Miten selvitä järjissään synnyttäneiden osastolla 3 hengen huoneessa?
Apua!
Minulla on synnytykseen on muutama viikko aikaa ja synnytys ei pelota, mutta aika osastolla pelottaa! Kauhistuttaa ne kolmen hengen huoneet, joissa isät ja sisarukset saa vierailla milloin vaan klo 10 ja 20 välillä (TYKS). Miten ihmeessä siellä pärjää järjissään kun on jälkivuotoa, imetystä ja muita " intiimiasioita" ja minä hetkenä tahansa voi esim. joku isistä lampsia ovesta sisään " töillistelemään" . Tuskin siellä kukaan tahallaan töllistelee tai toisten rauhaa häiritsee, mutta eipä katseilta pakoonkaan pääse kun ei ole edes päätyverhoa.
Vai onko tuossa vaiheessa niin vauvan lumoissa ja toisaalta väsynyt, että mikään ei häiritse?
Vinkkejä tai kokemuksia?
Kommentit (43)
Olen synnyttänu 2003 ja 2005. Ekalla kerralla huonekaverit karmeita
eikä mitään kunnon vierailuaikoja. Kuten joku jo kirjoittikin, en ole elämässäni ollut niin väsynyt kuin kotiutuessani. Ne silmäpussit oli jotain sanoinkuvaamatonta.
2005 oli äitien pyynnöstä vierailuaikoja rajoitettu. Kerran-kaksi päivässä pari tuntoa kerrallaan. Huoneisiin vain isät, mummot ja sisarukset. Oli kuin olisi ollut aivan eri paikassa. Tiesi milloin vierailurumba loppuu ja pystyi lepäämään ja nukkumaan jopa vauvan kanssa päiväunet!
Vaatikaa äidit muutosta tuohon vierailukäytäntöön! Ehtivät ne miehet tutustua vauvaan kotonakin, ja pääseehän sitä silti vierailuaikana käymään.
Rouva kotiutui kolme pvää sitten TYKS:stä ja tässä joitakin havaintoja:
-huoneet pieniä kolmelle, mutta ei hoitsujen vika
-hoitsut mukavia
-helteellä tukalat olot, oma pöytätuuletin mukaan
-yritin pitää vanh. lapsemme ja itseni pääasiassa kotona, ettemme aiheuttaisi häiriötä parille huonetoverille
-pienet huoneet --> kukaan ei ole ainakaaan liian kauan osastolla, tuskin muutenkaan
-yht. kunnalle olis edullisempaa varhainen kotiutus ja oman paikkakunnan kätilön tsekkauskäynnit kotona, kuten esim. Englannissa.
-sairaala (U) alkaa olla elinkaarensa loppupäässä
Rouva kotiutui kolme pvää sitten TYKS:stä ja tässä joitakin havaintoja:
-huoneet pieniä kolmelle, mutta ei hoitsujen vika
-hoitsut mukavia
-helteellä tukalat olot, oma pöytätuuletin mukaan
-yritin pitää vanh. lapsemme ja itseni pääasiassa kotona, ettemme aiheuttaisi häiriötä parille huonetoverille
-pienet huoneet --> kukaan ei ole ainakaaan liian kauan osastolla, tuskin muutenkaan
-yht. kunnalle olis edullisempaa varhainen kotiutus ja oman paikkakunnan kätilön tsekkauskäynnit kotona, kuten esim. Englannissa.
-sairaala (U) alkaa olla elinkaarensa loppupäässä
Itsellä on pian synnytys edessä ja sairaalavierailulla kysyin suojaverhoa kun niitä ei huoneissa näkynyt. Kuulemma pyynnöstä voidaan tuoda sellainen rullilla kulkeva suojaverho, ja jos huonekavereiden vierailijat häiritsevät imetystä, nukkumista tms. niin ihan reilusti voi pyytää henkilöitä poistumaan huoneesta.
Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen kun itse sain vierailijoita niin jotenkin sitä siirryttiin automaattisesti pois huoneesta muita häiritsemästä. Mutta jos näin ei käy niin toki voi ystävällisesti pyytää.
Mutta mietin tätä vierailuasiaa. Itse luultavasti haluaisin, että mieheni voisi olla mahdollisimman paljon sairaalassa. Hän saisi heti tutustua vauvaan ja hoitaakin sitä, jolloin minä saisin enemmän unta. Ja toki jos perheessä on muita lapsia, niin haluaisin heidän pääsevän katsomaan uutta pikkusisarustaan. Mutta mielestäni kaikki muut vieraat voi ottaa vastaan sitten kotona. Itse en haluaisi omien vanhempieni/sisarusteni tai miehen perheen tunkevan sairaalaan, vaikka tiedänkin, että sitten joskus vaaditaan varmaan vähintään kalterit, että saadaan anoppini pysymään sieltä poissa...
Vauvat itkee, sille ei voi mitään, mutta me aikuiset, niin naiset kuin miehetkin, osaamme toivottavasti ottaa huomioon muiden ihmisten yksityisyyden, levon ja rauhan tarpeen.
että sairaalahuoneessa on hälinää ja levotonta joka tapauksessa. Siellä käyvät joka tapauksessa huonetovereiden puolisot, lapset, hoitohenkilökunta jne. Ja huonetoverit vaihtuvat. Itse ottaisin lähisukulaiset mieluummin vastaan vierailuaikana lyhyelle visiitille sairaalassa ja rauhoittaisin sitten kotonaolon alkuajat omalle perheelle. Ja suosittelen käytäntöä muillekin! Vierailuajat sen sijaan saisivat olla hyvin rajatut niin kenenkään ei tarvitsisi katsella koko päivän jatkuvaa vieraiden ramppaamista.
Kun miettii jälkikäteen sairaalassaoloa, sitä on sen verran uuvuksissa synnytyksestä, ja nimenomaan jos on ollut rankka synnytys on aivan sama ketä seisoo viereisen sängyn vieressä verhon takana tai vaikka verhoa ei juuri olisikaan. Oma yksityisyys ja häveliäisyys ovat kuitenkin aika menetettyjä jokaisella vastasynnyttäneellä. Jokaisen tilanne on kutakuinkin sama: verta vuotaa, tukka on sekaisin ja liikkuminen hankalaa. Onko siinä vaiheessa suurta merkitystä onko siinä vieressä vierailemassa anoppi vai aviomies? Outoja ihmisiä kaikki jokatapauksessa, eikä kukaan tiedä kuka olet, ja kaikki ymmärtävät mitä varten olet sairaalassa. Ja tosiaan verhot on ainakin sivuilla varmasti kaikissa sairaaloissa. Sen sijaan jos on kovin väsynyt synnytyksestä ei jaksa niitä ihmisiä vastaanottaa kotona heti sairaalasta päästyään. Kotona kun tuppaa olemaan paineita järkkäillä kahvituksia, näyttää ihmiseltä ja ehkä katsella vieraitakin pidempään kuin 15 minuuttia.
Ja siellä sairaalassa ainakin oman kokemukseni mukaan pahiten lepoa häiritsivät huoneessa olevat vauvat - onko tuo nyt mikään ihme jos kolmesta vauvasta joku huutaa koko ajan? Ja toisaalta esim. huonetoverin kuorsaus saattaa karsia nekin lyhyet hetket unta jotka yöllä muuten saisi.
Osastolla on hälinää, mutta ei se mua etukäteen pelota. Ymmärrän kyllä, että jotkut ovat herkempiä kuin toiset, vaikka olisi sermitkin välissä. Kaiken kaikkiaan on ihan hyvä, jos vierailuaikoja noudatettaisiin. Esikoisen synnyttyä jouduin samaan huoneeseen kolmen muun äidin kanssa. Muilla paitsi mulla oli vauvat vierihoidossa, ja siinä tilanteessa se tuntui aika inhottavalta. Heräsin vähän väliä vauvojen itkuun ja muistin, että oma vauvamme oli Lastenklinikalla. En halunnut pilata muiden äitien iloa ja yritin pysyä rauhallisena, vaikka itku oli kurkussa koko ajan.
Tyttömme oli jatkohoidossa Kättärillä ja silloin aluksi olisin toivonut, ettei olisi ihan julkisesti tarvinnut imettää. Mutta pian sitä tuli muiden vauvojen vanhempien kanssa niin tutuksi, ettei enää välittänyt.
Eli kun toinen lapseni syntyi oli esikko vasta 1 vuotias ja mies oli kotona pojan kanssa. Olin aivan sekaisin ihanasta prinsessastani enkä välittänyt mitään vaikka jouduinkin kahden hengen huoneeseen. MUTTA, sitten kun se väsy tuli seuravana päivänä, olin juuri saanut imettettyä vauvan ja hän nukkui alkoi itseäkin nukuttamaan aivan kamalasti, eikös sillä sekunnilla naapuri sängyn emännän vieraat hyökkää huoneeseen ja kauhean isoon ääneen onnittelivat ja kyselivät synnytyksestä. Olin aivan onneton.
Kättärillä on osastoilla huone minne saa mennä vieraiden kanssa, mutta nämä eivät välittäneet minusta ollenkaan. Poistuin vain huoneesta vähin äänin ja menin aulaan lueskelemaan, vaikka väsytti niin pirhanasti.
Vierailu ajat olivat 17-19 ja nämä tulivat juuri viiden aikoihin. Olisivat kuitenkin voineet kunnioittaa juuri synnyttänyttä äitiä joka joutui jakamaan huoneen toisen kanssa. Itse menin omien vieraiden kanssa sinne huoneeseen joka on vieraita varten ja annoin tämän toisen rouvan nukkua. Että silleen. Seuraavaa kun menen synnyttämään pakotan mieheni jäämään lasten kanssa sairaalaan kanssani jotta saadaan perhe huone.
Olen synnyttänyt hyvinkäällä 03 ja olin kolmen hengen huoneessa kahden muun äidin kanssa. Meillä oli hirveän mukavaa siinä me yhdessä imeteltiin ja ihmeteltiin vauvoja. Juteltiin synnytykset, ekat vessa käynnit, hormooni itkut ja naurettiin niin että huone raikui. Se oli sitä vertais tukea parhaimmillaan. Näinkin voi olla kun käy hyvä tuuri ja saa kivat ihmiset samaan huoneeseen
tilanahtaus häirinnyt. Muuten kyllä Tyksistä jäi negatiivinen mielikuva.
Huonetoverikaan ei mielestäni ollut mukavimmasta päästä: huudatti radiota koko ajan. (Kunnes kerran kävin sammuttamassa sen hänen poissaollessaan.); huusi! puhelimeen puhuessaan (soitteli jollekin vähän väliä) ja kyllä kuorsasikin. Mutta meitä on moneen junaan.
Enkä kyllä pahemmin välittänyt katsella (ja haistella) hänen miehensä likaisia sukkia, jotka törröttivät " minun" puolellani, kun hän makasi sairaalan vuoteessa käydessään. ( :
Henkilökuntaa oli moneen junaan ja yritin olla mahdollisimman vähän näiden kanssa tekemisissä. Aika tökeröitä lauseita kuuli hoitajien suusta. Esim. lapseni sai lisämaitoa alhaisen verensokerin vuoksi ja hoitaja tokaisi: tähän se sitten tottuukin eikä rinta enää kelpaa. ( Imetän 2-vuotiastani edelleen. ( :)
Vieraitahan ei Tyksiin saanut isää ja sisaruksia lukuunottamatta tulla kuin vierailuaikana. Silti huonetoveriani käytiin muulloinkin katsomassa, mutta minun 1 sukulaiseni ei päässyt kun tuli väärään aikaan! Jos on joku käytäntö pitäisi siitä mielestäni pitää kiinni eikä valikoida.
Pois lähtiessäni ei hakijaa (koska ei ollut lapsen isä vaan veljeni) ei päästetty huoneeseen vaan raijasin sitten monta reissua tavaroita ja vauvan ulos huoneesta.
Muistaakseni kaikkien vauvat olivat vierihoidossa osastolla oloni aikana. Tai en ainakaan vauvoja vauvalassa? nähnyt.
Mutta kyllä sitä siellä oli niin keskittinyt vauvaan, että häiritsevät tekijät tuntuivat pienehköiltä. Näin jälkeenpäin ajatellen oli muun muassa tuo vierailukäytäntö aika epäreilu.
oletko tietoinen , että lapsesi saattoi keltasuuden vuoksi nukkua 7 tuntia, sillä keltasuus väsyttää. ----vastasyntynyt on kellakka 3 - 5 vrk:n ikäisenä.
...tosin meitä äitejä oli vain viisi plus vauvat päälle. Olin todella väsynyt ja tivasin kotiin pääsyä jo toisen vuorokauden jälkeen, mutta en päässyt kuin vasta kolmantena päivänä. Eikä kyseessä ollut edes ensimmäinen synnytykseni vaan kolmas.
Että näin.
näin jälkeenpäin ajatellen, kun kaikki huoneessa ovat yhtä väsyneitä, ymmärtävät tilanteen ja kaipaavat rauhaa ja yksityisyyttä oman vauvan kanssa, voi hyvin pyytää huonekavereilta, että rauhoitetaan vähän (otetaan vieraita vastaan käytävällä jos vointi sallii). Toisille voi ääneen sanoa että olen rättiväsynyt ja haluaisin unta. Kyllä ne minullakin huomasivat sitten kun aloin itkeä tyynyä vasten. Aina voi kysyä hoitajilta onko mitään huonetta tai nurkkaa missään vapaana. Minä pääsin viimeiseksi yöksi yksin ja sain vähän lopulta untakin. Kyllä olosuhteet ovat täysin epäinhimilliset monen hengen huoneessa ja sen tunnustavat hoitajatkin, eivät vaan mahda tilanteelle mitään.
Anny
tyttömme syntyi tyksissä sektiolla reilu 6 viikkoa sitten, ja minulle jäi todella positiivinen mieli. olimme 3 hengen huoneessa, joka oli koko ajan täynnä. en kokenut hälinää tai melua mitenkään häiritsevänä, vaikkakin asustelin keskimmäisessä vuoteessa. ensimmäisenä yönä vauva oli yön vauvalassa sillä olin vuoteeseen vangittuna (katetri ja kipupumppu). hoitajat olivat todella mukavia (siis ihan kaikki, joihin 5 vrk:n aikana törmäsin..)
Synnytin vuosi sitten kesällä TYKSissä ja olin kolmen hengen huoneessa. Ahdastahan siellä oli välillä (etenkin vierailuaikaan), eikä yksityisyys ollut aina ihan parasta A-luokkaa. Mutta eihän sairaalassa yleensä viikkokausia olla, joten kyllä sitä muutaman päivän kestää. Ja täytyy kyllä sanoa, että ihanaa henkilökuntaa ja hoitoa TYKSissä ainakin on (ja ruoka hyvää;)). Kolmen hengen huoneeseen pitää varata mukaan sosiaalisuutta, jolloin varmasti pärjää joukossa mukana. Ei muuta kuin tsemppiä tulevaan - omasta puolestani voin sanoa, että kokemukseni TYKSistä ovat hyvät!!!
Mitä jos huoneeseen tulee jonku etnistä taustaa oleva muslimi, jonka koko helvetin suku viettää sairaalassa käytännössä saman ajan (noh, melkein) kuin itse äiti ja lapsi????
Osastolla oli kaksi maahanmuuttajaäitiä (muslimia) samaan aikaan kun itse olin siellä, mutta he kumpikin olivat perhehuoneissa (ilmeisesti " uskontosäännösten" vuoksi ja ehkä sukulaistenkin takia)
...en voi olla kuin onnellinen että oma synnärini on KYS! Osastolle ja huoneisiin saavat tulla vain ja ainoastaan isät (ja kait vauvan sisarukset?). Muille vieraille vauvaa voi näyttää osaston lasiovien läpi.
Oli ihanan rauhallista koko osastolla ja ennen kaikkea huoneessa! Itse olin kahdenhengen huoneessa, ja ensimmäisen yön jälkeen huonekaverikin oli ihan mukava.
Tuota en kyllä ymmärrä kun jotkut valittaa vauvan itkusta, siis VAUVAN ITKUSTA SYNNÄRILLÄ...
Eli olin esikoisen synnytettyäni 3 hengen ja toisen kohdalla 2 hengen huoneessa. 3 hengen huoneessa sovittiin, että vieraat otetaan vastaan miestä ja omia lapsia lukuunottamatta muualla. Myös oman miehen ollessa kyseessä joskus joku pyysi ihan nätisti, että voisitteko mennä johonkin muualle, että voisi nukkua. Toimi hyvin! Kun omakin vauva jonkin yön huusi, en huudattanut sitä muiden keskellä. Huone on kuitenkin kolmen väsyneen äidin lepopaikka.
Koin ensimmäisen kohdalla saavani paljon tukea muilta äideiltä. Toisella kohdalla huone oli rauhallisempi, mutta totesin, että onneksi en ollut yksin. Jouduin olemaan sairaalassa pitempään, ja osan ajasta ilman vauvaa. Olisi voinut pää hajota, jos ei olisi ollut porinaseuraa:D
Mulla positiivinen kokemus keväältä 2005 Tyksissä. Tilaamani kasvisruoka oli hyvää, lähes kaikki hoitajat mukavia ja lisäks sain vieruskaverista tosi mukavan äippäystävän, joka tänään meni ensimmäistä päivää töihin. Meidän huoneessa oli koko ajan vaan kaks äitiä eikä vauvat huutaneet mitenkään liikaa. Toinenkin äiti, joka myöhemmin tuli samaan huoneeseen, oli oikeen kivaa juttuseuraa ja just sitä vertaistukea, kun hänellä oli yks lapsi ennestään. Suihkuihin pääsi jonottamatta, oman verhon takana sai olla rauhassa, ja ennen kaikkea Tarja-niminen kätilö oli aivan huippu mun synnytyksessä. Sosiaalisuus on mun mielestä tosi hyvä juttu, varsinkin kun sitä oli sopivasti. Kyllä sitä sit kotonakin saa olla tarpeeks yksin miehen ollessa töissä ja väsymyksen painaessa, kunnes ehkä joku päivä on energiaa lähtee johki mammakahvilaan ettiin muita samas tilantees olevia. Ja sekin on sit hurjan kivaa, kun huomaa, ettei oo ainoo, joka nukkuu ekat 3 kk synnytyksen jälkeen max. 3 tuntia pisimmillään/yö - huumorinkin löytää paremmin näissä äitiysasioissa toisten äitien kans.
Nyt meen toista lasta synnyttään loppuvuodesta ilmeisesti Naistenklinikalle ja ihan jännittää, kun jotenkin Tyksissä kaikki oli niin kivasti. Mut kaipa ne pääkaupunkiseudullakin osaa asiansa.
Kyllä juttuseura kelpasi silloin, kun oma mies ei ollut paikalla. Varsinkin iltamyöhällä, kun imettelimme yhdessä vauvojamme uneen. Uuden vauvan syntyminen itsessään on tosin niin ajatukset muualle vievä kokemus, että ei siinä vauvaa nuuskiessa ehtinyt paljon ajattelemaan näkeekö joku minut imettämässä vai ei. Usein, jos yöllä vauva riehaantui, äiti lähti pois huoneesta, ettei muut häiriintyisi. Samoin vieraiden kanssa usein monet poistuivat huoneesta. Itse myös saatoin istua aulassa keinutuolissa vauva sylissäni yön pimeinä tunteina, mutta niin olen tehnyt myös kotona. Henkilökunta oli mukavaa, ja potilashuoneet (Mikkelissä) viihtyisiä! En siis keksi mitään negatiivista sairaalassa olostani! Toki pitää asennoitua niin, että siellä nyt vain on omaa sairaalaelämää, niin taatusti pärjää pari yötä. Itse olin esikoisen jälkeen (sektio) 6 yötä osastolla ja kotona tuli ikävä sinne täyshoitoon. :)