Miksi ihmiset alkaa puhumaan päälle?

ADD ja adhd ihmiset yleensä tekevät noin. Se on tiedostamatonta mutta kovasti keskittymällä saattavat kuunnellakin loppuun. Tai ainaki näyttäisi siltä. Jotkut ovat jo mielessään muissa asioissa siinä kohtaa jos asia ei kiinnosta.

Mua yritetään keskeyttää, vaikka mulla on vielä pahasti kesken. 10 minuutissa olen vasta päässyt alkuun ja voi olla vielä 20 min jäljellä. Jos joku yrittää keskeyttää, sanon: "Anna mä sanon tän loppuun!!!" Se auttaa.

Minulla on yksi läheinen, jonka päälle saatan puhua. Hän on niin hidas jaarittelija eikä millään pääse asiaan, jonka itse jo aavistan että mitä yrittää sanoa. En vain jaksa sitä hidasta loputonta kiertelyä ja merkityksettömien sivuseikkojen kertomista. Että ensimmäisenä miettisin itse omaa tapaani kertoa.

Muiden kohdalla en ole tuntenut samanlaista turhautumista kuunnellessani.

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskellut keskusteluntutkimusta, joka on osa kielitiedettä. Ihmisten vapaamuotoisissa keskusteluissa puhutaan päällekkäin ihan koko ajan, mikä paljastuu, kun keskustelut litteroidaan. Se ei yleensä häiritse ihmisiä, koska siinäkin on omat sääntönsä ja logiikkansa. Olen taipuvainen uskomaan, että jos häiriintyy kaikesta päälle puhumisesta ja kokee jatkuvasti, että keskustelut eri ihmisten kanssa eivät onnistu, vika on omissa sosiaalisissa taidoissa. 

Juuri näin, olen samaa mieltä.

Yleensä en puhu päälle, enkä lähtökohtaisesti pidä päälle puhujista. Mutta huomaan itse tekeväni sitä joskus sellaisten kanssa, jotka eivät tajua kalkattavansa loputtomiin ja vievän kaiken tilan muilta monologeillaan. Yleensä nuo ovat sellaisia tyyppejä joiden kanssa keskustellessa se niiden monologi kestää aiheesta toiseen, ja jos sinne väliin eli päälle ei runno itse, ei koskaan pääse oikeastaan sanomaan aiheesta mitään kun on siirrytty jo toiseen.

Yksi tapa osoittaa, ettei jaksa kuunnella, mitä toisella on sydämellään. Evvvk.

On ilmeisesti olemassa sosiaalinen sääntö, että keskustelu saa elää ja rönsyillä, mihin kuuluu se että päälle puhutaan. En itse osaa sitä vaan odotan omaa vuoroa, jota ei sitten välttämättä tule ja olen hiljaa.

En siis tosiaan tarkoittanut päälle puhumiselle ihan normaalia vuoropuhelua jossa kumpikin/jokainen osallistuja keskustelee vaan juurikin tuota samaa, minkä yksi keskustelija kertoi omista vanhemmistaan ja sukulaisistaan.

Päälle puhumista ei siis tietenkään tapahdu kaikkien kanssa vaan nimenomaan perhepiirissä on näitä ihmisiä joiden kanssa ei vaan yksinkertaisesti voi keskustella mistään kun he ei ikinä kuuntele alkua pidemmälle. Itseasiassa ovat samoja, jotka tv-uutisia katsoessaankin alkavat mölistä siihen päälle prkelettä ja omia ratkaisumallejaan eikä sitten enää kukaan kuule mitä uutisissa kerrotaan. Miksi nämä edes avaa telkkarin kun tietävät kaiken jo valmiiksi ja paljon paremmin?

On päälle puhumista ja päälle puhumista. Kommentin voi heittää väliin komppauksen vuoksi, toinen ottaa siitä taas kiinni. Normaalia vuorovaikutusta.

Mutta sitten on nämä oikeasti häiritsevät tyypit, jotka kaappaavat koko keskustelun ja tosiaan siitä ei tule loppua, eikä kukaan pysty sanomaan enää mitään mihinkään kun se vaan jatkuu ja jatkuu.

Onko se sama ku puhua johdolle? Mulla mallinuken pää, mutta en yleensä puhu sille.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä en puhu päälle, enkä lähtökohtaisesti pidä päälle puhujista. Mutta huomaan itse tekeväni sitä joskus sellaisten kanssa, jotka eivät tajua kalkattavansa loputtomiin ja vievän kaiken tilan muilta monologeillaan. Yleensä nuo ovat sellaisia tyyppejä joiden kanssa keskustellessa se niiden monologi kestää aiheesta toiseen, ja jos sinne väliin eli päälle ei runno itse, ei koskaan pääse oikeastaan sanomaan aiheesta mitään kun on siirrytty jo toiseen.

Ja nuo monologin pitäjät eivät monesti edes oikeastaan kaipaa varsinaista _keskustelua_ vaan enemmänkin yleisöä omille erinomaisille jutuilleen. Rakastavat omaa ääntään.

Joillakin se on tapa osoittaa valtaa.

Ystävä soittaa 1,5 tunnin jaarittelupuheluita.

Itse en käytännössä ikinä puhu muiden päälle muuta kuin siinä tapauksessa, että ollaan keskustelemassa jostain tärkeästä asiasta, ja keskustelukumppani puhuu hyvin pitkästi, muttei selkeästikään ole ottanut huomioon jotain seikkaa X, joka muuttaa koko homman. Tällaisissa tilanteissa saatan vääntää toisen päälle, huomauttaakseni seikasta X, ettei toisen tarvitse puhua viiden minuutin puheenvuoroa, jonka jälkeen sanoisin, että "täytyy kuitenkin huomata että X on X ja se muuttaa kaiken".

Mielestäni pitäisi erottaa ylläesittelemäni päällepuhuminen siitä, mitä ekstrovertit narsistit tekevät, eli toisen kumoon huutamisesta, toiselle selän kääntämisestä jne. Tämä on siis käytöstä, jossa joku ku*ipää pitää itseään niin tärkeänä, että pyrkii hallitsemaan keskustelua puhumalla toisen kumoon tai selän kääntämisellä tms. eristämisellä yrittää sulkea toisen keskustelusta ja saada kaikki kuuntelemaan itseään. Usein "suositut" paljon kavereita omaavat ihmiset tekevät tätä jälkimmäistä.

Töissä viikoittainen palaveri alkaa klo 8. Silti joka ikinen kerta yksi työntekijä

pölisee omiaan ja muut odottavat. Kun viimein tulee hiljainen hetki ja saadaan sanottua palaverin alkavan NYT, alkaa kälätyksen toinen osio: "Ai anteeks en huomannut ei kai tässä nyt oo niin kiire voi EII, kuka on tuonut pullaa ihanaa ja mitä tässä on mun mä olen allerginen sille, tälle ja tuolle.."

Kun viimein pästään asiaan ja tiedotetaan jostain uudesta asiasta, vaikkapa säästöistä, niin eikö tämä aloita monologia "miks meidän yksikössä vaan säästetään ja säästetään ja miksei muissa yksiköissä tehdä näin ja mulla on aina ihan hirvee kiire jne. jne." Täysin turhaa jaarittelua, joka vie vain kaikkien aikaa. Kun monologisti vetää henkeä ja palaverin vetäjä yrittää siinä sadasosan tauon aikana siirtyä seuraavaan asiaan, tyyppi jatkaa jauhamistaan puhuen päälle. Jos monologistin keskeyttää, hän loukkaantuu ja aloittaa siihen liittyvän monologin. Jos joku onnistuu esittämään oman, eriävän mielipiteensä, monologisti möläyttää: "No ei-kää, ei, eiii" ja aloittaa jälkeen uuden monologin.

Lopulta muu porukka hiljenee ja antaa monologistin jauhaa. Lopulta, Lopulta hän tajuaa ja palaveri nytkähtää eteenpäin - ja sama homma alkaa taas alusta...

Vierailija kirjoitti:

Aspergerit puhuvat päälle tai jotkut ääliöt. Kukaan fiksu ei puhu. Jos puheesi päälle puhutaan aina, niin omassa ilmaisussasi on pakko olla joku vika?

Onpa ableistinen kommentti. Minulla on diagnosoitu asperger, mutta yleensä minä olen porukassa se, joka jää vaille suunvuoroa ja jonka päälle puhutaan. Asperger ei liity millään tavalla älykkyyteen - asperger voi olla älyltään myös keskivertoa älykkäämpi. Hän vain kokee maailman hieman eri tavalla kuin ns. neurotyypilliset. Esim. aistit voivat olla yliherkät, jolloin häiriöäänet saattavat häiritä keskittymistä. Small talk ja ryhmätilanteet ovat asperger henkilöille haastavia, koska he kaipaavat aivoille stimulaatiota ja syvällistä keskustelua tai kova yleinen häly tilassa häiritsee. Joskus asperger ihminen voi unohtua puhumaan erityismielenkiinnon kohteistaan, sillä hän ei välttämättä hahmota sitä, jos muut haluaisivat puhua jostain muusta. Niinhän se on, että ihmiset ovat erilaisia. Itse koen ryhmätilanteet stressaavina, koska jään niissä usein ulkopuolelle, mikä myös liittyy aspergeriin. 

Narsismin muoto, yrittävät hallita puheellaan !

Narsismia ja Vallanhalua, puheripuloiva vetää huomion itseensä ja estää muita puhumasta mitään. Käyttää valtaa puhumalla ja syömällä muilta hapen.