review the scientific research into the recent surge in teenagers reporting gender dysphoria, reported that there was very little research either into the reason for the increase or the risks or benefits of hormone treatment and surgery.
One of the most surprising changes has been the growing divisions between trans activists.
https://www.theguardian.com/society/2020/feb/22/ssweden-teenage-transge…
Kommentit (242)
Huolestuttavaa.. Miksi sukupuolella on niin suuri merkitys, että se pitää saada vaihtaa jo lapsena. Itse suosin sukuouoletonta kasvatusta, lapsi saa pukeutua ja leikkiä juuri niin kuin itse haluaa ja hänellä on aivan samat oikeudet ja mahdollisuudet elämässä sukupuolesta riippumatta... Täysi-ikäisenä voi jokainen itse päättää tahtooko muokata itseään hoidon ja leikkauksin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä hoitoja markkinoidaan usein autisteille, briteissä oli iso skandaali kuinka paikallinen seta oli markkinoinut autisti/asperger ryhmälle tätä agendaa ja tienannut välistä kun kaupunki hoiti kulut yksityisen ison paikallisen terveysjätin kanssa. En ehdi etsimään lähdettä. Guardian tuosta kirjoitti 2v sitten tyyliin "missä aikuiset olivat kun tämä pääsi tapahtumaan.." Kannattaa tsekata. Samaa tapahtuu Suomessa mutta aihe on niin tabu.
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttavaa.. Miksi sukupuolella on niin suuri merkitys, että se pitää saada vaihtaa jo lapsena. Itse suosin sukuouoletonta kasvatusta, lapsi saa pukeutua ja leikkiä juuri niin kuin itse haluaa ja hänellä on aivan samat oikeudet ja mahdollisuudet elämässä sukupuolesta riippumatta... Täysi-ikäisenä voi jokainen itse päättää tahtooko muokata itseään hoidon ja leikkauksin..
Mielestäni tuo on yksi ongelma. Lapsille ei opeteta, että sukupuoli on pysyvä ominaisuus, eikä sitä voi vaihtaa. Ei opeteta, että sukupuolten välillä on selviä fyysisiä eroja. Mutta se on ihan ok oli kumpi vain. Tyttö saa olla kiinnostunut, mistä haluaa ja poika saa olla kiinnostunut mistä haluaa. mutta fyysiset erot ovat silti pysyviä ja tyttöjen ja poikien kehot toimivat eri tavalla. Lapset kasvavat nykyään epämääräisyydessä ja todellisuudentaju oman fyysisen kehon ja sen pysyvyyden suhteen on kadonnut, kun biologisesta sukupuolesta on tullut jokin Voldemort-tyylinen mörkö, jota ei saa edes lausua ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsee kaikista eniten tuo sanayhteys LASTEN TRANSHOIDOT. Lapsi on lapsi...
Joo, en edelleenkään tajua miten noi on onnistuttu normalisoimaan myös alaikäisille. Lapsi ei vaan pysty tekemään tuollaista päätöstä ja aikuisilla ei pitäisi olla oikeutta kajota lapsen terveeseen vartaloon ja normaaliin kehitykseen. Nuoren sisäistä ristiriitaa pitäisi hoitaa muulla tavoin siihen asti kunnes hän on aikuinen ja aivot kehittyneemmät.
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttavaa.. Miksi sukupuolella on niin suuri merkitys, että se pitää saada vaihtaa jo lapsena. Itse suosin sukuouoletonta kasvatusta, lapsi saa pukeutua ja leikkiä juuri niin kuin itse haluaa ja hänellä on aivan samat oikeudet ja mahdollisuudet elämässä sukupuolesta riippumatta... Täysi-ikäisenä voi jokainen itse päättää tahtooko muokata itseään hoidon ja leikkauksin..
On tosi tärkeää tuoda esille sukupuolten erot ja puhua lasten kanssa heidän muuttuvista kehoistaan ja myös siitä, millaisia kokemuksia ja epävarmuuksia naisilla ja miehillä on.
Tässä detransitioitunut tyttö (FtMtF) kertoo, mitä olisi kaivannut, mikä olisi estänyt yrittämästä muuttaa sukupuoltaan. Esille nousee juuri se, että puhumattomuus naisen kehoon liittyvästä epämukavuudesta, epävarmuus "heikompana sukupuolena" olemisesta ja yhteiskunnan suhtautuminen ja huomio naisten kehoihin, oli yksi keskeinen ongelma, joka ajoi haluamaan mieheksi. Tytöt opetetaan siihen, että sukupuolestaan voisi jotenkin "irrottautua" , joten kun kamppailee yksin naisen kehoon liittyvien epävarmuuksien kanssa, alkaa miettiä todellisena vaihtoehtona toisena sukupuolena elämistä. Tämä tyttö ei onneksi tehnyt leikkauksia, mutta käytti siis testosteronia, joka on pysyvästi muuttanut hänen ääntään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ole varsin todennäköistä, että näissä enhaluaollatyttö/poika-kokemuksissa on mukana vallitsevan ja hankalan sukupuoliroolin vastustus? Voi tytöillä varsinkin olla myös kokemuksia kiusaamisesta, huorittelusta, vartalon kommentoinnista yms. Ei ihme, jos ei halua olla tyttö. Ratkaisu ei kuitenkaan ole silloin sukupuolen korjaaminen. Yhteiskuntaahan tässä pitää muuttaa tasa-arvoisemmaksi naisille ja miehille.
Vierailija kirjoitti:
Jestas. Kun ajattelee mitä kaikkea minäkin sain lapsena päähäni, ja olin myös poikatyttö, joka reuhasi mieluummin poikien leikkejä. Nykyään mulle varmaan syötettäisiin hormoneja ja tuhottaisiin lisääntymiskyky. 😨Kun kuitenkin musta tuli perheenäiti ja nykyisin olen kiinnostunut "naisellisista" jutuista.
Transliike on sitä mieltä, että tytöillä ja pojilla on erilaiset aivot, jotka voivat päätyä vahingossa väärään vartaloon. Joten jos tyttö on "poikatyttö", niin hän onkin oikeasti poika vankina tytön vartalossa. Harmi vaan, että aivotutkimus ei ole löytänyt tuollaista yksiselitteistä tulosta. Onhan sellaisiakin tutkimuksia, joissa on huomattu lesbojen ja miesten aivojen välillä yhteneväisyyksiä ja homojen ja naisten aivojen välillä yhteneväisyyksiä. Ja esim. detransitioituneissa naisissa (olivat siis transmiehiä) on juurikin paljon lesboja.
Ja vaikka mies- ja naisaivot olisivatkin totta, niin tuon ideologian pitäisi vielä selittää, miten aivot voivat mennä väärään kroppaan, jos kerran elimistön kaikki osat ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Miehen keho ja naisen keho toimii eri tavalla ja juurikin aivot ovat se "ohjauskeskus", joka ohjaa miehen ja naisen kehitystä ja miehen ja naisen elimistöä. Joten miten aivot voi olla väärässä kropassa, jos ne ohjaa koko systeemiä ja on "suunniteltu" miehen tai naisen fyysisen kehon tarpeisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet naiset kiehuu miten vanhempien tulee saada päättää lapsen sukupuoli, jokainen tietää ketä suositaan kun pohditaan tytön ja pojan valintaa. Hah. Poikia halutaan, kätilöt kertovat miten tyttö on pettymys. Sen siitä saa. Tytöt ovat kärsineet sukupuolensa takia. Kaduttaako? Tätähän te kerjäsitte, eli naiseuden kadottamista. Tyttöjä ei saa syntyä, tyttöjen jutut on noloja, naisia pidetään kaikkialla turhina ja taakkana.
Hienoa että naiseus katoaa. Sitä on toivottu jo pitkään. Eritoten heteroperheet on tämän takana. Tehän niitä poikia toivotte ja työnnätte tyttöjä rooliin josta ei ole mitään hyötyä. Tytöksi syntyminen on kirous. Miesten takia.
MIten näkisit vihervasemmistonaisten ja feministien osuuden naisten hävittämisessä? Hehän määrittelevät naisten oikeuksien puolesta taistelemisen pillufeminismiksi:
https://blogit.kansanuutiset.fi/feministipistoja/pillufeminismin-loppu
Eli vasemmistonaiset tuuppaavat manifestillaan biologiset naiset transjunan alle ilman kritiikin häivähdystäkään. Aikamoista transaktivistien saappaiden nuolentaa vasemmistofeministeiltä. Hyvepisteiden keruu käy vielä kalliiksi.
"Perinteiset", toisen aallon feministit, esim. Geemaine Greer ovat joutuneet uuden aallon feministien hampaisiin, kun ovat lausuneet julki transideologiaa kyseenalaista mielipidettä. Feminismin kanta asiaan ei siis ole mitenkään yksiselitteinen.
Camille Paglia myös on joutunut transaktivistien hampaisiin, koska kritisoi transaktivismia ja intersektionaalista feminismiä.
It is certainly ironic how liberals who posture as defenders of science when it comes to global warming (a sentimental myth unsupported by evidence) flee all reference to biology when it comes to gender. Biology has been programmatically excluded from women's studies and gender studies programs for almost 50 years now. Thus very few current gender studies professors and theorists, here and abroad, are intellectually or scientifically prepared to teach their subjects.
The cold biological truth is that sex changes are impossible. Every single cell of the human body remains coded with one's birth gender for life. Intersex ambiguities can occur, but they are developmental anomalies that represent a tiny proportion of all human births.
In a democracy, everyone, no matter how nonconformist or eccentric, should be free from harassment and abuse. But at the same time, no one deserves special rights, protections, or privileges on the basis of their eccentricity. The categories "trans-man" and "trans-woman" are highly accurate and deserving of respect. But like Germaine Greer and Sheila Jeffreys, I reject state-sponsored coercion to call someone a "woman" or a "man" simply on the basis of his or her subjective feeling about it. We may well take the path of good will and defer to courtesy on such occasions, but it is our choice alone.
https://www.washingtonexaminer.com/weekly-standard/camille-paglia-on-tr…
Camillelle ei kelpaa vapaus valita omaa sukupuoltaan? Mutta tehän aina kehutte miten tyttöjen abortointi valtion tason käskystä on naisen omaa vapautta? Tehän aina sanotte miten orjuuteen liittyvä nimenvaihto on hyvä, koska sen voi valita. (Sitä muuten ei valtaosassa maailmaa valita, koska isän nimi on pakko ;)).
Miksi vapaus ei kelpaa? Miksi te puututte toisten kehoon? Miksi naisia saa käskyttää tyydyttämään miehiä? Ette te silloin ole huolestumassa. Naisen keho on yleistä omaisuutta ja miesten lelu.
Kaikki sukuouoliroolit on naisia vastaan. Naisia kiusataan tyttärenä ja vaimona. Molemmat arvottomia, koska kantavat appiukon nimeä.
Detransitioitunut nainen kommentoi brittien tapausta, jossa genderklinikan entiset työntekijät antoivat kritiikkiä. Ihmettelen, ettei tuosta ulostulosta noussut isompaa haloota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1/2
Katsoin BBC:n dokumentin Transgender Kids: Who Knows Best? Olipas mielenkiintoinen.
Aikaisemmin dysforisten lasten hoito oli hyvin erilaista. Siis vaikutti aivan erilaiselta lähestymistavalta kuin nykyään. Alan asiantuntija kanadalainen Kenneth Zucker noudatti case by case -lähestymistapaa, jossa tutustuttiin jokaiseen lapseen ja heidän perheen tilanteen erikseen. Ja ei oletettu, että ainut hoitokeino on transpolku, vaan Zucker näki, että dysforiaan on monia erilaisia, kompleksisia syitä. Zuckerin lähestymistapa olikin ”kollektiivista” eli siinä kartoitettiin kaikkia mahdollisia syitä oirehdintaan.
Esim. yksi poika halusi olla tyttö, koska sekä äiti ja isoäiti olivat jossakin vaiheessa poistuneet pojan elämästä, niin ilmeisesti olemalla tyttö siitä pojasta tuntui, että oli lähempänä näitä läheisiä naisia. Yksi tyttö taas oli nähnyt äitinsä murhan ja alkoi syyttämään itseään siitä, ettei tyttönä voinut auttaa äitiään. Joten hän mietti, että jos olisi ollut poika, olisi ollut vahvempi ja ehkä estänyt murhan ja myös poikana voisi suojella itseään miesten aggressiolta.
Yksi tyttö taas yhdisti kaikki ”poikamaiset” kiinnostuksen kohteensa siihen, että hänen olisi pitänyt olla poika. Klinikalla sitten pyrittiin ohjaamaan ajattelua siihen, että tyttö voi olla monella tapaa. Ei tarvitse olla kiinnostunut barbieista, vaan tyttö voi myös pelata jääkiekkoa, jalkapalloa ja pesäpalloa. Ja sitten vähitellen hän pystyi hyväksymään sukupuolensa. Huomattiin myös, että autistisilla lapsilla oli usein dysforiaa ja mietittiin, että jos lapsella on taipumus fokusoitua johonkin tiettyyn asiaan, niin myös sukupuolesta voi tulla tällainen fiksaation kohde.
Mutta tämä lähestymistapa soti transaktivistien näkökulmaa vastaan, jotka taas näkivät, että dysforia on aina seurausta lapsen transsukupuolisuudesta ja siten lapsen pysyvä ominaisuus. Eli ei voi johtua esim. mistään traumasta tai mielenterveysongelmista ja olla siten hoidettavissa ja ohimenevää. Zuckerin työ nähtiin "käännyttämisenä" ja aktivistit kehittivät lokakampanjan, jossa levitettiin valheita, jotka myöhemmin todistettiin totuuden vastaisiksi ja Zucker voitti oikeusjutun asian tiimoilta. Zuckerin klinikka kuitenkin oli suljettu ja siitä lähtien levisi tämä affirmative-näkökulma, jossa lapsen sana otetaan totuutena eikä tarkastella muita vaihtoehtoja, vaan aletaan vahvistaa tätä vastakkaista sukupuoli-identiteettiä. Alan ihmiset alkoivat pelätä, että jos kyseenalaistavat affirmative-terapian niin he menettävät työnsä, koska niin oli käynyt Zuckerille, joka kuitenkin oli alan arvostetuin asiantuntija.
2/2
Näkökulmaerot näkyivät myös suhtautumisessa dysforisten lasten itsetuhoisuuteen. Transaktivistien mielestä itsetuhoisuus johtuu transsukupuolisuudesta ja siitä, ettei saa olla sitä, mitä todellisuudessa on. Jos käy transhoidot läpi, niin itsetuhoisuus poistuu. Zucker taas näki, että myös itsetuhoisuuden kohdalla tulisi tarkastella muita mahdollisia vaihtoehtoja ja taustalla mahdollisesti olevia ongelmia, jotka vaikuttavat itsetuhoisuuteen. Translasten itsetuhoisuutta tuodaan usein esille varotuksena, että jos ei laita lasta transhoitoihin, niin lapsi tappaa itsensä. Zuckerin mukaan kuitenkin jos vertaa dysforisia lapsia ei-dysforisiin mielenterveysongelmista kärsiviin lapsiin, niin itsetuhoisuudessa itseasiassa ei ole eroja. Siis jos tarkastelee lapsia, joilla on esim. masennusta, ahdistusta, pakko-oireilua jne.
Zuckerin lähestymistavassa lapsia tavattiin ja dysforiaa hoidettiin useita vuosia. Vanhempia ohjeistettiin tarjoamaan lapselle erilaisia leluja ja mahdollisuuksia ilmaista itseään. Ei vain stereotyyppisesti toisen sukupuolen leluja. Huomattiin, että lähes 90 % dysforisista lapsista hyväksyi oman luonnollisen sukupuolensa kasvettuaan, vaikka heillä oli ollut samanlaista ja ihan yhtä vahvaa oireilua kuin niillä lapsilla, joilla dysforia ei mennyt ohi. On myös todettu tutkimuksissa, että pojilla, joilla oli ollut dysforiaa lapsena, mutta kasvettuaan ei, 60-80% oli seksuaaliselta suuntaukseltaan homoseksuaaleja tai biseksuaaleja. Eli Zuckerin tavassa seurattiin ja odotettiin, miten lapsi kehittyy. Lapsia ei haluttu ohjata transhoitoihin, koska ei haluttu tehdä lapselle mitään pysyviä kehonmuutoksia, jota nämä voisivat katua myöhemmin, jos dysforia menee ohi.
Jäi mietityttämään se, että jos tosiaan noin moni dysforiatapauksesta voisi mennä ohi, mutta heidät kaikki ohjataan nykyään transhoitoihin, niin katujien määrä tulee varmaan jossakin vaiheessa räjähtämään käsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2/2
Näkökulmaerot näkyivät myös suhtautumisessa dysforisten lasten itsetuhoisuuteen. Transaktivistien mielestä itsetuhoisuus johtuu transsukupuolisuudesta ja siitä, ettei saa olla sitä, mitä todellisuudessa on. Jos käy transhoidot läpi, niin itsetuhoisuus poistuu. Zucker taas näki, että myös itsetuhoisuuden kohdalla tulisi tarkastella muita mahdollisia vaihtoehtoja ja taustalla mahdollisesti olevia ongelmia, jotka vaikuttavat itsetuhoisuuteen. Translasten itsetuhoisuutta tuodaan usein esille varotuksena, että jos ei laita lasta transhoitoihin, niin lapsi tappaa itsensä. Zuckerin mukaan kuitenkin jos vertaa dysforisia lapsia ei-dysforisiin mielenterveysongelmista kärsiviin lapsiin, niin itsetuhoisuudessa itseasiassa ei ole eroja. Siis jos tarkastelee lapsia, joilla on esim. masennusta, ahdistusta, pakko-oireilua jne.
Zuckerin lähestymistavassa lapsia tavattiin ja dysforiaa hoidettiin useita vuosia. Vanhempia ohjeistettiin tarjoamaan lapselle erilaisia leluja ja mahdollisuuksia ilmaista itseään. Ei vain stereotyyppisesti toisen sukupuolen leluja. Huomattiin, että lähes 90 % dysforisista lapsista hyväksyi oman luonnollisen sukupuolensa kasvettuaan, vaikka heillä oli ollut samanlaista ja ihan yhtä vahvaa oireilua kuin niillä lapsilla, joilla dysforia ei mennyt ohi. On myös todettu tutkimuksissa, että pojilla, joilla oli ollut dysforiaa lapsena, mutta kasvettuaan ei, 60-80% oli seksuaaliselta suuntaukseltaan homoseksuaaleja tai biseksuaaleja. Eli Zuckerin tavassa seurattiin ja odotettiin, miten lapsi kehittyy. Lapsia ei haluttu ohjata transhoitoihin, koska ei haluttu tehdä lapselle mitään pysyviä kehonmuutoksia, jota nämä voisivat katua myöhemmin, jos dysforia menee ohi.
Jäi mietityttämään se, että jos tosiaan noin moni dysforiatapauksesta voisi mennä ohi, mutta heidät kaikki ohjataan nykyään transhoitoihin, niin katujien määrä tulee varmaan jossakin vaiheessa räjähtämään käsiin.
Tästä on merkkejä jo Suomessakin, sen on myöntänyt moni transpolin työntekijä.
Vierailija kirjoitti:
Identiteettipolitiikan helmiä. Miksei anorektikolle tehdä sairaalassa aina vain uusia lihavuusleikkauksia ja anneta laihdutusohjeita?
Miksi näitä lapsia ei hoideta kuin anorektikkoja ja hoideta sitä kehodysforiaa siten ettei lapsi tai ihminen yleensäkään enää inhoaisi omaa kehoaan?
Ennen murrosikää leikataan sukuelimesi, ihan kuin lähi idässä, sairasta
Skandinaavityttöjen mielisairaudet ja sukupuolenmuutosleikkaukset ovatkin verrattavissa ara bi poikien esinahan poistoon. Mutta, ethän sinä voi eurooppalaista kritisoida ilman, että muistutat mitä tapahtuu muissa maanosissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jestas. Kun ajattelee mitä kaikkea minäkin sain lapsena päähäni, ja olin myös poikatyttö, joka reuhasi mieluummin poikien leikkejä. Nykyään mulle varmaan syötettäisiin hormoneja ja tuhottaisiin lisääntymiskyky. 😨Kun kuitenkin musta tuli perheenäiti ja nykyisin olen kiinnostunut "naisellisista" jutuista.
Mä en ymmärrä, mitä oikein on tapahtunut, että tytöt kokevat olevansa epänormaaleja tyttöjä, jos eivät ole supernaisellisia. Jätkämäisiä likkoja on tosiaan aina ollut.
Naiskuva on kaventunut paljon siitä, mikä se oli vielä 90-luvulla. Nykyisin naisen tulee olla ulkonäöltään hypernaisellinen ja tietysti nuori ja nätti, tai ainakin hyvin puunattu ja laitettu, jos nyt on kerta kaikkiaan pakko olla esillä esimerkiksi asiantuntijana yli 40 v. Nykyisin ei esim. Tarja Halonen voisi enää päästä presidentiksi, hän ei ollut tarpeeksi kaunis.
Kehitys on ollut aivan vääristynyttä, paljon puhetta tasa-arvosta, mutta vähän villoja. En yhtään ihmettele, että nuoret naiset haluaisivat olla mieluummin miehiä kuin naisia.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ihmetyttää kun transhenkilöillä tai muunsukupuolisilla on usein kauhean ahtaat ja stereotyyppiset käsitykset sukupuolista
Haastatteluissa aina toistuu nämä, en kokenut olevani tyttö koska en tykännyt leikkiä nukeilla tai pitää hameita. Inhoan meikkaamista ja korkokenkiä. En samaistunut lapsena naisväkeen kun heidän piti keittää kahvia ja tarjoilla kun miehet saivat istuskella sohvilla juttelemassa... Yms.
Millaisissa ympyröissä nuo oikein ovat kasvaneet? En minä eikä kaverinikaan suostunut pitämään hameita kasarilla, enkä ole oikeastaan koskaan meikannut saati käyttänyt korkokenkiä. Kesät juostiin pitkin metsiä ja rantoja, ei välitetty mistään nukkeleikeistä.
Täällä maalla (saaristossa) missä nytkin asun on paljon naisia jotka kalastaa ja metsästää, jotkut ei omista ainuttakaan hametta ja silti ovat aivan tavallisia, ei ole tarvetta millekään luokitteluille. Ihmiset tekevät mistä pitävät eikä todellakaan kukaan lähde miettimään onko tuo nyt naiselle vai miehelle sopivaa puuhaa.
Ihan vain sivuhuomautuksena ihmettelen sitä kun usein kuvitellaan että maalla olisi jotenkin ahdasmielisempää vaikka just siellä on näitä riuskoja naisia jotka korjaa traktorit ja kulkee työhaalareissaan kesät talvet, eikä kukaan ihmettele. Toisaalta muistan lapsuudestani miehen joka nypläsi pitsiä harrastuksenaan ja jolla oli ihana kukkapuutarha köynnösportteineen ja joutsenpatsaineen, kaunosielu todellakin.
Samaa olen ihmetellyt. Liekö maailma muuttunut? Itse olin teini ysärillä, eikä kukaan kulmakarvaansa kohottanut kun kuljin isäni vanhoissa vaatteissa(ne oli mukavia kun oli pehmeäksi pidetty), luin Alistair McLeaniä ja muita jännäreitä, katselin pelkkiä toimintaelokuvia ja harrastin tarkkuusammuntaa ja veneilin iskän kanssa.
Kukaan ei ikinä kyseenalastanut tyttöyttäni enkä ainakaan ole ikinä saanut tietooni, että edes seksuaalista suuntautumistani olisi epäilty.
Tänään olin pilkillä tuntikausia uudessa ylivetohienossa pilkkihaalarissani. Joka muuten on miesten mallia. Ei se tee minusta yhtään sen vähempää naista. Ehkä en ole stereotyyppisen naisellinen, mutta päätellen siitä miten miehet yleensä minuun reagoivat olen kyllä ihan riittävän naisellinen jollain tasolla.
Ymmärrän kehodysforian, sitähän anoreksiakin on ja miksei se voi kohdistua sukupuolen tuntomerkkeihinkin. Mutta tätä en ymmärrä, että jos ei sovi johonkin äärimmäisen kapeaan rooliin, pitää silpoa itsensä tai muuttua muuksi? Miksei voi vaan repiä rooleja kappaleiksi ja kusta niiden päälle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin vain aloituksen,mutta hätkähdyttävää juuri tuo tytöstä pojaksi -ilmiö.
Miksi yliedustus, sitä sietää pohtia ja tutkia...
Tiedän että tähän tulee alapeukkuja, mutta totuus on kuitenkin se, että vieläkin tytön ja naisen kunnioitus yhteiskunnassa on vähäisempää kuin pojan ja miehen. Tytöt oireilevat koska eivät pysty ymmärtämään miksi eivät saa olla tasa-arvoisia poikien kanssa. Se johtaa ajatukseen että vika on omassa sukupuolessa, vaikka oikeasti vika on naisia halveksuvassa kulttuurissa.
Kummastelen, että mistä te tuota naista halveksuvaa kulttuuria oikein löydätte? Olen päälle 50-vuotias nainen, enkä ole ikinä kokenut, että minua olisi halveksittu sukupuoleni takia. Ihan päin vastoin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin vain aloituksen,mutta hätkähdyttävää juuri tuo tytöstä pojaksi -ilmiö.
Miksi yliedustus, sitä sietää pohtia ja tutkia...
Tiedän että tähän tulee alapeukkuja, mutta totuus on kuitenkin se, että vieläkin tytön ja naisen kunnioitus yhteiskunnassa on vähäisempää kuin pojan ja miehen. Tytöt oireilevat koska eivät pysty ymmärtämään miksi eivät saa olla tasa-arvoisia poikien kanssa. Se johtaa ajatukseen että vika on omassa sukupuolessa, vaikka oikeasti vika on naisia halveksuvassa kulttuurissa.
Voi olla. Moni ei varmasti myöskään pysty ottamaan vastaan sitä todellisuutta missä seksuaalista viehättävyyttäsi naisena jatkuvasti arvotetaan ja sinua sen mukaan. Jos et herätä halua random vastaantulijamiehissä, et ole mitään. Eikö tämä ole ihan hiton sairas tämä naiskuva mitä tytöille tyrkytetään joka tuutista?
Näkisin tämän paljon selvemmin syynä kuin tuon aiemmin esitetyn ajatuksen naisen kunnioituksesta. Kyse on siitä, että naisten keskinäinen kilpailu on nykyään ihan sairasta. Naiset tekevät kaiken ollakseen parempi kuin muut naiset ja saadakseen muut naiset kateellisiksi. Myös valkkaavat miehensä tällä perusteella. Kun sitten joku ei-kaikkein-viehättävin-eikä-naisellisin tyttö tajuaa, ettei voi mitenkään voittaa muita naisia kilpailussa tai edes osaa naisista, niin ratkaisuksi tarjotaan hormoneja ja muunsukupuolisuutta.
t. eri
En usko tuohon naistenväliseen kilpailuun. Höpöhöpö. Enemmänkin se on juuri tuo liian yksipuolinen ja seksistinen kuva naisista. Ei haluta samaistua siihen, niin sitten mennään toiseen äärilaitaan.
Yksipuolinen ja seksistinen kuva naisista on naisten itsensä pakottama. Somessa tämä näkyy paremmin kuin missään muualla: someinfluensserit ja muut höpöhöpösomettajat, samoin kuin somemarkkinoijat ja somepäälliköt ja mitkä ikinä, on kaikki naisia. Naisissa on tietty ryhmä, jotka luovat koko ajan vaatimuksia naisille (ja usein miehillekin).
Ei tähän ole mitään yksittäisiä syyllisiä. Se on tämä meidän kulttuuri. Se on tällainen. Olemme tässä kaikki niin sisällä ettemme edes tiedosta sitä ja mitään muutosta ei ole näköpiirissä, muuta kuin ehkä huonompaan. Media ruokkii sitä vielä entisestään, mutta aina se on ollut näin. Naisen arvo on aina mitattu ulkonäössä. En tiedä mikä tuohon olisi ratkaisu.
Hölynpölyä. Meidän kulttuurissamme naisen arvo on alemmissa luokissa ollut työkyvyssä. Maalla on mietitty sitä, miten talojen maat sopii yhteen työkyvyn lisäksi. Ylemmät luokat ovat aineellisen hyödyn lisäksi katsoneet sosiaalista kiipimistä ym. Romanttinen rakkaus avioliiton perustana on hyvin nuori keksintö ja oikeastaan vasta sen mukana naisen ulkonäöllä alkoi olla väliä.
Kannattaa myös muistaa, että esim. rokokoon aikaan miehet olivat aivan yhtä maalattuja ja käherrettyjä kuin naisetkin (yläluokkaiset siis tietenkin). Aurinkokuninkaan aikakaudella miehet olivat itse asiassa koristellumpia. Ylipäänsä miesten ulkonäköön on kiinnitetty (yläluokissa) aivan yhtä paljon huomiota. Miesten vaan on täytynyt viestiä valtaa ja voimaa, mikä on saavutettu kaikenlaisilla toppauksilla jopa pohkeissa -kalukukkaroita unohtamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin vain aloituksen,mutta hätkähdyttävää juuri tuo tytöstä pojaksi -ilmiö.
Miksi yliedustus, sitä sietää pohtia ja tutkia...
Tiedän että tähän tulee alapeukkuja, mutta totuus on kuitenkin se, että vieläkin tytön ja naisen kunnioitus yhteiskunnassa on vähäisempää kuin pojan ja miehen. Tytöt oireilevat koska eivät pysty ymmärtämään miksi eivät saa olla tasa-arvoisia poikien kanssa. Se johtaa ajatukseen että vika on omassa sukupuolessa, vaikka oikeasti vika on naisia halveksuvassa kulttuurissa.
Kummastelen, että mistä te tuota naista halveksuvaa kulttuuria oikein löydätte? Olen päälle 50-vuotias nainen, enkä ole ikinä kokenut, että minua olisi halveksittu sukupuoleni takia. Ihan päin vastoin!
Sama. Olen 42-vuotias enkä ole koskaan kohdannut tätä vähättelyä, halveksuntaa ja ties mitä mistä kaikki kohkaavat. Olen kysynyt äidiltäni, sisareltani ja ystäviltäni, eikä kukaan tunnista sitä.
Minua on kyllä ahdisteltu muutamaan otteeseen, mutta silloin kyseessä olivat selvästi luonnevikaiset ja häiriityneet miehet. 99,9% miehistä kohtelee minua hyvin, arvostavasti ja kunnioittavasti.
Olisiko täsä taustalla se ikävä juttu, että miesten kunnioitus yleensä täytyy ansaita?
Minua ei oikeastaan enää haittaa ollenkaan ihmisten sekoilu sukupuolensa kanssa ja miten antavat silpoa itseänsä. Ei sen jälkeen kun olen ymmärtänyt mitä kaikki ihmiset haluaa. Huomiota. En anna sitä heille tekivät mitä tahansa, joten minun ei tarvitse murehtia mitä tekevät, koska se kaikki on ihan turhaa vaivaa. Itkekööt keskenänsä sitä kun tuli rinnat leikattua tai muutkaan osat ja sitten kaduttaa. Ei ole minun vikani. Minulla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. En ole mennyt kenenkään kotiin ja osoittanut mitään kehonosaa ja kommentoinut että pitäiskö tuon olla tuossa vai ei. En ole sanonut mitään. En ole vastuussa koska en ole kommentoinut ketään kohtaan yhtään mitenkään. Ihanaa kun ihmiset sekoaa omiin kuvioihinsa eivätkä voi syyttää siitä ketään ulkopuolista.
Camille Paglia myös on joutunut transaktivistien hampaisiin, koska kritisoi transaktivismia ja intersektionaalista feminismiä.
It is certainly ironic how liberals who posture as defenders of science when it comes to global warming (a sentimental myth unsupported by evidence) flee all reference to biology when it comes to gender. Biology has been programmatically excluded from women's studies and gender studies programs for almost 50 years now. Thus very few current gender studies professors and theorists, here and abroad, are intellectually or scientifically prepared to teach their subjects.
The cold biological truth is that sex changes are impossible. Every single cell of the human body remains coded with one's birth gender for life. Intersex ambiguities can occur, but they are developmental anomalies that represent a tiny proportion of all human births.
In a democracy, everyone, no matter how nonconformist or eccentric, should be free from harassment and abuse. But at the same time, no one deserves special rights, protections, or privileges on the basis of their eccentricity. The categories "trans-man" and "trans-woman" are highly accurate and deserving of respect. But like Germaine Greer and Sheila Jeffreys, I reject state-sponsored coercion to call someone a "woman" or a "man" simply on the basis of his or her subjective feeling about it. We may well take the path of good will and defer to courtesy on such occasions, but it is our choice alone.
https://www.washingtonexaminer.com/weekly-standard/camille-paglia-on-tr…