Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tässä ketjussa saa saada itkupotkuraivarit koronatilanteen takia
21.04.2020 |
Pienetkin valituksen aiheet tai isommat hermoromahdukset ovat sallittuja.
Tuuletetaan paha mieli anonyymisti ulos ja jatketaan sitten leuka pystyssä eteenpäin.
Toisten syyllistäminen tai vähätteleminen on kiellettyä!
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Minua ahdistaa etäopiskelu ihan älyttömästi. En osaa enkä saa aikaan. Olen siis valmistunut jo yliopistosta työttömäksi, joten hakeuduin opiskelemaan alalle, jolla töitä olisi. Yhtenä kriteerinä oli myös se, että lähiopetusta pitää olla mahdollisimman paljon, koska huomasin jo nimittäin aiemmissa opinnoissa sen, että minusta ei yksinkertaisesti ole itsenäiseen opiskeluun. Kaikki opinnot nyt melkeinpä aivan seis, ja ärsyttää kun en minä halunnut näin opiskella kun tiesin jo etukäteen, että tällaiseen minusta ei ole!!
Täällä yks samaistuu 😫 meillä on muutenkin tosi paljon etänä niin nyt ei edes pääse edes sitä 1-3 x vko kouluun niiku normaalisti.. Joka päivä oon jotain yrittäny tehä mut tahnasesti etenee :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en jaksais koko aikaa kokata, suunnitella aterioita ja ruokatilauksia ja siivota. Rahaakin menee ruokaan paljon normaalia enemmän kun koululaiset syö kotona. Etätöitä pitäisi pystyä tekemään nyt vielä normaalia tehokkaammin, kun korona on lisännyt töitä. Teinien kanssa yritetään jakaa kotitöitä, mutta käytännössä minä joudun muistuttamaan kaikesta monta kertaa ennen kun mitään tapahtuu, roskapussitkin lojuu eteisessä päivätolkulla. Hermot menee!
Teinien välit kiristyy, teinien ja aikuisten välit samoin. Elämä on jatkuvaa ruoanlaittoa ja tiskaamista, pyykkäämistä ja siivousta. Piha odottaa hoitoa ja missä välissä mä sinne ehdin? Kaikki kiva vaihtelu on pyyhkäisty elämästä pois. Päivät on samanlaisia, wilma vainoaa ja nuorten pitäis itseohjautua siihen opiskeluun. Yksi ei meinaa millään pysyä kotona. Jatkuvaa vääntöä. Teen kaikkeni koko ajan perheen eteen omalta osaltani, mutta tuntuu ettei jälkikasvu arvosta eikä osaa olla hyvillään. Ottaa päähän!!
Olen ollut karanteenia vastaavissa olosuhteissa yli puoli vuotta sairauden vuoksi. Haaveilin keväästä, uimahallista ja kuntosalista syövänpaskan keskellä. Haaveilu siis jatkukoon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen romahtamispisteessä.
Lojun kotona missä milloinkin ja purskahtelen itkuun.
Yleensä olen jaksanut lähteä kerran päivässä ulos lenkille, mutta tänään ei onnistunut.
Niveliä särkee. Ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua ihmisiä, joilla palkka juoksee normaalisti koronasta huolimatta ja rahat vaan kertyy tilille myöhempää käyttöä varten, mutta siitä huolimatta kitisevät kuinka vaikeeta heillä nyt muka on koronan takia.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen romahtamispisteessä.
Lojun kotona missä milloinkin ja purskahtelen itkuun.
Yleensä olen jaksanut lähteä kerran päivässä ulos lenkille, mutta tänään ei onnistunut.
Niveliä särkee. Ahdistaa.
Voi että, toivotan voimia. Tänään on ollut keskimääräistä hankalampi päivä itselläkin. Tuntuu että en jaksa keksiä järkevää tekemistä lapselle, joka on tosi sosiaalinen ja uhma vielä on noususuhdanteinen, miehellä on rytmit ihan sekaisin ja se nalkuttaa! Töitä ei juuri saa tehtyä ja yksi projekti meni ihan munilleen kun en voi päivystää koko ajan netissä. Tekee vaan mieli herkkuja ja hautautua johonkin töllön uumeniin mutta ei voi.
Piristi tosin kun käytiin iltakävelyllä lapsen kanssa ja seurailtiin naapurin kissan touhuja metsässä.
Alue: Aihe vapaa
Eipä oo kesäksi töitä. Luvattiin jo, mutta tänään ilmoitettiin ettei ketään palkata töihin. Ehkä syksyllä sitten. Muita töitä oon hakenu, mutta aika hiljaistahan työmarkkinoilla tuntuu tällä hetkellä olevan. No, pärjäähän tässä työkkärin rahoilla, mutta olis ollu kiva päästä töihin kun siitä jo iloitsin saadessani tietää saaneeni töitä kesäkuun alusta. Kiitos korona vaan oikein kovasti tästäkin.