Miten selvitä järjissään synnyttäneiden osastolla 3 hengen huoneessa?

että joillain on ollut mukavia hetkiä huonekavereiden kanssa. Itselläni oli varmaan Euroopan huonoin tuuri siinä suhteessa :( Molemmat huonekaverini jäivät minulle täysin tuntemattomaksi, en tiedä edes heidän nimiään, vaikka olimme samassa huoneessa kolme päivää. Eikä heidän kanssaan puhuttu oikeastaan yhtään mitään.



Syynä tähän on se, että molempien miehet olivat osastolla klo 10-20. Ehkä siinä on syy, miksi ahdistuin siellä kolmen hengen (+ kaksi miestä jatkuvasti...) huoneessa aivan totaalisesti. Oma mieheni kävi päivittäin noin pari tuntia, muun ajan olin " yksin" näiden vieraiden ihmisten kanssa pienessä huoneessa. Kun siihen lisätään molempien huonekavereiden lukuisat vieraat illalla niin huh.



Ehkä sitten Tyksissä sinänsä ei ollutkaan vikaa, vaan ainoastaan tässä huoneessa :( Toivottavasti seuraavalla kerralla kävisi parempi tuuri!

Tämä aihe kiinnosti näköjään muitakin kuin minua. Näiden viestien perusteella aloin ajatella että ehkäpä tyksissäkin olisi hyvä rajoittaa lisää tuota vierailua. Isät ovat osastolla vähän " välttämätön pakko" ;) mutta muiden vierailutunti voisi olla vaikka joka toinen päivä. Eiköhän ne kaverit ja kummin kaimat ehdi vauvan nähdä päivän viiveelläkin. Vieraita varmasti eniten vastaanottavat ne äidit, joilla synnytys meni hyvin ja jotka ovat pirteitä, kun taas tärkeintä olisi huomioida se, että väsyneille äideille on rauhaa toipua. Pirteät äidithän jaksavat sitten vastaanottaa vieraita vaikka heti kotonakin.

Hyvä vinkki tuli joltakin, että sermin voi saada erikseen pyytämällä, kiitos! Mun mielestä päätyverhot pitäisi olla muutenkin, ei niiden asentaminen kovin paljon rahaa veisi ja lisäisi yksityisyyttä huimasti.

Kyllä tuosta osastoajasta varmasti hengissä selvitään, mutta parilla pikkuparannuksella siitä voisi saada aika paljon rauhallisempaa toipuville synnyttäjille.

itselleni sattui viimeksi tylsästi koska samassa huoneessa a) ulkomaalainen äiti joka ramppasi luokseni juttelemaan niitä näitä vaikka kuinka vedin verhoja eteen saman tekivät myös hänen erittäin sosiaaliset vieraansa ja b) äiti jolla esikoinen ei malttanut pysyä paikoillaan vaan tuli kiipeilemään sängylleni ym. ja ilmeisesti tämä äiti miehensä kanssa oli vain tyytyväinen kun saivat olla hetken kahdestaan... Oma vauvva oli todellinen yöhuutaja ja samoin tuon äidin B. Olin etukäteen päättänyt viipyä sairaalassa jotta säästyisin esikoisen hoidolta, ruoanlaitolta ja siivoukselta :) Tällä kertaa olen ajatellut että jos meno on smanaliasta niin lähden oitis kotiin. Eli kyllä siitä selvisi, muttei levosta ja rauhasta ollut kyllä tietoakaan. Onneksi sairaalassa ei ole pakko olla kauaa jos kaikki on mennyt/ menee putkeen.

mutta itselläni oli tosi kamalaa juuri tyksissä. Jouduin kahden hengen huoneeseen ylipaikalle kolmenneksi. Sänkyni oli ihan ovessa kiinni, eikä mitään näkösuojaa ovesta tulijoihin. Ja huonekavereideni miehet tosiaan " asuivat" siellä myös koko päivän. Lisäksi vierastunnilla toisella kävi valtavasti vieraita, parhaimmillaan 6 vierasta samaan aikaan. Ja osa joutui seisomaan sängyssäni kiinni, kun muualle ei kertakaikkiaan mahtunut. Siinä sitten opettelet imettämistä, murehdit jälkivuodosta joka tahri yöpaidan ja yrität tutustua pieneen vauvaasi.



Huoneessa ei ollut mitään yksityisyyttä, ilma tunkkaista ja jatkuvaa hälinää. Olin todella väsynyt, ensin supistusten takia valvoin pari yötä kotona ja kolmantena yönä synnytin. Valtava univelka siis päällä :( Koko osastolla olo ajan torkuin max. tunnin pätkiä, koska jos oma vauva nukkui niin jonkun toisen huusi.



Lisäksi hoitajat eivät kaikki olleet ihan ehkä oikealla alalla... Tästä kuulin tuttaviltani tosin jo etukäteen.



Vauva voi hyvin, eikä itseänikään vaivannut kuin hirmuinen väsymys. Taistelin itseni pois sieltä kolmantena päivänä synnytyksestä, vaikka kuulemma eivät ensisynnyttäjiä päästä kuin vasta neljäntenä... Jouduin tosissani sanaharkkaan erään lastenhoitajan kanssa, hän syytti minua itsekkääksi halutessani kotiin :(



Kotiin päästyäni olin NIIN väsynyt, etten ole koskaan elämässäni ollut. Olo oli aivan hirveä. Mutta kotona sain sentään levätä rauhassa. Tyksissä hoitajista ei ollut mitään apua, valittivat että henkilökuntaa liian vähän eivätkä ehdi. Eivätkä mielellään ota vauvoja yöksi " vauvalaan" .



Seuraavassa raskaudessa ja synnytyksessä en mitään niin pelkää, kuin joutumista osastolle synnytyksen jälkeen. Olen vakavissani miettinyt polikliinistä synnytystä tai pienempään sairaalaan menoa. Tuo oli minulle hirveän rankka kokemus.



Hyvä ystäväni on synnyttänyt kaksi lastaan Jorvissa ja on kehunut kovasti. En ole voinut kuin kateellisena kuunnella, miten siellä on otettu äiti ja vauva oikeasti huomioon!



Toivon todella, että sinulla on parempi tuuri tyksissä. Tsemppiä synnytykseen :)

Se riippuu tosiaan aika paljon tuurista miten sairaalassaoloaika menee jos on yhteishuoneessa. Olen kolme kertaa synnyttänyt Tyksissä ja viimeisin kerta oli kyllä kamalin. Muuten ei mitään, sain jopa ikkunasängyn, mutta vieruskaverini kuorsasi nukkuessaan aivan hirvittävästi. Yritin yöllä aina töniä häntä ja hänen sänkyään mutta ei se auttanut kuin hetkeksi. Kätilökin eräänä yönä kävi huoneessamme ja vain ihasteli miten sikeästi tämä äiti nukkuu kun oli ollut päivällä niin väsynyt... Onneksi jouduin olemaan siellä vain kaksi yötä. Eräs kaveri oli tässä vähän aikaa sitten siellä synnyttämässä ja hän sai olla ihan yksin kolmen hengen huoneessa ekan vuorokauden kun ei ollut tunkua :)



Nyt kun olen neljättä kertaa menossa niin tosiaan harkitsen sitä polikliinistä synnytystä. Tai paras vaihtoehto olisi mielestäni olla siellä yksi yö jotta näkisin miten toivun ja sitten voisin mennä kotiin jatkamaan. Kotona on toki isommat lapset mutta niin olisi myös mies joka kyllä hoitaisi heidät ja myös ruoanlaiton ja siivouksen jotta minä saisin levätä. Saa nähdä miten käy, päästävätkö he minut aiemmin kotiin vai ei.. Tai ei kai siellä nyt ketään voi väkisin pitää jos äiti ja vauva voivat hyvin, tosin sitten pitäisi kuitenkin käydä siellä se lastenlääkärin tarkastus tekemässä.

TYKSissä oli myös yhden hengen huoneita, muistaakseni niitä oli kaksi sillä osastolla jolla itse olin. Kannattaa kysellä jos on vapaana. Itse pääsin yhden hengen huoneeseen.

Ihan saman kysymyksen kanssa olen paininut...Mitä jos huoneeseen tulee jonku etnistä taustaa oleva muslimi, jonka koko helvetin suku viettää sairaalassa käytännössä saman ajan (noh, melkein) kuin itse äiti ja lapsi????



Pitäisikö sittenkin kysellä perhehuoneen perään? Koska itsekkään en ole hirveän sosiaalinen uudessa tilanteessa, jossa haluaa tutustua rauhassa uuteen ihmiseen että oppia toimimaan hänen kanssaan. Ja vielä jos kauheet univelat painaa päälle, siitä on leikki aika kaukana. Tosin en arkaile sanoa jos huoneessa lappaa liikaa porukkaa vierailuaikojen ulkopuolella...Mutta jo se että täytyy sanoa itsestään selvästä asiasta...Joo...



Lycka till vaan kaikille jotka ovat menossa synnyttämään, toivottavasti kaikki menee hyvin! (ja tämä kokemus on parempi kuin kuullut kertomukset ja oma kohtaiset kokomukset)



Aurinkoisin terkuin

Bää* rv 32+3

jos vieraita lappaa ja vauvat huutaa. Itse synnytin 2004 kesällä Keski-Suomen keskussairaalassa ja jouduin osastolle 5 jossa ovat sektoidut äidit sekä ne joilla on ollut jotain poikkeavaa raskaudessa ja/tai synnytyksessä. Muut ovat osastolla 6 eli ne joilla ei ole mitään ihmeellistä ollut. Osastolla oli aivan mahtava henkilökunta ja ruoka oli hyvää ja sitä söinkin aina tosi paljon!!! Kukaan muu ei näyttänyt ottavan niin paljon ruokaa lautaselleen kuin minä. ;) Ruoka haettiin itse käytävältä huoneeseen tai sitten kätilöt toi jos ei itse pystynyt vielä nousemaan ylös. Olin kolmen hengen huoneessa, ikkunapaikalla. Vessat ja suihkut olivat käytävällä. :( Olimme toivoneet perhehuonetta mutta emme saaneet sitä koska niitä oli ainakin silloin vain 3 tai 4 kpl ja ruuhkaa oli. Huoneessa oli lisäkseni kaksi äitiä. Toisen äidin vauva oli vastasyntyneiden teholla ja toisen vierihoidossa normaalisti kuten myös omani. Olin neljä päivää sairaalassa ja muistaakseni joka yö vein vauvan lastenhuoneeseen jotta saisin levätä. Pyysin että vauva tuotaisiin aina syömään tarvittaessa ja näin tapahtuikin. Se oli kyllä väsyttävää kun toisen vauva alkoi huutaa yöllä ja oma oli lastenhuoneessa ja sitten heräsi siihen toisen itkuun.... No, jonain yönä oli sitten kummankin vauvat lastenhuoneessa ja sai levätä. Onneksi muilla äideillä kävi aika vähän vieraita huoneessa koska sairaalassa on muiden kuin isän ja sisarusten vierailut kielletty huoneissa. Käytävällä voi tavata sitten muitakin. Pidin myös verhoja kokoajan sänkyni ympärille vedettynä jotta sain omaa rauhaa. Huonekaverini olivat onneksi mukavia ja aika rauhallisia. Jälkeenpäin ajatellen oli ehkä ihan hyvä että olin ryhmähuoneessa koska koin jonkin asteista ahdistusta synnytyksen jälkeen ja vauvakin tuntui aivan vieraalta eikä tippaakaan rakkaalta. Olin myös jonkin verran itkuinen ja olisin halunnut että mies olisi voinut olla kokoajan vierelläni tukena. Tuntuu nyt että jos olisin ollut yksin jossain huoneessa niin olisin saattanut vaan ahdistua enemmän. Nyt menen samalle osastolle syksyllä ja toivomme ehkä kuitenkin perhehuonettta jotta saan levätä rauhassa. En halua uskoa että sama ahdistuneisuus tällä kertaa toistuu ja ainahan voin pyytääkin päästä ryhmähuoneeseen jos siltä tuntuu. Voi olla että esikoinen viettää yönsä kuitenkin muualla kuin sairaalassa jotta saan tosiaan levätä. Viime kerralla sain kyllä jotenkuten levättyäkin mutta minäkään en ole ollut koskaan niin väsynyt elämässäni kuin silloin kun tulin kotiin esikoisen kanssa. Silloin tuntui siltä että että voisin nukahtaa vaikka pystyyn ja mielentilakin oli TODELLA epätodellinen ja itkeskelin vaan! Nyt yritän todella hyödyntää sairaala-aikaa jos vaan mahdollista kun kotona on 2v esikoinen. Ja on syytäkin koska tämä syntyy suunnitellulla sektiolla ja voin olla melko kipeä. Toivot vaan perhehuonetta jos sellaisia on tarjolla ja sitten etenet tilanteen mukaan mikä parhaalta tuntuu. Tsemppiä!!

Flofer rv 25+3

vauva ja äiti ovat kunnossa jne. niin minusta on sekä vauvan että äidin kannalta parasta kotiutua nopeasti. Itse sain esikoisen helmikuussa TAYS:ssa ja ainoa ikävä asia sairaalareissussa oli juuri tuo osastolla olo. Kolme yötä olin, enkä nukkunut kuin muutamia lyhyitä pätkiä per yö. Oli kuuma, meteliä, yksi kaameasti kuorsaava äiti, kova sänky, hiostava muovi sängyssä, alkeelliset ja kylmät suihku ja wc-tilat...Kotiin päästyämme nukkui vauvakin ekana yönä 7 h putkeen, oli sekin selvästi väsynyt osaston hulinaan. Jos lisää lapsia saamme ja kaikki menee hyvin, niin kiitos samantien kotiin!

Eipä ole kovin paljon hyvää sanottavaa myöskään (TYKS) 2 synnytyksen jälkeen. Hoitajista en niinkään osaa sanoa muuta kuin että voisihan sitä tietenkin kysäistä äidiltä joka on leikattu noin 2tuntia sitten että otetaanko vauva aamuyön ajaksi vauvalaan vai pidätkö sen tässä? Saanko auttaa imetyksessä?- sen sijaan että tarttuu toisen tisseihin kiinni kysymättä! Eivätkä mun mielestä äidit ole kuuroja vaikka sängyissään puoli kuolleina väsymyksestä ovat, että tarttee ovelta jo kailottaa asioita ja korottaa ääntään. Olen pyrkinyt molemmilla kerroilla välttelemään kaikkia hoitajia mahdollisimman paljon.



Mut on leikattu kiireellisinä sektioina 2 krt. 02 & 04 ja molemmissa tapauksissa olen samaa mieltä. LEVOSTA EI OLE TIETOAKAAN SAATIKA PSYYKKISESTÄ HYVINVOINNISTA osastolla. Kaikki edellä mainitut lasten itkuista ja vieraista ja erirytmeistä, puhumattakaan esim. ruokailuajoista jotka on käsittämättömän aikaisin samoin kuin vauvojen verikokeiden otot klo 7!!! pitävät paikkansa ja olen samaa mieltä että siellä olo on suhteellisen väsyttävää ja kaameaa. Siinä syy miksi olen sektioiden jälkeen lähtenyt 2 kokonaisen vuorokauden (yöllä leikattu) jälkeen kotiin. Kun tarpeeksi kovin tivaa niin kyllä pääsee.... toivottavasti pääsee nytkin.



TYKS:n vuodeosastoille on tulossa remontti 1.9 että en tiedä miten se nyt loppukesästä näkyy, mutta käsittääkseni henkilökunta pulaa ja väsymystä siellä on aina tai sitten se henkilökunta vain oireilee jatkuvasti samalla syyllä huonoa ilmapiiriään...



Tsemppiä kuitenkin ja lähde menemään heti kun pääset :)



Ilmis rv 17+5

p.s ne päätyverhot olis kätevät!

Minä kanssa jännitin samaa asiaa ja jouduin sitten (2004) Taysissa myöskin ylipaikalle kahden hengen huoneeseen kolmanneksi. Itse olin siinä keskellä ja verhoa ei saanut kiinni minun kohdaltani kokonaan, koska siinä ei siis varsinaisesti ollut paikkaa. Oli kyllä inhottavaa, mutta onneksi huonekaverit olivat kivoja ja miehetkin huomaavaisia. Eivät tuijotelleet kun kävelivät siitä mun paikan ohi tai muutenkaan häirinneet minua ja vauvaa.

'

Yöt tietysti oli hankalia, mutta mulla oli korvatulpat, joista kyllä kuulee oman vauvan itkun, mutta ehkä muu hälinä vähenee. Ja etenkin jos päivällä haluaa nukkua, niin korvatulpat on kyllä hyvä olla mukana.



Vieraat kävi pääosin vierailuaikaan ja osin myös virailuhuoneessa, joten se ei sinänsä häirinnyt. Mutta kyllä olin onnellinen kun kolmen yön jälkeen pääsin kotiin vauvan kanssa!



Tsemppiä! Nopeasti se aika siellä loppujen lopuksi menee, koita vaan jaksaa!

Moi!

Halusin vastata viestiin, kun harmittaa taas tuo ikuinen negatiivisuus... Harmillisen harvoin vastaavat ne, joilla on hyviä/positiivisia kokemuksia esim. TYKS:n lapsivuodeosastoilta. Uskon vakaasti, että niitäkin on ja jopa enemmän kuin ns. huonoja fiiliksiä. Mielestäni osastoilla on pääosin leppoisa ja tarv. humoristinenkin tunnelma. Tietysti voi sattua kohdalle tyyppejä(=hoitajia), joiden kanssa kemiat eivät kohtaa.

Koko kesän ajan on ollut mahdottoman täyttä(=tosi paljon synnyttäneitä), joten hoitajilla ei ole juurikaan vaihtoehtoja mihin laittaa synnyttäneitä siis huoneita/paikkoja. Harmittavaa, oikeesti! Syksyllä tosiaan alkaa remontti, jolloin kaks osastoa yhden osaston tiloissa! Silloin vasta " hauskaa" onkin, myös hlökunnalla! Tosiasia kuitenkin on, ettei kukaan siellä halua hankaloittaa kenenkään oloa. Remontin jälkeen on sitten mukavampia☻huoneita eli 2-hengen huoneita...

Tule vain sinne TYKS:iin hyvillä mielin ja muista sanoa hlö.kunnalle,♥

jos joku ahdistaa, kyllä varmasti jotain keksitään avuksi. Verhot sängyn päädyssä olis kivat, mutta toisaalta aika toisarvoinen juttu, jos muuten homma toiv. toimii :-).

Älä murehdi, kyllä kaikki varmasti hyvin menee! Tsemppistä!

Varmasti tyksistäkin löytyy positiivisia kokemuksia joltain, mutta valitettavasti kaikilla ystävilläni ja heidän tuttavillaan on enemmän ja vähemmän huonoja kokemuksia. En tiedä onko sitten vain sattumalta kaikki negatiivisuus kasautunut tähän minun ympäristööni :) Henkilökuntaa tietysti löytyy monenlaista. Mukavimpia mielestäni olivat nuoret kätilöt (sijaisia varmaankin...?), mutta kyllä oikeasti jotkut vanhat kätilöt ja lastenhoitajat ovat olleet todella ilkeitä.



Eräs hoitaja oli esim. tuttavalleni tiuskaissut, että täytyy sun opetella itse hoitamaan lapses, kun tuttavani oli kysynyt voisiko hän yöllä vähäksi aikaa tuoda lapsen hoitajille, että saisi itse levättyä. Ja minua puolestaan syytettiin itsekkääksi, kun halusin lähteä kolmantena päivänä kotiin. Vaikka vauvalla ja itselläni oli kaikki hyvin. Tässä nyt vain muutama esimerkki.



Tilan puutteelle tms. ei tietenkään henkilökunta voi mitään, se on selvää. Ja minulla oli varmaan vain huono tuuri huoneen suhteen ja siksi, että huonekaverilla kävi niin valtavasti vieraita siellä ahtaassa pienessä huoneessa.

Itse tykkään olla kahden tai kolmen hengen huoneissa, ja nimenomaan pyysin etten yksin joudu. Olen tykännyt tästä. Ekalla kerralla oltiin kahdestaan toisen ensisynnyttäjän kanssa kolmen hengen huoneessa ja tokalla kerralla kolmen hengen huone oli täynnä. Mitään valitettavaa ei ole. Silti olen aika nopsaa lähtenyt kummankin synnyksen jälkeen. Odotan kuitenkin jo kovasti että kun tämä kolmonen syntyy, pääsen taas sinne osastolle ja saan nukkua pitkin päivää ja yön vauva kainalossa ihan rauhassa. Ruokakin tulee valmiina osastolle ja ite saa käydä jääkaapilla. Ja seuraakin huoneesta löytyy jos tarttis välillä jotain jutella. Voisko ihanampaa olla. =)

anne-83:

Voisko ihanampaa olla. =)

Kuopus syntyi sektiolla TAYS:ssa viime heinäkuussa, ja 3A:lla kolmen hengen huoneessa osaston perällä oli yhtä helvettiä. Alkupään huoneissa oli ilma raikkaampaa kun parvekkeelta tuuli edes hiukan, loppupäässä oli jörkyttävän kuumaa ja ilma ummehtunutta!

Ja vierustoveri väitti nukahtavansa huonosti enkä saanut pitää illalla omaa lamppuani päällä että olisin nähnyt lukea (kysyin kohteliaana että häiritseekö se, olisi pitänyt vain antaa olla päällä).

Ja olin ainoa huoneesta joka piti vauvan vierellä koko ajan, muut antoivat yöksi vauvalaan että saavat levätä. Minä taas uskon jatkuvaan vierihoitoon ja hoidin vauvani itse, vaikka vähän itkeskelikin. Silloin minua ei katsottu hyvällä.

Eli jos hyvä tuuri käy, voi kolmen hengen huoneessa olla ihan kivaakin, mutta helteen tai nipottavien huonetoverien takia voi aika olla yhtä tuskaa.

keski-pohjanmaan keskussairaalassa huoneeseen ei saa mennä muuta kuin perheenjäsenet, kaikki muut vieraat otetaan vastaan muualla, esim. tv-huoneessa tai synnärin aulassa. siellä on tapana että vieraat ilmoittautuvat kätilölle ja kätilö sitten kutsuu äitin paikalle.



minusta on todella typerää että vieraat tunkevat huoneeseen jossa on pieniä vastasyntyneitä ja muita äitejä, pahimmassa tapauksessa vieraat unohtavat hyvät käytöstavat ja jättävät kädet pesemättä, tulevat nuhaisina jne...



minulla oli hyvä tuuri talvella, kaksi yötä oli vieruskaveri ja sitten sain olla ihan kahdestaan vauvan kanssa, olimme viikon verran sairaalassa erinäisten syiden takia ja minulta kysyttiin moneen kertaan haluanko kaverin, en halunnut, tykkään olla omissa oloissani. ja sainpa levätä ainakun vauvakin nukkui, ei häirinnyt muut kuin kätilöt.

tuosta pitää sanoa, jokaisella potilaalla on oikeus yksityisyyteen!

Oletko harkinnut polikliinistä synnytystä? Eikö siellä ole ollenkaan perhehuoneita?

mutta niitä on vain kaksi, joten on aika epätodennäköistä päästä sellaiseen. Ja kauempana asuvat ovat niihin vielä etusijalla. Polikliininen synnytys ei kai ole oikein hyvä ensisynnyttäjälle. Yritän tietysti lähteä kotiin heti kun vointi sen sallii, mutta voi olla että joutuu kuitenkin olemaan sen neljä päivää.

Sitä ihmettelen, että miksi sänkytiloissa ei voi olla sivuverhojen jatkeena päätyverhoa, jonka voisi joskus vetää eteen ollakseen ihan rauhassa? Ei luulisi olevan kustannuskysymys... Onko väliä vain fyysisellä parantumisella ja psyykkisestä puolesta viis? Vai onko tuohon todella joku järkevä selitys?

Itse synnytin lapseni 7 viikkoa sittenn Tyksissä ja hyvin selvisin 3 hengen huoneessa, vaikka etukäteen sairaalassa oloa jännitinkin. Tämä oli periaatteessa ensimmäinen sairaalakertani ja etukäteen pelkäsin, että ahdistun sairaalassa aivan. Hyvin kuitenkin meni, vaikka olinkin juuri keskismmäisessä sängyssä, joka on paikkana kaikista huonoin koko huoneessa. Naapurejen miehet olivat myös aika paljon paikalla, tosin oli oma miehenikin aina jokusen tunnin päivästä paikalla.



Itse olin ainakin niin vauvan lumoissa, ettei minua ne vieraat miehet haitanneet. Imettelin ihan normaalisti. Kyllä ne miehet ovat nyt kuitenkin pääsääntöisesti siellä oman perheensä sängyn vieressä, eivätkä sivuverhojen takia näe mitä toisessa sängyssä tapahtuu. Ja yhtälailla heillä on verta ja maitoa vuotava nainen siinä vierellään, joten ei luulisi, että se niin kummallista on.



Toki perhehuonetta voi pyytää, vaikka ei niitä kai kauhean helppoa ole saada. Hyvin tavallisessa huoneessakin meni, eikä se koko aikaa ihan täynnä edes ollut. Kannattaa asennoitua mahdollisimman avoimesti, muutama päivä se kuitenkin sairaalassa vain vietetään.