Jos tämä kriisi jatkuu parikin vuotta, miten ihmiset jaksaa?

Ei tämä voi jatkua.

Ei auta kuin jaksaa. Muita vaihtoehtoja ei ole.

Briteissä jo ilmoitettu että vuoden loppuun vähintään pitää rajoituksia pitää yllä. :'(

Minä jaksan hyvin, kiitos kysymästä. Etäyhteydet toimii enkä muutenkaan kaipaa kuin ihan minimaalisesti ihmisseuraa. Töitä riittää niin pitkään kuin riittää, sitten toivotaan että säästöillä pärjätään. Oma tilanne tai jaksaminen ei ahdista siis yhtään, enemmän muiden tilanne. Muiden terveys, suru, taloudellinen tilanne ym., mutta toisaalta, niillekään en määräänsä enempää voi mitään. Resilienssi varmaan se tärkein kantava voima tämän yli.

minä en ole huomannut vielä mitään muutosta aikaisempiin vuosiin. kaupoissa tosin käy enemmän hassun näköistä väkeä vappunaamari kasvoilla.

Semmosta se on elämä. Parempi olla näkemättä rakkaita, kuin se että niitä ei näkisi enää koskaan, kun kuolema veis ne tai oman hengen.

Nykytekniikalla voi nähdä läheisten naamat, kun juttelee niille.

Ihan loistavasti, mä olen aivan pähkinöinä kun saa olla kotona etätöissä, eikä tule yllärivieraita eikä tarvitse itsekään rampatakyläilemässä.

Ihanaa puuhastella kotona kaikenlaista. Laittaa pihaa, tehdä perennoja, kunnostaa taloa ulkoa ja sisältä.

Pientähän tämä on vaikka sota-aikaan verrattuna. 

Vierailija kirjoitti:

minä en ole huomannut vielä mitään muutosta aikaisempiin vuosiin. kaupoissa tosin käy enemmän hassun näköistä väkeä vappunaamari kasvoilla.

Se hassunnäköinen naamari suojelee sinua. Missä sinun naamariin on?

Ei tämä tule kestämään kovin pitkään ja syy on siinä, että paine kehittää toimiva rokote on kova. Koko maailma tekee töitä sen eteen.

Ei mene enää kauaa, Koittakaa nyt vaan jaksaa.

Ei se niin paljon haittaa, kun ei pidetä enää kaikkia sisällä automaattisesti. No Suomessa ei ole niin tehty, mutta monessa muussa maassa.  Yhteiskunta normalisoituu, vaikka korona jäisi influenssan tapaan pysyväksi.

Hyväosaisiin tämä tilanne ei tietenkään vaikuta. Entä, jos on valmiiksi yksin ja uupunut jo ennen koronaa? Ei kaikilla ole digivalmiuksiakaan, eikä niitä nyt tähän hätään ehdi hankkiakaan. Joku kököttää 30 neliön yksiössö parkkipaikan vieressä, eikä kesäpaikkaakaan ole.

Suomi ei pyri eroon koronasta, joten parasta palata normaaliin elämään, ellei jo ole.

Suomen tavoite ei ole suojella yhteiskuntaa, vaan terveydenhuollossa työskentelevien mukavuutta. Vaikka ei se koronalta pelasta, korkeintaan lisää riskiä kuolla muihin sairauksiin. Älkää siis ottako liian vakavasti ohjeita, jotka eivät mitään muuta tee kuin pitkitä ja monipuolista ongelmaa.

Ihminen on sopeutuvainen. Tosin jotkut sopetuvat muutoksiin aina paremmin ja joustavammin kuin toiset. Aikamoinen myllerys oli Suomessa sodan jälkeenkin mutta niin vaan noustiin sieltä vaikkei mitään ollut.

Edelleen, kestän mieluummin vaivannäköä, rajoituksia, hankaluutta ja yksinäisyyttä kuin menetän henkeni.

Ei luulisi olevan vaikea valinta kellekään.

Lapsetkin kyllä pärjäävät ilman koulua.

Ovat pärjänneet ennenkin.

Elämä ei ole aina kivaa.

Tekee hyvää kaikille olla hetki kuluttamatta ja kohdata itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan loistavasti, mä olen aivan pähkinöinä kun saa olla kotona etätöissä, eikä tule yllärivieraita eikä tarvitse itsekään rampatakyläilemässä.

Ihanaa puuhastella kotona kaikenlaista. Laittaa pihaa, tehdä perennoja, kunnostaa taloa ulkoa ja sisältä.

"tehdä perennoja"?

Vierailija kirjoitti:

Hyväosaisiin tämä tilanne ei tietenkään vaikuta. Entä, jos on valmiiksi yksin ja uupunut jo ennen koronaa? Ei kaikilla ole digivalmiuksiakaan, eikä niitä nyt tähän hätään ehdi hankkiakaan. Joku kököttää 30 neliön yksiössö parkkipaikan vieressä, eikä kesäpaikkaakaan ole.

Niin, näinhän se on. Kai tähän ketjuun sai vastata myös omakohtaisesti ilman että pitää samalla surkutella sitä että jollain muulla menee huonosti? En koe olevani hyväosainen, ihan tavallinen matalapalkkainen henkilö, jonka työpaikkakaan ei ole mitenkään varma eikä ole mitään kesäpaikkaa myöskään. Kuka tahansa lähipiiristäni, ml minä itse, saattaa kuolla tähänkin koska tahansa. Haittaaks se sua, että minä koen kestäväni tämän tilanteen silti ihan mainiosti? 

Aion opiskella. Olen pitkään jo haaveillut alanvaihdosta mutta kynnys on ollut korkea, nyt kun jouduin lomautetuksi yhteishaun aikaan koin tilaisuuteni tulleen.

Elämä on ollut aina niin hektistä, että tämähän olisi oikein ihanteellinen tilanne keskittyä opiskeluun, kun juuri mitään muuta ei edes saa tehdä. Hopeareunusta etsien...