Voiko ihminen jonka kanssa kukaan ei halua parisuhdetta, elää hyvän/onnellisen elämän?

Ei siinä tapauksessa että hän haluaa itse parisuhteen.

Jos saa pidettyä ne muiden parisuhteet ja kaiken parisuhteisiin liittyvän pois silmistä. Ehkä vielä ne kiinnostavat vastakkaisen sukupuolen edustajatkin. Sitten on ihan hyvä olla.

Tietysti voi?

Ei se parisuhteessa ole koko ajan pelkkää suitsutusta ja auvoa. Monet asiat, jotka eivät liity mitenkään parisuhteeseen, tekevät ihmiset onnellisiksi. 

Vanha klisee, onni täytyy oppia näkemään ja löytämään pienistä asioista. 

Voi, muttei matrixissa

Zinc

Ei liene, sillä ihminen, joka ajattelee "Kukaan ei halua parisuhdetta kanssani" vaikuttaa itsekeskeiseltä marisijalta. Saadaksesi elämääsi jotain sisältöä ja merkitystä sinun olisi kyettävä näkemään itsesi ulkopuolelle.

Jos ihminen ei halua parisuhdetta niin on silloin varmasti onnellisempi yksin, kuin suhteessa.

En usko. En ainakaan itse ole pystynyt. Ehkä olen kelpaamattomuuteni lisäksi vielä heikkokin.

Tietysti voi. Kaveri näyttää ainakin tyytyväiselle. Sillä on jo toinen maksettu koti, matkustaa paljon, harrastaa eliitti harrastuksia,paljon ystäviä ja tosi pidetty, on rahaa ja luottamustehtäviä ja mikä parasta, ei parisuhteen tuomia mielenterveysongelmia ja traumoja, hulluja exiä eikä mitään rasitteita elämässä. Kyllä se on vetänyt pisimmän korren kaikessa.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti voi. Kaveri näyttää ainakin tyytyväiselle. Sillä on jo toinen maksettu koti, matkustaa paljon, harrastaa eliitti harrastuksia,paljon ystäviä ja tosi pidetty, on rahaa ja luottamustehtäviä ja mikä parasta, ei parisuhteen tuomia mielenterveysongelmia ja traumoja, hulluja exiä eikä mitään rasitteita elämässä. Kyllä se on vetänyt pisimmän korren kaikessa.

No tälläiseen elämään tarvitaan jo hyvä lapsuus, menevä luonne ja hyvää onnea roppakaupalla...

Kyllä uskoisin että voi.

Kunhan ottaa jonkinlaisen (muun) suunnan sitten elämässään....

parisuhteen onnellisuus on illuusio

Mä en ainakaan ole vielä tähän ikään (31 v) mennessä pystynyt. Suurin haaveeni elämässä oli olla rakastettu; näin ei kuitenkaan tapahtunut. Nyt vaikea masennus ja olen täysin erakoitunut ja vihaan itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti voi. Kaveri näyttää ainakin tyytyväiselle. Sillä on jo toinen maksettu koti, matkustaa paljon, harrastaa eliitti harrastuksia,paljon ystäviä ja tosi pidetty, on rahaa ja luottamustehtäviä ja mikä parasta, ei parisuhteen tuomia mielenterveysongelmia ja traumoja, hulluja exiä eikä mitään rasitteita elämässä. Kyllä se on vetänyt pisimmän korren kaikessa.

No tälläiseen elämään tarvitaan jo hyvä lapsuus, menevä luonne ja hyvää onnea roppakaupalla...

Isä hylännyt eikä ikinä tavannut, äiti kuollut kun oli nuori aikuinen, isovanhemmat juoppoja. Menevä luonne on ja sosiaalinen.

Voi jos on muuta seuraa. Jos ei ole parisuhdetta tai ystäviä niin on varmaan aika onnetonta.

Toivottavasti edes osan ajasta. Kukaan ei ole koko elämäänsä onnellinen. Ei parisuhteessakaan. Sen kuvittelee onnellisemmaksi kun sitä ei ole. Sama juttu muissakin asioissa, jotka haluaisi muttei ole saanut.

Vierailija kirjoitti:

Ei liene, sillä ihminen, joka ajattelee "Kukaan ei halua parisuhdetta kanssani" vaikuttaa itsekeskeiseltä marisijalta. Saadaksesi elämääsi jotain sisältöä ja merkitystä sinun olisi kyettävä näkemään itsesi ulkopuolelle.

Voi kun liene- sanaa käyttäisivät vain ne, jotka sen osaavat.

Monessa kaupassa kassa pidättelee seuraavaa asiakasta kunnes edellinen on pakannut ja poistunut,

Lidlin aikaisempi tapa, jossa ostokset ladotaan kassalla takaisin kärryyn ja pakataan sivupöydällä tai työnnetään suoraan autolle olisi nyt aika näppärä, mutta me emme ikinä oppineet tuota käytäntöä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan ole vielä tähän ikään (31 v) mennessä pystynyt. Suurin haaveeni elämässä oli olla rakastettu; näin ei kuitenkaan tapahtunut. Nyt vaikea masennus ja olen täysin erakoitunut ja vihaan itseäni.

Piru perhana, oot kuin minä. Tosin olen 33. Ja muutaman vuoden olen tästä suosta yrittänyt nousta.

Olisin toivonut tämän ketjun olevan vähän lohduttavampi.

Näen kaksi mahdollisuutta:

-ihmisen, jolla ei ole hyviä ominaisuuksia muiden silmissä ollenkaan

-ihmisen, joka on järjestänyt elämäntyylinsä niin tai jonka elämän olosuhteet ovat sellaiset (esim.vankeus), että parisuhde ei realistisesti onnistu

Jos on mies ja nainen samasta perheestä ja molemmilla samat heikkoudet ja vahvuudet, on miehellä kohtaamisongelma paljon suurempi ja miehelle voi helposti tulla kuva siitä, että kukaan ei halua häntä, kun taas aika ikäväkin nainen saa helpommalla seuraa ja ainakin tunteen siitä, että voisi kelvata, vaikka ei kunnon parisuhdetta saisi; tärkeintä on se miltä sisällä tuntuu. 

Jos jollakin olisi vaikka työhaastattelu ohi ja unelmien työpaikka odottamassa huomenna tiistaina 21.4 ja tämä ihminen kuolisi nukkuessaan maanantain puolella, niin hänellä olisi silti ollut sisäisesti nousujohteinen mieliala ja tunne omasta paikasta maailmassa, vaikka tuo unelma ei silti koskaan toteutuisikaan, mutta sillä lailla ihmistä ei ole luotu ajattelemaan, vaan hän pystyy iloitsemaan myös teoreettisista ja tulevaisuuden oletetuista saavutuksista ja hyvistä asioista. 

Vastaavasti ihminen, joka naurettaisiin ulos kuntouttavasta työtoiminnasta samana aikana ja joka voisi silti rajan takana työllistyä unelmien työpaikkaan kuolisi surumielisenä. 

Aika monesti naisella on noita mielihyvähormoneja päällä varmaan pitkälle yli nelikymppiseksi, kun niitä unelmien työpaikkoja olisi tarjolla, vaikka vapaarouvan elämä kiinnostaa enemmän. Miehen taas on vaikeampi päästä edes kuntouttavaan työtoimintaan. Jos nämä molemmat ovat ilman työpaikkaa (parisuhde), niin he ovat kuitenkin siinä tilanteessa eri lähtökohdista ja heidän aivoissaan pörisee erilaiset välittäjäainepitoisuudet ja tunteet. 

vanhapiika vastaa, olen elänyt siis ilman parisuhdetta,( muutamaa tapailusuhdetta lukuunottamatta) asunut pääasias yksin(opiskelut kimppakämpäs asuen).olen harrastanut monia asioita,opiskellut,tehnyt töitä on kivoja ystäviä ja sukulaisia.

en ole osannut kauheesti murehtia yksin olemista kun tykkään just kotoilla itsekseni eli myös persoonani sopii tähän tyyliin. omasta mielestä parittomuus johtuu vaatimattomasta hiirulais ulkonäöstä ja köyhyydestä. eli en ole ollut houkutteleva kumppani.

olen elänyt mielestäni yllättävän ja tarkoituksellisen elämän,työjuttuni olleet sekä kutsumus ammatti tyyppisiä että palvelu ammatti tyylisiä ja olen tavannut tosi paljon ihmisiä työssäni ja olen myös auttanut jollain tavoil monia ihmisiä eli elämäni on ollut ehkä enemmän muiden palvelemista kuin itselle elämistä.