Parisuhteessa olevat, millaisia riitoja teillä on?

Tämä korona on nyt ollut isoin aihe. Olen riskiryhmää ja eniten suutuin, koska mies ei ottanut asiaa vakavasti. Hän ei jotenkin tajunnut tuota käsienpesua tai piti sitä turhana. Piti selittää, että miksi. Se ihmetytti eniten, miksi hän niin pisti vastaan yksinkertaista asiaa. Keskustelimme ja hän myönsi, että hän tietää kyllä, että pitää pestä käsiä mutta temperamenttiosuus hänen luonteessaan jotenkin pistää niin vastaan. Hän myönsi, että pitää opetella huomioimaan minut tässä asiassa enemmän. Tähän lisänä vielä, että hänellä on tarkkaavaisuushäiriö ja muita oppimisvaikeuksia, joten sillä on jonkun verran osuutta asioiden ymmärtämisessä. Sitten vähän aika sitten hän oli menossa 3 kaverin porukalla pelaamaan ja minä olin ihan ihmeissäni, koska olin luullut sen olevan jo selvä juttu (plus pelaamista oli mahdollista tehdä etäänä  ja oli jo tehtykin). Järkytyin ehkä siksi, kun luulin kavereiden tajunneen tämän jo, ettei ole viisasta kokoontua edes oireettomana tai edes ehdottaa. Riita tästä syntyi, kun mies oli valmis ottamaan riskin, mutta saatiin sovittua. Pelasivat etäänä, mutta halusin muidenkin ymmärtävän että miksi ei kannata ottaa turhia riskejä, koska mistä sen tietää jos joku meistä onkin oireeton kantaja. Tässä pelissä olisi oltu samassa pöydässä ja lähekkäin, eli riski levitä olisi ollut hyvin suuri. Minä myönnän, että minä olen meistä se kiivaampi luonne ja omalla herkkyydelläni saan jotkut riidat aikaan, mutta tähän mennessä mitään huutoriitelyä ei ole syntynyt. Uskon,että sellainen joskus vielä tuleekin, mutta olemme seurustelleet vasta 4 vuotta. Sitten raha on yksi, koska olen tarkka ja hän ei, mutta syynkin jo kerroin. Kärsivällisyys on ollut kaiken avain ja auttanut :) Mielestäni jokaisessa parisuhteessa on riitoja, tietysti erilaisia. Me olemme huomanneet, että jotkut riidat ovat lähentäneet ja auttaneet ymmärtämään toisiamme joissakin asioissa. Myönnän, että pelkäisin, jos menisi liian hyvin. Edellisessä suhteessani eksäni sanoikin niin, mutta takana olikin pettäminen ja toinen nainen. Tässä suhteessa selvä ongelma oli, että hän ei puhunut vaikka yritti saada puhumaan, jos jokin painoi. Pettäminenkin selvisi vasta eron jälkeen... Hän pelkäsi, että suutun, koska hänen edelliset naisensa eivät puolestaan kestäneet koskaan kritiikkiä. Nykyiseni on hyvin suorasanainen, mutta se ei minua haittaa yhtään.

Yleensä riita alkaa jostain, jonka toinen kokee syytöksenä tai arvosteluna. Se voi olla näenneisesti pieni tai arkinen asia, mutta riita syntyy jos toinen tai molemmat kokevat asiassa syvempiä merkityksiä (kuten syytöstä, arvostelua tai ylimielisyyttä). Olemme molemmat aika voimakastahtoisia siinä, ettei kumpikaan kyllä vetäydy jos kokee ylpeyttään loukattavan.

Kun joku asia menee tunteisiin, seuraa herkästu taistelumoodi ja sittenhän ollaan jo riidassa. Alkuperäinen aihe saattaa jo unohtua ja kohta riidellään jos siitä, miten saisi tai ei saisi riidellä.

Mistä ne riidat sitten alkavat? Ne voivat alkaa jostain pienestä kuten siitä että pöydällä on murusia. Tai jostain vähän isommasta kuten että toisen lapsi ei noudattanut jotain yhteistä sääntöä joka on toiselle erityisen tärkeä. Tai sitten toinen onnistuu sanomaan väärällä äänensävyllä jotain, mikä loukkaa toista.

Hyvin rennoilla ja/tai alistuvilla ihmisillä on varmasti vähemmän riitoja kuin meillä. Mutts olemme opetelleet sitä, että joskus voi puhaltaa hetken ja olla lähtemättä mukaam väittelyyn. Kyllä se riita tukahtuu melko nopeasti, jos jompi kumpi lakkaa väittämästä vastaan. Asiasta voi sitten keskustella rauhottuneena, jos se on tarpeen. Ja sellainen hyvä puoli meillä on, että olemme selvinneet aika isoistakin kriiseistä eli meillä on taitoa ratkaista ongelmia. Emme lakaise niitä maton alle.

Vierailija kirjoitti:

Tämä korona on nyt ollut isoin aihe. Olen riskiryhmää ja eniten suutuin, koska mies ei ottanut asiaa vakavasti. Hän ei jotenkin tajunnut tuota käsienpesua tai piti sitä turhana. Piti selittää, että miksi. Se ihmetytti eniten, miksi hän niin pisti vastaan yksinkertaista asiaa. Keskustelimme ja hän myönsi, että hän tietää kyllä, että pitää pestä käsiä mutta temperamenttiosuus hänen luonteessaan jotenkin pistää niin vastaan. Hän myönsi, että pitää opetella huomioimaan minut tässä asiassa enemmän. Tähän lisänä vielä, että hänellä on tarkkaavaisuushäiriö ja muita oppimisvaikeuksia, joten sillä on jonkun verran osuutta asioiden ymmärtämisessä. Sitten vähän aika sitten hän oli menossa 3 kaverin porukalla pelaamaan ja minä olin ihan ihmeissäni, koska olin luullut sen olevan jo selvä juttu (plus pelaamista oli mahdollista tehdä etäänä  ja oli jo tehtykin). Järkytyin ehkä siksi, kun luulin kavereiden tajunneen tämän jo, ettei ole viisasta kokoontua edes oireettomana tai edes ehdottaa. Riita tästä syntyi, kun mies oli valmis ottamaan riskin, mutta saatiin sovittua. Pelasivat etäänä, mutta halusin muidenkin ymmärtävän että miksi ei kannata ottaa turhia riskejä, koska mistä sen tietää jos joku meistä onkin oireeton kantaja. Tässä pelissä olisi oltu samassa pöydässä ja lähekkäin, eli riski levitä olisi ollut hyvin suuri. Minä myönnän, että minä olen meistä se kiivaampi luonne ja omalla herkkyydelläni saan jotkut riidat aikaan, mutta tähän mennessä mitään huutoriitelyä ei ole syntynyt. Uskon,että sellainen joskus vielä tuleekin, mutta olemme seurustelleet vasta 4 vuotta. Sitten raha on yksi, koska olen tarkka ja hän ei, mutta syynkin jo kerroin. Kärsivällisyys on ollut kaiken avain ja auttanut :) Mielestäni jokaisessa parisuhteessa on riitoja, tietysti erilaisia. Me olemme huomanneet, että jotkut riidat ovat lähentäneet ja auttaneet ymmärtämään toisiamme joissakin asioissa. Myönnän, että pelkäisin, jos menisi liian hyvin. Edellisessä suhteessani eksäni sanoikin niin, mutta takana olikin pettäminen ja toinen nainen. Tässä suhteessa selvä ongelma oli, että hän ei puhunut vaikka yritti saada puhumaan, jos jokin painoi. Pettäminenkin selvisi vasta eron jälkeen... Hän pelkäsi, että suutun, koska hänen edelliset naisensa eivät puolestaan kestäneet koskaan kritiikkiä. Nykyiseni on hyvin suorasanainen, mutta se ei minua haittaa yhtään.

Ihan kuin minä ja mieheni, paitsi että mies on se jonka mielestä minä "en tajua selvää asiaa" :D Olen itse kyllä sitä mieltä että tajuan paljonkin, mutta mies vain on suoraviivaisempi ja itse mietin asiat monelta kannalta ennen kuin teen päätöksen.

Kyllä se on varmasti ajankäyttö ja kotityöt. Minun mieheni on rehellisesti sanottuna vähän laiska, aina tekee kotityöt matalamman aidan kautta, ja monen asian tekeminen reippaasti ei kyllä onnistu. Minä taas puolestani en riittävästi huomio miehen tarpeita ja tunteita.

Nämä kaikki ovat vähän sellaisia, että toisaalta miehellä on oikeus olla sellainen kuin on. Tekee kotityöt omalla tavallaan, kunhan tekee riittävän hyvin. Ja se että minä miettisin miehen tarpeita ja tunteita usein, on mielestäni hieman kohtuuton vaatimus. Esimerkiksi jos kysyn mieheltä että voitko tehdä asian x, niin hänen mielestään minun pitäisi ensin miettiä että haluaisiko hän omaa aikaa, koska hän aina lähes automaattisesti tekee sen mitä pyydän.

En ole tässä asiassa muuttamassa itseäni, mielestäni on todella raskasta miettiä toisen mahdollisia tunteita ja toiveita, kun meillä on kuitenkin lapsiakin joille täytyy moista tehdä kokoajan. Kyllä tämä miehen kotoa kumpuaa, vanhempansa ovat aina laittaneet omat tarpeet ja tunteet lasten edelle. Esimerkiksi vain äidillä on ollut oikeus itkeä ja osoittaa pahaa mieltä. Muiden on pitänyt tunnustella miltä äidistä tuntuu ja ennaltaehkäistä mielenpurkauksia laittamalla omia tarpeita syrjään

Varmaan mies hakee sitä mitä on joutunut itse äidilleen antamaan ja mitä toisaalta ei ole häneltä koskaan saanut.

Kyllä minunkin lapsuuteni vaikuttaa siihen miten reagoin ja mistä riitelen. Paljon näistä onneksi puhumme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä korona on nyt ollut isoin aihe. Olen riskiryhmää ja eniten suutuin, koska mies ei ottanut asiaa vakavasti. Hän ei jotenkin tajunnut tuota käsienpesua tai piti sitä turhana. Piti selittää, että miksi. Se ihmetytti eniten, miksi hän niin pisti vastaan yksinkertaista asiaa. Keskustelimme ja hän myönsi, että hän tietää kyllä, että pitää pestä käsiä mutta temperamenttiosuus hänen luonteessaan jotenkin pistää niin vastaan. Hän myönsi, että pitää opetella huomioimaan minut tässä asiassa enemmän. Tähän lisänä vielä, että hänellä on tarkkaavaisuushäiriö ja muita oppimisvaikeuksia, joten sillä on jonkun verran osuutta asioiden ymmärtämisessä. Sitten vähän aika sitten hän oli menossa 3 kaverin porukalla pelaamaan ja minä olin ihan ihmeissäni, koska olin luullut sen olevan jo selvä juttu (plus pelaamista oli mahdollista tehdä etäänä  ja oli jo tehtykin). Järkytyin ehkä siksi, kun luulin kavereiden tajunneen tämän jo, ettei ole viisasta kokoontua edes oireettomana tai edes ehdottaa. Riita tästä syntyi, kun mies oli valmis ottamaan riskin, mutta saatiin sovittua. Pelasivat etäänä, mutta halusin muidenkin ymmärtävän että miksi ei kannata ottaa turhia riskejä, koska mistä sen tietää jos joku meistä onkin oireeton kantaja. Tässä pelissä olisi oltu samassa pöydässä ja lähekkäin, eli riski levitä olisi ollut hyvin suuri. Minä myönnän, että minä olen meistä se kiivaampi luonne ja omalla herkkyydelläni saan jotkut riidat aikaan, mutta tähän mennessä mitään huutoriitelyä ei ole syntynyt. Uskon,että sellainen joskus vielä tuleekin, mutta olemme seurustelleet vasta 4 vuotta. Sitten raha on yksi, koska olen tarkka ja hän ei, mutta syynkin jo kerroin. Kärsivällisyys on ollut kaiken avain ja auttanut :) Mielestäni jokaisessa parisuhteessa on riitoja, tietysti erilaisia. Me olemme huomanneet, että jotkut riidat ovat lähentäneet ja auttaneet ymmärtämään toisiamme joissakin asioissa. Myönnän, että pelkäisin, jos menisi liian hyvin. Edellisessä suhteessani eksäni sanoikin niin, mutta takana olikin pettäminen ja toinen nainen. Tässä suhteessa selvä ongelma oli, että hän ei puhunut vaikka yritti saada puhumaan, jos jokin painoi. Pettäminenkin selvisi vasta eron jälkeen... Hän pelkäsi, että suutun, koska hänen edelliset naisensa eivät puolestaan kestäneet koskaan kritiikkiä. Nykyiseni on hyvin suorasanainen, mutta se ei minua haittaa yhtään.

Ihan kuin minä ja mieheni, paitsi että mies on se jonka mielestä minä "en tajua selvää asiaa" :D Olen itse kyllä sitä mieltä että tajuan paljonkin, mutta mies vain on suoraviivaisempi ja itse mietin asiat monelta kannalta ennen kuin teen päätöksen.

Ei hitsi, siis juuri noin hänkin ajattelee ennen päätöksen tekoa XD Tai sanoo että miettii monelta kannalta ennen päätöksen tekoa. Muistin heti hänen kertoneen asian olevan noin nyt kun kerroit :O Ehkä olette sukua :D D

Alkoholi, puhumattomuus, ruuanlaitto, kaikki lomat mökillä ( mies ei suostu lähtemään muualle minä kyllä matkustan), seksin puute jne.

Väärinkäsityksistä tulee riitaa jos riita tulee. Riitelemme tosi vähän, koska meillä on keinot molemmilla olla riitelemättä, ja kesustella asiat hyvässä hengessä. Joskus silti tulee väärinkäsityksiä, ja kyllä ne johtuvat menneisyyden huonoista kokemuksista ja perusluonteesta. Eli esim. mies sanoo jotain jonka minä tulkitsen jonkun ikävän asian kautta erillä tapaa kuin mies oli sen tarkoittanut. Tai toisinpäin. Nämäkin selviää kyllä nopeasti puhumalla, mutta väsyneenä ja muutenkin jo valmiiksi vlttuuntuneena voi eskaloitua hetkeksi.

10 vuoden aikana ei vielä ole ehditty riitelemään.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä riita alkaa jostain, jonka toinen kokee syytöksenä tai arvosteluna. Se voi olla näenneisesti pieni tai arkinen asia, mutta riita syntyy jos toinen tai molemmat kokevat asiassa syvempiä merkityksiä (kuten syytöstä, arvostelua tai ylimielisyyttä). Olemme molemmat aika voimakastahtoisia siinä, ettei kumpikaan kyllä vetäydy jos kokee ylpeyttään loukattavan.

Kun joku asia menee tunteisiin, seuraa herkästu taistelumoodi ja sittenhän ollaan jo riidassa. Alkuperäinen aihe saattaa jo unohtua ja kohta riidellään jos siitä, miten saisi tai ei saisi riidellä.

Mistä ne riidat sitten alkavat? Ne voivat alkaa jostain pienestä kuten siitä että pöydällä on murusia. Tai jostain vähän isommasta kuten että toisen lapsi ei noudattanut jotain yhteistä sääntöä joka on toiselle erityisen tärkeä. Tai sitten toinen onnistuu sanomaan väärällä äänensävyllä jotain, mikä loukkaa toista.

Hyvin rennoilla ja/tai alistuvilla ihmisillä on varmasti vähemmän riitoja kuin meillä. Mutts olemme opetelleet sitä, että joskus voi puhaltaa hetken ja olla lähtemättä mukaam väittelyyn. Kyllä se riita tukahtuu melko nopeasti, jos jompi kumpi lakkaa väittämästä vastaan. Asiasta voi sitten keskustella rauhottuneena, jos se on tarpeen. Ja sellainen hyvä puoli meillä on, että olemme selvinneet aika isoistakin kriiseistä eli meillä on taitoa ratkaista ongelmia. Emme lakaise niitä maton alle.

Siinäpä oikein egot törmäilee. Kuulostaa raksaalta. Älkää pliis viitsikö opettaa lapsillenne tuota "olen voimakastahtoinen ja pidän puoleni"-soopaa, kun kyseessä on tyhmä ylpeys.

Vierailija kirjoitti:

En nyt sanoisi että riitoja, mutta pientä kinaa ja väsynyttä motkotusta.

Alkaa esim. jos jompi kumpi väsynyt, stressaantunut tms, ja näkee jotain jota toinen "aina" tekee ja siihen purkautuu sitten ärsytys.

Esim. minä väsyneenä, töistä tullessani ja ärsyyntyneenä valmiiksi seuraavan päivän töistä näen eteisessä taaaas miehen työvaatteet mytyssä lattialla.

Sanon miehelle "ja taaaas nää on tässä, mten ihmeessä voi olla aikuiselle ihmiselle niin tavattoman vaikeaa ripustaa ne naulakkoon, hitto että mua rasittaa"

Mies mutisee vastaukseksi jotain ja minä pyörittelen silmiäni.

Niin kauan ollaan kuitenkin yhdessä jo oltu, ettei tästä jaksa enää mitään metakkaa nostaa.

Ja lohduttaudun (ja hillitsen ärsyyntymistäni) ajatuksella siitä, että miestä ärsyttää väsyneenä yhtälailla mm. mun kierrätysastiat, joita laiskasti tyhjentelen, ja ne pursuaa sitten aina yli. Mies pitää väsyneenä samanlaisen motkotuksen mulle niistä, kun minä mytätyistä vaatteistaan eteisessä.

Antteeksi, mutta mielestäni tuo ei ole riitelyä, vaan väsyneenä motkottamista mitä kyllä pitää toisen vähän sietääkin, ainakin jos itse jättää ne vaatteet myttyyn lattialle ;)

Isoimmat riidat ovat tulleet remonttia tehdessä. Mies ei halua, että hänen tekemisiinsä puututaan millään tavalla. Minä olen taas sellainen, että haluan varmistaa, että kaikki tehdään mahdollisimman hyvin ja määräysten mukaan ja että lopputulos näyttää esteettisesti hyvältä. Mies on suuttunut tosi pahasti, kun olen puuttunut remontin kulkuun jossain vaiheissa. Olen itse tottunut töissä siihen, että töitä tehdään yhdessä ja parhaaseen lopputulokseen päästään sillä, että useampi ihminen miettii samoja asioita ja toisten tekemisiin puututaan, jossa näkee virheitä niissä. Tähän asiaan palataan aina riitojen yhteydessä: Hänen mielestään minä olen kontrolloiva nipo ja minun mielestäni hän tekee liikaa asioita, joihin hänellä ei ole riittävää osaamista ja pätevyyttä ja lisäksi hän ei ota vastaan mitään neuvoja minulta.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä riita alkaa jostain, jonka toinen kokee syytöksenä tai arvosteluna. Se voi olla näenneisesti pieni tai arkinen asia, mutta riita syntyy jos toinen tai molemmat kokevat asiassa syvempiä merkityksiä (kuten syytöstä, arvostelua tai ylimielisyyttä). Olemme molemmat aika voimakastahtoisia siinä, ettei kumpikaan kyllä vetäydy jos kokee ylpeyttään loukattavan.

Kun joku asia menee tunteisiin, seuraa herkästu taistelumoodi ja sittenhän ollaan jo riidassa. Alkuperäinen aihe saattaa jo unohtua ja kohta riidellään jos siitä, miten saisi tai ei saisi riidellä.

Mistä ne riidat sitten alkavat? Ne voivat alkaa jostain pienestä kuten siitä että pöydällä on murusia. Tai jostain vähän isommasta kuten että toisen lapsi ei noudattanut jotain yhteistä sääntöä joka on toiselle erityisen tärkeä. Tai sitten toinen onnistuu sanomaan väärällä äänensävyllä jotain, mikä loukkaa toista.

Hyvin rennoilla ja/tai alistuvilla ihmisillä on varmasti vähemmän riitoja kuin meillä. Mutts olemme opetelleet sitä, että joskus voi puhaltaa hetken ja olla lähtemättä mukaam väittelyyn. Kyllä se riita tukahtuu melko nopeasti, jos jompi kumpi lakkaa väittämästä vastaan. Asiasta voi sitten keskustella rauhottuneena, jos se on tarpeen. Ja sellainen hyvä puoli meillä on, että olemme selvinneet aika isoistakin kriiseistä eli meillä on taitoa ratkaista ongelmia. Emme lakaise niitä maton alle.

Tämä oli ihan kuin olisit meidän parisuhdetta kuvannut! Meitä myös kaksi voimakastahtoista. Voi mennä kuukausia, että ei ole pienintäkään kränää, mutta sitten joku ”loukkaavalla äänensävyllä” sanottu juttu väärässä hetkessä voi laukaista riidan. Aina kuitenkin keskustelemme asiat lopulta läpi eli niin rasittavia ja välillä täysin turhia kuin riidat ovatkin, ne kuitenkin lopulta aina lähentävät meitä.