Miten kestätte raivoa?

Vierailija kirjoitti:

Pysyvä kehityshäiriö se on jos aikuinen kiukuttelee kuin lapsi eikä kestä todellisuutta. Sellaisen tunnistaa naamasta.

Voihan se näin olla mutta ei sen tietäminen sitä raivoamista paranna tai auta siihen.

Lopetin hormonaalisen ehkäisyn. Söin vuosikaudet e-pillereita ja käytin ehkäisyrenkaita, joiden seurauksena minulle tuli aivan hervottomia raivokohtauksia. Hyvinkin pienestä asiasta saatoin suuttua ja keho oikein tärisi raivosta. Jännä, kun ennen hormonaalista ehkäisyä olin hyvin rauhallinen ihminen, enkä suuttunut tuolla tavalla koskaan. Nyt olen ollut vuoden ilman yhdistelmäehkäisyä ja raivokohtaukset ovat loppuneet kokonaan.

Mun narsisti puolisoni saa tuollaisia raivokohtauksia ja hänellä on terapia auttanut.

Tyynyn hakkaaminen helpottaa mulla. Samoin jonkun hankaaminen, kuten kylppärin laattojen saumat tai saunan lauteet. Kunhan siihen saa käyttää voimaa, ja mielellään sillä on jokin näkyvä, positiivinen lopputulos.

Juoksu auttaa yleensä vasta siinä vaiheesaa, kun pahin tunnekuohu on laantunut. Se tavallaan viimeistelee sen fiiliksen, että on antanut kaikkensa, mitä siinä hetkessä tai sinä päivänä voi antaa.

Niin ja Bodycombat on tuossa liikuntavaiheessa mukava tunti.

Jaa että jos aikuinen ihminen kokee v*tutusta niin kyseessä on pysyvä kehityshäiriö tai mielenterveysongelma? Joopa joo.

Ihminen voi loppujenlopuksi aika vähän hallita sitä minkälaisia tunteita ympäristö herättää. Avainkysymys on se, miten niitten antaa vaikuttaa omaan käytökseensä. Ei AP sanonut, että hän kulkee ympäriinsä ihmisiä piesten, vaan että joskus tekisi mieli lyödä kun sapettaa. Voin hyvin samaistua tähän, joudun nimittäin tekemään töitä sellaisessa idioottilaumassa, että koen usein hyvinkin negatiivisia ja aggressiivisiakin tunteita.  Siis että hetkittäin toivon vaikka että sen pahimman idiootin pään räjähtäisi. Tai vähintäänkin että hän saisi potkut enkä joutuisi olemaan hänen kanssaan tekemisissä enää sekuntiakaan.

Mutta en minä näiden tunteiden pohjalta toimi, lähinnä tutkistelen niitä ja annan niiden olla, kyllä ne siitä sitten liudentuu. Jos aikuinen ihminen ei osaa kontrolloida käytöstään joutuessaan tällaisten tunteiden valtaan, niin siinä voidaan jo puhua jostain häiriöstä. Ei se pelkkien tunteiden olemassaolo vaan se miten niihin reagoi.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan elämässäni kokenut noin rajua v*tutusta.

Jos jokin asia harmittaa ja sitä miettiessään huomaa, että vika on itsessä, niin sitten voi korjata omaa käytöstään ja säästyy tulevaisuudessa niiltä v*tutuksilta. Jos joutuu toteamaan, että vika ei ole itsessä, voi muuttaa ainoastaan suhtautumistaan siihen. Lopputulos silti sama.

No kaikki eivät ole noin viilipyttymäisiä. Voi olla vähän enemmän tempperamenttia ja silloin ei vaan istuta alas miettimään omaa käytöstä ku vtuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Jaa että jos aikuinen ihminen kokee v*tutusta niin kyseessä on pysyvä kehityshäiriö tai mielenterveysongelma? Joopa joo.

Ihminen voi loppujenlopuksi aika vähän hallita sitä minkälaisia tunteita ympäristö herättää. Avainkysymys on se, miten niitten antaa vaikuttaa omaan käytökseensä. Ei AP sanonut, että hän kulkee ympäriinsä ihmisiä piesten, vaan että joskus tekisi mieli lyödä kun sapettaa. Voin hyvin samaistua tähän, joudun nimittäin tekemään töitä sellaisessa idioottilaumassa, että koen usein hyvinkin negatiivisia ja aggressiivisiakin tunteita.  Siis että hetkittäin toivon vaikka että sen pahimman idiootin pään räjähtäisi. Tai vähintäänkin että hän saisi potkut enkä joutuisi olemaan hänen kanssaan tekemisissä enää sekuntiakaan.

Mutta en minä näiden tunteiden pohjalta toimi, lähinnä tutkistelen niitä ja annan niiden olla, kyllä ne siitä sitten liudentuu. Jos aikuinen ihminen ei osaa kontrolloida käytöstään joutuessaan tällaisten tunteiden valtaan, niin siinä voidaan jo puhua jostain häiriöstä. Ei se pelkkien tunteiden olemassaolo vaan se miten niihin reagoi.

Jep, tapana on lyödä itseäni kun tunnen raivoa. Saa nämä kauhistelijat olla ihan rauhassa kun puran raivoa itseeni. Ap

Kun olin todella stressaantunut ja ahdistunut mulle tuli hyvin usein tuollainen olo. 

Joskus kun liian kiltti/ narsistin uhri alkaa pitää puoliaan, käytöksen säätelyssä voi tulla ylilyöntiä ja käytös ihmetyttää itseäkin.

Siitähän kiusaaja riemastuu, ja kiusattu joutuu entistä tukalampaan tilaan. Liian usein perheestä/suhteesta on hoidossa väärä ihminen.

AP, oli mitä tahansa, koita tavoittaa oman olosi lähde. Jos muistat esim että lapsuudessa oli jotain kamalaa, muista ettei se tapahdu enää. Mennyt on mennyttä. Pura kiukkua esim varjonyrkkeilyyn, hakkaa tyynyä tms.