Hautajaiset ja riita suvun kanssa
Isäni menehtyi viikko sitten, nyt on riitaa suvun kanssa hautajaisista ja minne tuhkat menee. Kuka siis päättää lopulta mitä tehdään, minä ja sisarukseni vaiko isäni äiti ja isäni sisarukset?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No avataan vähän, kun tuntui jotain kiinnostavan. Sukuhauta löytyy, jossa on jo pappani ja hänen vanhemmat, sinne me lapset isä haluttaisiin, mutta mummo eli isäni äiti ja isäni sisarukset haluavat tuhkat muistolehtoon. Ei tässä kukaan halua riidellä. Valitettavasti kuolema tuli äkillisenä ja yllätyksenä, ei siis koskaan ollut puhetta mitä isä halusi. Ap
Asia nyt menee vain niin, että te ette voi haudata isäänne toisten hautapaikkaan, vaikka kuinka mukavalta se tuntuisi.
Myös isäni täti, jonka suvun hauta tämä sukuhauta on haluaa, että isäni tuhkat haudattaisiin sinne. Ap
Silti. Hautapaikan haltija silti päättää, ketä sinne haudataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No avataan vähän, kun tuntui jotain kiinnostavan. Sukuhauta löytyy, jossa on jo pappani ja hänen vanhemmat, sinne me lapset isä haluttaisiin, mutta mummo eli isäni äiti ja isäni sisarukset haluavat tuhkat muistolehtoon. Ei tässä kukaan halua riidellä. Valitettavasti kuolema tuli äkillisenä ja yllätyksenä, ei siis koskaan ollut puhetta mitä isä halusi. Ap
Asia nyt menee vain niin, että te ette voi haudata isäänne toisten hautapaikkaan, vaikka kuinka mukavalta se tuntuisi.
Tästä sukuhaudan käyttämisestä kysykää seurakunnalta. Minun ymmärtääkseni, jos sukuhauta on sellainen, että siihen pystyy hautaamaan vielä, niin mitään estettä ei ole. Te lapset asian päätätte ja te huolehditte hautajaisista. Ei sukuhauta ole mikään "toisten hautapaikka," jos se on suvun hautapaikka.
Kuolemasta on vasta viikko, joten kaikki on vielä avoinna ja ihmiset voi olla pois tolaltaankin ja esittää kuka mitäkin. Kuitenkin rintaperilliset on ne, joille tämä asia kuuluu. Perinnöstäkään ei tule riitaa, kun kukaan muu ei mitään peri, vain lapset perivät isänsä.
Jos muut sukulaiset motkottavat, niin sitten motkottavat. Aina ei voi tehdä jokaisen mielen mukaan.
Riitelyt kyllä laantuu ajan mittaan. Ei kukaan jaksa ian kaiken, ja mistä riitelisivät?
Otan osaa isäsi kuoleman johdosta. Nythän on tämä tilanne päällä, että vain pienimuotoisia muistotilaisuuksia voi pitää, niin ei ainakaan voi syyttää ketään, että ihan jokaista kumminkaimaa ei ole kutsuttu. Toivotan voimia suureen suruun!
Siksi tiedän, että tämä ei ole niin yksinkertaista, koska olen ollut samassa tilanteessa. Sukulaiselle olisi haluttu hautapaikka hautaan, mihin oli jo varattu hautapaikat toisille sukulaisille. Siinä ei itkupotkuraivaritkaan auttaneet, koska hautapaikan varanneet eivät halunneet kyseistä sukulaista hautaansa.
täällä ja Helsingissäkinhän kaikkien tuhkat viskotaan joukkokasaan, tuulen siroteltavaksi johonkin yhteen paikkaan, jossa kai vieressä joku iso kivi tms?
Siinä sitten ne on kaikki yhessä isossa kasassa .
Tähän on pakanakirkko mennyt,
ei edes kunniallisia hautajaisia, maahanpanijaisia anneta. Koska se maksaa.
On teillä sekin vaihtoehto, että otatte ihan oman haudan ja katsotte sellaisen ,johon voi laittaa aikanaan omatkin tuhkat. Loppuu riitelyt siihen, kun kerran isänne tahto ei ollut tiedossa. Eli aloitatte oman sukuhaudan.
Meillä on isäni haudassa tilaa kuudelle uurnalle. Mahtuu vielä mutsi, minä, mun mies, sisko ja sen mies. Keskusteltiin asiasta aikoinaan. Kaikille meille sopii, että tuhkaksi tullaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No avataan vähän, kun tuntui jotain kiinnostavan. Sukuhauta löytyy, jossa on jo pappani ja hänen vanhemmat, sinne me lapset isä haluttaisiin, mutta mummo eli isäni äiti ja isäni sisarukset haluavat tuhkat muistolehtoon. Ei tässä kukaan halua riidellä. Valitettavasti kuolema tuli äkillisenä ja yllätyksenä, ei siis koskaan ollut puhetta mitä isä halusi. Ap
Asia nyt menee vain niin, että te ette voi haudata isäänne toisten hautapaikkaan, vaikka kuinka mukavalta se tuntuisi.
Tästä sukuhaudan käyttämisestä kysykää seurakunnalta. Minun ymmärtääkseni, jos sukuhauta on sellainen, että siihen pystyy hautaamaan vielä, niin mitään estettä ei ole. Te lapset asian päätätte ja te huolehditte hautajaisista. Ei sukuhauta ole mikään "toisten hautapaikka," jos se on suvun hautapaikka.
Kuolemasta on vasta viikko, joten kaikki on vielä avoinna ja ihmiset voi olla pois tolaltaankin ja esittää kuka mitäkin. Kuitenkin rintaperilliset on ne, joille tämä asia kuuluu. Perinnöstäkään ei tule riitaa, kun kukaan muu ei mitään peri, vain lapset perivät isänsä.
Jos muut sukulaiset motkottavat, niin sitten motkottavat. Aina ei voi tehdä jokaisen mielen mukaan.
Riitelyt kyllä laantuu ajan mittaan. Ei kukaan jaksa ian kaiken, ja mistä riitelisivät?
Otan osaa isäsi kuoleman johdosta. Nythän on tämä tilanne päällä, että vain pienimuotoisia muistotilaisuuksia voi pitää, niin ei ainakaan voi syyttää ketään, että ihan jokaista kumminkaimaa ei ole kutsuttu. Toivotan voimia suureen suruun!
Siksi tiedän, että tämä ei ole niin yksinkertaista, koska olen ollut samassa tilanteessa. Sukulaiselle olisi haluttu hautapaikka hautaan, mihin oli jo varattu hautapaikat toisille sukulaisille. Siinä ei itkupotkuraivaritkaan auttaneet, koska hautapaikan varanneet eivät halunneet kyseistä sukulaista hautaansa.
Jatkan vielä selvennykseksi, että nykyään ei myönnetä mitään ikuisuus-sukuhautapaikkoja. Hautapaikat myönnetään 25-50 vuodeksi. Joten ei ole olemassa enää mitään ikuista maapalaa hautausmaalla, minne voidaan tuoda kaikki sukulaiset haudattavaksi, kun joku näin haluaa.
Monille on tullut ylläripyllärinä juuri se, että sitä sukuhautaa ei ole enää olemassa, vaan se on palautettu takaisin seurakunnalle.
Onko tässä kyse siitä, että mummo haluaa ko. hautapaikan itselleen? Sehän olisi luonnollista, että haluaa tulla haudatuksi puolisonsa viereen. Hautapaikkojen määrä on rajoitettu, eli välttämättä tilaa ei siksi jää muille.
Kuka elossaolevista siis omistaa sukuhaudan? Papan suku? Sieltä vain lupa ja uurna sinne.
Kunniallisia hautajaisia on monenlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No avataan vähän, kun tuntui jotain kiinnostavan. Sukuhauta löytyy, jossa on jo pappani ja hänen vanhemmat, sinne me lapset isä haluttaisiin, mutta mummo eli isäni äiti ja isäni sisarukset haluavat tuhkat muistolehtoon. Ei tässä kukaan halua riidellä. Valitettavasti kuolema tuli äkillisenä ja yllätyksenä, ei siis koskaan ollut puhetta mitä isä halusi. Ap
Asia nyt menee vain niin, että te ette voi haudata isäänne toisten hautapaikkaan, vaikka kuinka mukavalta se tuntuisi.
Myös isäni täti, jonka suvun hauta tämä sukuhauta on haluaa, että isäni tuhkat haudattaisiin sinne. Ap
Silti. Hautapaikan haltija silti päättää, ketä sinne haudataan.
Ei päätä. Asia menee kirkkolain mukaan;
Hautaoikeuden haltijan nimeäminen
Hautauksen jälkeen lähiomaisten on sovittava keskenään (vuoden kuluessa) kuka nimetään hautaoikeuden haltijaksi hautaan. Hautaoikeuden haltija toimii yhdyshenkilönä seurakuntaan päin ja edustaa vainajan oikeudenomistajia ja myös niitä, jotka voivat hautaan tulla haudatuiksi, sekä vastaa ja tekee päätökset haudan hoitoon ja muistomerkkiin liittyvistä asioista (Kirkkolaki 17 luku 3 §).
Olemassa olevalle haudalle on hautaoikeuden haltija nimettävä, jos hautaoikeuden haltijaa ei ole nimetty aikanaan ollenkaan, haltija on kuollut tai hautaoikeuden haltijaa ei ole nimetty nykyisin voimassa olevan lain mukaan kaikki asianosaisia kuulemalla.
Hautaoikeuden haltijaa nimettäessä on kuultava hautaoikeuden omaavia henkilöitä. Hautaoikeus hautaan määräytyy sukulaisuussuhteesta hautaan ensimmäiseksi haudattuun vainajaan hautaamisjärjestyksen mukaan (Kirkkolaki 17 luku 4 § Hautaamisjärjestys). Hautaoikeus on ensimmäiseksi hautaan haudatun vainajan suoraan etenevässä ja takenevassa polvessa olevilla henkilöillä ja heidän aviopuolisoilla. Hautaoikeuden omaavista esitetään tarvittaessa sukuselvitys ja allekirjoitukset erillisillä liitteillä, joissa on oltava hautapaikan tiedot.
Periaatteessa kaikki yhdessä.
Jos suvulla sukuhauta, niin tuhkat sinne, vaikka lapset asuisi eri paikkakunnalla.
Usein lapset haluavat vanhempansa haudattavan samalle paikkakunnalle missä asuvat, eikä sukuhautaan, mutta kun elämä menee eteenpäin ja suunnitelmat muuttuvat ja lopulta muutetaan kokonaan pois paikkakunnalta, eikä kukaan lopulta ole hoitamassa hautaa ja hauta on käytössä vain 25v. Jos ei ole sukuhautaa, niin ainakin samalle paikkakunnalle, missä varsinaiset sukujuuret.
Yhden sukupolven jälkeen ketään ei kiinnosta, minne mikäkin ukko tai akka on haudattu.
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä kyse siitä, että mummo haluaa ko. hautapaikan itselleen? Sehän olisi luonnollista, että haluaa tulla haudatuksi puolisonsa viereen. Hautapaikkojen määrä on rajoitettu, eli välttämättä tilaa ei siksi jää muille.
Olen samaa mieltä. Jos suku paisuu ja paisuu niin eihän sinne hautaan mahdu porukkaa mielin määrin. Uurnia mahtuu enemmän kuin arkkuja. Muistan joskus kuulleeni että vanhan arkun päälle voidaan seuraava hautaus tehdä vasta 30 vuoden päästä. Riippuu siitä monenko paikan hauta on kyseessä ja milloin edelliset on haudattu ja onko tuhlattu vai ei. Kannattaa vielä keskustella mummon kanssa, luulen että hän pelkää ettei itse mahdu sinne jos poikansa vie nyt yhden paikan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä kyse siitä, että mummo haluaa ko. hautapaikan itselleen? Sehän olisi luonnollista, että haluaa tulla haudatuksi puolisonsa viereen. Hautapaikkojen määrä on rajoitettu, eli välttämättä tilaa ei siksi jää muille.
Olen samaa mieltä. Jos suku paisuu ja paisuu niin eihän sinne hautaan mahdu porukkaa mielin määrin. Uurnia mahtuu enemmän kuin arkkuja. Muistan joskus kuulleeni että vanhan arkun päälle voidaan seuraava hautaus tehdä vasta 30 vuoden päästä. Riippuu siitä monenko paikan hauta on kyseessä ja milloin edelliset on haudattu ja onko tuhlattu vai ei. Kannattaa vielä keskustella mummon kanssa, luulen että hän pelkää ettei itse mahdu sinne jos poikansa vie nyt yhden paikan.
Ei tuhlattu vaan tuhkattu (auto corr ei näköjään tunnista tuhkaus-sanaa)
Vierailija kirjoitti:
No avataan vähän, kun tuntui jotain kiinnostavan. Sukuhauta löytyy, jossa on jo pappani ja hänen vanhemmat, sinne me lapset isä haluttaisiin, mutta mummo eli isäni äiti ja isäni sisarukset haluavat tuhkat muistolehtoon. Ei tässä kukaan halua riidellä. Valitettavasti kuolema tuli äkillisenä ja yllätyksenä, ei siis koskaan ollut puhetta mitä isä halusi. Ap
Jos sukuhauta, mutta onko siellä vapaita "paikkoja" eli kuinka monta paikkaa on aikoinaan ostettu ja kuinka kauan edellisestä hautauksesta on ollut. Sukuhautaan vainaja lasketaan uurnassa n. 60 cm syvyytee, eikä tuhkia ei voi sirotella, ainoastaan muistilehtoon
Näitä ei voi päättää omaiset tai haudan maksanut, vaan perustuu lainsäädäntöön.
Entä jos taustalla on juridiset asiat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siis lapset samaa mieltä? Mitään ongelmaa ei ole, jos lapset keskenään ajattelee samoin. Ihan sama mitä muu suku sanoo.
Itse asiassa ei ole noin yksinkertaista. Jos hautapaikan maksajat (kuten tässä varmaan lapsenlapset eivät ole maksaneet isovanhempiensa hautapaikkaa) eivät halua jotain sukulaista sinne samaan hautaan, ei lapsenlapsilla ole siihen mitään sanomista. He hommaavat isälleen muualta hautapaikan.
Ns. sukuhauta ja sen haltijuus siirtyy yhdelle omistajalle. Eli suvussamme isovanhempien haudan haltijuus siirtyi isälleni. Kun isäni kuoli, äidilleni. Hautapaikka oli maksettu 25 vuodeksi. Äitini maksoi sen uudelleen 2 vuodeksi ja siinä on hänelle myös hautapaikka. Äidiltäni se siirtyy jollekkin meistä lapsista, kenelle kuuluu myös velvollisuus pitää haudasta huolta.
Joten se, joka hautapaikan maksaa, se myös päättää. Me emme voi tietää, miksi ap.n isää ei haluta samaan hautaan isovanhempien kanssa, joten tyhjä meidän on täällä siitä kiistellä ja tapella ja haukkua hautapaikan hoitajaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuka elossaolevista siis omistaa sukuhaudan? Papan suku? Sieltä vain lupa ja uurna sinne.
Hautapaikan omistajuus menee yhdelle ihmiselle, eli todennäköisesti juuri tässä tapauksessa ap.n isän vanhemmista jommalle kummalle. Ja kun hän ei halua poikaansa isovanhempien hautaan, niin silloin se menee vain niin, vaikka tädit ja kumminkaimat olisi toista mieltä.
Surullista, mutta realiteetit nyt menee vain näin.
Oliko isäsi varmasti pappasi poika? Tuli vain mieleen kun mummosi vastustaa sukuhautaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No avataan vähän, kun tuntui jotain kiinnostavan. Sukuhauta löytyy, jossa on jo pappani ja hänen vanhemmat, sinne me lapset isä haluttaisiin, mutta mummo eli isäni äiti ja isäni sisarukset haluavat tuhkat muistolehtoon. Ei tässä kukaan halua riidellä. Valitettavasti kuolema tuli äkillisenä ja yllätyksenä, ei siis koskaan ollut puhetta mitä isä halusi. Ap
Asia nyt menee vain niin, että te ette voi haudata isäänne toisten hautapaikkaan, vaikka kuinka mukavalta se tuntuisi.
Myös isäni täti, jonka suvun hauta tämä sukuhauta on haluaa, että isäni tuhkat haudattaisiin sinne. Ap
Silti. Hautapaikan haltija silti päättää, ketä sinne haudataan.
Ei päätä. Asia menee kirkkolain mukaan;
Hautaoikeuden haltijan nimeäminen
Hautauksen jälkeen lähiomaisten on sovittava keskenään (vuoden kuluessa) kuka nimetään hautaoikeuden haltijaksi hautaan. Hautaoikeuden haltija toimii yhdyshenkilönä seurakuntaan päin ja edustaa vainajan oikeudenomistajia ja myös niitä, jotka voivat hautaan tulla haudatuiksi, sekä vastaa ja tekee päätökset haudan hoitoon ja muistomerkkiin liittyvistä asioista (Kirkkolaki 17 luku 3 §).
Olemassa olevalle haudalle on hautaoikeuden haltija nimettävä, jos hautaoikeuden haltijaa ei ole nimetty aikanaan ollenkaan, haltija on kuollut tai hautaoikeuden haltijaa ei ole nimetty nykyisin voimassa olevan lain mukaan kaikki asianosaisia kuulemalla.
Hautaoikeuden haltijaa nimettäessä on kuultava hautaoikeuden omaavia henkilöitä. Hautaoikeus hautaan määräytyy sukulaisuussuhteesta hautaan ensimmäiseksi haudattuun vainajaan hautaamisjärjestyksen mukaan (Kirkkolaki 17 luku 4 § Hautaamisjärjestys). Hautaoikeus on ensimmäiseksi hautaan haudatun vainajan suoraan etenevässä ja takenevassa polvessa olevilla henkilöillä ja heidän aviopuolisoilla. Hautaoikeuden omaavista esitetään tarvittaessa sukuselvitys ja allekirjoitukset erillisillä liitteillä, joissa on oltava hautapaikan tiedot.
Kyllä se menee vain niin, että ei sinne toisten hautaan voi noin vain kaikki sukulaiset tunkea. Juuri kokemuksesta olen tämän sivusta seurannut ja kyllä hautapaikan haltija päättää, keitä sinne haudataan. Hän on paikan lunastanut ja maksanut ja päättää, jos ei halua jotakuta sinne haudattavan.
Kyseessä oli tässäkin, että oli varannut itselleen hautapaikan sukuhautaan ja sukulaiset olisi halunneet vainajan sinne kotipaikkakunnalle, kun olettivat, että mummi sitten hoitaa haudan ja maksaa kulut ja heidän ei tarvitse huolehtia enää mistään. Mutta mummi oli tiukkana ja sanoi, että hän on paikkansa lunastanut, niin kyllä hänet sinne haudataan, eikä niin, että sukulainen vie sen paikan ja hänet haudataan muualle, kuin puolisonsa viereen.
Vierailija kirjoitti:
Lapset päättävät. Ja olisi kannattanut aikoinaan isältä, mihin hän itse haluaa tuhkansa päätyvän.
Ja toisaalta, jos on jokin sukuhauta, johon on jo muitakin suvusta haudattu se on luonnollinen valinta.
Jos lapset hautaavat isän tuhkan nyt asumalleen paikkakunnalle, hauta saattaa jäädä lopulta sinne yksin, koska lapset voivat muuttaa seudulta pois.Moni haluaa päätyä lapsuusaikojensa multiin, ainakin useimmat.
Aina pitäisi tehdä hautaustestamentti...mutta missä sitä säilyttää, niin että löytyy ajoissa.
Moni tahtoo sukuhautaan, minä en, mulla on vapaamuotoinen ohje kirjoitettuna "Ei missään nimessä sukuhautaan. Ohje on sitova!" Koska tiedän että ei-niin-rakkaiden sukulaisteni mielestä "tottakai sukuhautaan".
Tästä sukuhaudan käyttämisestä kysykää seurakunnalta. Minun ymmärtääkseni, jos sukuhauta on sellainen, että siihen pystyy hautaamaan vielä, niin mitään estettä ei ole. Te lapset asian päätätte ja te huolehditte hautajaisista. Ei sukuhauta ole mikään "toisten hautapaikka," jos se on suvun hautapaikka.
Kuolemasta on vasta viikko, joten kaikki on vielä avoinna ja ihmiset voi olla pois tolaltaankin ja esittää kuka mitäkin. Kuitenkin rintaperilliset on ne, joille tämä asia kuuluu. Perinnöstäkään ei tule riitaa, kun kukaan muu ei mitään peri, vain lapset perivät isänsä.
Jos muut sukulaiset motkottavat, niin sitten motkottavat. Aina ei voi tehdä jokaisen mielen mukaan.
Riitelyt kyllä laantuu ajan mittaan. Ei kukaan jaksa ian kaiken, ja mistä riitelisivät?
Otan osaa isäsi kuoleman johdosta. Nythän on tämä tilanne päällä, että vain pienimuotoisia muistotilaisuuksia voi pitää, niin ei ainakaan voi syyttää ketään, että ihan jokaista kumminkaimaa ei ole kutsuttu. Toivotan voimia suureen suruun!