Lue keskustelun säännöt.
Minusta tuntuu, että ulkonäköni ja luonteeni ovat eri paria keskenään ja kumppanin löytäminen on siksi vaikeampaa
17.04.2020 |
Ne, jotka kiinnostavat minua ulkonäöllisesti, ovat luonteeltaan minulle usein epäsopivia ja he tuntuvat etsivän täysin erilaista ihmistä kuin itse olen. Ne luonteeltaan minun tyyliseni taas eivät sytytä minua ulkonäöllisesti ollenkaan. Onko muilla täällä vastaavaa ongelmaa? Ihannekumppanini olisi luultavasti sellainen, jonka luonne ja ulkonäkö ovat keskenään ikään kuin eri paria.
Kommentit (10)
Vaikea kuvitella ilman esimerkkejä. Minkänäköinen ja -tyylinen olet, entäs minkälaista sitten etsit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin samaistua siinä mielessä että olen ulkonäköni vanki. Kaikki luulevat että olen julma ja omahyväinen pelimies, vaikka todellisuus on täysin toinen.
Joo, minusta taas luullaan, että olen diiva, vaikka olen erakko, en viihdy ihmisten seurassa.
Eläimiä rakastan, ihmiset ovat useinmiten kuvottavia enemmän tai vähemmän, yleensä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kuvitella ilman esimerkkejä. Minkänäköinen ja -tyylinen olet, entäs minkälaista sitten etsit?
Taitaa olla aika vaikeaa kuvailla omaa olemustani riittävän ytimekkäästi. Jos ketjuun tulee enemmän vastauksia, niin voin sitten yrittää.
Auttaisiko intuitio? Vedät puoleesi vääränlaisia ihmisiä, ymmärsinkö oikein.
Minulla on sama ongelma, tosin vielä enemmän se on omassa elämässäni koskenut kavereiden saamista. Tuntuu, että ne joiden kanssa näytän ns. samalta ovat luonteeltaan ja kiinnostuksenkohteiltaan täysin erilaisia ja sitten taas ne joiden kanssa kiinnostuksenkohteet kohtaisivat näyttävät erilaisilta eivätkä sen takia hyväksy minua kaverikseen. Tämän seurauksena minulla ei ole lapsuuden jälkeen ollut ainoatakaan läheisempää samaa sukupuolta olevaa kaveria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu.
Mulla on blondatut pitkät hiukset, meikkaan joka päivä, käytän huulipunaa jne ja ujoudestani ja epämukavuudesta ihmisten parissa johtuen vaikutan ensi alkuun hömelöltä, ehkä tyhmältä, yritän varmaan liikaa, hymyilen koko ajan, nyökyttelen, teen kaiken niinkuin muut haluavat, olen kiltti, kohtelias ja ystävällinen.
Oikeasti olen kotona sitten vakava, hiljaa, omissa mietteissäni, viihdyn itseksenk enkä jaksa hölöttää tai turhia hymyillä, olen rationaalinen, rauhallinen, jääräpäinenkin.
Luen kirjoja, hakkaan halkoja, elän askeettisesti ja säästeliäästi.
Miehet aina tuntuvat jotenkin turhautuvan ja pettyvän minuun, ihastuvat ulkonäköön, mutta olen sitten vissiin liian hiljainen, liian omillaan pärjäävä, semmoinen miesmäinen mörökölli käytökseltäni.
...Miehet valittavat yleisesti etteivät jaksa kälättäviä, jatkuvasti höpötteleviä naisia, mutta sitten kun törmäävät hiljaiseen naiseen, joka puhuu vain kun on asiaa, sekään ei sitten käy. Liian outoa kai.
Epävarmuuttani olen ihmisten seurassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä ja sen naiset vaikuttaisi näkevän jotenkin puoleensavetävänä. Jostain syystä eivät tunnu ajattelevan samaa parista muusta samantyyppisestä miehestä, kaiketi se sitten on jollain tapaa ulkonäöstä johtuvaa. Vaikken kyllä itsestäni otetuissa kuvissakaan näe kuin isopäisen ja pienileukaisen olion. Vaikea kai sitä itseään on mitenkään objektiivisesti arvioida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu.
Mulla on blondatut pitkät hiukset, meikkaan joka päivä, käytän huulipunaa jne ja ujoudestani ja epämukavuudesta ihmisten parissa johtuen vaikutan ensi alkuun hömelöltä, ehkä tyhmältä, yritän varmaan liikaa, hymyilen koko ajan, nyökyttelen, teen kaiken niinkuin muut haluavat, olen kiltti, kohtelias ja ystävällinen.
Oikeasti olen kotona sitten vakava, hiljaa, omissa mietteissäni, viihdyn itseksenk enkä jaksa hölöttää tai turhia hymyillä, olen rationaalinen, rauhallinen, jääräpäinenkin.
Luen kirjoja, hakkaan halkoja, elän askeettisesti ja säästeliäästi.
Miehet aina tuntuvat jotenkin turhautuvan ja pettyvän minuun, ihastuvat ulkonäköön, mutta olen sitten vissiin liian hiljainen, liian omillaan pärjäävä, semmoinen miesmäinen mörökölli käytökseltäni.
...Miehet valittavat yleisesti etteivät jaksa kälättäviä, jatkuvasti höpötteleviä naisia, mutta sitten kun törmäävät hiljaiseen naiseen, joka puhuu vain kun on asiaa, sekään ei sitten käy. Liian outoa kai.
Voitaisinko vaihtaa ulkonäköjä?
Olen tosin itsekin hiljainen, mutta muuten normaalimpi kuin ulkonäköni antaa olettaa. Näytän siis sellaiselta harmaalta hiirulaiselta, jonka oletetaan olevan tyyliin lukutoukka, pelinörtti, animesta kiinnostunut ja sellainen kaikkia normonaisten juttuja vihaava, vaikka oikeasti olen juurikin normonainen :D Eli minulla on sellainen valko-harmaa huolella sisustettu koti, en lähde edes kauppaan ilman meikkiä, seuraan muotia joskaan en nyt ihan täysin orjallisesti, syön terveysruokaa, katson Big Brotheria, tykkään Jenni Vartiaisesta ja Antti Tuiskusta jne.
Normomiehet eivät ole ikinä vilkaisseetkaan minuun päin ja kaikissa piireissä "tipun" aina nörttien joukkoon, vaikken oikeasti koe kuuluvani sinne eikä minulla ole hirveästi mitään yhteistä nörttityttöjen kanssa.
Minä taas näytän herttaiselta naapurintytöltä, tykkään mekoistakin.
Mutta luonteeni on tosi äijämäinen, etten sanoisi inssimäinen.
Puhun vähän, mutta asiaa.
Voin samaistua siinä mielessä että olen ulkonäköni vanki. Kaikki luulevat että olen julma ja omahyväinen pelimies, vaikka todellisuus on täysin toinen.