En oikeasti kestä, jos me ei päästä heinäkuussa lomalle. En pysty lomailemaan Suomessa.
En kestä ajatusta siitä, että oltaisiin koko kesäloma Suomessa ja kotona. Meillä on mökki, mutta sinne en halua mennä. Sähkötön, ulkohuussiton mökkipahanen. Kylmä järvi vieressä ja hyttysiä enemmän kuin tarpeeksi. Mieluummin olen kotona.
Asutaan melko lähellä työpaikkaani ja tuntuu todella kurjalta ajatella, että joutuisin viettämään koko "lomani" samoissa ympyröissä kuin työpäivinä. Pakko päästä jonnekin muualle.
Oli tarkoitus lentää Sveitsiin, vuokrata auto ja kierrellä Alppeja 2,5 viikkoa perheen kanssa. Kaikki on tietenkin jo etukäteen varattu, mutta mitään en haluaisi vielä perua. Elättelen toiveita, että päästäisiin matkaan.
Kommentit (667)
Vierailija kirjoitti:
Muuta kokonaan pois. Ongelma on ratkaistu. Ruotsiin ainakin pääsee.
Miten, kun Suomi on sulkenut rajansa. Omat kansalaiset pääsevät vain kotimaahan päin, ei ulos.
Poislukien se "kriittinen" työmatkaliikenne.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele, on meitäkin, jotka eivät ole ikinä käyneet ulkomailla ja hyvin pärjätään! Tosin itselleni koti ja kodin ympäristö on mieluisia paikkoja, enkä viihdy ihmismassassa. En ole ikinä edes festareilla käynyt. Pitäisikö vähän pohdiskella mikä siinä työympäristössä niin ahdistaa, ettei edes kotona voi olla lomalla? Kodin kun pitäisi olla kaikille se turvallinen paikka, jossa on ihana viettää aikaa.
No se on sinun elämä ja sinun valinta.
Vierailija kirjoitti:
Mä haluan ainakin surffata (Portugal, Australia, Espanja) ja treenata alamäkipyöräilyä (Itävalta). Suomi ei kiinnosta eikä juuri eikä suomalaiset, eikä suomalainen ruoka, sorry kaikille siitä. Eläminen on kokemista ja seikkailua, ei kiitos järvet ja suomalainen ruoka.
Halutahan aina saa. Nyt vaan ei onnistu vaikka haluaisit kuinka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et tule toimeen itsesi kanssa ja osaa olla yksin niin et tule toimeen muidenkaan kanssa eikä sinulla ole muille mitään annettavaa.
Tällä palstalla on paljon ajatustenvaihtoa ja suurin osa paskan länkytystä.
Eli jos et ole yksin ja todista, että osaat olla yksin, niin sinulla ei ole mitään annettavaa muille? Milloin ihmeessä niiden muiden kanssa voi sitten olla, mutta on silti annettavaa?
Minusta nämä introvertit yksinolijat alkavat olla kertakaikkiaan todella itsekeskeisiä. Vain heidän tapansa ja heidän ajatuksensa on se ainoa oikea. Jos olet muuta tai haluat olla muuta, et osaa olla itsesi kanssa, sinulla ei ole annettavaa jne. Mitä merkitystä sillä on vaikka jollain yksinolijalla olisi annettava? Ei mitään, kuin korkeintaan itsensä ja omahyväisyydessä pyörimistä itselleen.
”Olen itseni kanssa ja nautin omista ajatuksistani, enkä kaipaa muita, en halua muita ja viihdyn itseni kanssa yksikseni ja haluan kuulla vain omia ajatuksiani ja olen paljon parempi kun jopa omat ajatukseni ovat niin paljon mielenkiintoisempia aina kuin miljoonien ihmisten tuotokset vaikka netissä.Kuuntelen vain omia tunteitani ja ajatuksiani ja siksi haluan olla metsässä, koska kukaan ei häiritse minun täydellistä itseeni keskittymistä. Ja jotta näyttäisin vielä paremmalta, haukun vielä ne muut jotka kyseenalaistavat tämän ja joita muut ihmiset ja asiat kiinnostavat. Minä ja minun ajatukseni ovat vähän enemmän kuin kenenkään muun ajatukset. Varsinkin aaveella minun ajatuksieni ylivertaisuus nousee ihan omiin sfääreihin. On se niin ihanaa kun saa olla kotona ja ajatella vain omia ajatuksia omassa päässä, eikä muut häiritse. Jostain Kumman syystä sitten kuitenkin eksyn tänne aaveelle, vaikka oikeasti haluaisin olla vain yksin ja omien ajatusteni kanssa. Mutta olen silti parempi, koska katselin koko aamupäivän järveä ja nyt vasta tulin aaveelle. Muut huonommat ovat selailleet nettiä ja ehkä katsoneet jonkun filminkin. Eivät osaa olla itsensä kanssa, toisin kuin minä. Terv. Introvertti”.
Ihmiset on keskimäärin pitkästyttäviä. Elämässä on noin kaksi eri tarinaa, joista sitten versioidaan ne sataneljätoistamiljardia...seitsemän versiota. Ovat omasta mielestään helvetin kiinnostavia oman elämänsä sankareita omine ainutkertaisineen laulun arvoisine elämineen. Kun olet nähnyt kaksi olet nähnyt kaiken. Kuinka pitkään variointi kiinnostaa varsinkin kun puolet varioijista ovat keskimääräistä tyhmempiä?
Vierailija kirjoitti:
Suomi on sen p-läpi että tekee mieli päästä pois välillä.
Välillä vain? Mikset muuta kokonaan?
Olisi ns. win-win -tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Pari kysymystä ap:lle ja muille jatkuvasti matkustelijoille.
Onko teillä niin paska koti/piha, ettei siellä oikeasti jaksa olla? Meneekö teillä KAIKKI raha matkustamiseen, niin että kämppä on sitten joku eloton yksiö lähiössä?
Eikö teillä ole mitään muuta elämässä kuin se matkustelu?
Aika moni halpalentoyhtiö ja hotelli menee varmaan koronan takia konkkaan, eikä olekaan enää itsestään selvää että keskituloinen voi matkustella monta kertaa vuodessa. Kannattaisi harkita omaa elämää, voisiko tehdä sillä enemmän jos matkustelu ei enää onnistukaan.
Koti on nukkumista varten. Puutarhan hoitaminen ei ole mun juttu, en vaan viitsi seurata jonkun ruohon kasvamista.
Vierailija kirjoitti:
Suomi on sen p-läpi että tekee mieli päästä pois välillä.
Aiheellinen kysymys, miksi sitten olet täällä p -lävessä? Kokoa kamasi ja häivy sinne paratiisiisi. Ei täällä ole pakko kitua. Jotenkin vaan tuntuu että nämä pahimmat ruikuttajat ovat niitä jotka tartuntoineen tunkivat tänne p -läpeen kun ei sisu riittänyt jäädä...on tilanne mikä hyvänsä, aina vingutaan. Koskaan ei ole hyvä missään.
Vierailija kirjoitti:
Pari kysymystä ap:lle ja muille jatkuvasti matkustelijoille.
Onko teillä niin paska koti/piha, ettei siellä oikeasti jaksa olla? Meneekö teillä KAIKKI raha matkustamiseen, niin että kämppä on sitten joku eloton yksiö lähiössä?
Eikö teillä ole mitään muuta elämässä kuin se matkustelu?
Aika moni halpalentoyhtiö ja hotelli menee varmaan koronan takia konkkaan, eikä olekaan enää itsestään selvää että keskituloinen voi matkustella monta kertaa vuodessa. Kannattaisi harkita omaa elämää, voisiko tehdä sillä enemmän jos matkustelu ei enää onnistukaan.
Paska piha? En edes tiedä miltä minun pihani näyttää. Ehkä mä sitten kuolinvuoteella kadun että miksen kasvattanut ruusuja ja koivuja vuonna 2012-2020. Voi v₩¥tu.
Vierailija kirjoitti:
Pari kysymystä ap:lle ja muille jatkuvasti matkustelijoille.
Onko teillä niin paska koti/piha, ettei siellä oikeasti jaksa olla? Meneekö teillä KAIKKI raha matkustamiseen, niin että kämppä on sitten joku eloton yksiö lähiössä?
Eikö teillä ole mitään muuta elämässä kuin se matkustelu?
Aika moni halpalentoyhtiö ja hotelli menee varmaan koronan takia konkkaan, eikä olekaan enää itsestään selvää että keskituloinen voi matkustella monta kertaa vuodessa. Kannattaisi harkita omaa elämää, voisiko tehdä sillä enemmän jos matkustelu ei enää onnistukaan.
Siis onko täällä jotkut eläkeläisten kokoontumisajot?
Vierailija kirjoitti:
Mä haluan ainakin surffata (Portugal, Australia, Espanja) ja treenata alamäkipyöräilyä (Itävalta). Suomi ei kiinnosta eikä juuri eikä suomalaiset, eikä suomalainen ruoka, sorry kaikille siitä. Eläminen on kokemista ja seikkailua, ei kiitos järvet ja suomalainen ruoka.
Haha! Kyllä on väsyneet teinin toiveet ajankäytöstä sinullakin.
Surffata ja alamäkipyöräillä 😂
Onneksi mökkeilen mielelläni. Niin aion tehdä tänäkin kesänä - suosituksista huolimatta. Matkailukin on joskus mukavaa, mutta mökillä voi rentoutua parhaiten.
Minulle tämä kesä tuskin tuottaa tuskaa - jos vain en sairastu pahasti eikä kukaan läheisistänikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä siellä teidän mökillä paskannetaan jos ei siellä edes huussia ole? Sisävessa?
Piti kirjoittaa ulkohuussillinen.
On ihan ymmärrettävää, ettei kukaan ymmärrä tuskaani, koska tämä on tällainen First World Problem. Silti, se vaikuttaa mielialaani todella paljon. Ihmiset masentuvat monenlaisista eri asioista, ei siihen aina tarvita jotain suurta maailmantuskaa. Masentua voi täysin pinnallisistakin asioista, kuten omasta ulkonäöstä.
Minulle tämä on todella kova paikka, eikä siinä hirveästi mitkään asennemuutokset auta. Kun en ulkomaille pääse, niin en pääse. On todella vaikeaa päästä lomamoodiin, kun joutuu lomailemaan samassa paikassa, jossa se arki on ollut koko vuoden.
ap
Hei,
Olen vakavasti sairastunut nuori äiti, herään joka yö koviin kipuihin. Olen ollut ulkona kotoa kaksi kertaa viime kesän jälkeen. Olen todella kitollinen kaikesta pienestä hyvästä joka päivä. Varsinkin miehestäni, joka hoitaa kaiken. Tällä hetkellä joudun olemaan täysin eristyksissä aivan kaikesta ja päivät ovat kuluneet yläkerran sängyssä monta kuukautta.
Ystävieni läheisiä on Italiassa menehtynyt koronaan, kaiken ikäisiä. Suomessa epidemia on vasta alkuvaiheessa. Tilanne on todella ikävä, mutta voisi olla vielä ikävämpikin. Kannattaa oikeasti olla tässä hetkessä, elämä on todella lyhyt ja nyt vielä kun korona ei ole aivan hirveä, kannattaa pitää läheisistä huolta ja kasvattaa kiitollisuudentunteita. Suomeenkin voi tulla vielä kovemmat
Se on hyvä huomata kun sairastuu että muu maailma ei pysähdy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et tule toimeen itsesi kanssa ja osaa olla yksin niin et tule toimeen muidenkaan kanssa eikä sinulla ole muille mitään annettavaa.
Tällä palstalla on paljon ajatustenvaihtoa ja suurin osa paskan länkytystä.
Eli jos et ole yksin ja todista, että osaat olla yksin, niin sinulla ei ole mitään annettavaa muille? Milloin ihmeessä niiden muiden kanssa voi sitten olla, mutta on silti annettavaa?
Minusta nämä introvertit yksinolijat alkavat olla kertakaikkiaan todella itsekeskeisiä. Vain heidän tapansa ja heidän ajatuksensa on se ainoa oikea. Jos olet muuta tai haluat olla muuta, et osaa olla itsesi kanssa, sinulla ei ole annettavaa jne. Mitä merkitystä sillä on vaikka jollain yksinolijalla olisi annettava? Ei mitään, kuin korkeintaan itsensä ja omahyväisyydessä pyörimistä itselleen.
”Olen itseni kanssa ja nautin omista ajatuksistani, enkä kaipaa muita, en halua muita ja viihdyn itseni kanssa yksikseni ja haluan kuulla vain omia ajatuksiani ja olen paljon parempi kun jopa omat ajatukseni ovat niin paljon mielenkiintoisempia aina kuin miljoonien ihmisten tuotokset vaikka netissä.Kuuntelen vain omia tunteitani ja ajatuksiani ja siksi haluan olla metsässä, koska kukaan ei häiritse minun täydellistä itseeni keskittymistä. Ja jotta näyttäisin vielä paremmalta, haukun vielä ne muut jotka kyseenalaistavat tämän ja joita muut ihmiset ja asiat kiinnostavat. Minä ja minun ajatukseni ovat vähän enemmän kuin kenenkään muun ajatukset. Varsinkin aaveella minun ajatuksieni ylivertaisuus nousee ihan omiin sfääreihin. On se niin ihanaa kun saa olla kotona ja ajatella vain omia ajatuksia omassa päässä, eikä muut häiritse. Jostain Kumman syystä sitten kuitenkin eksyn tänne aaveelle, vaikka oikeasti haluaisin olla vain yksin ja omien ajatusteni kanssa. Mutta olen silti parempi, koska katselin koko aamupäivän järveä ja nyt vasta tulin aaveelle. Muut huonommat ovat selailleet nettiä ja ehkä katsoneet jonkun filminkin. Eivät osaa olla itsensä kanssa, toisin kuin minä. Terv. Introvertti”.
Ihmiset on keskimäärin pitkästyttäviä. Elämässä on noin kaksi eri tarinaa, joista sitten versioidaan ne sataneljätoistamiljardia...seitsemän versiota. Ovat omasta mielestään helvetin kiinnostavia oman elämänsä sankareita omine ainutkertaisineen laulun arvoisine elämineen. Kun olet nähnyt kaksi olet nähnyt kaiken. Kuinka pitkään variointi kiinnostaa varsinkin kun puolet varioijista ovat keskimääräistä tyhmempiä?
No onneksi sinusta on niin ihanaa kuunnella vain sitä omaa tarinaasi, uudestaan ja uudestaan. Ehkä on onnistuneiden tarinat ja epäonnistuneiden tarinat, mutta ihmisten kanssa voi puhua muustakin kuin heidän elämästään.
Minulla sitten on ollut paljon tuuria, kun on kaikenlaisia mukavia tyyppejä hyvillä jutuilla tullut vastaan.
Miten toisaalta pärjäät itsesi kanssa, kun kerran olet sekä pitkästyttävä ja tyhmä, vai oletko sinä juuri se lumihiutale, joka on älykkäämpi ja kiinnostavampi kuin kaikki muut? Introverttien itsekeskeisyydellä ja omahyväisyydellä ei taida olla rajaa? He eivät muita kaipaa, kun he ovat niin paljon enemmän kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Meilläkin on mökkipahanen ilman ulkovessaa. 4 h + keittiö ja sisävessa omassa niemessä. Hyttyset valitettavasti puuttuvat.
Siellä sitten kökit räkäisten kakarien kanssa. Hyvä mulle, että ette ole New Yorkissa pilaamassa muiden lomaa.
Kuinka ankea elämä ihmisillä oikein on, jos omaa arkea pitää päästä ulkomaille karkuun että jaksaa elämäänsä? Pitäisiköhän vähän miettiä elämänvalintojaan uusiksi? Mitä te oikein teette siinä arjessanne kun se on niin hirveää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä haluan ainakin surffata (Portugal, Australia, Espanja) ja treenata alamäkipyöräilyä (Itävalta). Suomi ei kiinnosta eikä juuri eikä suomalaiset, eikä suomalainen ruoka, sorry kaikille siitä. Eläminen on kokemista ja seikkailua, ei kiitos järvet ja suomalainen ruoka.
Haha! Kyllä on väsyneet teinin toiveet ajankäytöstä sinullakin.
Surffata ja alamäkipyöräillä 😂
Joo, kaikkien pitää haaveilla järvien katselusta, laavulla hiljaisuudessa makaamisesta lammen rannalla ja autolla ABC: ltä toiseen ajamisesta. Siinä on kunnon suomalaisen kehittyneen aikuisen elämän tarkoitus ja hyväksytyt haaveet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä haluan ainakin surffata (Portugal, Australia, Espanja) ja treenata alamäkipyöräilyä (Itävalta). Suomi ei kiinnosta eikä juuri eikä suomalaiset, eikä suomalainen ruoka, sorry kaikille siitä. Eläminen on kokemista ja seikkailua, ei kiitos järvet ja suomalainen ruoka.
Haha! Kyllä on väsyneet teinin toiveet ajankäytöstä sinullakin.
Surffata ja alamäkipyöräillä 😂
Jep. Pyörä on itse tuunattu 🚲. Kaikilla hienouksilla. Ranskaan ja Itävaltaan oli tarkoitus mennä.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka ankea elämä ihmisillä oikein on, jos omaa arkea pitää päästä ulkomaille karkuun että jaksaa elämäänsä? Pitäisiköhän vähän miettiä elämänvalintojaan uusiksi? Mitä te oikein teette siinä arjessanne kun se on niin hirveää?
Öö... siis sinustako loman pitäisi olla täsmälleen samanlaista kuin arki? Ei saisi erota siitä mitenkään esim. juuri niin, että lomalla voi halutessaan vaikkapa matkustaa johonkin?
Olet oikeassa, tuollainen elämä ON ankeaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka ankea elämä ihmisillä oikein on, jos omaa arkea pitää päästä ulkomaille karkuun että jaksaa elämäänsä? Pitäisiköhän vähän miettiä elämänvalintojaan uusiksi? Mitä te oikein teette siinä arjessanne kun se on niin hirveää?
En mitään hauskaa oikeastaan ja sen vähä mitä teen on turhaa, väsyttävää ja usein huonossa kelissä. Lähinnä ruokaa, siivoamista, töitä, nettiä ja telkkua. Millaista elämänvalintaa ehdottaisit tilalle?
Mä haluan ainakin surffata (Portugal, Australia, Espanja) ja treenata alamäkipyöräilyä (Itävalta). Suomi ei kiinnosta eikä juuri eikä suomalaiset, eikä suomalainen ruoka, sorry kaikille siitä. Eläminen on kokemista ja seikkailua, ei kiitos järvet ja suomalainen ruoka.