Lue keskustelun säännöt.
Naiset huomio! Olenko itsekäs parisuhteessa?
19.04.2020 |
Olen 25-vuotias mies ja itsekin myönnän että toimin vähän lapsen tavoin arjessamme.
En siivoa, kokkaa ja pelaan lähes aina pleikkaria kavereiden kanssa. Huomioin naistani kyllä sanallisesti päivittäin ja annan fyysistä läheisyyttä ja huomiota. Kiitän naistani aina kaikesta mitä hän minulle/meille päivittäin tekee (kotityöt yms).
En vain ole sellainen ihminen että jaksaisin nähdä vaivaa yllätyksiin ja hemmotteluun, toisin kuin avopuolisoni. Olemme olleet viisi vuotta yhdessä ja rakastan häntä enemmän kuin mitään. Olenko itsekäs?
Kommentit (33)
Olet. Ei kukaan jaksa katsella kakaraa tai olla äiti aikuiselle ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olet todellakin. Jos perustatte perheen niin kotityöt lisääntyy tosi paljon ja viimeistään siinä vaiheessa muijas saa tarpeeksi. Tuossa vaiheessa kun olette nuoria hän varmaan haluaa miellyttää ja on rakastuneessa vaiheessa. Valitettavasti tuo kupla ei tule kestämään ikuisesti.
Et tee edes minimiä siitä, mitä pitäisi parisuhteessa. Rakkaus ja parisuhde vaatii kompromisseja ja myös joskus uhrauksia.
Olin tuollaisen suhteen se toinen osapuoli ja jätin miehen, koska kyllästyin siihen, että minut otettiin itsestäänselvyytenä. Vahvennat parisuhteessanne naisystävällesi kuvaa siitä, että naiset on luotuja miesten palvelijoiksi. Se vaikuttaa kyllä itsevarmuuteen negatiivisesti.
Ei ne yllätykset ja hemmottelu, vaan se että rakennetaan normaali arki yhdessä. Normaaliin arkeen kuuluu kokkaaminen, siivoaminen, roskien vienti ja kaupassa käyminen. Miten eläisit, jos et seurustelisi tällä hetkellä? Miltä kotisi näyttäisi? Kuolisitko tyhjän jääkaapin eteen? Pystyisitkö normaaliin elämään ilman lapsuudenkodin turvaa tai tyttöystävää? Tätä kannattaa harjoitella.
Älkää vastailko trollille, eihän noin typeriä voi kukaan kysellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et tee edes minimiä siitä, mitä pitäisi parisuhteessa. Rakkaus ja parisuhde vaatii kompromisseja ja myös joskus uhrauksia.
Olin tuollaisen suhteen se toinen osapuoli ja jätin miehen, koska kyllästyin siihen, että minut otettiin itsestäänselvyytenä. Vahvennat parisuhteessanne naisystävällesi kuvaa siitä, että naiset on luotuja miesten palvelijoiksi. Se vaikuttaa kyllä itsevarmuuteen negatiivisesti.
Kiitos rehellisistä vastauksistanne. En vain tiedä miten saan itsestäni irti sellaisen romanttisen ja huomioivan puolen.
En kuitenkaan halua menettää tyttöystävääni ja haluaisin perheen hänen kanssaan.
Ehkä surullisinta tässä on että naiseni on maailman kiltein ja epäitsekkäin ihminen. Antaa aina enemmän muille kuin mitä itse saa. Sen takia hän on joutunut käymään terapiassa ja tuntuu että minä käytökselläni vain pahennan hänen tilaansa eikä hän pääse kunnolla kehittymään itsensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne yllätykset ja hemmottelu, vaan se että rakennetaan normaali arki yhdessä. Normaaliin arkeen kuuluu kokkaaminen, siivoaminen, roskien vienti ja kaupassa käyminen. Miten eläisit, jos et seurustelisi tällä hetkellä? Miltä kotisi näyttäisi? Kuolisitko tyhjän jääkaapin eteen? Pystyisitkö normaaliin elämään ilman lapsuudenkodin turvaa tai tyttöystävää? Tätä kannattaa harjoitella.
Hyviä pointteja. Olen vain liian laiska olemaan hänelle hyvä. Pitää harjoitella. Mitä ehdottaisitte että teen aluksi,?
Siivoan ja käyn kaupassa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ainakin ottaa päähän kun mies on olevinaan niin mahtava mies kun kehuu päivittäin ja sanoo useaan otteeseen rakastavansa. Ainiin ja muistaa aina kiittää siivouksesta ja ruuastakin.
Mieluummin ottaisin vaikka mykän miehen joka osallistuisi taloudenhoitoon ja osoittaisi teoin välittämisensä ja muistamisensa.
Hitto tuo mies ei saa edes puhtaita vaatteita päällensä tai ostettua uusia rikkinäisen tilalle, odottaa että mä hoidan sen. "Kultaaaa, missä on mun kalsarit, kultaaaa mitä me syödään (eli mitä mä teen ruuaksi) tänään, kultaaaa mä rakastan sua"
Ei mitään omaa aloitetta tiskeihin, kokkaamiseen, pyykkäämiseen, minkään erikoisemman järjestämiseen. Hakkaa vaan tattia ja makaa.
Stana että teidänlaiset sieppaa, pärjäisin sinkkuna mahtavasti!
Muista, jos teet itsestäsi suhteessa tarpeettomaksi niin et voi odottaa että sua tarvitaan. Haluatko oikeasti jatkaa tuolla tiellä?
Anna kun arvaan, oot vielä työtön ja nainen maksaa kaiken?
Sä et vaan piittaa, maailma on täynnä miehiä jotka osaavat hoitaa itsensä ja jopa aidosti huomioivat kumppaniaan, mikä susta tekee kiinnipitämisen arvoisen? Ainakin sinä pidät kumppaniasi itsestäänselvyytenä.
Nyt otat itsees niskasta kiinni ja alat toimimaan!
Tunnen vastaavia tapauksia, johtuen musiikkialan harrastuksesta ja sivuammatista.
Miehet lähinnä perseilevät minkä ehtivät, mutta naiset kuitenkin ihailevat heitä kuin puolijumalia. Ja puhutaan siis täysistä tuntemattomuuksista jotka elelevät sossun rahoilla, koska "haluavat panostaa 101% musiikkiin (=roikkua pelaamassa bilistä pubissa) ja päivätyö olisi häiriöksi".
Naisille itsevarmuus, ja jopa röyhkeys, tuntuu olevan kuin huumetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin joskus muutaman vuoden seurustelusuhteesta kaltaisestasi kakarasta ja muistan sen ilon kun ei tarvinnut pitää huolta kun itsestään ja omista sotkuistaan, olin oikeasti onneni kukkuloilla.
Jos suhteessa on kaksi niin kummankin täytyy hoitaa oma tonttinsa eikä sysätä sitä toiselle. Lapsi-vanhempi-suhde on oma asiansa, mutta sä heittäydyt lapsen tasolle. Entä sitten kun saatte lapsen, luuletko että naisesi jaksaa pitää huolta kahdesta avuttomasta? Saati useammasta? Silloin ei enää satunnainen siivoaminen riitä, teidän tulisi olla tasavertaisia.
Muutit varmaan äidin helmoista suoraan yhteen. Olisi tärkeää asua joku vuosi omillaan, oppia ja itsenäistyä eikä suorilta jättäytyä toisen hoidettavaksi.
Eikö sua hävetä? Miten sä pärjäisit ilman naistasi? Sä näköjään tarvitset naista kaikkeen, mutta mihin se sua tarvitsee?
Olin 21 ja mies 23 kun aloitettiin seurustelu, 3v päästä muutettiin yhteen ja alusta asti oli selvää että kotityöt puoliksi. Kun lapsi syntyi, sovittiin että lapsen asiat on enemmän minun ja kotityöt enemmän miehen, toisen lapsen tultua mieskin alkoi taantua teinin tasolle ja muutaman vuoden päästä näytin ovea.
Nykyään elän mieluummin sinkkuna kuin passaan ketään kotitöissä, mieluiten asuisin seurustelukumppanin kanssa eri kodeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen töissä kyllä ja maksan tasapuolisesti kulujamme. Mutta se onkin ainoa positiivinen asia vastuudellisuudestani suhteessa.
Eikä naiseni ole mitenkään alistettu suhteessamme mutta hän vain tykkää kokata ja siivota. Hän rakastaa huolehtia läheisistään.
Ap
Ei, se on naisen ongelma jos se haluaa olla sun kanssa. Oikeesti, se on sun kanssa niin kauan kuin jaksaa. Olit trolli tai et. Niin se menee. Jotkut naiset jaksaa koko elämän, ihmettelen tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tee edes minimiä siitä, mitä pitäisi parisuhteessa. Rakkaus ja parisuhde vaatii kompromisseja ja myös joskus uhrauksia.
Olin tuollaisen suhteen se toinen osapuoli ja jätin miehen, koska kyllästyin siihen, että minut otettiin itsestäänselvyytenä. Vahvennat parisuhteessanne naisystävällesi kuvaa siitä, että naiset on luotuja miesten palvelijoiksi. Se vaikuttaa kyllä itsevarmuuteen negatiivisesti.
Kiitos rehellisistä vastauksistanne. En vain tiedä miten saan itsestäni irti sellaisen romanttisen ja huomioivan puolen.
En kuitenkaan halua menettää tyttöystävääni ja haluaisin perheen hänen kanssaan.
Ehkä surullisinta tässä on että naiseni on maailman kiltein ja epäitsekkäin ihminen. Antaa aina enemmän muille kuin mitä itse saa. Sen takia hän on joutunut käymään terapiassa ja tuntuu että minä käytökselläni vain pahennan hänen tilaansa eikä hän pääse kunnolla kehittymään itsensä kanssa.
Jos ihan raa'asti puhutaan, luultavasti tuo epäitsekkyys ja jopa kynnysmattomaisuus (rajattomuus, ei itsevarmuutta) vaikuttaa siihen, että hän sietää sinun käytöstäsi vielä. Luultavasti myös tämä suhde huonontaa hänen itsearvoa tällä hetkellä.
Jos haluat aidosti olla hänen kanssaan ja rakentaa teidän suhdettanne ja hänen itsetuntoaan positiiviseen suuntaan, sinun on aika alkaa opettelemaan epämukavuuden sietämistä ja alkaa tekemään muutoksia itsenäisesti. Ala tekemään omaa tutkimustasi tästä asiasta. Esimerkiksi emotional labour on käsite, joka valaisee mielestäni paljon naisten epätasa-arvoista asemaa heteronormatiivisissa parisuhteissa. Tässä on hyviä sivuja:https://www.harpersbazaar.com/culture/features/a12063822/emotional-labo… ja https://english.emmaclit.com/2017/05/20/you-shouldve-asked/
Toisekseni aloittaisin sinuna hänen kanssaan keskustelun suhteenne tilasta. Kerro hänelle, että sinulla on tunne siitä, ettet tee hänen ja suhteenne eteen tarpeeksi. Älä ala surkuttelemaan itseäsi äläkä aseta hänen harteilleen vastuuta kokonaan siitä, miten tämä ongelma ratkaistaan. Kysy häneltä, mitä mieltä hän on asiasta ja kaipaisiko hän parisuhteeseenne sinulta enemmän panostusta. Kysy, mitä hän ehkä konkreettisesti haluaisi. Hän saattaa tarvita aiheen miettimiseen useita päiviä, viikkojakin. Teidän kannattaa yhdessä vaikka lukea tuollaisia yllä linkkaamiani artikkeleita ja sitten käsitellä niitä yhdessä.
Sinuna miettisin myös sitä, oletko tarpeeksi henkisesti kypsä parisuhteeseen, johon et jaksa panostaa. Nykyinen tilanne ei voi jatkua, sillä se ei ole reilua tyttöystävääsi kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä kyllä ja maksan tasapuolisesti kulujamme. Mutta se onkin ainoa positiivinen asia vastuudellisuudestani suhteessa.
Eikä naiseni ole mitenkään alistettu suhteessamme mutta hän vain tykkää kokata ja siivota. Hän rakastaa huolehtia läheisistään.
Ap
Ainoastaan vain sun mielikuvituksessa nainen tykkää olla sun palvelija. Tosielämässä nainen haluaisi olla itse palveltavana tai edes sun tekevän oman osuutesi.
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä kyllä ja maksan tasapuolisesti kulujamme. Mutta se onkin ainoa positiivinen asia vastuudellisuudestani suhteessa.
Eikä naiseni ole mitenkään alistettu suhteessamme mutta hän vain tykkää kokata ja siivota. Hän rakastaa huolehtia läheisistään.
Ap
Se on vähän eri asia tykkääkö kokata ja siivota vai onko se pakko kun kukaan muu ei sitä tee 🙄
Voi luoja mikä urpo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne yllätykset ja hemmottelu, vaan se että rakennetaan normaali arki yhdessä. Normaaliin arkeen kuuluu kokkaaminen, siivoaminen, roskien vienti ja kaupassa käyminen. Miten eläisit, jos et seurustelisi tällä hetkellä? Miltä kotisi näyttäisi? Kuolisitko tyhjän jääkaapin eteen? Pystyisitkö normaaliin elämään ilman lapsuudenkodin turvaa tai tyttöystävää? Tätä kannattaa harjoitella.
Hyviä pointteja. Olen vain liian laiska olemaan hänelle hyvä. Pitää harjoitella. Mitä ehdottaisitte että teen aluksi,?
Siivoan ja käyn kaupassa?Ap
Jos tyttöystäväsi tykkää kokkaamisesta ja kotitöistä ylipäätään, niin kannattaisi ehkä joskus kysyä miten voit olla avuksi. Tarvitseeko kaupasta hakea jotakin samalla kun palaat töistä? Tekisittekö joku päivä ruuan yhdessä? Imuroi kämppä joku päivä ja pese pyykit kun tyttöystävä on töissä. Pieniä tekoja. Se on kompromisseja ja uhrauksia molemmin puolin että parisuhteella on mahdollisuus toimia.
En kyllä edes suunnittelisi lisääntymistä jos mies olisi tuolla tasolla.
Jos et oikeasti jaksa tehdä kotitöitä, niin palkkaa joku tekemään ne. Suosittelisin kyllä, että mieluummin opettelisit itse tai ainakin miettisit syitä miksi et jaksa/halua normaaleja arjen töitä tehdä (jäätkö liian helposti pelaamaan/nettiin/tekemään jotain muuta, onko jo riippuvuutta). Semmoinenkin toimii, että illalla suunnittelet mitä teet aamulla ihan ensimmäisenä. Esim imurointi ja lounas valmistumaan ja vasta sen jälkeen tv:n/puhelimen/koneen ääreen. Puhelimesta saa korkeintaan kelloa katsoa.
Mutta jos päädyt ostamaan vaikka siivouspalvelun, niin muista että se menee siis sinun omista rahoista, ei yhteisistä.
Olet, mutta vielä enemmän olet epäkypsä. Nyt sinne luudan varteen aikuistumaan!