Mitä teit kun puoliso kuoli?
Elämältä putosi täysin pohja pois,kun rakas vaimoni kuoli kk sitten.Olin hänen omaishoitajansa.Vaikka toisinaan riideltiin ja haukuttiin ja nälvittiin,vaihtaisin kaiken että saisin hänet takaisin.Kuukauden olen hoitanut paperisotaa,joka on uskomaton,jolla ei luulisi olevan mitään väliä.
Nyt istun tyhjässä kämpässä ja juttelen toisinaan vaimolle ja nukun sohvalla.
Tämä totaalinen tyhjyys on jotain sellaista mitä ei voi selittää,jos ei sitä itse koe.
Helppo sanoa että "kaikkihan me täältä lähdetään",kun on kaikki hyvin.
Sitten kun lähdetään sitä toista ei oikasti enää olekaan siinä.
En tiedä minne kirjottais,kun oon 5-kymppinen vanha ukko,mutta johonkin oli vaan pakko purkaa päätänsä.
Pitäkää huolta toisistanne ja perheistänne,ne kun eivät ole tulleet tänne jäädäkseen.
Ne on ne pienet hetket,jotka muistaa ja tekee elämästä elämisen arvoisen,vaikkei niitä silloin niin huomaisikaan.
Kaikkee hyvää kaikille!Mika
Kommentit (4)
Tuo on nyt kyllä tullut väärälle osastolle.
Osanottoni.
Hyvän ystäväni vaimo kuoli yllättäen muutama vuosi sitten ja sitä surua oli hirveä katsoa.
Kyllä hän siitä yli pääsi, vaikka aluksi näytti tosi pahalta.
Osanottoni Mika ja voimia todella rankkaan elämänvaiheeseen. Toivottavasti saisit juttuseuraa tuttavista, sukulaisista tms. koska tämä palsta voi olla hieman julma paikka ja kuka tahansa voi nimettömänä kommentoida mitä tahansa ikävää. Minä en ole menettänyt puolisoani, mutta se on asia, jota pelkään eniten, joten halusin vain kirjoittaa sinulle ja toivottaa voimia jaksaa eteenpäin päivä kerrallaan ❤️
Mika asutko isommassa kaupungissa, jossa seurakunnat ja vastaavat järjestävät leskiryhmiä? Onko sinulla suvussa tai ystävien joukossa juttukaveria, jopa itsekin leskeksi jäänyttä ihmistä? Minulta kuoli avopuoliso kun olin 33-vuotias, pian tasan kymmenen vuotta sitten melko lailla odottamatta. Muutin asumaan vanhempieni luokse koska menin asiasta niin tolaltani. On hyvä että juttelet edelleen vaimollesi - itsekin tein vastaavaa ja nukuin puolisoni vaatteiden kanssa. Toivon sinulle paljon voimia, ja toivon, että löydät ihmisiä joiden kanssa keskustella. Myös tuo kiitollisuus, jota sinäkin tunnut kokevan vaimosi kanssa vietetystä ajasta ja yhteisistä hetkistä, on hyvin kannattelevaa ja parantavaa. Uskon että opit lopulta elämään menetyksesi kanssa.