Miksi ihmiset alkaa puhumaan päälle?

Ihmiset ei jaksa kuunnella. Varsinkin jos joku kertoo hiukan hitaasti/perusteellisesti/kautta rantain jjotain juttua, alkaa joku selostaa päälle kun ei jaksa kuunnella. Ja on vaan itsekkäitä ihmisiä jotka ei tajua tekevänsä tätä. Tosin kyllä kaikki tekee tuota joskus jonkin verran.

koska tiedetään jo mitä aiot sanoa ja olet hidas puhumaan

adhd/ei kiinnosta aihe/tms.

Ei todellakaan. Jos näin käy sinulle jatkuvasti eri ihmisten kanssa, se tahtoo sanoa, että olet hidas kertomaan, aloitat siitä kuinka jo muinaiset roomalaiset tai puhut liian hitaasti ja itsestäänselvyyksiä, pidät puuduttavia esitelmiä, joita kukaan ei jaksa kuunnella. 

Tuota tekee melko harva, mutta yhtä ärsyttävää se on joka kerta. Meillä töissä yksi puhuu muut kumoon eikä vaivaudu keskittymään mihinkään mitä joku muu sanoo. En tiedä huomaako itse.

Aspergerit puhuvat päälle tai jotkut ääliöt. Kukaan fiksu ei puhu. Jos puheesi päälle puhutaan aina, niin omassa ilmaisussasi on pakko olla joku vika?

Vain Suomessa vaaditaan että jokaisen pitää saada puhua asiansa loppuun ja sitten vasta tulee seuraavan vuoro. Ymmärrän että virallisissa ja vakavammissa keskusteluissa tämä onkin suotavaa ja asiallista, mutta elävässä rupattelussa on normaalia, että kuulija innostuessaan aiheesta kommentoi kesken puheenvuoron. Menkääpäs Italiaan tai Espanjaan vaatimaan että yhden pitää saada puhua loppuun, ennen kuin seuraava saa aloittaa! Kaikkihan siellä puhuvat yhteen ääneen ja asiat tulevat silti selviksi. Ja voihan sitä taas keskeyttää sen keskeyttäjän.

Siis aihehan nimenomaan kiinnostaa kun sitä samaa aletaan itsekin selostaa siihen päälle. Mä en vaan ymmärrä eikö asiasta jo kuulleena voisi sanoa, että luin itsekin jo saman jutun ja olipas kamala/ihana tapaus?

Eikä ole kyse mistään seikkaperäisestä esitelmästä vaan tuo päälle puhuminen meuhkaamisineen alkaa siis ihan heti ekan lauseen aikana. Joskus käy sitten niinkin että se meuhkaus meneekin hieman asian vierestä kun tosiaan ei jakseta kuunnella yhtään vaan se oma mielipide/asia on tärkeämpi.

Olen opiskellut keskusteluntutkimusta, joka on osa kielitiedettä. Ihmisten vapaamuotoisissa keskusteluissa puhutaan päällekkäin ihan koko ajan, mikä paljastuu, kun keskustelut litteroidaan. Se ei yleensä häiritse ihmisiä, koska siinäkin on omat sääntönsä ja logiikkansa. Olen taipuvainen uskomaan, että jos häiriintyy kaikesta päälle puhumisesta ja kokee jatkuvasti, että keskustelut eri ihmisten kanssa eivät onnistu, vika on omissa sosiaalisissa taidoissa. 

Kun muilla kiire.  Lapsi teki joskus näin, istahti portaille sitomaan kengännauhat, toisten oli pakko odottaa että hän sai ne kiinni.

Mun vanhemmat sisaruksineen on justiinsa tuollaisia ja se on oikeasti aika koomistakin seurattavaa kun kukaan ei kuuntele ketään vaan loppujen lopuksi kaikki huutaa suunnilleen kurkku suorana toistensa päälle.

Ja tuo ei siis ole mitään tappelemista/kinaamista vaan ihan "normaali" keskustelu/taivastelu jostain asiasta josta ihan kaikki on samaa mieltä.

Sinun pitää ap oppia puhumaan tiivistetymmin ja nopeammin, sillä ei kukaan jaksa mitään jaarituksia.

Jos sinulle käy noin usein ja eri ihmisten kanssa, niin se todella kertoo sen, että vika ei ole kaikissa muissa, vaan lähinnä sinussa. Osaatko sinä kuunnella muita? Osaatko sinä antaa puheenvuoron muille?

Tämä on kovin kulttuurisidonnaista.

Suomi on ikävä, surumielinen, temperamentiltaan jähmeiden ja hitaiden paikka, jossa ei saa innostua eikä unohtaa innostuessaan saamaansa ideaa, kun toisen on annettava puhua loppuun, ilman välihuomautuksia! Minulla sekoaaa odottaessa ajatus! Muilla tuntuu unohtuvan mitä olivat sanomassa, ehkä! Nopeammalla temperamentilla innostus ehtii sammua, ennenkuin Suomessa pääsee kertomaan toiselle. Ylipäätään Suomessa ei innostuta kovin usein, kun sille ei suoda edes mahdollisuutta. Miten n voi innostua esim minuutin tai kahden päästä, kun tilanne on nyt? Olen alkanut sanoittaa omia tunteitani niille, jotka estävät minua sanomasta innostuneena mitään! Väitän, että he enkä minä, ovat käyttäytyneet aina huonosti, kun lannistavat toisten tunteita.

Ei siinä välttämättä auta vaikka kuinka tiivistetysti ja nopeasti kertoisit, jos jo parin sanan jälkeen joku keskeyttää omasta mielestään paljon tärkeämmällä asiallaan. Kaikkein typerimpiä ovat ne, jotka ensin kysyvät sulta jotain, mutteivat anna edes vastata, kun pitää jo mölistä päälle omaa erinomaisuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuota tekee melko harva, mutta yhtä ärsyttävää se on joka kerta. Meillä töissä yksi puhuu muut kumoon eikä vaivaudu keskittymään mihinkään mitä joku muu sanoo. En tiedä huomaako itse.

Päällepuhumisen todellinen tarkoitus on havahduttaa että vuorovaikutus ei toimi oikealla tavalla, tilanne olisi pitänyt aistia jo ennenkuin joutuu päällepuhutuksi, yleensä siihen annetaan mahdollisuus. 

Alan aina puhumaan päälle koska olen italialaista syntyperää ja vähän vilkkaamman oloinen. Ja koko suku meillä puhuu päälle tietenkin, se kuuluu asiaan.  En jaksa kuunnella jotain hitaita runoiluja.  Hitaammat eivät tule meidän sukuun.  Viralliset voi puhua hitaasti ja muut sitten nukkuu,  ihan sama.

Täällä aika moni päällepuhuja puolustelee toimintaansa. :D Sillä toisella on huonot sosiaaliset taidot, miksi MINÄ en saisi innostua, keskeyttäminen kuuluu keskusteluun jne. Joopa joo. Päällepuhujat, teillä ei ole käytöstapoja ja olette itsekkäitä. Miettikääpä myös kuinka monta tilaisuutta olette saattaneet menettää sen vuoksi, että ette osaa olla hiljaa. Minulle kerran kävi niin, että kerroin eräälle henkilölle työstäni. Hän oli kiinnostunut ja sanoi, että sellaista hommaa hän voisi itsekin tehdä. Olin sanomassa, että meille ollaan juuri palkkaamassa lisää väkeä, mutta en ehtinyt, koska hän alkoi paasata omia juttujaan. Olisi todennäköisesti saanut työpaikan, jos olisi kerrankin osannut olla hetken hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä aika moni päällepuhuja puolustelee toimintaansa. :D Sillä toisella on huonot sosiaaliset taidot, miksi MINÄ en saisi innostua, keskeyttäminen kuuluu keskusteluun jne. Joopa joo. Päällepuhujat, teillä ei ole käytöstapoja ja olette itsekkäitä. Miettikääpä myös kuinka monta tilaisuutta olette saattaneet menettää sen vuoksi, että ette osaa olla hiljaa. Minulle kerran kävi niin, että kerroin eräälle henkilölle työstäni. Hän oli kiinnostunut ja sanoi, että sellaista hommaa hän voisi itsekin tehdä. Olin sanomassa, että meille ollaan juuri palkkaamassa lisää väkeä, mutta en ehtinyt, koska hän alkoi paasata omia juttujaan. Olisi todennäköisesti saanut työpaikan, jos olisi kerrankin osannut olla hetken hiljaa.

Höpöhöpö. Minä olen ollut juuri tuollainen ap:n tapainen jaarittelija, jonka päälle puhuttiin, mutta opin. Nykyään päälleni enää puhuta ja keskustelu sujuu hyvin.

Sä oot liian herkitynyt tolle. Mulla oli ennen sama. Pahoitin usein mieleni ja koin että mua vähätellään, mun asia ei ol tärkeä. Mä pääsin siitä yli kun seurasin tosi paljon muiden keskusteluja, olin vaan hiljaa ja tarkkailin. Oli äärettömän mielenkiintoista kun tajusin että se ”keskeyttäminen” on aivan luonnollista ja sitä tapahtuu about kaikissa keskusteluissa. Ja että on ihan ok käydä sivuraiteilla, höpistä jostain toisesta asiasta, nauraa yhdessä vitsille, kuunnella vielä joku täysin asiaan liittymätön kahden minuutin puhe ja sitten sanoa ”mut siis niin, kuten olin sanomassa...” ja jatkaa omaa juttuaan. Mulle se oli oikeesti iso helpotus. Ja nykyään osaankin itse luontevammin keskustella, mun juttu voi keskeytyä piiiitkäksikin aikaa, jopa tilanne ja paikka voi vaihtua ja sitten taas muistan että ”ainiin mulla jäi kesken, että..”. Ja sama tilanne on kaikilla muillakin!

Joo jotkut on dominoivampia, mutta peruskeskusteluun kuuluu just tollanen luoviminen. Kuin aasialaisessa liikenneruuhkassa. Jotenkin se sit vaan lutviutuu, vaikka kaikki pälättää osin päällekkäin.

No miettikääpä jotain Krista Kiurua kaverini. Aika lehmänhermoinen täytyy olla, ettei keskeytä kun lause jatkuu, jatkuu ja jatkuu aina seuraavan "ja, koska, sillä, mutta, lisäksi" sanan saattelemana.