Naiset, miten lapsen syntymä muutti rakkautta mieheen?
Itseäni on alkanut miehenä mietityttämään, että lakkaako naisen rakkaus ja kiintymys miestä kohtaan lapsen syntymisen jälkeen. Tavallaan tuntuisi loogiselta että tunteet vähän kylmenevät, sillä pitäähän nyt keskittyä vauvaan ja vauvan tarpeisiin. Joten miten on naiset, himmenikö liekki miestä kohtaan lapsen saamisen jälkeen?
Kysymys on esitetty niille naisille, jotka olivat hyvässä ja onnellisessa suhteessa kun vauva syntyi.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Voisi luulla, että aika lapsen syntymän jälkeen voi viilentää myös miehen tunteita?
Sehän on se perinteinen kuvio. Mies ei osaakaan suhtautua vaimoon enää muuna kuin äitinä, ja eihän äitiä voi panna. Se on erittäin surullista varsinkin kun nainen usein on tietyssä vaiheessa raskautta hyvinkin halukas, ja muutama viikko synnytyksen jälkeenkin. Joillakin esim. imettäminen kun siihen on tottunut, saattaa saada paikat sillälailla herkille että seksikin maistuisi. Toki on päinvastaisiakin tapauksia joissa hormonaaliset muutokset, kropan muutokset, henkiset muutokset jne. tekee synnyttäneelle naiselle tepposet ja seksi ei tunnukaan enää hyvältä ajatukselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä ap olet miehenä näistä vastauksista? Mietityttääkö yhtään se, että miten vastasyntyneiden lasten isät kohtelee lapsensa äitiä? Minua naisena kyllä ihmetyttää. Jos minulle joku tekisi lapsen olisin ylitsevuotavan kiitollinen ja tekisin ihan kaikkeni auttaakseni sitä henkilöä, raskauden aikana, synnytyksen aikana ja lapsen syntymän jälkeen.
Nuo vastaukset joissa kerrotaan rakkauden säilyneen ja syventyneen ovat kivaa luettavaa. Olen samaa mieltä sen kanssa mitä lopussa kerrot. Kun mietin päässäni tilannetta, jossa yhteisellä päätöksellä hankin jonkun naisen kanssa lapsen, niin päällimmäinen tunne on halu auttaa ja suojella naista sekä lasta. Ehkä näissä miesten negatiivisissa reaktioissa on ollut kyse jonkinlaisesta haluttomuudesta tulla isäksi. Tai ehkä naisen halu saada lapsia on ollut niin paljon suurempi, että mies on suostunut lapsentekoon olettaen, ettei oman panostuksen kasvatukseen ja hoivaamiseen tarvitse olla iso.
Kirjoitit ihanasti, miten tunnet halua auttaa ja suojella. Susta tulee varmasti ihana mies ja isä. Alapeukutin koska osa isistä voi olla myös kypsymättömiä ja kykenemättömiä ottamaan vastuuta ja/ tai narsistisia ja monilla narsisteilla käytös pahenee lasten synnyttyä. Onhan syitä vaikka kuinka, miksi suhde huononee sekä miehistä että naisista johtuen.
Lakkasi. Ensin loppui kunnioitus ja arvostus, ja niiden jälkeen rakkaus. Mies olikin siis sitä mieltä, että äiti hoitaa kaiken (etukäteen vauvakuumeillessaan lupasi ja vannoi ihan muuta). Toivoin muutaman vuoden muutosta, luovutin ja vaihdoin parempaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Hienoin asia, jonka olemme yhdessä saaneet aikaan on lapsi. Vain se miten mies osallistuu tai ei osallistu lapsen hoitoon voisi vaikuttaa. Se miten mies asettaa rajat esim omalle äidilleen mummona, alkaa suojella perhettään jopa äidiltään, miten ottaa itse hoitovastuun lapsestaan ja ymmärtää vaimonsa toipilasajan synnytyksen jälkeen.
Vei joitakin kuukausia aikaa, ennen kuin saavutin kehoni hallinnan uudestaan synnytyksen jälkeen. Imettäminen oli yksi hienoimmista kokemuksista myös, joskin alussa vaikeaa, niin myöhemmin palkitsevaa. Sitä en olisi antanut miehenkään minulta riistää. Imetys kuntoutti kehoni ja teki vauvan yöhoidosta pidemmän päälle helpompaa. Tarvitsin myös miestä kantamaan kauppakasseja ja vauvaa silloin, kun oloni oli heikko. Vaikka nainen on synnyttäessään vahva, niin sen jälkeen kun lapsi on saatu maailmaan, tarvitaan molempia vanhempia.
Sulla taitaa olla vaikea suhde anoppiin. Suojella perhettään äidiltään, voi luoja.
Voisi luulla, että aika lapsen syntymän jälkeen voi viilentää myös miehen tunteita?