Kaveri muutti rikkaiden keskelle ja katkeruus pilaa ystävyyden
Pari vuotta sitten kaverini muutti kotikaupunkimme parhaimmalle, ja samalla kalleimmalla, alueelle. Sanoin jo silloin, että ovatpa kalliita vuokra-asuntoja, mutta sinne oli päästävä.
Kaverini sai lapsen ja tälle tietysti hankittiin kaikki mitä naapurin lapsillakin oli. Muodikkaimmat rattaat, merkkivaatteita jne. Kahvitteli toisten äitien kanssa harva se päivä ja ystävystyi muiden alueen äitien kanssa. Good for her!
Ongelmaksi on nyt muodostunut kaverini järjetön kateus ja inho näitä äitejä ja heidän elämäänsä kohtaan. Minä ja kaverini olemme ”ihan tavallisista” perheistä, emme ole siis kasvaneet tai päätyneet rahan keskelle. Minulla kuitenkin jää enemmän esimerkiksi kuukaudessa ylimääräistä rahaa, koska asun halvemmin ja tein kovasti töitä saadakseni koulutuksen, joka takaa hyvät tulot.
Nyt hän piikittelee minua esim. ennen koronaa tekemistäni matkoista. Hän ei tosiaan halua kuulla mitään lomistani, mutta minun tulisi olla iloinen hänen joogaleirestään yms. Minähän olen täysi roisto, kun menen lomalla hotelliin ja vielä suht hyvään sellaiseen.
Oman osansa saavat nämä uudet kaverit rikkaalta alueelta. Totta kai he ovat varakkaita, kun kerta siellä asuvat. En tiedä mitä kaverini oikein oletti sinne muuttaessaan. Häntä ärsyttää uusissa kavereissaan kaikki, eivät kuulemma ymmärrä todellisesta elämästä mitään. Samalla kuitenkin tekee kaikkensa, että olisi kuin he ja ei missään tapauksessa halua, että hänen duunaritaustansa tulee esille.
Pidimme Skype-treffit tämän kotona pysymisen vuoksi ja teki mieli katkaista koko puhelu. Mistään muusta ei jauhanut kuin siitä, miten hänen lapsensa aloittaa nyt ratsastuksen, purjehduksen ja baletin lisäksi lasten joogan. ”Kun Sen ja Sen lapsi käy siellä myös”. Seuraavassa lauseessa marisee, kun hänellä ei riitä rahat ja häntä katsotaan kohta alaspäin, kun ei ole varaa ostaa sitä tätä ja tota lapselle ja itselle.
Olen aivan totaalisen kyllästynyt kaverini rikkaan-matkimiseen ja toisten haukkumiseen. Syyttä noita äitejä, että ovat menneet naimisiin rahasta ja muuta roskaa. Tuntuu, että ei näe metsää puilta oman kateutensa vuoksi.
Olenko ihan hirveä jos laitan ystävyyden katkolle. Olemme olleet kavereita lapsesta asti, mutta huomaan nykyään ahdistuvani hänen seurassaan. Rikkaan esittämisestä on tullut koko elämän sisältö.
Kiitos kun sain avautua!
Kommentit (27)
Poikki vaan. Itse olen tietoisesti karsinut vanhoja hyviäkin ystäviä kun ajatusmaailmat ovat kasvaneet ajansaatossa eri suuntiin. Paljon vähemmän mielipahaa kun toimii näin, ja toisaalta enemmän aikaa niille hyville ystäville.
Kyllä minä katkaisin välit elinikäiseen tuttavaan kun ei puhunut enää muusta kun heidän uudesta "rikkaasta elämästä". Saa sitä rikas olla tai leikkiä olevansa, mutta jos entiset yhteiset puheenaiheet ja siten yhteiset tekijät loppuvat kuin seinään niin yllätys, yllätys: Ei ole mitään yhteistä saati puhuttavaa.
Varakkaiden vuokra-alue? Ullanlinnaanko kaverisi muutti?
Varakkaat asuvat omistusasunnoissa.
Jotenkin kuulostaa kovin omituiselle ollakseen totta Suomessa. Olemme itse hyvätuloisia, mutta emme elä tuolla tyylillä 😂
Miksi ihmeessä, joku jolla ei ole varaa tekisi noin?
Mä vaan asuisin vaikka olisinkin eksynyt kalliille alueelle. Ei kiinnostaisi mitä muiden lapset naaputissa tekee.
AP vastaa:
Valitettavasti ei ole provo vaan ihan oikeaa elämää. Voi, kun oli video tai äänite tuosta puhelusta, jonka kävimme.
Tuntuu todella vieraalta, kun kaverini puhuu purjehduksesta ja suunnittelee kilpaurheilu-uraa lapselleen jahka kasvaa. Asioita, jotka meille lapsuudessa olivat täysin saavuttamattomia.
Kaverini ei ole siis naimisissa rikkaan miehen kanssa, joka selittäisi tämän toiseen kulttuuriin pomppaamisen. Siksi tämä kaikki minusta niin vieraalta ja oudolta tuntuukin.
Miksi esittää jotain mitä ei ole ja olla vielä vihainen muille siitä? Eivät nuo äidit kaikki ole voineet rahasta mennä naimisiin, joillain sitä aivan varmasti omasta takaa.
Suuttui yhdelle näistä, kun hänet oli kutsuttu johonkin polttareihin Tukholmaan. Hänellä kun ei tietenkään ole varaa kustantaa viikonloppua lentoineen ja hotelleineen. Tunsi sitten täysin jäävänsä porukan ulkopuolelle ja haukkui tuon kutsujan minulle kuin tämä olisi joku ilkeä noita. Sanoinkin hänelle, että tuollaisilla ihmisille joku viikonloppureissu tyttöjen kesken on asia mihin nämä ovat tottuneet ja joka heille ei ole mitenkään iso asia. Meille taviksille tuollainen tietysti vaatii suunnittelua ja säästämistä.
Minunkin kaverini sekosi täysin kun muutti Vantaalta ESPOOSEEN (alunperin pohjoisesta.)
Jotenkin äitiyslomalla ja hoitovapaalla eli jossain ihme kuplassa, todellisuudentaju oli ihan hukassa.
Eli ihan yli varojensa. Osti kalleimmat Bugaboot, hirveät määrät merkkivaatteita, auto piti vaihtaa johonkin ylikalliiseen hybridiin yms. Miehensä raatoi niska limassa että sai rouvan sekoilut maksettua..
Kuvitteli että kaikki nyt vaan siellä Espoossa tarkkailevat ja kyttäävät hänen tekemisiään ja on ihan maailmanloppu jos lapsella ei ole just sitä Mini Rodinin uutuutta. Sitten itki kun rahat taas loppu.
Muuttivat myöhemmin muualle ja rauhottui vähän.. Mutta olihan tuota naurettavaa seurata.
Vierailija kirjoitti:
Varakkaiden vuokra-alue? Ullanlinnaanko kaverisi muutti?
Varakkaat asuvat omistusasunnoissa.
Kaverini siis tosiaan etsi vuokra-asunnon tuolta. Minusta aivan järjettömän kallis, mutta hän sinne halusi. Nämä kaverinsa varmaan asuvatkin omistusasunnoissa, mistäs minä tiedän.
Asuinaluetta en halua sanoa,koska se paljastaisi heti mikä kaupunki kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin kaverini sekosi täysin kun muutti Vantaalta ESPOOSEEN (alunperin pohjoisesta.)
Jotenkin äitiyslomalla ja hoitovapaalla eli jossain ihme kuplassa, todellisuudentaju oli ihan hukassa.
Eli ihan yli varojensa. Osti kalleimmat Bugaboot, hirveät määrät merkkivaatteita, auto piti vaihtaa johonkin ylikalliiseen hybridiin yms. Miehensä raatoi niska limassa että sai rouvan sekoilut maksettua..Kuvitteli että kaikki nyt vaan siellä Espoossa tarkkailevat ja kyttäävät hänen tekemisiään ja on ihan maailmanloppu jos lapsella ei ole just sitä Mini Rodinin uutuutta. Sitten itki kun rahat taas loppu.
Muuttivat myöhemmin muualle ja rauhottui vähän.. Mutta olihan tuota naurettavaa seurata.
Espoosta löytyy todellisia vuokraslummeja...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on sellaista sontaa, että ihan selvä provo.
Aina pitää jonkun olla huutelemassa provoa, kyllä v.tuttaa
Voin kertoa että on aika veemäistä asua missä tahansa kaupungissa vähänkään paremmalla asuinalueella vuokra-asunnossa prameiden omakotitalojen keskellä. Siinä tulee pieni alemmuuskompleksi jos ei ole itsetunto kohdillaan.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kuulostaa kovin omituiselle ollakseen totta Suomessa. Olemme itse hyvätuloisia, mutta emme elä tuolla tyylillä 😂
Miksi ihmeessä, joku jolla ei ole varaa tekisi noin?
Kyllä ihan Suomessa asumme, vaikka tämä kuulostaakin joltain Jenkkiläiseltä tosi-tvltä. Lähinnä surettaa, että kaverin kanssa ei ole mitään muuta puhuttavaa kuin hän ja hänen rikkaat kaverinsa ja näiden rikas elämä.
Kuten mainitsin niin tienaan itse ihan ok. Silti minulla on nyt 3lla lapsella ollut samat rattaat ja usein kierrätän vaatteita isommilta pienemmille. Ihan sama kuinka varakkaalta ulkoapäin näytän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin kaverini sekosi täysin kun muutti Vantaalta ESPOOSEEN (alunperin pohjoisesta.)
Jotenkin äitiyslomalla ja hoitovapaalla eli jossain ihme kuplassa, todellisuudentaju oli ihan hukassa.
Eli ihan yli varojensa. Osti kalleimmat Bugaboot, hirveät määrät merkkivaatteita, auto piti vaihtaa johonkin ylikalliiseen hybridiin yms. Miehensä raatoi niska limassa että sai rouvan sekoilut maksettua..Kuvitteli että kaikki nyt vaan siellä Espoossa tarkkailevat ja kyttäävät hänen tekemisiään ja on ihan maailmanloppu jos lapsella ei ole just sitä Mini Rodinin uutuutta. Sitten itki kun rahat taas loppu.
Muuttivat myöhemmin muualle ja rauhottui vähän.. Mutta olihan tuota naurettavaa seurata.Espoosta löytyy todellisia vuokraslummeja...
Kyllä minä sen tiedän, kaverilla silti oli joku ihme käsitys että koska asuu Espoossa niin status muuttuu tai jotain, eivät he kuitenkaan ihan mihinkään slummiin muuttaneet, aluetta en nyt viitsi tässä mainita.
Onko kertonut, miten on onnistunut ystävystymään noin hyvin paikallisten kanssa?
Vähennä ainakin kontaktien määrää. Ei kannata syödä omaa hyvinvointiaan toisen ihmisen vuoksi. Olisihan idyllistä, jos lapsuudenkaverit kiikkuisivat vielä vanhainkodissa vieressä, mutta polut vie usein erilleen ja saattavat myöhemmin palata yhteen.