Paluu elämään

Normaaliin päiväjärjestykseen on pakko palata. Piste.

Koronaan kuolevat ovat pelkkä kärpäsen pieru verrattuna siihen kurjuuteen mitä seuraa jos taloutta ei laiteta taas pyörimään. Talouden käynnistämisessä ei ole kysymys mistään pahojen osakkeenomistajien tai pankkien suojelemisesta, vaan siitä, että ilman sitä ei yhteiskuntaa ole - meitä ei ole. Ilman taloutta sinä et saa kaupasta ruokaa. Ilman taloutta sinä et pysty lyhentämään asuntolainaasi tai maksamaan vuokraasi. Hyvinvointiyhteiskunta rakentuu sen varaan, että raha liikkuu ja valtiolla on rahaa - jos rahaa ei ole, ei ole hyvinvointiyhteiskuntaa. Eikä ole juuri mitään muuta kuin ilmestyskirjamaista inhimillistä kärsimystä. Ilman rahaa ei myöskään ole terveydenhuoltoa, tehohoidosta nyt puhumattakaan.

Velkaa ei voida ottaa loputtomiin. Maailmanpankin ja kansainvälisen valuuttarahaston velkasaneeraukseen joutuminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että esimerkiksi koko suomen vesihuolto yksityistettäisiin ja sinä maksaisit veden käytöstä moninkertaista hintaa nykyiseen nähden. Tai miltä kuulostaisi jos koko suomen sähköverkko olisi carunan hallussa? Entäpä koulujen yksityistäminen? Tai, että viljapellot muutettaisiin kasvattamaan jotain yhtä ja ainoata tuotetta, josta jalosteittaisiin ulkomaisten yritysten ulkomaille vietävää tuotetta, ja suomi joutuisi ostamaan leipäviljan kokonaisuudessan ulkomailta?

Ainoa järkevä teko nyt on palata takaisin normaaliin päiväjärjestykseen sillä erotuksella, että riskiryhmäläiset eli perussairaat ja vanhukset eristetään muista 3-6 kuukaudeksi. Muille riskiryhmälläisille esim. vaikesti ylipainoisille, sellaisille, jotka eivät pysty laittamaan kenkiä jalkaan hengästymättä, tarjotaan mahdollisuutta jäädä eristykseen myös. Valtio järjestää ruokahuollon riskiryhmäläisille. Erityksen aikana muut sairastavat taudin tukholman tapaan ja tulevat sille immuuniksi.

Viirusta ei voida valtiokohtaisesti tukahduttaa. Tarvitaan vain yksi rajan yli tullut rekkakuski tai banaanilaivan miehistönjäsen, joka sitä kantaa ja koko sirkus on taas edessä. Emme voi estää evoluutiota toimimasta. 

Koko kriisissä on pikemminkin kysymys länsimaisen mielen kykenemättömyydestä hyväksyä kuolemaa osaksi elämää. Kuolemisen- ja kuolemanpelko ajavat meitä nyt eteenpäin kohti jyrkännettä.  Ne, jotka koronaan (tai sen aiheuttamaan pelkoon ja stressiin) nyt kuolevat ovat pieni hinta siitä, että koko tämä 5,5 miljoonainen kansa ei ajaudu täydelliseen perikatoon. Voin vain toivoa, että poliitikot, joilla tunne-elämä ei yleisesti ole päätöksiä hidastamassa näkevät tämän ja tekevät sen mitä on pakko.

Elä elämääsi mahdollisimman normaalisti, mutta kunnioita väistämällä niitä, jotka media on pelotellut uskomaan sinun olevan myrkyllinen. Ulkoile mahdollisimman paljon ja saa D-vitamiinia auringosta. Nauti aurinkoon heräävästä luonnosta ja linnunlaulusta. Harrasta aktiivista liikuntaa. Hengitys- ja verenkietoelimistön rasittaminen on parasta mahdollista lääkettä tässä tilanteessa. Älä seuraa uutisia äläkä varsinkaan sosiaalista mediaa tämän tiimoilta. Et opi sieltä mitään - osaat jo pestä kätesi ja tiedät ettei toista kohti yskitä. Päästä irti pelosta ja muiden ahdistuksesta. Sinun ei tarvitse niitä kantaa.