BMI 43, neuvoja ja motivointeja elämäntaparemonttiin?

Vierailija kirjoitti:

Tosta painosta jää kyllä sellaiset arvet ja riippurivat, että mitään suurta muutosta turha edes tavoitella.

Rasva tosin lähtee ensimmäisenä sisäelimistä, että ihan terveyden vuoksi voit muutaman kilon pudotta. Jos siis koet elämäsi elämän arvoiseksi(oletan, kun olit vielä toiveikas).

Vatsassa paljon venymisarpia tullut vuosien mittaan. Ne eivät haittaa mutta paino kylläkin

-ap

Vierailija kirjoitti:

Minun bmi 3 vuotta sitten oli 33. Tänä päivänä 22. Olen tosin melko nuori (25-vuotias) joten se toki varmasti helpotti painonpudotusta, mutta itselle toimi ihan vaan se, että päätin alkaa ottaa vastuuta enkä antanut enää tunteideni tehdä ruoka- tai liikuntapäätöksiä. Lähdin lenkille en siksi että halusin vaan siksi, että olin tehnyt lupauksen itselleni. Lopulta aloin jopa pitämään liikunnasta ja siitä muodostui luonnollinen osa elämää.

Alku on vaikein. Kaikille ei myöskään sovi kaikki laihdutustavat, mutta minulle tämä on päätös jonka teen uudelleen joka päivä. Toinen vinkki, jonka voin antaa on, että ala luovuta jos repsahdat. Seuraavana päivänä sitten taas paremmin. Yksi repsahdus silloin tälloin ei pilaa kokonaisuutta, mutta siitä pitää oppia ja palata takaisin terveellisyyteen ilman tekosyitä.

Nuorempana sain painon pysymään aisoissa tekemättä asian eteen juurikaan mitään. Nyt lähempänä 40v ikää aineenvaihdunta hidastunut ja painonhallinta vaikeutunut sittemmin lisää

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun haluttaa mättää jotain lihottavaa pitää juoda vettä lasillinen. Tai lähteä kävelemään ulos.

Luulisi, että suurin motivaatio itselläni olisi se kuvitelma/ pelko, että lapsi tai lapset jäävät ilman äitiä, kun äiti sairastuu vakavasti vakavan ylipainon vuoksi ja jopa kuolee ennenaikaisesti. Sen pitäisi havahduttaa tarpeeksi muuttamaan elintavat.

Juon myös vettä muutaman litran päivässä. Olen isä

-ap

Ahaa. Oletko vielä yksinhuoltaja? Samat ohjeet pätee miehiinkin isiin kuin äiteihin. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun haluttaa mättää jotain lihottavaa pitää juoda vettä lasillinen. Tai lähteä kävelemään ulos.

Luulisi, että suurin motivaatio itselläni olisi se kuvitelma/ pelko, että lapsi tai lapset jäävät ilman äitiä, kun äiti sairastuu vakavasti vakavan ylipainon vuoksi ja jopa kuolee ennenaikaisesti. Sen pitäisi havahduttaa tarpeeksi muuttamaan elintavat.

Juon myös vettä muutaman litran päivässä. Olen isä

-ap

Ahaa. Oletko vielä yksinhuoltaja? Samat ohjeet pätee miehiinkin isiin kuin äiteihin. Tsemppiä!

En ole yh. Kaikki muut perheessä normaalipainoisia

-ap

1. Vähennä

Vähennä pizzan ja energiajuomien syömistä. Rajoita pizza kerran viikkoon, osta energiajuomat light-versiona(jos kerrasta lopettaa, voi vieroitusoireet tappaa motivaation ja palata vanhoihin tapoihin). Pikku hiljaa vähennä energiajuomia, jos olet ennen juonut niitä kaksi päivässä, vähennä yhteen jne.

2. Syö säännöllisesti.

Alkuun ei ole väliä, onko pasta vaaleaa vai tummaa, kunhan syöt säännöllisesti 4-5x/päivä. Kun ei tule missään välissä hirveä nälkä, mieliteot tasaantuu ja osa poistuu.

3. Liiku

Joka päivälle jotain, on se sitten kävely lähikauppaan 200m päähän tai käsipainojen heiluttelu kotona. Kunhan opettelet sen tavaksi! Painon pudotessa liikkuminen helpottuu, ja matkatkin huomaamatta pitenee.

4. Harkitse

Mieti päivittäisiä valintojasi, ja koita luoda pitkän tähtäimen valintoja. 80/20 systeemi toimii usein hyvin, pyri syömään 80% ajasta hyvin. Itse syön mallikkaasti arkisin ja pysyn tiukkana, viikonloppuisin syömiset venyy ja saatan syödä herkkuja pari päivää putkeen, mutta maanantaina taas ruotuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun bmi 3 vuotta sitten oli 33. Tänä päivänä 22. Olen tosin melko nuori (25-vuotias) joten se toki varmasti helpotti painonpudotusta, mutta itselle toimi ihan vaan se, että päätin alkaa ottaa vastuuta enkä antanut enää tunteideni tehdä ruoka- tai liikuntapäätöksiä. Lähdin lenkille en siksi että halusin vaan siksi, että olin tehnyt lupauksen itselleni. Lopulta aloin jopa pitämään liikunnasta ja siitä muodostui luonnollinen osa elämää.

Alku on vaikein. Kaikille ei myöskään sovi kaikki laihdutustavat, mutta minulle tämä on päätös jonka teen uudelleen joka päivä. Toinen vinkki, jonka voin antaa on, että ala luovuta jos repsahdat. Seuraavana päivänä sitten taas paremmin. Yksi repsahdus silloin tälloin ei pilaa kokonaisuutta, mutta siitä pitää oppia ja palata takaisin terveellisyyteen ilman tekosyitä.

Nuorempana sain painon pysymään aisoissa tekemättä asian eteen juurikaan mitään. Nyt lähempänä 40v ikää aineenvaihdunta hidastunut ja painonhallinta vaikeutunut sittemmin lisää

-ap

Näinhän se on meillä kaikilla. Tässä on nyt ihmiset antaneet tosi paljon hyviä vinkkejä. Mitä olet mieltä voisiko joku toimia sinun kohdalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tietää mikä ruokavaliossasi on pielessä? Herkut, liian suuret annoskoot?

Itsellä toimi periaate: lisää hyvää, vähennä huonoa. Eli pienillä valinnoilla ja heti alusta ei tarvitse tehdä mitään täydellistä muutosta. Päätin syödä enemmän kasviksia, käydä kävelyllä, tehdä jotain hyötyliikuntaa sohvalla makoilun sijaan, tehdä hyvää kotiruokaa sen sijaan että tilaan pizzaa jne. Jos halusin herkkuja, se on ok mutta yritin harventaa herkuttelua asteittain. Vähensin kahvipullia kunnes luovuin niistä kokonaan, samoin mehujen ja limsojen kanssa. Pieniä asioita, mutta jatkuvasti mielessä tuo ajatus lisää hyvää, vähennä huonoa. Vuodessa lähti parikymmentä kiloa.

Paheeni energiajuomat ja pizza. Sekä pasta ja vaalea leipä joita menee verrattain paljon. Muuten syön terveellisesti

-ap

Eikös sitten pitäisi olla aika helppoa lähteä parantamaan ruokatottumuksia? Vaalea vehnä vaihdetaan täysjyvään ja pitsaa voi syödä kerran kuussa. Parhainta olisi, että itse leipoo vielä sen pitsan niin ei tule piilokaloreita.

Leipää tosin ei kannata syödä.

Energiajuomat kokonaan pois.

Syön päivittäin 2-3 pizzaa tai pellillisen pikkupizzoja. Pizza ja energiajuomat nykyinen pahe siinä missä enne se oli päihteet. Ongelma myös se että lapsesta saakka olen ollut nirso ruokailuissa ja terveellisempi tumma pasta esim. tökkii jos vaihtoehtona

-ap

Okei, eli olet trolli.

Juu, niin on ja ilmiselvästi. Huono vielä kaiken lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun bmi 3 vuotta sitten oli 33. Tänä päivänä 22. Olen tosin melko nuori (25-vuotias) joten se toki varmasti helpotti painonpudotusta, mutta itselle toimi ihan vaan se, että päätin alkaa ottaa vastuuta enkä antanut enää tunteideni tehdä ruoka- tai liikuntapäätöksiä. Lähdin lenkille en siksi että halusin vaan siksi, että olin tehnyt lupauksen itselleni. Lopulta aloin jopa pitämään liikunnasta ja siitä muodostui luonnollinen osa elämää.

Alku on vaikein. Kaikille ei myöskään sovi kaikki laihdutustavat, mutta minulle tämä on päätös jonka teen uudelleen joka päivä. Toinen vinkki, jonka voin antaa on, että ala luovuta jos repsahdat. Seuraavana päivänä sitten taas paremmin. Yksi repsahdus silloin tälloin ei pilaa kokonaisuutta, mutta siitä pitää oppia ja palata takaisin terveellisyyteen ilman tekosyitä.

Nuorempana sain painon pysymään aisoissa tekemättä asian eteen juurikaan mitään. Nyt lähempänä 40v ikää aineenvaihdunta hidastunut ja painonhallinta vaikeutunut sittemmin lisää

-ap

Näinhän se on meillä kaikilla. Tässä on nyt ihmiset antaneet tosi paljon hyviä vinkkejä. Mitä olet mieltä voisiko joku toimia sinun kohdalla?

Kuulun riskiryhmään koronan osalta joten liikuntamuotoa mietittävä. Ravitsemuksessa voin yrittää ehdotuksia vaikka lipsumiset mahdollisia, itsekuria tulisi lisätä. Pienet välitavoitteet kuulostaa järkeviltä vaikka olenkin kärsimätön toivoen näkyviä tuloksia nopeasti

-ap

Vierailija kirjoitti:

Jos jotain hyvää niin edes se että sinulla on jotain selvästi pielessä ruokavaliossa, sitä on erittäin helppo lähteä muuttamaan. Sama liikunnassa.

Jostain se motivaatio vain tulee, jos se ei ole nyt niin jossain vaiheessa on. Itsellä oli BMI 41 kun tajusin oman tilanteeni, se tuli hyvin arkisessa tilanteessa, nousin sohvalta ja hengästyin. Se teki jotain joka muutti pysyvästi, sen hetken jälkeen olin vuoden päästä 60 kiloa kevyempi. Tästä on jo 15 vuotta ja olen edelleen normaalipainossa. Paino nousi kun ns lopetin laihduttamisen mutta se oli odotettavissa ja laihdutinkin liikaa.

Söin aivan normaalia kotiruokaa, lisäsin vain kasviksia ja vihanneksia lautasen puolilleen. Järkeistin välipalat ja iltapalan. Aloin liikkumaan vasta kun kiloja oli lähtenyt 30. Kävelin silloin tällöin, sitten huomasin että pystyn hölkkäämään. Se oli erittäin tehokas tapa päästä lopuista kiloista.

Olen kiitollinen siitä että osasin lähteä hyvin järkevälle linjalle alunperinkin laihduttaessa. Ei koskaan tarvinnut kieltäytyä mistään, enkä pakottanut itseäni mihinkään. Liikuin kuin siltä tuntui, joskus enemmän, joskus vähemmän.

Nyrkkisääntö on edelleen että kaikkea saa syödä, kohtuudella. Tunnesyöminen jäi pois ihan sillä että menin nukkumaan ajoissa, iltaisin kun muut nukkui, alkoi minun syöminen. En voinut enää syödä salassa. Edelleen taistelen himojen kanssa mutta ehkä jo ikäkin tekee että kroppa reagoi herkutteluun eikä tee mieli enää syödä koska tulee turvotusta ja korotuksia, väsymystä.

Tsemppiä ap sinulle, onnistut varmasti kun se motivaatio tulee. Sitten se on menoa :)

En ole ap, mutta haluan kiittää sinua tästä ihanasta, kannustavasta kommentista! Olen itse laihduttamassa nyt ja tämä tekstisi tsemppasi minua kovasti, kiitos :)