Lue keskustelun säännöt.
Etätyö ja rajat: onko ok jos mies viesteilee työkaverin kanssa myös viikonloppuisin?
19.04.2020 |
Ollaan molemmat etätöissä. Kun ollaan yhdessä jatkuvasti, ei ole rajattua "yhteistä aikaa". Kuitenkin ihmetyttää, miksi viestejä pitää lähettää myös lauantai-iltaisin. Olisiko teillä ok?
Kommentit (113)
Ketkä on vielä etätöissä? Onko kesälomaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tiedän, että mies kirjoittaa työasioissa naispuolisen kollegan kanssa. Luotan, ettei mitään muuta ole meneillään. Silti tietty tuntuu kurjalta kun toinen kirjoittelee samalla kun olisi "meidän aikaa" ja voitaisiin jutella ihan kahdestaan.
No, olisiko teillä oikeesti jotain mielekästä yhdessäoloa, vai vaan tylsää sohvalla istumista? Ja juttelua?
Itse ainakin huomaan puolisostani, että vaikka me ei tehtäis yhtään mitään, ja hän ei huomioisi millään tavalla minua, niin jos teen jotain yksin, lähden käymään jossain tms, niin silloin minä syyllistyn laiminlyömiseen. Mutta jos nökötämme sohvan eri nurkissa puhumatta, se on ihan ok.
Eli häiritseekö se viesteily nyt oikeasti teidän suhdettanne, vai nurisetko vain periaatteen vuoksi? Että koko ilta on pilalla, jos viestejä tulee? Heität siltä osin hanskat tiskiin, että mikään ei nyt onnistu MIEHEN takia?Tässä on totuutta. Mutta on vaikeaa, lähes mahdotonta luoda yhteyttä jos toisen mieli on jo muualla.
Nyt viikonloppuna mies on tehnyt töitä. Eilen kävin pitkällä vaelluksella ja oli hyvä päivä itsekseni. Aamulla selvisi, että töitä pitää tehdä tänäänkin. Sopii minulle, mutta tuntuu että laitan yhdessäolon tarpeitani sivuun viikolla jotten häiritse miehen työ-flowta. Nyt pitää olla koko viikonloppu ilman seuraa ja tiedän ensi viikon olevan kiireinen. Eli en tiedä milloin voi olla yhdessä kunnolla. Ja olen selvinnyt hyvin yksin, ei ole siitä kyse. Kyseenalaistan, mikä tämän suhteen tarkoitus on ja mitä tästä saan ja milloin.
No kyllä minua v-tuttaisi että kertoisi vasta aamulla. Muutoin olisin voinut suunnitella itselleni viikonloppumatkan jonnekin ja virkistää itseäni sen sijaan että kökkisin kotona.
Voisit vaan lähteä viikonloppumatkalle. Jos viikonloppua ei ole varattu parisuhteelle, miksi jäisit odottelemaan yhdessäoloa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tiedän, että mies kirjoittaa työasioissa naispuolisen kollegan kanssa. Luotan, ettei mitään muuta ole meneillään. Silti tietty tuntuu kurjalta kun toinen kirjoittelee samalla kun olisi "meidän aikaa" ja voitaisiin jutella ihan kahdestaan.
No, olisiko teillä oikeesti jotain mielekästä yhdessäoloa, vai vaan tylsää sohvalla istumista? Ja juttelua?
Itse ainakin huomaan puolisostani, että vaikka me ei tehtäis yhtään mitään, ja hän ei huomioisi millään tavalla minua, niin jos teen jotain yksin, lähden käymään jossain tms, niin silloin minä syyllistyn laiminlyömiseen. Mutta jos nökötämme sohvan eri nurkissa puhumatta, se on ihan ok.
Eli häiritseekö se viesteily nyt oikeasti teidän suhdettanne, vai nurisetko vain periaatteen vuoksi? Että koko ilta on pilalla, jos viestejä tulee? Heität siltä osin hanskat tiskiin, että mikään ei nyt onnistu MIEHEN takia?Tässä on totuutta. Mutta on vaikeaa, lähes mahdotonta luoda yhteyttä jos toisen mieli on jo muualla.
Nyt viikonloppuna mies on tehnyt töitä. Eilen kävin pitkällä vaelluksella ja oli hyvä päivä itsekseni. Aamulla selvisi, että töitä pitää tehdä tänäänkin. Sopii minulle, mutta tuntuu että laitan yhdessäolon tarpeitani sivuun viikolla jotten häiritse miehen työ-flowta. Nyt pitää olla koko viikonloppu ilman seuraa ja tiedän ensi viikon olevan kiireinen. Eli en tiedä milloin voi olla yhdessä kunnolla. Ja olen selvinnyt hyvin yksin, ei ole siitä kyse. Kyseenalaistan, mikä tämän suhteen tarkoitus on ja mitä tästä saan ja milloin.
No kyllä minua v-tuttaisi että kertoisi vasta aamulla. Muutoin olisin voinut suunnitella itselleni viikonloppumatkan jonnekin ja virkistää itseäni sen sijaan että kökkisin kotona.
Voisit vaan lähteä viikonloppumatkalle. Jos viikonloppua ei ole varattu parisuhteelle, miksi jäisit odottelemaan yhdessäoloa?
Noin se kuuluisa "erilleen kasvaminen" alkaa. Hiipien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiskentelee sen työkaverinsa kanssa ( jos siis toista sukupuolta ).
Selvä pelihän tuo on, eikö itselläsi ole järkeä tuon enempää? Miksi hän käyttää aikaansa toisten kanssa vapaalla ollessaan viestittelyyn, eikä Sinuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tiedän, että mies kirjoittaa työasioissa naispuolisen kollegan kanssa. Luotan, ettei mitään muuta ole meneillään. Silti tietty tuntuu kurjalta kun toinen kirjoittelee samalla kun olisi "meidän aikaa" ja voitaisiin jutella ihan kahdestaan.
No, olisiko teillä oikeesti jotain mielekästä yhdessäoloa, vai vaan tylsää sohvalla istumista? Ja juttelua?
Itse ainakin huomaan puolisostani, että vaikka me ei tehtäis yhtään mitään, ja hän ei huomioisi millään tavalla minua, niin jos teen jotain yksin, lähden käymään jossain tms, niin silloin minä syyllistyn laiminlyömiseen. Mutta jos nökötämme sohvan eri nurkissa puhumatta, se on ihan ok.
Eli häiritseekö se viesteily nyt oikeasti teidän suhdettanne, vai nurisetko vain periaatteen vuoksi? Että koko ilta on pilalla, jos viestejä tulee? Heität siltä osin hanskat tiskiin, että mikään ei nyt onnistu MIEHEN takia?Tässä on totuutta. Mutta on vaikeaa, lähes mahdotonta luoda yhteyttä jos toisen mieli on jo muualla.
Nyt viikonloppuna mies on tehnyt töitä. Eilen kävin pitkällä vaelluksella ja oli hyvä päivä itsekseni. Aamulla selvisi, että töitä pitää tehdä tänäänkin. Sopii minulle, mutta tuntuu että laitan yhdessäolon tarpeitani sivuun viikolla jotten häiritse miehen työ-flowta. Nyt pitää olla koko viikonloppu ilman seuraa ja tiedän ensi viikon olevan kiireinen. Eli en tiedä milloin voi olla yhdessä kunnolla. Ja olen selvinnyt hyvin yksin, ei ole siitä kyse. Kyseenalaistan, mikä tämän suhteen tarkoitus on ja mitä tästä saan ja milloin.
Mitä sitten haluat ja tarvitset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tiedän, että mies kirjoittaa työasioissa naispuolisen kollegan kanssa. Luotan, ettei mitään muuta ole meneillään. Silti tietty tuntuu kurjalta kun toinen kirjoittelee samalla kun olisi "meidän aikaa" ja voitaisiin jutella ihan kahdestaan.
No, olisiko teillä oikeesti jotain mielekästä yhdessäoloa, vai vaan tylsää sohvalla istumista? Ja juttelua?
Itse ainakin huomaan puolisostani, että vaikka me ei tehtäis yhtään mitään, ja hän ei huomioisi millään tavalla minua, niin jos teen jotain yksin, lähden käymään jossain tms, niin silloin minä syyllistyn laiminlyömiseen. Mutta jos nökötämme sohvan eri nurkissa puhumatta, se on ihan ok.
Eli häiritseekö se viesteily nyt oikeasti teidän suhdettanne, vai nurisetko vain periaatteen vuoksi? Että koko ilta on pilalla, jos viestejä tulee? Heität siltä osin hanskat tiskiin, että mikään ei nyt onnistu MIEHEN takia?Tässä on totuutta. Mutta on vaikeaa, lähes mahdotonta luoda yhteyttä jos toisen mieli on jo muualla.
Nyt viikonloppuna mies on tehnyt töitä. Eilen kävin pitkällä vaelluksella ja oli hyvä päivä itsekseni. Aamulla selvisi, että töitä pitää tehdä tänäänkin. Sopii minulle, mutta tuntuu että laitan yhdessäolon tarpeitani sivuun viikolla jotten häiritse miehen työ-flowta. Nyt pitää olla koko viikonloppu ilman seuraa ja tiedän ensi viikon olevan kiireinen. Eli en tiedä milloin voi olla yhdessä kunnolla. Ja olen selvinnyt hyvin yksin, ei ole siitä kyse. Kyseenalaistan, mikä tämän suhteen tarkoitus on ja mitä tästä saan ja milloin.
Oletko ap?
Jotkut vaimot tuntuu kuvittelevan että ne omistavat ukkonsa kun on muutettu yhteen, ja sitten alkaa ukon kaveripiirin harvennus ja mikromanagerointi kunnes ukolla ei ole enää yhtään entisistä kavereistaan jäljellä.
Pari tuollaista olen nähnyt eikä ne kauaa kestäneet ne suhteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vaimot tuntuu kuvittelevan että ne omistavat ukkonsa kun on muutettu yhteen, ja sitten alkaa ukon kaveripiirin harvennus ja mikromanagerointi kunnes ukolla ei ole enää yhtään entisistä kavereistaan jäljellä.
Pari tuollaista olen nähnyt eikä ne kauaa kestäneet ne suhteet.
Entä suhteet, joissa ei ole yhteistä aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tiedän, että mies kirjoittaa työasioissa naispuolisen kollegan kanssa. Luotan, ettei mitään muuta ole meneillään. Silti tietty tuntuu kurjalta kun toinen kirjoittelee samalla kun olisi "meidän aikaa" ja voitaisiin jutella ihan kahdestaan.
No, olisiko teillä oikeesti jotain mielekästä yhdessäoloa, vai vaan tylsää sohvalla istumista? Ja juttelua?
Itse ainakin huomaan puolisostani, että vaikka me ei tehtäis yhtään mitään, ja hän ei huomioisi millään tavalla minua, niin jos teen jotain yksin, lähden käymään jossain tms, niin silloin minä syyllistyn laiminlyömiseen. Mutta jos nökötämme sohvan eri nurkissa puhumatta, se on ihan ok.
Eli häiritseekö se viesteily nyt oikeasti teidän suhdettanne, vai nurisetko vain periaatteen vuoksi? Että koko ilta on pilalla, jos viestejä tulee? Heität siltä osin hanskat tiskiin, että mikään ei nyt onnistu MIEHEN takia?Tässä on totuutta. Mutta on vaikeaa, lähes mahdotonta luoda yhteyttä jos toisen mieli on jo muualla.
Nyt viikonloppuna mies on tehnyt töitä. Eilen kävin pitkällä vaelluksella ja oli hyvä päivä itsekseni. Aamulla selvisi, että töitä pitää tehdä tänäänkin. Sopii minulle, mutta tuntuu että laitan yhdessäolon tarpeitani sivuun viikolla jotten häiritse miehen työ-flowta. Nyt pitää olla koko viikonloppu ilman seuraa ja tiedän ensi viikon olevan kiireinen. Eli en tiedä milloin voi olla yhdessä kunnolla. Ja olen selvinnyt hyvin yksin, ei ole siitä kyse. Kyseenalaistan, mikä tämän suhteen tarkoitus on ja mitä tästä saan ja milloin.
Jos on tehtävä töitä, ei siinä auta jos sanoo pomolle "vaimolleni tulee paha mieli ja yksinäinen olo". Aikuinen pärjää kyllä.
Ei autakaan, mutta voi varmistaa että vaimolle on varattu toinen aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tiedän, että mies kirjoittaa työasioissa naispuolisen kollegan kanssa. Luotan, ettei mitään muuta ole meneillään. Silti tietty tuntuu kurjalta kun toinen kirjoittelee samalla kun olisi "meidän aikaa" ja voitaisiin jutella ihan kahdestaan.
No, olisiko teillä oikeesti jotain mielekästä yhdessäoloa, vai vaan tylsää sohvalla istumista? Ja juttelua?
Itse ainakin huomaan puolisostani, että vaikka me ei tehtäis yhtään mitään, ja hän ei huomioisi millään tavalla minua, niin jos teen jotain yksin, lähden käymään jossain tms, niin silloin minä syyllistyn laiminlyömiseen. Mutta jos nökötämme sohvan eri nurkissa puhumatta, se on ihan ok.
Eli häiritseekö se viesteily nyt oikeasti teidän suhdettanne, vai nurisetko vain periaatteen vuoksi? Että koko ilta on pilalla, jos viestejä tulee? Heität siltä osin hanskat tiskiin, että mikään ei nyt onnistu MIEHEN takia?Tässä on totuutta. Mutta on vaikeaa, lähes mahdotonta luoda yhteyttä jos toisen mieli on jo muualla.
Nyt viikonloppuna mies on tehnyt töitä. Eilen kävin pitkällä vaelluksella ja oli hyvä päivä itsekseni. Aamulla selvisi, että töitä pitää tehdä tänäänkin. Sopii minulle, mutta tuntuu että laitan yhdessäolon tarpeitani sivuun viikolla jotten häiritse miehen työ-flowta. Nyt pitää olla koko viikonloppu ilman seuraa ja tiedän ensi viikon olevan kiireinen. Eli en tiedä milloin voi olla yhdessä kunnolla. Ja olen selvinnyt hyvin yksin, ei ole siitä kyse. Kyseenalaistan, mikä tämän suhteen tarkoitus on ja mitä tästä saan ja milloin.
Jos on tehtävä töitä, ei siinä auta jos sanoo pomolle "vaimolleni tulee paha mieli ja yksinäinen olo". Aikuinen pärjää kyllä.
Vaan mikä auttaa?
Jos on tehtävä töitä, ei siinä auta jos sanoo pomolle "vaimolleni tulee paha mieli ja yksinäinen olo". Aikuinen pärjää kyllä.