Lue keskustelun säännöt.
Iskän tyttöystävä bulimikko?
19.04.2020 |
Kirjoitan nyt tänne kun yhtää tiiä mitä pitäisi tehdä. Mä 14v tyttö ja huolissaan iskän tyttöystävästä. Se valvoo aika myöhään nyt kun ei oo koronan takia töissä. Kun iskä menee nukkumaan niin tyttöystävä jää valvomaan ja syömään olkkariin. Sitten se menee vessaan ja laittaa hanan kovalle. Mä luen kirjoja illalla usein ja aloin ihmetellä kun se hana on aina päällä tosi kauan. Sieltä kuuluu välillä kakomista jos oon menny oven taakse kuuntelemaan. Me valvotaan kans myöhään 12v pikkuveljen kanssa kun ei oo koulua ja oon veljen kanssa puhunu tosta vaikka se ei paljoo tajuakaan. Mä oon alkanu nyt kyttäämään tyttöystävää ja se usein menee ruuanki jälkeen suihkuun en tiiä liittyykö tohon.
Viime viikolla tyttökaveri veti jonkun nutrilaihdutuksen muutaman päivän vaikka on tosi hoikka, silloin tota oksentelua ei kait iltasin ollu.
Ollaan tultu tosi läheisiksi täs 2v aikana minkä noi on ollu yhessä kun omaa äitiä ei oo ollu meidän elämässä moneen vuoteen mukana
päihteiden takia ja iskä on yksinhuoltaja. Tyttöystävä on mun iskää 10 vuotta nuorempi ja tosi kiva.
En meinaa uskaltaa puhua tästä iskälle enkä varsinkaa tolle tyttöystävälle vaikka on tehny mieli monta kertaa.
Onko jollaki jotain neuvoa?
Kommentit (11)
Olet niin nuori, että sinun ei tarvitse aikuisen ihmisen syömishäiriötä surra tai ottaa siitä vastuuta. Kun hän kuitenkin syö ja vaikka sitten oksentaa, niin aina joku määrä ravinnosta ehtii imeytyä elimistöön. Kukaan ei saa kaikkea oksennettua. Hänellä ei siis ole suoranaista vaaraa muuten kuin se, että hampaat menevät pilalle paljosta oksentelusta. Ravintoa siis kuitenkin aina jonkun verran pääsee eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi ikävää että joudut kantamaan huolta aikuisen mahdollisesta oireilusta ja ongelmasta. Se ei ole sinun tehtäväsi. Jos asia kuitenkin painaa mieltäsi, voit esimerkiksi soittaa MLL:n auttavaan puhelimeen, ja kertoa huolestasi, ammattilaiset kuuntelevat ja neuvovat sinua siellä. Puh. 116 111. Ma-pe klo14-20, la-su klo17-20.
Minä en ole ammattilainen, mutta olen äiti. Mietin, voisitko kirjoittaa isäsi tyttöystävälle kirjeen, jossa kerrot mitä olet tuuminut ja että olet huolissasi?
Vierailija kirjoitti:
Tosi ikävää että joudut kantamaan huolta aikuisen mahdollisesta oireilusta ja ongelmasta. Se ei ole sinun tehtäväsi. Jos asia kuitenkin painaa mieltäsi, voit esimerkiksi soittaa MLL:n auttavaan puhelimeen, ja kertoa huolestasi, ammattilaiset kuuntelevat ja neuvovat sinua siellä. Puh. 116 111. Ma-pe klo14-20, la-su klo17-20.
Minä en ole ammattilainen, mutta olen äiti. Mietin, voisitko kirjoittaa isäsi tyttöystävälle kirjeen, jossa kerrot mitä olet tuuminut ja että olet huolissasi?
Mielestäni kannattaa pitää huolta, että isä on tilanteesta tasalla, ettei asia jää vahingossakaan tyttöystävän ja AP:n väliseksi salaisuudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Olet niin nuori, että sinun ei tarvitse aikuisen ihmisen syömishäiriötä surra tai ottaa siitä vastuuta. Kun hän kuitenkin syö ja vaikka sitten oksentaa, niin aina joku määrä ravinnosta ehtii imeytyä elimistöön. Kukaan ei saa kaikkea oksennettua. Hänellä ei siis ole suoranaista vaaraa muuten kuin se, että hampaat menevät pilalle paljosta oksentelusta. Ravintoa siis kuitenkin aina jonkun verran pääsee eteenpäin.
On bulimiasta kyllä muutakin haittaa: kuukautishäiriöt, mahdolliset elektrolyyttihäiriöt ja itelleni tuli anemia oksentelun seurauksena. Mutta jo ap tsemppiä, puhu isällesi asiasta niin ei tarvitse yksin enää murehtia! Ite en ehkä sanoisi suoraan tyttöystävälle koska arka aihe ja itse ainakin häpesin aikoinaan ahmimista ja oksenteluani.
Bulimiaan voi kuolla. Rytmihäiriöt ja lopulta sydämenpysähdys. Älkää väheksykö seurauksia. Tätäkin ketjua tulevat lukemaan syömishäiriöille alttiit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Bulimiaan voi kuolla. Rytmihäiriöt ja lopulta sydämenpysähdys. Älkää väheksykö seurauksia. Tätäkin ketjua tulevat lukemaan syömishäiriöille alttiit.
Tärkeä pointti! Juuri tuli katsottua video (https://www.youtube.com/watch?v=RoGSVp0eifU), jossa bulimian sairastuneelle tuli vuoden tuskallinen refluksi, ruokatorven pysyvä epämuodostuma ja mahalaukun pinta meni pilalle. Ja tietysti hampaat rikki.
Hei. Entisenä anorektikkona sanoisin, että älä sano asiasta tyttöystävälle tai isälle mitään. Kyllä tyttöystävä itse tietää ongelmansa. Hän ottaa tilanteen haltuun sitten kun on valmis. Ja kertoo teille kun haluaa, on ehkä isällesi kertonutkin. Ja sinun ei tarvitse huolehtia tästä. Tyttöystävä leikkii noin ruoan kanssa ja se sopii hänelle. Syömishäiriö on kuin alkoholismi. Se on ruokaholismi. Ei juopollekaan kannata mennä sanomaan että älä juo enää. Juoppo vain suuttuu ja juominen jatkuu. Alkoholisti voi lopettaa juomisen kokonaan. Ruokaholisti ei voi lopettaa syömistä. Siksi se on hidas ongelma parantumaan. Anna tyttöystävälle aikaa selvittää ongelmaa. Se on hänen huono ominaisuus, mutta onhan hänessä hyvääkin, kuten kerroit. Älä pelkää syömishäiriötä. Sen salailu ja harvinaisuus ja iljettävyys tekee siitä sairaudesta pelottavan, mutta opettele sietämään sitä. Ikävää tietysti kuunnella. Jos se tosi pahalta kuulostaa, kerro isällesi. Menköön tyttöystävä ulos oksennussessioikseen. Sinun kotihan se on ja olet herkässä nuoruusiässä. On mukava jos jaksat olla ystävä tyttöystävälle. Jutteluapu ammattilaisen kanssa auttaisi häntä ja jokin tajunnan räjäyttävä tapahtuma elämässä, esimerkiksi lapsen saaminen. Mutta jos teillä on läheiset välit perheessä niin jutelkaa vain tästä. Itse olen mieheni ja lasten kanssa tämän puhunut mutta en kerro tätä kuin harvoille tutuille. Juuri siksi kun tällä sairaudella on niin outo leima. Muuten voisin kertoa. Tää on mulle enää pelkkä vitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se mietityttää, niin voit ottaa sen puheeksi isäsi kanssa. Teillä on hyvät välit? Parempi kuin ajatella sitä itseksesi.
Älkää tarttuko trolliin, ystävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti bulimikolla on jo jokin hoitosuhde, mutta hän ei ole katsonut tarpeelliseksi avata asiaa lapsille. Sinun ei tarvitse kantaa siitä huolta tai murhetta. Jos äänet ahdistavat, ota suoraan puheeksi että tällainen on sinusta häiritsevää ja ahdistavaa. Jos pystyt olemaan kiinnittämättä ääniin huomiota ja rauhoittamaan itsesi ymmärtämään, että lapsena et ole vastuussa aikuisen sairaudesta, voit antaa asian olla. Lapsi ei koskaan ole tällaisista asioista vastuussa. Keskusteluapua saat varmasti koulun kuraattorilta tai esim aiemmin mainitun MLL lasten ja nuorten puhelimen kautta.
Heippa!
Ensiksi pitää sanoa, että olet kyllä tosi empaattinen ja tarkkaavainen nuori! Varmasti on todella huolestuttavaa ja ahdistavaakin epäillä, että läheisellä on syömishäiriö. Tosiaan, sinä olet kuitenkin vielä nuori ja ei ole sinun vastuusi kantaa tätä asiaa harteillasi. Omasta mielestäni sinun kannattaisi kertoa isällesi epäilyistäsi ja huolistasi. Sinä et ole vastuussa kenenkään aikuisen tunteiden suojelusta vaan nimenomaan päin vastoin heidän pitää pystyä suojelemaan ja lohduttamaan sinua tällaisessa tilanteessa. Ei ole sopivaa altistaa alaikäisiä hoitamattomalle syömishäiriökäyttäytymiselle. Jonkun aikuisen pitää nyt olla vastuussa siitä, miten tähän tilanteeseen suhtaudutaan.
Syömishäiriön paljastuminen on yleensä aina hyödyllistä sairastuneelle pitkässä juoksussa, kun sairautta ei voi enää yhtä hyvin piilotella ja kuntoutumiseen aletaan kannustamaan. Aluksi syömishäiriöinen saattaa pahoittaa mielensä siitä, että asia paljastuu, mutta se yleensä unohtuu ihmisen parannuttua. Kannattaa siis mielestäni keskustella asiasta isäsi kanssa ja myös pyytää, ettei hän kerro naisystävälle sinun osastasi tässä. On nyt isäsi vuoro ottaa vastuu tästä tilanteesta, ettei sinun tarvitse tätä stressata.