Lue keskustelun säännöt.
Mitä lelua et lapsena saanut, vaikka kuinka halusit?
18.04.2020 |
Itselläni oli joku valkioinen koiralelu. Pitkäkarvainen muovikoira n.15cm Ihailin sitä vaan kaverin luona sitten.
Kommentit (79)
Tämä on ihana ketju! Isoin pettymys oli joku Barbien talo ja auto. Myös Trivial Pursuit. Vaan ostinpas muutama vuosi sitten tuon pelin itselleni, aivan loistohankinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaalimaan kakaran olisin halunnut mutta niitä piti jonottaa, eivätkä vanhempani halunneet hankkia sellaista lelua. Kävin katselemassa ystäväni kakaraa ja erityisesti vaikutuksen teki sellainen lappu, jossa kerrottiin kyseisen nuken ominaisuuksista ja olisiko niillä ollut yksilölliset nimetkin. Olisin halunnut lapun enemmän kuin itse nuken. Tulostin sitten omille nukeille selostuksia matriisitulostimella
OT mutta niille jotka jäivät ilman meikkipäätä:ette ole jääneet paljosta paitsi. Itse sain sellaisen ja harmitti kun oli ideana kiva, mutta muovinaamaan ei tarttunut meikki, eikä nailonhiuksiin voinut tehdä kunnon kampauksia, olivat niin liukkaat ja takkuuntuvat.
Myös Baby Born oli järkyttävä pettymys, nukke oli kova pitää sylissä ja sitä piti vääntää käsivarresta jotta sen sai itkemään, ruokajauheita ja vaippoja oli vain muutama(olisi kai niitä saanut kaupasta lisää jod olisi ollut rahaa). Ei todellakaan ollut mainosten lupaama "ihan kuin oikea vauva" 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koottavan lentokoneen olisin halunnut ja kauko-ohjattavia autoja. Veljet saivat niitä, minä en, koska olin tyttö. Nukke tuntui pahalta pettymykseltä, koska en sitä toivonut.
Rahallisella arvolla ei sinänsä ollut merkitystä, esim. kiiltokuvat olivat mahtava joululahja :). Mutta joka joulu pettymys niistä autoista ja lentokoneista mitä en saanut. No, ostin lukioaikana opintotuella koottavan lentokoneen ja sitä liimailin. Mutta ei se oikein enää tuntunut samalta...
Minäkin ostin koottaavan lentokoneen itselleni 18-vuotiaana. :D Ei niitä tyttönä saanut.
Minäkin halusin koottavan lentokoneen ja sitä ei pidetty 80-luvulla tytölle tarkoitetulta lelulta. Onneksi pikkuveljeni on aina ollut antelias kaveri ja jakoi omista lentokoneistaan minullekin! En ole unohtanut sitä
En saanut soittorasiaa, mutta nyt minulla on se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, voi .
Niitähän oli silloin vaikka kuinka paljon, mistä sai tyytyä vain haaveilemaan.
Toisaalta unohdin jo kohta ne sellaiset haaveet mihin vanhemmilla ei ollut rahaa ja korvasin ne puutteet pian omalla kekseliäisyydelläni ja luovuudellani sen sijaan.
Ei siis oikeastaan jäänyt sellaista fiilistä,että elämäni olisi ollut sen vuoksi jotenkin vajavaista tai minkään 'puutteessa' elämistä.
Ei silloin, eikä näin jälkeenpäinkään.
Oikeaa hevosta, elävää
Kaiken muun melkeinpä. Mut hevosta isi ei ostanut. Uskomatonta, peltokin oli valmiina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Barbieta. Siskon kanssa saimme vain huokeammat Daisy-nuket. Ainoan Barbieni sain 11-vuotiaana, kun läheisen tuttavaperheemme tytär kuoli auto-onnettomuudessa ja äitinsä antoi tyttären Barbien minulle. En koskaan oikein pystynyt leikkimään sillä. Tuntui väärältä iloita nukesta, kun hyvän ystäväni täytyi kuolla saadakseni sen.
Vierailija kirjoitti:
Baby bornia.
Sama täällä. Omalle tyttärelle sitten ostin lahjaksi. Tyttö pelästyi ja itki, eikä koskaan leikkinyt ko nukella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeaa hevosta, elävää
Kaiken muun melkeinpä. Mut hevosta isi ei ostanut. Uskomatonta, peltokin oli valmiina.
Hevonen ei ole mikään leikkikalu, vaan eläin ja elävä olento !
Vierailija kirjoitti:
Oikeaa hevosta, elävää
Kaiken muun melkeinpä. Mut hevosta isi ei ostanut. Uskomatonta, peltokin oli valmiina.
Oikea hevonen ei ole lelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parkkitalo, Action man, jättikokoinen koirapehmolelu. Nämä tulee mieleen. En saanut myöskään aitoa Barbie-nukkea, vaan niitä halvempia versioita. Ja sitten oli se sellainen lelu, jossa on ratti, vaihteet, vilkut ja siinä edessä näkyy kuinka auto kulkee tietä pitkin, sitäkään en saanut. Nainen -88.
Sota-ajan lapsena ei äitini suostunut ostamaan minulle nallipyssyä, eikä muovisia pikku sotilaita. Onneksi naapurin poika antoi leikkiä omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ken-nukkea. Lainasin sitten isoveljen prätkähiiriä siihen tarkoitukseen kun barbit tarvitsivat poikaystäviä = D
Minä taas hommasin He-man-ukkelille naisseuraa isosiskojen barbeista, salaa tietenkin. Myöhemmin sitten tuli minullekin itku, kun en löytänyt He-maniä mistään ja sain ruinattua lopulta uuden. Sinne se oli vaan jäänyt naisiin.
Sain kaikki lelut mitkä halusin, mutta koiraa en saanut. :( Mulla oli kaikenmaailman robottilelut ja odotin innoissani joka kerta että ne jotenkin korvaisi oikean koiran mutta eivätpä ne tietenkään olleet sama asia.
En saanut pimeässä hohtavia palikoita, joita myytiin ostos-tv:ssä. Haaveilin niistä aina, kun mainos pyöri tv:ssä. Toinen oli suuri Lego-linna. Se oli ritari- tai merirosvolinna. Sain kyllä pienemmän linnakkeen ja olin iloinen siitä, mutta kaikkein suurin linna jäi haaveeksi.
Nämä ovat jääneet mieleen. Sain kyllä paljon kaikkea muuta haluamaani, joten en muistele pahalla.
Marco Polo- puukkoa. Jotkut ehkä tietää ,hyvin moni ei .(oli kallis puukko )
No onneksi oli joku linkkari sentään millä veistellä .
Ne on vaan vähän hassun näköisiä nykyään, sellaisia diskoversioita. Mun vanhus on ruskea, nimenomaan Gismon kopio. Ihan symppis tyyppi kyllä.
Youtubessa on muuten video, kun joku on tehnyt kosketinsoittimen furbyista. Ne lelut siis älähtää kukin aina tietystä koskettimesta ja sitten se soittaa kappaleita niiden kautta. Jaksoin jopa oikein etsiä sen: