Mitä teen tälle elämälleni?
Tuntuu, että jokainen haaveeni on valtavan murikan alla.
Olen parisuhteessa, jossa en haluaisi olla. Ikä alkaa tulla vastaan perheen perustamista ajatellen. Sain töitä, mutta pätkittäistä. Haluaisin oman asunnon, tältä seudulta niitä saa suhteellisen edullisesti, mutta pelkään tulevan pätkäurani olevan lainan esteenä. Rakastuin toiseen mieheen, en tiedä hänen tunteistaan. Toinen jalka olisi lähdössä, mutta toinen pysyy paikoillaan epävarmuuden ja yleisen kyynistymisen vuoksi.
Laitanko kaiken risaiseksi ja alan tavoitella kuuta taivaalta, vai luovutanko ja totean että elämäni on tämän näköinen?
Kommentit (13)
Kun teillä ei ole lapsia niin anna palaa 👍
Voi kun kaikki olisikin niin helppoa, että menisi ja vain tekisi. Pelkään niin valtavasti, että teen virheen, oli siirtoni mikä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun kaikki olisikin niin helppoa, että menisi ja vain tekisi. Pelkään niin valtavasti, että teen virheen, oli siirtoni mikä hyvänsä.
Jätä ainakin nykyinen puolisosi. Sanoithan ettet halua olla hänen kanssaan.
Elät vain kerran! Tee miltä tuntuu, aina ei oo helppoa, mutta silti kannattaa kokeilla!!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun kaikki olisikin niin helppoa, että menisi ja vain tekisi. Pelkään niin valtavasti, että teen virheen, oli siirtoni mikä hyvänsä.
Jätä ainakin nykyinen puolisosi. Sanoithan ettet halua olla hänen kanssaan.
Samaa mieltä! Itse lähdin huonosta liitosta 32-vuotiaana, vaikka pelkäsinkin, etten löydä uutta, sopivaa miestä ajoissa niin, että ehtisin enää perustaa perhettä. Mutta elämä yllätti iloisesti, nykyinen mieheni tuli elämääni jo noin vuoden kuluttua erosta ja nyt meillä on kaksi lasta.
Lähteminen huonosta liitosta oli paras päätökseni ikinä.
Olet melko itsekäs kus.pää jos hukkaat toisen aikaa suhteessa, jossa et halua olla.
Sillä toisellakin on elämä ja se voisi käyttää aikansa paremmin, kuin jonkun k-pään kanssa.
Zinc
Joskus jatkuminen vaatii uskallusta muuttaa vanhaa, mikään ei muutu jos ei uskalla.
Minulla oli sellainen tilanne, että olin suhteessa jossa en halunnut olla. Meillä tosin on lapsi. Mutta ihastuin toiseen, perheelliseen mieheen. Ajattelin, ettei hän todellakaan olisi saatavilla, mutta lipsautin tunteeni hänelle. Erosin suhteestani ja hän omastaan, ja nyt olemme yhdessä. Ei todellakaan kaduta, että kokeilin onneani. Joskus kannattaa tehdä pelottavia asioita.
Mä hukkaan toisen ihmisen kanssa aikaa lasten takia. Oon sinnitellyt jo useamman vuoden ja kuusi edessä mutta kestän kyllä, pääasia että lapsilla on asiat hyvin. Tämä ei ole salaisuus, olen sanonut lasteni isälle että kesän 2026 jälkeen en ota yhtä ainutta raivohuutoa vastaan ja olen sanonut että ero on 2026 kun saadaan lapset aikuisiksi tai sitten ainakin toden teolla katsotaan haluaako toisen kanssa elää, epäilen.
Älä tee lapsia tai jos teet niin korkeintaan yksi jonka saa asiallisesti elätettyä ja kasvatettua yksinkin 👍
Zinc on oikeassa, tuhlaan mahdollisesti myös puolisoni aikaa. En voi kuitenkaan sille mitään, että tuo kommentti sai karvani pystyyn. Eikö riitä, että olen kiltisti elänyt muiden toivomaa elämää tähän asti, täytyykö mun tehdä myös omaa elämääni koskevat päätökset muiden tarpeet etunenässä? Milloin on mun vuoro?
Vierailija kirjoitti:
Zinc on oikeassa, tuhlaan mahdollisesti myös puolisoni aikaa. En voi kuitenkaan sille mitään, että tuo kommentti sai karvani pystyyn. Eikö riitä, että olen kiltisti elänyt muiden toivomaa elämää tähän asti, täytyykö mun tehdä myös omaa elämääni koskevat päätökset muiden tarpeet etunenässä? Milloin on mun vuoro?
Just do it!
Vierailija kirjoitti:
Zinc on oikeassa, tuhlaan mahdollisesti myös puolisoni aikaa. En voi kuitenkaan sille mitään, että tuo kommentti sai karvani pystyyn. Eikö riitä, että olen kiltisti elänyt muiden toivomaa elämää tähän asti, täytyykö mun tehdä myös omaa elämääni koskevat päätökset muiden tarpeet etunenässä? Milloin on mun vuoro?
Et kai ole tosissasi :O Ei kukaan tule sinulle haluamaasi elämää tarjoamaan, mistä muut edes voisivat tietää, mitä sinä todella haluat tai tarvitset. Et voi odottaa tuollaista keneltäkään. Ihan itse otat elämäsi omiin käsiisi tai sitten heität sen hukkaan, oma on päätöksesi.
Antaa mennä, kerran täällä vain eletään!!!!