Keho ollut pitkään aivan tukossa. Krooninen stressitila.

Kävely. Ilman mitään suorituspaineita tai suunnitelmia, kävele. Minulla ainakin toimii. Joskus on parempi kävellä sama vakilenkki, jos on niin hajalla, ettei pysty/jaksa edes reittiä miettiä. Joskus virkeämpänä voi vaellella mielijohteen mukaan. Auttaa fyysiseen ahdistuksen tunteeseen, selkeyttää ajatuksia ja tekee hyvää ruuansulatukselle ja hartioille. Luonnossa kävely on parasta, mutta ihan missä tahansa kävely auttaa. Stressaava elämähän ei tällä poistu, mutta kävely auttaa kestämään stressiä ja suhteuttamaan asioita, näkemään asioiden tärkeysjärjestyksen ja mittakaavan. Ilman kävelyä on tosi tukkoinen ja jumittava olo. Ehkä tärkeintä minulle kävelyssä on, että siitä tulee tapa, että tulee halu kävellä edes vähän joka päivä.

Minulla oli pahimmillaan sellaisia migrenikohtauksia, että tasapaino ei tuntunut "edes" sängyssä vaan tunsin putoavani siitäkin. Olen päässyt suurimmasta osasta eroon horisonttiajattelulla, mielenlaajentamisella, rentoutumisella ja joogalla. Horisontti on viiva jonka piirrän mieleeni kun päänsärky alkaa, se on ikään kuin vastakohta supistumiselle, jonka päänsärky aiheuttaa. Mielenlaajentamista olen opetellut mielikuvaharjoituksilla ja joogassa. Se on ikään kuin vapaa tila rajoilla tai ilman, riippuen siitä mitä tarvitset ja mikä tuntuu hyvältä. Kun opit pääsemään tuohon rentoutuneeseen tilaan mielessäsi niin opit myös rentouttamaan elimistösi. Elimistö vastaa päästämällä irti kaikesta, joka työntää migreenikohtauksen päälle. Tätäkin opit tekemään yhä aikaisemmassa vaiheessa niin, että migreenin "laukaisija" ei ehdi ilmaantumaan.

Kävely on aina ollut henkireikäni. En mitä on tapahtunut mutta se nykyään saa jalat todella kipeiksi ja kireiksi. Mulla ei enää taivu jalat, etureisien kireyksien takia. Lantio väsyy. Viime syksynä tuli bursiittia lonkassa vaikka ikä ei ole edes 30. Se sit lähti pois.

Maiseman- ja alan vaihtaminen auttoi kummasti. Uusi kaupunki (omalla kohdalla myös uusi maa) ja uusi työ+yhteisö. Suunnittelusta toteutukseen kesti 2v, mutta kannatti.

Vierailija kirjoitti:

Perfektionismia pukkaa ja pukkaa päälle ihan väkisin. 

 

Oletko lukenut Petri Hiissan täydellisen kirjan?

Vierailija kirjoitti:

tLue Tommy Hellstenin kirja Saat sen mistä luovut. Monestihan se menee niin, että kun esim. lakkaa etsimästä työpaikkaa, yhtäkkiä eteen ilmestyy työmahdollisuus. Tai kun lakkaa etsimästä rakkautta, törmää ihanaan mieheen. Tai kun ei enää yritä tulla hyväksi tanssijaksi, vaan tanssahtelee muuten vain yrittämättä mitään, tanssi alkaakin sujua.

Siis laske irti. Anna olla. Elämä kantaa.

Sopii keskiluokkaisille hermoheikoille joilla ei edes ole oikeita ongelmia. Jos on tarpeeksi vaikeaa kaikki yllättävät "mahdollisuudet" ovat vain mahdollisuus pilata elämänsä vielä pahemmin. Mitään positiivisia yllätyksiä ei tule.

Onko täällä muita jolla on jo vuosia ollut täysin olemattomat seksihalut? Itsellään viimeksi oli varmaan 22 vuotiaana. 

Minua niin kuvottaa tämä stressaantunut ja veltto keho. Iho on kalpea ja kuiva.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille. Olen ap, ongelmani on se ettei mindfullness auta jos ei elämä muutu. Minua suoraan sanoen hämmästyttää miten ei koskaan koe oikeasti iloisia ja hyviä hetkiä, tuntuu että aivan sama kuinka paljon yrittää tai ei yrittää niin elämä ei liiku mihinkään suuntaan.

Tuntuu välillä siltä että meinaa kokoajan hukkua, ikäkuin ei pärjää.

En vaadi paljon mitään. Haaveilen ainoastaan siitä että saisin vielä kerran elämässäni kokea rentouttavaa iloa, kivuton ja virkistynyt olo.

Elämä on vuosia tuntunut siltä että olet olet kuristajakärmeen sylissä, mitä enemmän liikut sitä enemmän se puristaa.

Tämä myrkyllinen noidankehä on mahdoton ratkaista. Kun migreeni loppuu, niin alkaa joku muu vaiva tai ongelma.

Mulla on samoja fiiliksiä Olen yrittänyt etsiä stressinaiheuttajia ja löytänyt monta. 

1. Uutiset:   Dramaattista tunteisiin vetoamista, ei asiallista toteamista vaan riidanhaastamista ja vastakkainasettelua. 

2. Mainokset: Edelleen ei tuote-esittelyä vaan mielikuvamainontaa. Liikaa kuvamateriaalia täydellisistä kodeista, aterioista, vartaloista yms. huippuunsa viritetystä ja kuvakäsitellystä ympäristöistä.  Tuote on usein pettymys, sillä eihän normaalikoti ole valokuvastudia hienoine vanhoine ikkunoineen ja muine rekvisiittoineen, vaan tylsä kerros- tai rivariasunto. Eikä oma vartalo ole tiimalasi edes korsettia apuna käyttäen.  Mainoksia myös tulvii joka paikasta, ellei postiluukusta niin sähköposti, Facebook, lehdet, tv, joka paikasta tunkee silmille ylenpalttisen hienoa ja viimeisteltyä mielikuvaa. Oma elämä nayttää ankealta ja tuntee itsensä idiootiksi, ellei osaa pukeutua, sisustaa, laittaa ruokaa jne. kuten mainoskuvissa. 

3. Tv tarjonta, kirjat, lehdet:  Pidin ennen esim. sisustus-, remontti-, puutarhanhoito,- yms. liittyvistä aiheista. Mutta televisiossa näytetään suurremontteja, puutarhan mylläystä koneilla ja valmiiden puiden istutusta yms. muuta sikakallista, johon ei ole eikä tule ikinä olemaankaan varaa eikä omaa tietotaitoa. odotukset väkisinkin nousevat liian korkealle, kuvamateriaali on todella tehokas vaikutin. Perfektionismia pukkaa ja pukkaa päälle ihan väkisin. 

Tässä nämä ensimmäiset, en jaksa enää miettiä vaan menen tekemään kupillisen kamomillateetä ja istumaan hetken auringossa, kyllä se siitä :) Jos noita edellämainuttuja saa vähennettyä, niin mielestäni se jo helpottaa oloa, ainakin minulla pää toimii näin. 

Tässä on totuuden siementä, mutta en ole kokonaan samaa mieltä.

Jos kuvitellaan, että eläisit melko stressitöntä elämää, et edes välttämättä huomaisi noissa luetelluissa tuota puolta, että niistä voi saada lisää ahdistusta, kun tulee tunne, että ei riitä ja stressaa vielä lisää, kun uutisissa, mainoksissa näkyy sellaista sisältöä, mikä kiihdyttää vielä entisestään stressiajattelua.

 Mutta mielestäni hyvin kuvailtu se, miten mieli toimii stressaantuneena. Olen eri mieltä siis siitä, ettäkö nämä normaalioloissa aiheuttaisivat kovaa stressiä. Mutta jo valmiiksi stressimoodissa tulee ajatuksia, jotka buustaavat sitä. Itsellä ne on hieman erilaisia. Stressaantuneena saatan vapaapäivänä olla hyvin ahdistunut siitä, tekisinkö ruokaa x vai y. Tai veisinkö ensin roskat ja aloittaisin sitten ruoanlaiton vai toisin päin. Stressaantuneena jo vähäpätöisemmätkin asiat stressaavat. Stressi jää jotenkin päälle. Monesta asiasta vaan sitten tulee sellainen asia, josta stressaa vielä lisää.

täytyy myöntää että minuun on myös alkanut vaikuttaa todella kielteisesti nämä uutiset, mediat ja mainonnat. Koen jatkuvasti että maailma on muuttunut todella robottimaiseksi ja pinnalliseksi. Jotenkin kaipaan sitä 90 lukua vaikka tekniikka on paljon hyvääkin tuonut.

Sama täällä