Sinkkuäiti Reetta ohittaa nopeasti lapsettomat miehet Tinderissä: ”Varoituskellot soivat”

Hetkinen.

Eikös tämä ko. tyyppi ollut jo vuosia sitten mukana siinä sinkkuäidille sulhanen -ohjelmassa? Silloinkaan ei ketään löytänyt.

Oliskohan aiheellista lisätä sinkkuäiti-titteliin sana ”iki”? Ikisinkkuäiti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, minullekin Reetta vaikuttaa liian ... "räväkältä", joten emme kumpikaan menetä mitään.

t. lapseton m48

Näin. Just näin.

Sitä kun on vuosikaudet herännyt öisin ties mihin painajaiseen, kasvukipuun ja aiemmin nälän sammuttamiseen ja aamulla töihin, lapset hoitoon, ruokaa ja pyykkiä niin siinä vaiheessa lapseton +40v mies joka on rasittanut itseään ehkä salilla korkeintaan ja nukkunut läpensä yönsä keskeytyksettä, ylipäänsä huolehtinut vain omasta hyvinvoinnistaan

Niin täytyy kokemuksesta sanoa että ei kiinnosta. Elämän pelimerkit olivat erilailla ja se mikä itselle perusarkea näyttäytyi miehelle sirkuksena ja kaaoksena.

Mikäli mies +40v on lapseton kertoo se minulle suuresta itsekkyydestä ja pelosta.

On vain hyvä etten kiinnosta lapsettomia.

Kuulostat aika kateelliselta 😅. Onhan se helpompaa elää omassa kauheuskuplassa muiden sirkuslaisten kanssa, niin ei ikävästi tule mieleen kuinka paljon mukavampaa se omakin elämä olisi voinut olla...

En ole tuo jolle vastasit mutta tuossa oli tuo ”näyttäytyy” aika olennaista. Jos ei ole tottunut lapsiperhe-elämään, se näyttäytyy kaaoksena. Itselle se on sitä normi elämää, josta ainakin itse tykkään juuri siksi että se on vähän hässäkkää. Elämä tuntuu tapahtumarikkaalta.

Vierailija kirjoitti:

Muuten en ihan kaikelle lämmennyt, mutta tottahan se puhuu otsikkoon liittyen.

Kyllä lapselliset ymmärtää toisiaan ihan eri lailla, ainakin jos on sama näkemys siitä et lapset ensin, uusi suhde hyvänä kakkosena mutta kakkosena. Toinen vanhempi ymmärtää ihan eri tasolla, jos joutuu perumaan tapaamisen kipeän tenavan vuoksi tms.

Ja kuten sanottu, moni lapseton ei varmasti kaipaa toisten lapsia riesakseen. Mikä tässä oli kauheaa?

Lapsettomat närkästyvät koska eivät olekaan jonkun mielestä suoranainen jumalan lahja ja kaikkien himoitsema aarre.

Tuo ymmärrys lapsiperheen arjesta ja realiteeteista on varmasti tosi tärkeä seikka. Ikilapsettomat ottavat henkilökohtaisena loukkauksena jos eivät ole toiselle universumin keskipiste. Heiltä ei heru ymmärrystä lapsiarjen tuottamille sattumuksille ja haasteille.

Onko nyt taas käsitteet hallussa SINKKUÄITI on nainen jolla on lapsia mutta lapset ovat täysi-ikäisiä eli SINKKUÄUDILLÄ ei ole huoltajan roolia.

Jo lapset ovat vielä alaikäisiä ja huollettavia on YKSINHUOLTAJA jos ei ole lasten isän kanssa samassa taloudessa.

Nykyisin tulee näitä uusi termejä.

SINKKUÄITI=YH-ÄITI

KEHOPOSITIIVINEN =LÄSKI

Kai ne asianosaisten mielestä kuulostaa hienommilta.... lähinnä nolottaa.

Vierailija kirjoitti:

Suurimman osan lapset on tuossa vaiheessa vähän yli kymmenen vuotiaita. Jos lapset voi jo lähettää ulkomaille, ne on tehty keskimääräistä nuorempana.

1980-luvulla 25-vuotiaana äidiksi tuleminen ei vielä ollut harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimman osan lapset on tuossa vaiheessa vähän yli kymmenen vuotiaita. Jos lapset voi jo lähettää ulkomaille, ne on tehty keskimääräistä nuorempana.

1980-luvulla 25-vuotiaana äidiksi tuleminen ei vielä ollut harvinaista.

45-vuotias on syntynyt 1975 eikä varmaan (toivottavasti) tehnyt lapsia vielä 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Onko nyt taas käsitteet hallussa SINKKUÄITI on nainen jolla on lapsia mutta lapset ovat täysi-ikäisiä eli SINKKUÄUDILLÄ ei ole huoltajan roolia.

Jo lapset ovat vielä alaikäisiä ja huollettavia on YKSINHUOLTAJA jos ei ole lasten isän kanssa samassa taloudessa.

Nykyisin tulee näitä uusi termejä.

SINKKUÄITI=YH-ÄITI

KEHOPOSITIIVINEN =LÄSKI

Kai ne asianosaisten mielestä kuulostaa hienommilta.... lähinnä nolottaa.

Yksinhuoltaja on vain jos lasten isällä ei ole mitään osaa kuviossa. Otappas käsitteet haltuun. Ja et sinä tuota sinkkuäititermiä omista niin että voisit määrätä sen käytöstä. Jos moni ymmärtää sen noin kuin tässä, se mitä ilmeisemmin nykymaailmassa tarkoittaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän 45-vuotiailla naisilla yleensä ole lapsia. Täällä puhutaan taas kuin nainen olisi pilannut itsensä kun on jo lapsiakin. 45-vuotiaana. 🙄 Niitä on silloin jos ylipäätään niitä tulee elämän aikana olemaan.

Hyvän näköinen tuo on ikäisekseen. Paremman kuin suurin osa. Luulen vain että rakastuminen tuon ikäisenä on jo aika vaikeaa. Tietää jo liikaa ihmissuhteista, niin siinä kyynistyy helposti eikä kukaan enää sytytä niin että viitsisi suhdetta aloittaa. Ihmettelen enemmän niitä jotka löytää nopeasti uuden.

45-vuotiaalla tulee olla jo aikuiset lapset. Mä olen 39v, ja lapsi muutti vuosi sitten kotona omaan kotiinsa. miehellä on pari lasta, joista nuorempi on 18 sinä vuonna kun mieheni täyttää 43v. hän on nyt 38v.

Kukaan ei tokikaan ole pilalla mitenkään, miten ihminen edes voi olla pilalla muutoin kun kohtelemalla toisia huonosti?

Ensimmäinen lapsi saadaan yleensä noin kolmikymppisenä. Suurin osa tekee sinun mielestäsi väärin?

Niin? Vastasin lainaamaani tekstiin, en sinun tuleviin aprikointeihisi. Eli tähän;

"Eiköhän 45-vuotiailla naisilla yleensä ole lapsia. Täällä puhutaan taas kuin nainen olisi pilannut itsensä kun on jo lapsiakin. 45-vuotiaana. 🙄 Niitä on silloin jos ylipäätään niitä tulee elämän aikana olemaan."

Eli ei niitä ole ylipäätään 45-vuotiaana, jos niitä tulee elämän aikana olemaan. Itse en ottaisi miestä jolla on 45-vuotiaana alaikäisiä lapsia vielä. Onko vielä jotain kysyttävää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, minullekin Reetta vaikuttaa liian ... "räväkältä", joten emme kumpikaan menetä mitään.

t. lapseton m48

Näin. Just näin.

Sitä kun on vuosikaudet herännyt öisin ties mihin painajaiseen, kasvukipuun ja aiemmin nälän sammuttamiseen ja aamulla töihin, lapset hoitoon, ruokaa ja pyykkiä niin siinä vaiheessa lapseton +40v mies joka on rasittanut itseään ehkä salilla korkeintaan ja nukkunut läpensä yönsä keskeytyksettä, ylipäänsä huolehtinut vain omasta hyvinvoinnistaan

Niin täytyy kokemuksesta sanoa että ei kiinnosta. Elämän pelimerkit olivat erilailla ja se mikä itselle perusarkea näyttäytyi miehelle sirkuksena ja kaaoksena.

Mikäli mies +40v on lapseton kertoo se minulle suuresta itsekkyydestä ja pelosta.

On vain hyvä etten kiinnosta lapsettomia.

Taattua AVlaatua taas.

+40v lapseton nainen: oman elämänsä ja kehonsa rohkeasti haltuunottanut normeja rikkova emansipoitunut seikkailijatar

+40v lapseton mies: suuresti itsekäs ja pelokas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimman osan lapset on tuossa vaiheessa vähän yli kymmenen vuotiaita. Jos lapset voi jo lähettää ulkomaille, ne on tehty keskimääräistä nuorempana.

1980-luvulla 25-vuotiaana äidiksi tuleminen ei vielä ollut harvinaista.

45-vuotias on syntynyt 1975 eikä varmaan (toivottavasti) tehnyt lapsia vielä 80-luvulla.

Niin, sellainen joka on NYT 45. Mutta nyt puhuttiin kommentistani, jossa kerroin kuinka itselläni 45-vuotiaana oli 20-vuotias lapsi, joka asui silloin ulkomailla. Pointtini oli se, että itsekään en olisi enää siinä iässä huolinut lapsetonta miestä tai sellaista, jolla on vielä kotona asuvia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

45-vuotiaana oma lapseni rasui jo ulkomailla enkä todellakaan olisi huolinut miestä, joka ei ole samassa elämäntilanteessa eli lapset tehty ja pois kotoa (tai ei ole halunnut lapsia lainkaan).

Minun lapseni ei ole vielä lähellekään 45-vuotias, mutta ihan samaa mieltä olen.

Ei lapsettomuus kerro ihmisen kyvystä tai kyvyttömyydestä ymmärtää toista ihmistä. Kyllä siinä on ihmisen henkilökohtaisista ominaisuuksista kyse. Itse kohtasin sinkkuaikanani miehiä, joilla oli omia lapsia kyllä, mutta jotka eivät silti osanneet mitenkään ymmärtää asioita muista kuin omista näkökulmistaan. Parisuhteeseen päädyin ihanan lapsettoman miehen kanssa, eikä hänellä ole mitään vaikeuksia asettua toisen asemaan. 

Mitä itse juttuun tulee, niin aika matala on taas ollut uutiskynnys ja mietin, mikä arvo jutulla on. Ihmettelen sekä lehden että tämän keskustelun motiiveja. En usko, että motiivina on oikeasti lapsettomien miesten dissaaminen, vaan päinvastoin eronneiden äitien. Siihenhän tämäkin ketju on mennyt: päästiin jälleen kerran haukkumaan eronneita nelikymppisiä äitejä. Harmittaa. 

Ai niin ja piti jatkaa vielä lapsettomuudesta. Lapsettomuus saattaa olla jollekin tosi kova ja kipeä paikka ja voi olla todellinen isku vyön alle tulla vielä torjutuksi sen vuoksi. Itse olisin tosi varovainen tämän aiheen kanssa, enkä nyt ensimmäisenä lähtisi syyttämään lapsetonta (miestä tai naista) itsekkääksi pelkuriksi. -98

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, minullekin Reetta vaikuttaa liian ... "räväkältä", joten emme kumpikaan menetä mitään.

t. lapseton m48

Näin. Just näin.

Sitä kun on vuosikaudet herännyt öisin ties mihin painajaiseen, kasvukipuun ja aiemmin nälän sammuttamiseen ja aamulla töihin, lapset hoitoon, ruokaa ja pyykkiä niin siinä vaiheessa lapseton +40v mies joka on rasittanut itseään ehkä salilla korkeintaan ja nukkunut läpensä yönsä keskeytyksettä, ylipäänsä huolehtinut vain omasta hyvinvoinnistaan

Niin täytyy kokemuksesta sanoa että ei kiinnosta. Elämän pelimerkit olivat erilailla ja se mikä itselle perusarkea näyttäytyi miehelle sirkuksena ja kaaoksena.

Mikäli mies +40v on lapseton kertoo se minulle suuresta itsekkyydestä ja pelosta.

On vain hyvä etten kiinnosta lapsettomia.

Marttyyrit ovat kamalampia hirvityksiä naisissa. Olen kolmen teinin 45 vuotias äiti, onnellisesti naimisissa lasten isän kanssa, ja muistelen lasten lapsuutta hymyillen. En todellakaan viitsi voivotella enää mitään puolentoista tuntiin välein yöheräämisiä tai kaikilla kolmella lapsella yhtä aikaan tullutta oksennustautia, vaan nauran niille ajoille yhdessä teinieni kanssa makeasti! Tottakai pyykkiä tuli ja tulee vieläkin, mutta konehan ne pesee, en minä ja lapset ovat auttaneet siinä aina. Töihin menin kun nuorin täytti kolme vuotta ja asiat suttaantuivat kaikkien mielestä ihan kivasti, en minä siitä mitään sankarinviittaa tarvitse. Minun elämäni on ollut lasten äitinä todella hyvää.

Jos nyt tästä vapautuisin tai jos asiaa lähtisi ajatusleikkinä leikkimään, niin olisi ihan sama olisiko uusi miesystävä lapseton vai isä. Enhän minä nyt hänen lasten kanssa seurustelisi, vaan sen miehen. En myöskään olisi todellakaan valmis muuttamaan yhteen vuosiin, jos koskaan, sillä arvostan omaa tilaa paljon. Luultavasti myös miesystäväksi sopiva mies olisi hyvinkin viisikymppinen, joten hänen tilanteensa lasten suhteen olisi suurinpiirtein sama kuin minulla tai sitten lapset olivat lentäneet jo pois pesästä. Lapsettomalla olisi taas historiassaan erilaista aikaa kuin minulla, mutta tulevaisuutta kohti me menisimme, emme menneisyyttä. En usko, että keskustelumme koskisi kovin paljoa isänä olevan miehenkään kanssa lasten kurahousujen ostamisia, päiväkodin asioita tai muita vastaavia lapsellisten asioita.

Sitä paitsi tunnen parikin noin viisikymppistä tosi mukavaa lapsetonta miestä, jotka eivät sitten löytäneetkään itselleen ihanaa naista vierelleen ja perheen perustamiseen. Niin vain kävi, mutta molemmille sisarusten lapset ovat olleet todella tärkeitä ja ovat vieläkin. Lapsettomuus ei tee heistä huonoja, vaan heidän tarinansa on vain erilainen kuin omani. Kaikkien tarina on erilainen kuin omani. Se on rikkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän 45-vuotiailla naisilla yleensä ole lapsia. Täällä puhutaan taas kuin nainen olisi pilannut itsensä kun on jo lapsiakin. 45-vuotiaana. 🙄 Niitä on silloin jos ylipäätään niitä tulee elämän aikana olemaan.

Hyvän näköinen tuo on ikäisekseen. Paremman kuin suurin osa. Luulen vain että rakastuminen tuon ikäisenä on jo aika vaikeaa. Tietää jo liikaa ihmissuhteista, niin siinä kyynistyy helposti eikä kukaan enää sytytä niin että viitsisi suhdetta aloittaa. Ihmettelen enemmän niitä jotka löytää nopeasti uuden.

45-vuotiaalla tulee olla jo aikuiset lapset. Mä olen 39v, ja lapsi muutti vuosi sitten kotona omaan kotiinsa. miehellä on pari lasta, joista nuorempi on 18 sinä vuonna kun mieheni täyttää 43v. hän on nyt 38v.

Kukaan ei tokikaan ole pilalla mitenkään, miten ihminen edes voi olla pilalla muutoin kun kohtelemalla toisia huonosti?

Ensimmäinen lapsi saadaan yleensä noin kolmikymppisenä. Suurin osa tekee sinun mielestäsi väärin?

Niin? Vastasin lainaamaani tekstiin, en sinun tuleviin aprikointeihisi. Eli tähän;

"Eiköhän 45-vuotiailla naisilla yleensä ole lapsia. Täällä puhutaan taas kuin nainen olisi pilannut itsensä kun on jo lapsiakin. 45-vuotiaana. 🙄 Niitä on silloin jos ylipäätään niitä tulee elämän aikana olemaan."

Eli ei niitä ole ylipäätään 45-vuotiaana, jos niitä tulee elämän aikana olemaan. Itse en ottaisi miestä jolla on 45-vuotiaana alaikäisiä lapsia vielä. Onko vielä jotain kysyttävää?

Niin että lapset lakkaa olemasta kun ne muuttaa pois kotoa?

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsettomuus kerro ihmisen kyvystä tai kyvyttömyydestä ymmärtää toista ihmistä. Kyllä siinä on ihmisen henkilökohtaisista ominaisuuksista kyse. Itse kohtasin sinkkuaikanani miehiä, joilla oli omia lapsia kyllä, mutta jotka eivät silti osanneet mitenkään ymmärtää asioita muista kuin omista näkökulmistaan. Parisuhteeseen päädyin ihanan lapsettoman miehen kanssa, eikä hänellä ole mitään vaikeuksia asettua toisen asemaan. 

Mitä itse juttuun tulee, niin aika matala on taas ollut uutiskynnys ja mietin, mikä arvo jutulla on. Ihmettelen sekä lehden että tämän keskustelun motiiveja. En usko, että motiivina on oikeasti lapsettomien miesten dissaaminen, vaan päinvastoin eronneiden äitien. Siihenhän tämäkin ketju on mennyt: päästiin jälleen kerran haukkumaan eronneita nelikymppisiä äitejä. Harmittaa. 

Ehkä Tinder maksaa näistä lehtijutuista. Niitä on niin usein.

Sinkku on ihan vaan väännös/suomennos sanasta single eli siis ei-parisuhteessa oleva. Sillä ei ole mitään tekemistä jälkeläisten kanssa. Niitä voi olla tai olla olematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimman osan lapset on tuossa vaiheessa vähän yli kymmenen vuotiaita. Jos lapset voi jo lähettää ulkomaille, ne on tehty keskimääräistä nuorempana.

1980-luvulla 25-vuotiaana äidiksi tuleminen ei vielä ollut harvinaista.

45-vuotias on syntynyt 1975 eikä varmaan (toivottavasti) tehnyt lapsia vielä 80-luvulla.

Niin, sellainen joka on NYT 45. Mutta nyt puhuttiin kommentistani, jossa kerroin kuinka itselläni 45-vuotiaana oli 20-vuotias lapsi, joka asui silloin ulkomailla. Pointtini oli se, että itsekään en olisi enää siinä iässä huolinut lapsetonta miestä tai sellaista, jolla on vielä kotona asuvia lapsia.

Ketä kiinnostaa mitä joskus keskiajalla ajateltiin. 1920-luvulla eronnut tissivakoa näyttelevä nainen olisi lähetetty Seilin saarelle. Mitä sitten? Nyt on nyt.

Vierailija kirjoitti:

"Tässä kohden tietynlaiset varoituskellot soivat, koska lapsettoman ihmisen on aina hyvin vaikea ymmärtää sitä, että lapset ovat aina, siis ihan aina, ykkössijalla. He sanovat ymmärtävänsä, mutta konkretian tasolla tämä asia ei kuitenkaan toimi, Ek kertoo."

Mikä tässä ei siis pidä paikkaansa? Tottahan tuo on ettei lapseton sinkku ymmärrä sitä että lapset menevät aina kaiken edelle.

Tässä logiikassa pettää yleensä se että näillä äideillä menee lapset etusijalle myös sellaisissa asioissa, joissa lasten edun takia ei ole välttämätöntä pistää lasta etusijalle. Otetaan nyt vaikka näin naurettava esimerkki: perheessä ollaan syöty lasten ehdoilla viikkoja, mies ehdottaa vastoin lasten toiveita että nyt syödään makaroonilaatikkoa. Äityli ilmoittaa että lapsi haluaa kinuskijäätölöä ja lettuja, maija (lapsi) saa mitä pyytää. Miehen mielipide tyrmättiin koska "Lapsi menee aina etusijalle". Rakenna sitten siinä toimivaa parisuhdetta. Toisin sanoen tällaiset äidit vetää roolinsa suhteessa lapseen yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän 45-vuotiailla naisilla yleensä ole lapsia. Täällä puhutaan taas kuin nainen olisi pilannut itsensä kun on jo lapsiakin. 45-vuotiaana. 🙄 Niitä on silloin jos ylipäätään niitä tulee elämän aikana olemaan.

Hyvän näköinen tuo on ikäisekseen. Paremman kuin suurin osa. Luulen vain että rakastuminen tuon ikäisenä on jo aika vaikeaa. Tietää jo liikaa ihmissuhteista, niin siinä kyynistyy helposti eikä kukaan enää sytytä niin että viitsisi suhdetta aloittaa. Ihmettelen enemmän niitä jotka löytää nopeasti uuden.

45-vuotiaalla tulee olla jo aikuiset lapset. Mä olen 39v, ja lapsi muutti vuosi sitten kotona omaan kotiinsa. miehellä on pari lasta, joista nuorempi on 18 sinä vuonna kun mieheni täyttää 43v. hän on nyt 38v.

Kukaan ei tokikaan ole pilalla mitenkään, miten ihminen edes voi olla pilalla muutoin kun kohtelemalla toisia huonosti?

Ensimmäinen lapsi saadaan yleensä noin kolmikymppisenä. Suurin osa tekee sinun mielestäsi väärin?

Niin? Vastasin lainaamaani tekstiin, en sinun tuleviin aprikointeihisi. Eli tähän;

"Eiköhän 45-vuotiailla naisilla yleensä ole lapsia. Täällä puhutaan taas kuin nainen olisi pilannut itsensä kun on jo lapsiakin. 45-vuotiaana. 🙄 Niitä on silloin jos ylipäätään niitä tulee elämän aikana olemaan."

Eli ei niitä ole ylipäätään 45-vuotiaana, jos niitä tulee elämän aikana olemaan. Itse en ottaisi miestä jolla on 45-vuotiaana alaikäisiä lapsia vielä. Onko vielä jotain kysyttävää?

Niin että lapset lakkaa olemasta kun ne muuttaa pois kotoa?

kyllä siinä mielessä kuin kyseessä oleva Reetta tarkoittaa. Tosin sinun lapsesi tarpeista en voi tietää. Ehkä hän kaipaa kaiken huomiosi vielä aikuisena, ja kun hänelle tulee vatsatauti niin sinun pitää jäädä pois treffeiltä.