Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kaveri muutti rikkaiden keskelle ja katkeruus pilaa ystävyyden
19.04.2020 |
Pari vuotta sitten kaverini muutti kotikaupunkimme parhaimmalle, ja samalla kalleimmalla, alueelle. Sanoin jo silloin, että ovatpa kalliita vuokra-asuntoja, mutta sinne oli päästävä.
Kaverini sai lapsen ja tälle tietysti hankittiin kaikki mitä naapurin lapsillakin oli. Muodikkaimmat rattaat, merkkivaatteita jne. Kahvitteli toisten äitien kanssa harva se päivä ja ystävystyi muiden alueen äitien kanssa. Good for her!
Ongelmaksi on nyt muodostunut kaverini järjetön kateus ja inho näitä äitejä ja heidän elämäänsä kohtaan. Minä ja kaverini olemme ”ihan tavallisista” perheistä, emme ole siis kasvaneet tai päätyneet rahan keskelle. Minulla kuitenkin jää enemmän esimerkiksi kuukaudessa ylimääräistä rahaa, koska asun halvemmin ja tein kovasti töitä saadakseni koulutuksen, joka takaa hyvät tulot.
Nyt hän piikittelee minua esim. ennen koronaa tekemistäni matkoista. Hän ei tosiaan halua kuulla mitään lomistani, mutta minun tulisi olla iloinen hänen joogaleirestään yms. Minähän olen täysi roisto, kun menen lomalla hotelliin ja vielä suht hyvään sellaiseen.
Oman osansa saavat nämä uudet kaverit rikkaalta alueelta. Totta kai he ovat varakkaita, kun kerta siellä asuvat. En tiedä mitä kaverini oikein oletti sinne muuttaessaan. Häntä ärsyttää uusissa kavereissaan kaikki, eivät kuulemma ymmärrä todellisesta elämästä mitään. Samalla kuitenkin tekee kaikkensa, että olisi kuin he ja ei missään tapauksessa halua, että hänen duunaritaustansa tulee esille.
Pidimme Skype-treffit tämän kotona pysymisen vuoksi ja teki mieli katkaista koko puhelu. Mistään muusta ei jauhanut kuin siitä, miten hänen lapsensa aloittaa nyt ratsastuksen, purjehduksen ja baletin lisäksi lasten joogan. ”Kun Sen ja Sen lapsi käy siellä myös”. Seuraavassa lauseessa marisee, kun hänellä ei riitä rahat ja häntä katsotaan kohta alaspäin, kun ei ole varaa ostaa sitä tätä ja tota lapselle ja itselle.
Olen aivan totaalisen kyllästynyt kaverini rikkaan-matkimiseen ja toisten haukkumiseen. Syyttä noita äitejä, että ovat menneet naimisiin rahasta ja muuta roskaa. Tuntuu, että ei näe metsää puilta oman kateutensa vuoksi.
Olenko ihan hirveä jos laitan ystävyyden katkolle. Olemme olleet kavereita lapsesta asti, mutta huomaan nykyään ahdistuvani hänen seurassaan. Rikkaan esittämisestä on tullut koko elämän sisältö.
Kiitos kun sain avautua!
Kommentit (27)
Minulla taas on kaveri, joka on saanut lähes kaiken elämässä. Tai ei tietty ole, mutta siltä se musta tuntuu.
Puhuu montaa kieltä, on hauska, ystävystyy heti munkin kavereiden kanssa, joita ei ole ennen tavannut. Tuntuu, et jään näissä juhlissa aina jotenkin varjoon.
Tietysti kirsikkana kakun päällä niin hänellä on myös rahaa. Ja hän ei sillä mitenkään leveile, mutta totta kai se kirpaisee kun pyytää mua lounaalle enkä voi mennä, koska oma tili näyttää tyhjää. Pyysi minua myös lomalle kanssaan ja tuntui niin nololta sanoa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan hänelle sanoa, että ei viitsitä nyt valittaa, vaan ollaan kiitollisia siitä, mitä on. Esim. ihanat lapset ja mukava asunto mukavalla alueella.
Hah! En usko että on provo, vaan olen todistanut samankaltaista menoa omilla kotinurkilla :D
Asun isohkon suomalaiskaupungin hyvällä omakotialueella. Ei tämä mikään ökyrikkaiden paratiisi ole, mutta varmasti yksi niistä kaupungin parhaimmista - ja kalleimmista - alueista kuitenkin. Tämän alueen kyljessä on myös ihan kiva kaupunginosa, pääasiassa rivareita, luhtitaloja ja pieniä kerrostaloja. Osa luhtitaloista on kaupungin vuokrataloja, mutta seutu on rauhallista ja asukkaat lapsiperheitä ja eläkeläispariskuntia. Mm. lähikoulu on tässä kaupunginosassa.
Meillä on talo omakotialueella, kovalla työllä ansaituilla omilla rahoilla maksettuna. Olen itse duunariperheestä ja mitään en ole saanut ns. ilmaiseksi. Olen myös säästäväinen luonne, enkä harrasta mitään statusjuttuja, merkkivaatteita tms. joten rahasta ei ole senkään takia tiukkaa. Ollaan asuttu tässä muutama vuosi ja on ollut niin erikoista olla tekemisissä myös sellaisten ihmisten kanssa joille ulkoiset asiat voivat olla hurjan tärkeitä. Ja valitettavasti lapsilla on myös joskus näitä kotoa imuroituja asenteita ja arvoja.
Joillekin on todella tärkeää "kummalla puolen tietä" asut, eli omakotialueella vai siellä rivari/vuokrataloalueella. Talon valmistumisvuosi ja koko, tontin koko ja autojen määrä sekä merkki ovat myös kyttäyksen kohteita. Jotkut alakouluikäiset lapsetkin osaa kysyä näitä ja esim. asutaanko vuokralla vai omassa ja onko oma tosiaan oma eikä esim. vanhempien oma. Naapurini on ihan kiva, mutta just niitä toisenlaisia tyyppejä, samoin osa lasten kavereiden vanhemmista. Koitan vaan pysyä coolina, enkä lähteä mukaan mihinkään utelu- ja panettelujuttuihin.
Hupaisia tilanteita on tullut vastaan näiden vuosien aikana. Esim. avointa hämmästelyä, kun on kuultu, että asumme siellä missä asumme (perään katseita päästä varpaisiin, joilla järkyttyneenä skannattu vaatteet, laukut ym. kamat, jotka on olleet ihan perushessutasoa). Samoin muutaman kilsan päässä olevassa Lidlissä on piiloteltu hyllyjen takana :D
Ihmiset on erilaisia ja onneksi niitä omia hengenheimolaisiakin löytyy.
En voi ymmärtää, mitä tuollaisten ihmisten päässä liikkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hah! En usko että on provo, vaan olen todistanut samankaltaista menoa omilla kotinurkilla :D
Asun isohkon suomalaiskaupungin hyvällä omakotialueella. Ei tämä mikään ökyrikkaiden paratiisi ole, mutta varmasti yksi niistä kaupungin parhaimmista - ja kalleimmista - alueista kuitenkin. Tämän alueen kyljessä on myös ihan kiva kaupunginosa, pääasiassa rivareita, luhtitaloja ja pieniä kerrostaloja. Osa luhtitaloista on kaupungin vuokrataloja, mutta seutu on rauhallista ja asukkaat lapsiperheitä ja eläkeläispariskuntia. Mm. lähikoulu on tässä kaupunginosassa.
Meillä on talo omakotialueella, kovalla työllä ansaituilla omilla rahoilla maksettuna. Olen itse duunariperheestä ja mitään en ole saanut ns. ilmaiseksi. Olen myös säästäväinen luonne, enkä harrasta mitään statusjuttuja, merkkivaatteita tms. joten rahasta ei ole senkään takia tiukkaa. Ollaan asuttu tässä muutama vuosi ja on ollut niin erikoista olla tekemisissä myös sellaisten ihmisten kanssa joille ulkoiset asiat voivat olla hurjan tärkeitä. Ja valitettavasti lapsilla on myös joskus näitä kotoa imuroituja asenteita ja arvoja.
Joillekin on todella tärkeää "kummalla puolen tietä" asut, eli omakotialueella vai siellä rivari/vuokrataloalueella. Talon valmistumisvuosi ja koko, tontin koko ja autojen määrä sekä merkki ovat myös kyttäyksen kohteita. Jotkut alakouluikäiset lapsetkin osaa kysyä näitä ja esim. asutaanko vuokralla vai omassa ja onko oma tosiaan oma eikä esim. vanhempien oma. Naapurini on ihan kiva, mutta just niitä toisenlaisia tyyppejä, samoin osa lasten kavereiden vanhemmista. Koitan vaan pysyä coolina, enkä lähteä mukaan mihinkään utelu- ja panettelujuttuihin.
Hupaisia tilanteita on tullut vastaan näiden vuosien aikana. Esim. avointa hämmästelyä, kun on kuultu, että asumme siellä missä asumme (perään katseita päästä varpaisiin, joilla järkyttyneenä skannattu vaatteet, laukut ym. kamat, jotka on olleet ihan perushessutasoa). Samoin muutaman kilsan päässä olevassa Lidlissä on piiloteltu hyllyjen takana :D
Ihmiset on erilaisia ja onneksi niitä omia hengenheimolaisiakin löytyy.
Missä tuppukylässä elätte? En ole ikinä kuullutkaan tuollaisesta.
Omistusasunnossa isommassa kaupungissa, en koskaan keskutele tuttavien kanssa omistusasioista
Alue: Aihe vapaa
Ihmisille tulee joskus tarve ns laajentua, muuttaa jonnekin, ostaa isompi asunto, kouluttautua, hankkia parempi ammatti, opetella joku taito, mennä naimisiin jne. Ego halajaa jotain millä rehvastella. Samoin ihminen rakastaa syyttää jotain toista, omat virheet voi jäädä sitten huomiotta (jos hyvin sattuu). Eipä ole kukaan parempi toista.